Lähdin matkalle. Nousin laivaan varattuun. Laivaa ohjasi kapteeni kokenut. Hän vei minut kauas ulapalle. Sieltä rantaa tähystin ja näin kuinka kaunista kaikki on. Taisin ihastua kapteeniinkin. Hän tuntui niin turvalliselta, niin kokeneelta, niin määrätietoiselta.
Hän kertoi myrskyistä joita kokenut on. Kertoi kuinka salamat löi, kuinka hän lähti karkuun. Yritin kertoa kuinka aina myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Kuinka sateen jälkeen aina kaikki on lopulta hyvin. Hän vain nauroi ja suuteli mua.
Sitten lopulta saavuimme satamaan. Sillan luona erottiin. Sovimme, että seuraavana päivänä jatkamme matkaa. Hän iski silmää ja suuteli huuliani.
Kun saavuin satamaan, oli laiva lähtenyt jo kanssa kapteenin. Jäin rannalle tähyämään ja tunsin kuinka sade alkoi piiskata rintaani, kasvojani. Lyyhistyin hetkeksi laiturille. Kirjoitin pullopostia kapteenille. Pyysin häntä palauttamaan hyvän tuulen luokseni.
Satama täynnä merimiehiä. Kyllä nauran heidän jutuilleen. Saavat nuoren neidon nauramaan, juottavat mulle rommia. Silti tiedän, meri vetää merimiestä aina aalloille, sen kapteeni kertoi.
En halua olla myrskysi - haluan olla hyvä tuulesi. En halua olla ankkurisi, joka sinua satamassa pitää - haluan olla meresi, jonka luokse aina innolla palaat.
Nyt vain pelkään, vaikka löydän laivan vapaan, vaikka löydän kapteenin uuden, pelkään matkaa. Jos lähden matkaan uuteen joudunko taas sateeseen suureen?
Hän kertoi myrskyistä joita kokenut on. Kertoi kuinka salamat löi, kuinka hän lähti karkuun. Yritin kertoa kuinka aina myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Kuinka sateen jälkeen aina kaikki on lopulta hyvin. Hän vain nauroi ja suuteli mua.
Sitten lopulta saavuimme satamaan. Sillan luona erottiin. Sovimme, että seuraavana päivänä jatkamme matkaa. Hän iski silmää ja suuteli huuliani.
Kun saavuin satamaan, oli laiva lähtenyt jo kanssa kapteenin. Jäin rannalle tähyämään ja tunsin kuinka sade alkoi piiskata rintaani, kasvojani. Lyyhistyin hetkeksi laiturille. Kirjoitin pullopostia kapteenille. Pyysin häntä palauttamaan hyvän tuulen luokseni.
Satama täynnä merimiehiä. Kyllä nauran heidän jutuilleen. Saavat nuoren neidon nauramaan, juottavat mulle rommia. Silti tiedän, meri vetää merimiestä aina aalloille, sen kapteeni kertoi.
En halua olla myrskysi - haluan olla hyvä tuulesi. En halua olla ankkurisi, joka sinua satamassa pitää - haluan olla meresi, jonka luokse aina innolla palaat.
Nyt vain pelkään, vaikka löydän laivan vapaan, vaikka löydän kapteenin uuden, pelkään matkaa. Jos lähden matkaan uuteen joudunko taas sateeseen suureen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa ihanasti kirjoitettu
.
.
.
Jouduin siitä merille ja kreikkalaiseen laivaan. Siellä kaikki veti mua perseeseen. Pysyvästi joku sopeutuu kai siihen vaivaan, ellei ole uskollinen itselleen. Mä puosun alla parkaisin, mut luontoni vain karkaisin. Vaik elämäni oli melko pielessä, niin vielä vittu pysyi mielessä.
.
.
.
oliko taapermanin kynästä
Muuta en tahdo, kun panna mä aina, nussia arkena sunnuntaina. Mulkkua suihin, kullia vittuun, kyrpää vain perkele perseeseen.
Nussinut oon minä nuoresta asti, roiski mun vittuni seinille lasti, paina kuin härkä, perseeni märkä, että saan kerrankin tarpeekseen.
noilla tallinnan reissulla sattuu kaikenlaista, mutta aika hienosti kokemuksesi meille jaoit.
varmaankin vesillä seilaa
elä varatusta etsi heilaa...
varatusta tuppaa huolta tulla
vapaasta ei huolta sulla...