..löysinpä afrikkalaisen miesystäväni taskusta kortsuja diskoillan jäljiltä..ihmeestihän tuo on veri taas vetäny sille suunnalle viimeaikoina. Tähän asti oon jotenkin jaksanu puolustaa heitä kaikilta yleistyksiltä mutta...hukkaan heitettyä energiaa ollut näköjään. Oleeme olleet vasta reilun vuoden yhdessä ja kivan lisämausteen asiaan antaa se että meillä on kuukauden ikäinen lapsi. Onnekseni en oo synnytyksen jälkeen kyennyt seksiin kanssaan. Vituttaa..että sellaista monikulttuurista onnea!
Pettämisestä
Jälkiviisaus
334412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
..että asiasta kävimme kyllä keskustelua jossain vaiheessa runsaastikin, koska kyseenalaistin hänen luotettavuutensa kun asia on niin paljon aina esillä, mutta vastaus oli "en ole samanlainen kuin muut". Niinpä niin.
Reilu vuosi yhdessä ulkomaalaisen kanssa ja jo lapsikin. Kovin on ollut sähäkkää toimintaa. Eipä silti, vaikka olisit tehnyt tuolla aikataululla lapsen suomalaisenkin kanssa ja ristinyt sitten jalkasi, niin mikäs ihme se nyt olisi, että kortsuja on taskut täynnä.
Kyse ei ole välttämättä "jalkojen ristimisestä" vapaasta tahdosta, vaan synnytyksen jälkeen naisen alapää todella saattaa olla aika kipeä, etenkin jos suuria repeämiä on tullut...
...että kuukausi ensimmäisen synnytyksen jälkeen ei todellakaan ole paikat sekstailukunnossa! Kyse ei tod. ole siitä että olisin halunnut pihtailla tai mitään...Sitä paitsi olen tarjonnut miehelle muita tyydytys-tapoja mutta hän totesi "olevansa niin kauan kipeä kuin minäkin"...
Pidin sua Wille fiksuna mielipiteidenesittäjänä mut nyt koki kovan kolauksen tämäkin luulo..??!
Ja tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä vaikutat tuon aikataulutuksesi kanssa, esim. 10 vuottako on sopiva ikä odottaa ennenkuin on sopivaa mennä vaikka kihloihin? Kerro mullekin mistä ko. taulukon löytää nii voin tarkistaa kauanko ois pitänyt vielä odottaa??
Ois kyllä pitäny odottaa niin kauan, että ois ees ehtiny tutustumaan kumppaniinsa!! Muutama kuukausi ei kyl ihan siihen taida riittää..?
En usko Willen pahaa tarkoittaneen, enkä minäkään halua pahaa tarkoittaa, mutta tosiaan pistää vihaks, kun tänä päivänä ihmiset niin heppoisasti ovat perhettä perustamassa ja jo seuraavassa hetkessä ovat eroamassa... :(
Eri asia on tietenkin ne, jotka ovat vahingossa raskaaksi tulleet ja kantavat vastuunsa pitämällä lapsen, mutta kyllä silloinkin olis ehkäisystä pitänyt pitää parempaa huolta esim.tuplaehkäisy.
Mistäs nää Suomen korkeat avioero-tilastot sit johtuu mielestäs? Aika epäjohdonmukasia johtopäätöksiä..!
Mistäs sitten johtuu ne vielä moninverroin suuremmat avioerojen määrät suomalaisten naisten ja tummien ulkkismiesten välillä?
En sanonutkaan, että se seurustelun pituus olis onnellisuuden tae!
Mutta mielestäni parilla, joka on seurustellut, sanotaanko vaikka esim. 5 vuotta, on paljon paremmat mahdollisuudet loppuiän kestävään liittoon kuin parilla, joka muutaman kuukauden jälkeen on jo menossa kihloihin ja perhettä perustumassa. Toki nuo asiat riippuvat myös ihmisistä itsestään, mutta itse uskon kyllä siihen, että kumppani pitää tuntea hyvin ennen vakavia asioita kuten avioliittoa jne.
Tärkeää on siis se, että TUNTEE kumppaninsa. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia ja kumppaniin voi kenties tutustua hyvin jo parinkin vuoden aikana, mutta pitääkö sitä heti saada kaikki? Miksei voi odottaa? Miksi pitää ajatella kaikki-mulle-nyt-heti -tyylillä?
Tiedän monta paria, jotka ovat innoissaan perustaneet perhettä lyhyehkön seurustelun jälkeen, mutta sitten tapahtuu jotain ja jompikumpi jättää ja näin äiti on joutunut yksinhuoltajaksi. Sellainen on surullista!
Eräs kaveri meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja jo nyt on huolia matkassa, kun on yhteiset talot ja kaikki, mutta mies juo kuin pesusieni, niin eipä oo kiva. Ei näytä kaveri onnelliselta ja ois voinu välttää ainakin osan huolista, jos ois vaan tutustunu kumppaniinsa. Mutta yhdessä yrittävät silti elellä, kun on lapsikin.
