Olen nainen 23, eroamassa entisestä suhteesta.Olimme tosin vain puolitoista vuotta yhdessä, mutta koko sen ajan jatkuvasti yhdessä, yötä päivää. Olimme oikeastaan epänormaalin riippuvaisia toisistamme. Käytimme usein myös reippaasti alkoholia, ja väkivaltaa oli, rankkaa sellaista. Olisin voinut kuolla päähän kohdistuneista tälleistä ja kuristamisesta.
Silti hän on jatkuvasti mielessäni, tänään tein päätöksen olla vastaamatta enää puheluihin. Onneksi asun myös kauempana nykyisin.
Heikkoina hetkinä olen kuitenki soittanut hänelle tai vastannut viesteihin, nyt yritän siitä eroon. Tämä on silti tosi vaikeaa ja haikeaa, hyvääkin oli paljon suhteessa, selvin päin. Oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja aaltopituus sama. Olen myös kuullut että väkivaltaisissa suhteissa sairas riippuvuussuhde on yleistä. Kommentoikaa jotain, en tiedä mitä ajatella, masennus vähän vaivaa.
Silti hän on jatkuvasti mielessäni, tänään tein päätöksen olla vastaamatta enää puheluihin. Onneksi asun myös kauempana nykyisin.
Heikkoina hetkinä olen kuitenki soittanut hänelle tai vastannut viesteihin, nyt yritän siitä eroon. Tämä on silti tosi vaikeaa ja haikeaa, hyvääkin oli paljon suhteessa, selvin päin. Oli yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja aaltopituus sama. Olen myös kuullut että väkivaltaisissa suhteissa sairas riippuvuussuhde on yleistä. Kommentoikaa jotain, en tiedä mitä ajatella, masennus vähän vaivaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sähköpostiviestit ym. niin siitä se lähtee, et vastaa yhteenkään viestiin, niin yksinkertaista se on!
Hienoa että pääsit irti väkivaltaisesta suhteesta. Kunhan olet surrut eroa tarpeeksi ja elämä taas alkaa hymyillä aikanaan niin tulet vielä olemaan todella onnellinen että suhde on ohi. Väkivaltainen mies olisi murentanut itsetuntosi pala palalta niin, ettei sinulla pian olisi ollut voimaa lähteä. Ole ylpeä itsestäsi, olet rohkea!
minulla meni yli kaksi vuotta seurustellessa. Siinä jäi ystävät ja kaikki kun vain keskityimme toisiimme. OLi ihanaa ja seksi toimi ja hän osasi
puhua kauniisti. Oli myös tilanteita jolloin hänellä vain meni YLI. Oli tosi mustasukkainen ja vahti jokaista liikettä ja kontrolloi viesteillä ja soitoilla pitkin päivää ja jos en jostain syystä vastannut tuntiin viesteihin niin jo epäili toista miestä!! Syytti milloin mistäkin ja uskoi itse niihin vahvasti.
Hän oli "liian kiinnostunut" minun jutuista ja menoista ja halusi aina mukaan. Aluksi tuntui kivalta mutta pian ymmärsin sen että kontrolli pelasi paremmin kun hän oli mukana. Meidän "tyttöjen jutut" jäi olemattomiin kun hän oli tullut elämääni. Kaikki oli usein hyvin kun olimme kaksistaan. Nyt kuitenkin riitti. Minulla puhkesi mm. nokkosrokko ja tuli muita fyysisiä oireita ja masennus iski. Tein päätöksen ja tritän nyt pysyä siinä etten vastaa hänen ristiriitaisiin viesteihin. Välillä uhkailee rankasti ja välillä katuu ja vannoo rakkauttaan.
Olo on kyllä "helpompi" vaikka ikävä välillä vaivaa. Odotan jotain parempaa nyt. Ikäeroakin oli lähes kymmenen vuotta eli hän nuorempi.
Kylläpä kuulostaa tutulta. Jos saan kysyä, niin minkä ikäinen tämä sinun entinen rakkaasi on nyt.
Tiedän tuon että humalassa tulee viestejä että "tapan sut huora jos sulla on muita miehiä, kun nähdään niin niskat nurin" (olen ollut ehdottoman uskollinen koko ajan, kun seurusteltiin, ja sen jälkeenkään en ole löytänyt ketään, yhden illan juttuja en harrasta ) Selvin päin sitten tulee viestejä "anteeks mun känniset viestit, tuletko käymään". OLISIMPA ÄKKIÄ 30-vuotias, olis miehetkin varmaan fiksumpia. En jaksa pentu-ukkoja (hän on 24) minä 23. En jaksa tai sitten olen mieluummin yksin tai pakotan itteni lesboksi (no ei sentään!) Vihaan vaan tätä, olisin valmis rakastamaan ja olemaan aikuinen, toinen on väkivaltainen ja aiheetta mustasukkainen. Saatana.
ymmärtää se. Kun kaipaus iskee, anna sen mennä menojaan (se menee kun mieleen tulee kaikki se paha mitä koit). Anna mieluummin kaipauksen iskeä, kun hänen nyrkkinsä. Koska rakastit häntä, on iha luonnollista että ikävöit. Mutta suhde on sairas, anna sen mennä. Lue kirjoja, tapaa muita ystäviä, katsele elokuvia. Kun aikaa on hieman kulunut, olet taas vahvempi. Väkivalta jättää jälkiä, ja suosittelen että mietit edes olisko järkevää käydä puhumassa se kaikki paska läpi terapeutin kanssa.