Miten saan avomieheni puhumaan minulle, avautumaan???Minä olen aina se joka pölpättää päivän askareista ja ajatuksista ja ihan kaikesta, saan nyhtämällä nyhtää sen päivän tapahtumista yms yms...se ei vaan puhu!!Siitä seuraa sitten se, että jossain vaiheessa se räjähtää minulle ja haukkuu ja moittii joka asiasta...pienestäkin asiasta!!!Kasautuu ppähän kaikki työstressit, raha-asiat, velat, kodin asiat...Mutta kun ei puhu minulle niistä...Itsestään vaan mietiskelee niitä. Se on joskus maininnut, että tulee kohta hulluks kun ei vaan pysty puhumaan kellekään asioista!!Mut sit minä olen se jolle räyhätään kun mitta tulee täyteen!EI OLE OIKEIN!!! Olen monesti maininnut asiasta ja että moni suhteen ongelmista johtuu juuri siitä ettei mies puhu minulle!!!N halua samanlaista esimerkkiä antaa meidän 2vuotiaalle pojalle!!!Mikä avuksi??!!! Mielessä jo parisuhdeterapeutit yms..mutta niihin en miestäni saa vietyä millään!!!!
MIES EI PUHU!!!
apuwa!
102129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoittaisit miehellesi kirjeen ja pyytäisit häntä vastaamaan siihen?
Joillekin asioiden kirjoittaminen on helmpompaa kuin asioiden puhuminen ääneen.
Muista, ei kukko käskien laula. Nytkään ei kannata pyytää mitään 15 sivun avautumista kaikista ongelmista.
Voisit kirjoittaa ihan tavallisen kirjeen jossa kerrot ja kyselet niitä näitä.
Anna miehellesi tilaa ja aikaa avautua.
Lakkaa nyt hyvä ihminen painostamasta miestäsi!! Ei kai se niin sinulle puhu, kun sinä olet koko ajan suuna päänä äänessä. OLE HILJAA vaihteeksi.
Ja sitten kun hän jotain sanoo, niin KUUNTELE!!! Kuuntele tarkasti ja ANNA HÄNEN PUHUA. Äläkä tunge päälle omia näkemyksisäsi ja mukaviisauksiasi.
Kaikki puhuvat, kun vain sopiva kuuntelija löytyy. Sinä et ilmeisesti ole sitä miehellesi.
Eipä hullumpi ajatus hakea apua parisuhdeterapeutilta, jos vain miehesi siihen suostuu. Asian pyörittäminen mielessä ei auta sinua eikä häntä. Tosin kyseessä taitaa olla ihan tavallinen suomalainen perusmies, joka tarvitsee paljon tilaa ja aikaa sanoakseen asiansa. Se on vaativaa puolisille, eikä kukaan selvännäkijäkään voi olla, joten koeta raivata teille tilaa olla kahden välillä niin että körmyinkin mies tajuaa sinun olevan vapaa kuuntelemaan, juttelemaan ja jakamaan huolia. Tosin suosittelen puheaikaa molemmille, jolloin kannattaa varata aikaa reilusti.
ei kehtaa paljastaa asian oikeaa laitaa...
Anna miehelle aikaa, jos sinä alat kyselemään niin sillon se ei varmaankaan ala puhumaan.
Kun mies tulee kotiin työpäivän jälkeen, viimeinen asia, mitä haluaa kuulla on paasaus kaikesta toisen päivän tapahtumista, omansakin haluaa mieluummin unohtaa hetkeksi ja rauhoittua. Puheen aika on sitten, kun on siihen sopiva mielentila ja aika.
Mies puhuu, kun on saanut asian mielessään harkittua valmiiksi.
Naiselle on helpompaa ajatella ääneen, mies ärtyy sellaisesta, koska tulkitsee sen vaatimukseksi ratkaista asia juuri tässä ja nyt...
Kai siihen joku syy on miksi miehesi ei puhu kanssasi. Unohtuiko kertomatta jotain ... tuskin
hän mykäksikään on tullut.
Jos kaikki puhuapälpättäisi,niin kuka kuuntelisi.
Olemme aivan samanlaisessa tilanteessa.
Syyni puhumattomuuteeni on seuraava.
Vaimollani on aina ollut tapana puhua syyllistäen kaikista ongelmista tai mahdollisista tulevista ongelmista,tuskinpa hän edes itse sitä tiedostaa mutta niin se vain on.
Kun työ stressi painaa päälle,tuntuu että niistäkin on ollut parempi vaan olla hiljaa koska en halua kuulla saarnaa joka syyllistää niistäkin asioista.
Olen huomannut että edes tällä tavoin voin säästää itseäni vähän,nyt minua syyllistetään vain puhumattomuudesta ja kotipiirin asioista.
On yksi lause joka kuvaa mielialaani,antaisit minun edes hetken olla rauhassa kaikista maailman ongelmista.
Ennen vanhaan tälläisiä vaimoja sanottiin nalkuttaviksi riivinraudoiksi jotka tekivät aina kärpäsestä härkäsen.
Yksinkertaisesti sanottuna on stressaavaa olla syyllistetty kaikesta,ja kun siihen on tottunut kaikki vaimon puhe alkaa kuullostaa syyllistävältä.
Omalla kohdallani paras lääke olisi jos asiasta ei tehtäisi isoa numeroa ja annettaisiin ajan kulua ja stressin laueta,vältettäisiin syyllistäviä saarnoja.
Parisuhteessa kun aina yleensä toinen osapuoli pitää ongelmansa mölyt mahassaan ja toinen on sellainen ongelmissa rypijä.
Jep, tuotahan kutsutaan hiljaisuuden muuriksi. Siihen se kuvailluissa olosuhteissa menee.