Korkeisiin avioero -tilastoihin en osaa ottaa kantaa, mutta olis kyl mielenkiintoista tietää, että miten pitkää nämä eronneet ovat seurustelleet ennen vihille menoa. Osaatkohan sinä sanoa?
Eikös se ole aikalailla keskimääräinen aika, ainakin omassa tuttavapiirissäni tuntuisi näin olevan.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä että erot eivät johdu tuntemisen pituudesta tms. vaan siitä että ihmiset eivät kerta kaikkiaan ole sopivat toisilleen. Ihanne olisi jos ihmiselle, joka tykkää tissutella muutaman pullon olutta illassa, löytyisi samanhenkinen kumppani ja samoin ihmiselle, joka pitää ylikaiken mökkeilystä , löytyisi myös vastaava. Näin ei tulisi riitelyä turhista asioista kun periaatteet ja luonteet olisivat suunnilleen samansuuntaiset. Toki sekin asia, että molemmat ovat valmiita panostamaan suhteen hyvin vointiin, on tärkeä. Yleensä tämä seikka vaan valitettavasti jää naisen harteille...
Niin, siis tuo on ollu minun pointtini: kun tutustutaan / tunnetaan kumppani, niin silloin sitä tietää mitä on tulossa ja voi sitten sen perusteella tehdä päätöksiä.
Ihan aina se ei noinkaan mene, että vain samanlaisista asioista pitävät olisivat se ihannepari. Kyllä luonteeltaan erilaiset ihmiset voivat olla yhdessä ja täydentää toisiaan. Eipä elokaan ole sitten niin tylsää. ;)
Mutta en kyllä tosiaan voi väittää, että se seurustelun pituus takaisi jotain, koska ei elämä ole loogista. Jos olisi, niin eipä olisi niin ihanaa välttämättä elää... Jotkut asiat voi tosissaan yllättää. Toki on ihmisiä, jotka on nopeasti menny avioon ja ovat tänäkin päivänä onnellisesti yhessä. Mutta sellaisia pareja ei varmaankaan ole kovin paljoa. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos seurustellaan niin pitkään, että tunnetaan kumppani hyvin, niin se kyllä parantaa rutkasti mahdollisuuksia kestävään ja onnelliseen liittoon.
vai käyttämättömiä?
Pane äijä hoitamaan vauvaa iltaisin ja öisin, niin saa muuta tekemistä eikä tarvitse norkoilla baareissa.
Sinulla on nyt pieni lapsi, ja tilanne täytyy saada rauhoittumaan tavalla tai toisella. Ei ole hyvä, että pikkuvauvan äiti joutuu murehtimaan tuollaista. Eikä seksiä tarvitse/saa harjoittaa ennen jälkitarkastusta. Sen pitäisi mahtua afrikkalaisenkin kalloon.
..tarjosin miehelle myös muita sekstailukeinoja mutta ei..Tekisin kyllä itsekin vaikka minkälaisia temppuja äijälle nyt mutta en halua olla vauvasta erossa mielellään hetkeäkään jos ei ole pakko. Hän on kuitenkin oma rakas lapseni joka on viaton tähän kaikkeen mutta valitettavasti varmasti vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa. Niin ja ne kortsut olivat käyttämättömiä mutta päiväystä riittää vuosiksi eteenpäin eli ovat vasta hankittuja.
tutustuisi paremmin lapseen ja ottaisi vastuuta perheenne elämästä. Ei kai se mahdotonta ole. Anna hänen hoitaa lasta mahdollisimman paljon, vaikka itse oletkin kotona, makaa vaikka sohvalla ja lue kirjaa tai mitä haluat, kun mies röyhtäisyttää tai nukuttaa vauvaa. Ehkäpä hän vähitellen kiintyy pikkupoikaansa ja omaksuu aikuisen roolin. Toivotaan niin.
Sillä nythän on niin, että hän on teidän sukulaisenne, sille ei mitään mahda.
Jotkut täällä ihmettelevät sitä, että lapsi syntyi niin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Minä sanoisin niin, että sillä ei ole enää mitään merkitystä. Tärkeintä on, että hän on nyt maailmassa aloittelemassa elämäänsä. Kummankin vanhemman tulisi tehdä kaikkensa, että elämän alku olisi hyvä ja turvallinen.
Yritä puhua miehesi kanssa. Luulisi, että lapsi olisi hänelle tärkeä, vaikka hän itse olisikin taantunut murkkutasolle.
Ja ennen kaikkea, pidä itsestäsi huolta. Saattaahan olla, että sinusta tulee lapsen ainoa tuki ja turva.
Minä en oikein ymmärrä pareja jotka tekevät ensimmäisenä seurustelu vuotenaan lapsia.
Tiedän kyllä ainakin kaksi miestä (toinen on 19-vuotias poika vasta ja toinen yli 30) heillä molemmilla on poika lapset suomalaisen naisen kanssa lyhyen seurustelun jälkeen ja nyt miehet huitelevat ja hoitelevat "muita juttuja".
