Olemme eläneet mieheni kanssa olosuhteiden pakosta kaukosuhteessa päälle kuukauden, ja vielä olisi puolisen vuotta kaukosuhdetta jäljellä. Mieheni on siis opiskelemassa ulkomailla. Ennen kaukosuhdetta asuttiin samalla paikkakunnalla ja ollaan oltu yhdessä 1v 3kk.
Kaukosuhteen myötä mies pitää minua (vielä) enemmän itsestäänselvyytenä kuin mitä ennen kaukosuhdetta. Hän ei enää juuri puhua pukahda tunteistaan, saati ole kiinnostunut elämäni tärkeimmistä asioista. Ehditään vaihtaa päivittäin juuri ja juuri pikaiset kuulumiset mutta romantiikasta, yhteisistä suunnitelmista tai hellittelyviesteistä voin vaan haaveilla. Hän ei osoita ikävää tai rakkautta minua kohtaan enää ollenkaan. Mieheni on koko ajan menossa, ja välillä aika ei riitä edes nukkumiseen.
Eilen hän säikähti tilannetta itsekin, kun itkuraivarin partaalla selvensin hänelle meidän suhteen tilaa, mikä on kaukana onnellisesta. Hän myönsi, ettei ole nähnyt suhteen eteen tarpeeksi vaivaa tai huomioinut minua oikein. Aikoi yrittää parantaa tapansa, mutta epäilen, ettei hän siinä onnistu :( tälläkin hetkellä hän on taas menossa jossain sen sijaan, että puhuttaisiin vaikka tulevaisuudestamme tai onko sitä enää.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten voin olla hänelle yhtäkkiä kuin ilmaa? Vaikka uudella paikkakunnalla riittää hänelle tekemistä ja elämään on tullut uusia ihmisiä niin miten hän on voinut unohtaa minut :( Olen kuvitellut, että hän olisi tajunnut sen, että kaukosuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tunteet pitää näyttää. Ettei asiat ole hyvin, jos toisen unohtaa eikä osoita mitenkään, että kaipaa toista tai että toinen on tärkeä. Olen ihan lohduton.
Kaukosuhteen myötä mies pitää minua (vielä) enemmän itsestäänselvyytenä kuin mitä ennen kaukosuhdetta. Hän ei enää juuri puhua pukahda tunteistaan, saati ole kiinnostunut elämäni tärkeimmistä asioista. Ehditään vaihtaa päivittäin juuri ja juuri pikaiset kuulumiset mutta romantiikasta, yhteisistä suunnitelmista tai hellittelyviesteistä voin vaan haaveilla. Hän ei osoita ikävää tai rakkautta minua kohtaan enää ollenkaan. Mieheni on koko ajan menossa, ja välillä aika ei riitä edes nukkumiseen.
Eilen hän säikähti tilannetta itsekin, kun itkuraivarin partaalla selvensin hänelle meidän suhteen tilaa, mikä on kaukana onnellisesta. Hän myönsi, ettei ole nähnyt suhteen eteen tarpeeksi vaivaa tai huomioinut minua oikein. Aikoi yrittää parantaa tapansa, mutta epäilen, ettei hän siinä onnistu :( tälläkin hetkellä hän on taas menossa jossain sen sijaan, että puhuttaisiin vaikka tulevaisuudestamme tai onko sitä enää.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten voin olla hänelle yhtäkkiä kuin ilmaa? Vaikka uudella paikkakunnalla riittää hänelle tekemistä ja elämään on tullut uusia ihmisiä niin miten hän on voinut unohtaa minut :( Olen kuvitellut, että hän olisi tajunnut sen, että kaukosuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tunteet pitää näyttää. Ettei asiat ole hyvin, jos toisen unohtaa eikä osoita mitenkään, että kaipaa toista tai että toinen on tärkeä. Olen ihan lohduton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävää :( Olen itse se ulkomaille lähtijä ja kyllä se on osittain niin että täällä on hirveästi kaikkea uutta; paikat ja ihmiset jne. etenkin alussa. Ja koska tänne sitä varten tultiin että koetaan asioita niin minäkin sitten menen ja koen. Ehkä poikaystäväsi ajattelee jotenkin samaan tapaan? Minä kuitenkin pidän yhteyttä poikaystävään suomessa, kyllä sitä aikaa kuitenkin aina riittää esim. puheluihin viikonloppuna. Erittäin ikävä sanoa, mutta oletko varma ettei poikaystävälläsi ole jotain toista suhdetta uudessa paikassa? Kokeileppa sellaista, että vähennät itsekin yhteydenpitoa viikoksi pariksi. Katsot että huolestuuko hän jos sinusta ei kuulu!
