Suomalaiset ovat häpeämässä aina milloin mitäkin. Mistäköhän lienee moinen kansallinen luonnevika tullut.
Miksi me kuvittelemme, että omat tekemisemme olisivat sillä tavalla edes syynissä että joku ajattelisi meillä olevan jonlainen syy hävetä jotakin?
Miten olisi jos vaihteeksi oltaisiin omiemme takana ja toivotettaisiin hyvää onnea? Jookoskookos?
Miksi me kuvittelemme, että omat tekemisemme olisivat sillä tavalla edes syynissä että joku ajattelisi meillä olevan jonlainen syy hävetä jotakin?
Miten olisi jos vaihteeksi oltaisiin omiemme takana ja toivotettaisiin hyvää onnea? Jookoskookos?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitä. Hävettävää käytöstä. Hävetkää!
Nyt, jos koskaan häpeä on suuri.
Hannan biisille ei tukea löydy ainakaan minulta.
Kuka kehtaa tukea täysin fiaskoa biisiä?
Minä en ainakaan.
Yritän suojella tässä omaakin mainetta.
Ymmärrättekö te ihmiset, että vaikka menestystä ei tule välttämättä, niin ei se ole mikään häpeä. En minä ajatellut että viime vuoden esiintyjät olisivat olleet edustamilleen maille häpeäksi, ei siellä yksikään kansakunta kasvojaan menettänyt.
ja me valitaan Suomen edustajaksi karsintojen yksi kehnoimmista biiseistä.
Kyllä on aihetta hieman dramatisoida, vaikka ylikin.
Se on juuri tuollainen ikuinen häpeän ja kasvojen menettämisen pelko, mikä ajaa huonoihin suorituksiin.
Kun on pakko vältellä häpeää, eli häviötä, niin se harvemmin innostaa mihinkään innovatiiviseen ratkaisuun, vaan "turvalliseen" vaihtoehtoon, mikä täyttää jotkut tietyt oletetut kriteerit, jotka mukamas pitää täyttää että voi menestyä.
Lordi voitti siksi, että se oli uusi ja ennennäkemätön jttu euroviisujen kontekstissa. Se (Lordin valinta) pääsi tapahtumaan eittämättä siksi, että kukaan ei ollut enää paineissaan voitosta tai asettanut mitään sen suurempaa painetta euroviisujen esiintyjälle, koska "me hävitään se kuitenkin".
No nyt kun voitettiin, niin ollaankin yhtäkkiä taas sitä mieltä, että viisuesiintyjän on menestyttävä ja näin alkaa paineen kasautuminen ja loppujen lopuksi se purkautuu siihen että vältellään enemmän tappiota kuin tavoitellaan voittoa. Näin tapahtui, kun hanna Pakarinen valittiin. Hannassa on jotain varmaa ja onhan hän kerran voittanut jo laulukilpailun.
Spontaani, uusi ja innovatiivinen on vaikeaa olla kansakunnan tasolla ja suurten joukkojen äänestyksissä, koska silloin mielipide asettuu yleensä keskinkertaisimpaan ratkaisuun.
Siksi ehdokasasettelussa pitäisi olla todella paljon ammattitaitoa. Jokaisen ehdokaan pitäisi olla jollain tapaa erikoinen ja erinomainen. Silloin tämä äänestyksen asettuminen keskiarvoon ei niin haittaisi. Rima kun olisi jo valmiiksi korkealla.
Meillä on silti joku kummallinen kuva siitä että kun emme ole menestyneet niin olisimme jotenkin erityisen tarkkailun alla euroviisuissa. Näin tuskin on.
musiikista ja laulamisesta mitään.