Olen pian 50 täyttävä nainen. Laitoin suomi24 -treffipalstalle ilmoituksen kesällä. Kirjoittelin parin miehen kanssa. Kaikenlaisia ihme otuksia löytyi, mielenterveysongelmaisia, alko-ongelmaisia, keskusteluun kykenemättömiä, heti sänkyyn haluavia...
Sitten tämä mies otti yhteyttä, kirjoiteltiin pitkään ensin palstan kautta ja sitten anonyymisti sähköpostitse. Hänellä ei ollut kiirettä tavata, ei painostanut lähettämään kuvaa, osasi kirjoittaa, tiesi mitä mieltä oli itse, kunnioitti myös erilaisuuttamme.
Sitten tuli puhelinkeskusteluvaihe, pari viikkoa jatkettiin niin, maisteltiin toisiamme puolittain jo reaalielämässä, kunnes päätimme tavata. Tapaaminen oli julkisella paikalla, keskellä päivää, juttelimme. Sovimme, että jatkamme sähköpostitse, emme painostaneet toista lupaamaan mitään jatkon suhteen, ehkä emme miellyttäneet toisiamme ulkoisesti, sellaista ei voi sanoa päin naamaa...
Sähköpostitse totesimme molemmat, että haluamme molemmat jatkaa. Sitten lähdimme yhdessä ulos, kivaa oli, silti päädyimme illan päätteeksi kumpikin omiin asuntoihimme, jatkoa miettimään...
Siitä se sitten lähti. Olemme nyt seurustelleen reaalielämässä joitakin kuukausia ja hyvältä maistuu. Kumpikaan ei ole korviaan myöten rakastunut, mutta molemmat viihtyvät yhdessä, molemmat haluavat yhteistä aikaa, psyykkistä ja fyysistä läheisyyttä. Tulevaisuudesta ei niinkään puhuta, sen saa aika näyttää, nyt nautitaan tästä hetkestä.
Toivotan muillekin samaa onnea.
Neuvona antaisin, kirjoittaa kannattaa jonkin aikaa, kyllä silläkin lailla ihmiseen voi alustavasti tutustua, ei kannata juosta heti treffeille, vaan edetä rauhallisesti ja järki kädessä.
Sitten tämä mies otti yhteyttä, kirjoiteltiin pitkään ensin palstan kautta ja sitten anonyymisti sähköpostitse. Hänellä ei ollut kiirettä tavata, ei painostanut lähettämään kuvaa, osasi kirjoittaa, tiesi mitä mieltä oli itse, kunnioitti myös erilaisuuttamme.
Sitten tuli puhelinkeskusteluvaihe, pari viikkoa jatkettiin niin, maisteltiin toisiamme puolittain jo reaalielämässä, kunnes päätimme tavata. Tapaaminen oli julkisella paikalla, keskellä päivää, juttelimme. Sovimme, että jatkamme sähköpostitse, emme painostaneet toista lupaamaan mitään jatkon suhteen, ehkä emme miellyttäneet toisiamme ulkoisesti, sellaista ei voi sanoa päin naamaa...
Sähköpostitse totesimme molemmat, että haluamme molemmat jatkaa. Sitten lähdimme yhdessä ulos, kivaa oli, silti päädyimme illan päätteeksi kumpikin omiin asuntoihimme, jatkoa miettimään...
Siitä se sitten lähti. Olemme nyt seurustelleen reaalielämässä joitakin kuukausia ja hyvältä maistuu. Kumpikaan ei ole korviaan myöten rakastunut, mutta molemmat viihtyvät yhdessä, molemmat haluavat yhteistä aikaa, psyykkistä ja fyysistä läheisyyttä. Tulevaisuudesta ei niinkään puhuta, sen saa aika näyttää, nyt nautitaan tästä hetkestä.
Toivotan muillekin samaa onnea.
Neuvona antaisin, kirjoittaa kannattaa jonkin aikaa, kyllä silläkin lailla ihmiseen voi alustavasti tutustua, ei kannata juosta heti treffeille, vaan edetä rauhallisesti ja järki kädessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin,tosi harvoin kukaan haluaa tutustua hitaasti.Heti pitäisi päästä treffeille,vaikka edes oikeaa nimeä ei ole kysytty.Jotkut ovat sitä mieltä,että heti vaan tapaamaan livenä,niin tietää synkkaako.Mutta entäs jos on toivottoman ujo?Uppo-oudon ihmisen kanssa on tosi vaikeaa viritellä keskustelua.Voi olla,että ensivaikutelma johtaa pahasti harhaan,jos arkuuden vuoksi ei pysty olemaan oma itsensä.Tai hermostuksissaan pälättää läpiä päähänsä.
Itse olen kirjoitellut erään henkilön kanssa muutamia viikkoja.Olen ujo ihminen,ja tämä on ollut mukava keino tutustua toisen ajatuksiin.
Aluksi odotin mahdollista tapaamista melkeinpä kauhulla.Iik,mitä juttelisi,kehtaisinko kertoa sitten sitä tai kysyä tätä?Nyt olemme meilailleet kaikista tärkeistä asioista,ja huomanneet,että myös huumorintajumme on melko samanlainen.
Tästä tutustumisesta on seurannut se,että enää en jännitä livetapaamista,vaan odotan ensiviikonloppua innoissani.Miten sitten käykään,on eri juttu,mutta ainakaan en lähde aivan "sokkona" tapaamiseen.
Kaikkea hyvää teille kahdelle!
Mielestäni pitäisi toimia aika vikkelään,jos ihanne kriteerit muuten täsmää.Paikanpäällä se totuus selviää,pitääkö tiedot ja kehut paikkansa.Pitkään odottelua voi seurata useimmiten karvas pettymys,eikä kaikki osaa/viitsi läperrellä puolituntemattomien kanssa.Treffeillä fiilis on toden mukainen!
mitä tekopyhiä paskoja täällä kirjoittelee,käytättekö liukuvoidetta ? Kastuuko oma tuhero ? Entä Upean miehesi kikkeli,seisooko ilman lääkettä ?
Housuissako sinun elämäsi piilee??? Siltä näyttää kysymystesi perusteella. Herää pahvi näkemään seurustelun kokonaisuus, sinulle ei kuulu pätkääkään kahden seurustelevan seksuaalisuus! Sun kaltaisellesi antaisin potkut persuuksiin.
Lisää Kinky juttuja! Sitoisitko ja Raiskasit Isollä tekokrvällä myös ? Ota yhteyttä haluan kokea Vanhan ja löysän Ämmän sekä ukon jolla ei seiso ;)
kas kun se ei ole ijästä kiini.Mutta tiedonpuute on todellista.
kateellisista ja ilkeistä kirjoituksista huolimatta.
Kyllä toki tuo ap:n kertoma kuvaus on mahdollista.
Olen itse 40 -ikäinen nainen ja vuosi sitten deittipalstalla tapasin "elämäni miehen", joka nyttemmin kertoo, että minä olen hänen "elämänsä nainen".
Ensin chattailtiin ja meilailtiin ja sitten tavattiin livenä muutama kerta... siitä se sitten alkoi... ja kihloihin on menty...