jatkuu iskemisvaihetta pitempään?
Anna toisen rakastaa sua omana itsenään!!
Vertaapa miltä susta tuntuis jos yhtäkkiä seksin jälkeen mies sais raivarit, ettet sä enää välitä paskan vertaa, koska et lirkutellut hälle kullin koosta kuten eka kerralla teit :) :)
Hyvä ihminen, aikuistu!
Siis ihan oikeesti kyllä suhteessa täytyy olla hellittelyä alkuhuumankin jälkeen, ainakin meillä on! Olen pahoillani jos sinun suhteessasi ei näin ole....kannattas varmaan miettiä mistä moinen johtuu??? Ois aika ankeeta elää lopun elämäänsä suhteessa jossa ei ole hellittelyä! Miten sellainen suhde enää ees on hengissä? Varsinkin aikuisten välisessä ja terveessä suhteessa toista ei pidetä niin itsestään selvyytenä että hellyys loppuisi....
jokin typerä provo? Kyl se kuuluu aikuistenkin vaatimuksiin, että parisuhteessa molemmat osapuolet muistaa toisen olemassaolon ja näkee suhteen eteen vaivaa..
on sellaista "takki auki, täältä tullaan" -tyyppiä. Kyse on nyt siitä, että vaikka uusia ihmisiä ja kokemuksia tuleekin elämään nopealla tahdilla, niin ei se ole mikään perustelu sille, että unohtaa tyttöystävän ja parisuhteen hoitamisen! Oon pitänyt niin selvänä sitä, ettei noin vaan voi käydä, jos toista oikeasti rakastaa. Nyt oon sit tullu näistä mun pilvilinnoista alas ja lujaa.
Suunniteltiin yhteenmuuttoa ennen vaihtoon lähtöä, muttei olla asiasta enää puhuttu ollenkaan. Pidin sitäkin selvänä, että kun hän tulee takas Suomeen, niin meillä jatkuu yhteinen elämä uudessa yhteisessä kodissa. Että yhteinen koti olisi molempien yhteinen haave, ja sen voimalla jaksettaisiin tämä aika erossa. Poikakaverilleni ei näytä olevan yhtään vaikeaa olla erossa eikä ikävä minua ollenkaan. Tällä hetkellä ainoa asia, mikä pyörii mielessä on se, että jaksanko minä enää tälläistä kohtelua ja epävarmuutta tulevaisuudesta tai viekö maailman tuulet poikakaverini mennessään, ja tyttökaveri Suomesta unohtuu lopullisesti. Kun sillä on vaan niin kivaa, ettei muista (rakasta) ihmistä enää ollenkaan.
Miten voin olla hänelle yhtäkkiä kuin ilmaa? Kun sillä on vaan niin kivaa, ettei muista (rakasta) ihmistä enää ollenkaan."
Itse vastasit kysymykseesi,eli miksi se ei enää tunnu välittävän sinusta?
niin sillä on niin hauskaa :/ ja sillä on toisia naisiakin.usko pois.
tossa selitys moiseen miehen käytökseen... tommosia ne miehet vaan ovat,yhteyden otto alkaa hiipua kun on hauskaa ja oma 'vakituinen' menee unholaan ...