Tuskin maksavat edes lapsilisiä.
huippu oli nyt kun kuulin tämän 19-vuotiaan mennen kihloihin erään venäläisnaisen kanssa (jolla ennestään lapsi suhteesta intialaiseen) ja nyt he ovat jo riitaantuneet ja purkaneet kihlauksen (lisäksi tällä miehellä pyöri joku muu suomalainen exä kuvioissa, että ei ihmekkään ettei homma onnistunut). Mies nauroi minulle kuinka intialaiset ja suomalaiset ovat ihan samanlaisia yhtenä päivänä kihloihin/ naimisiin ja toisena ero (kiitos vaan, ei tainnut ajatella että minäkin olen suomalainen:D)
Mieheni ei halua lapsia ennen kuin rahtilanne on balanssissa ja ikä lähempänä kolmeakymmentä.
Ikävä tilanne silti. Pistä mies pihalle, tosin eihän välttämättä kortsujen löytyminen taskusta vielä mitään tarkoita. Itselläni on varulta yksi lompakossa, jos joskus unohtuu... ja miehen kaveritkin ovat voineet antaa, että vie vaimollesi.
(Mies ainakin sai ilmaisia tuttavaltaan, joka kävi venäjällä ja osti aina säkillisen)
Jos kaulassa olisi fritsu tai kauluksessa huulipunaa niin sitten voisi jo epäillä...
Onneksi olkoon ja tervetuloa clubiin. Minun mieheni alkoi pettämään jo raskausaikanani ja epäiltyäni käytti tuota en ole samanlainen kuin muut repliikkiä. Eli samanlainen, kuin hänen ystävänsä! Monen näistä ystävistä, tyttöystävä/vaimo on tätä nykyä yksinhuoltaja tai vaimo, jota mies pettää minkä kerkiää ja vaimo onnettomana kotona hoitaa lasta. Itse valitsin tuon yksinhuoltajuuden. Tiedän ettei pitäisi yleistää, mutta monet afrikkalaiset miehet pettävät, se joka ei petä lienee se poikkeus,joka vahvistaa säännön. Pari viikkoa sitten olin klubbailemassa ja juttelin afrikkalaisen miehen kanssa, jolle ilmoitin etten halua toista afrikkalaista, kun edellisestä pääsin eroon. Seuraavan päivänä tapasin tämän rakastajaksi pyrkineen sinkkumiehen vahingossa hesessa suomalaisen vaimon ja 3 lapsen kanssa. Pienin lienee 2-3kk:tta. Tekisi mieli avata, jokin afrikkalaisten exät ryhmä nettiin, jossa voitaisiin sitten kiroilla tyhmyyttämme. Ja varmasti meillä monella olisi puhuttavaa mahdollisista yhteisistä poikaystävistä ja samanlaisista tarinoista.
ja uppista, ukko narahti useammasta pikku panosta.
yhteisiä lapsia ei onneksi ole. kaveri on nigerialainen. mutta kyllä togosta, senegalista, kamerunista, kap verdeltä jne.. löytyy samanlaisia " enolesamanlainen"- miehiä. ystäväpiirissä on näit' nähty.
siskot! paljastetaan vaan petturimiehet, kärsikööt nahoissaan!
puhuisit sen kans..ehkä sillä halut katossa ja miehet luulee et naisia ei enää kiinnosta kuin vauva.itsekin olisin varmasti ihan raivo.tulee mieleen et onko se suunnitellu panevansa jotain,mut tullu katumapäälle
puhut! Älä anna turhia luuloja toiselle!
Suomalaiset naiset pettävät TODELLA paljon. Samaa luokkaa/kastia afrikkalaisten miesten kanssa. Joskus oikein naurattaa, kun ajattelee miten suomalainen mies voi kuvitella vaimostaan että eihän hän nyt petä, no joo, työnnä leidin eteen musta äijä niin molo on suussa alta aikayksikön. :)
Olen vuosien varrella tavannut monia mustia miehiä, eri kokoisia ja näköisiä, eikä koskaan vielä yhdenkään "molo" ole ollut suussani eikä missään muuallakaan.
Olen suomalainen nainen ja ylpeä siitä.
..miksi miehellä ne kortsut on ollut...Onko niitä käyttänyt, vain hän tietää. Tällaista nyt kuitenkin tapahtuu koko ajan niin suomalaisten kuin muidenkin keskuudessa, niin naisten kuin miestenkin. Moni tuollaista vain katselee sivusta, hiljaa hyväksyy, "kunhan perhe pysyy kasassa / ei se tapahdu koskaan uudestaan", eli itse sen päätät, haluatko tuollaisen kanssa jatkaa vai et.
miks ihminen kulkee kortsut taskussa baareissa...jos tästä pitää jotain hyvää löytää nii onpahan halunnut suojata itsensä ja "sen muijan kenen kaa LEIKITÄÄN kotia" ,taudeilta...mutta tää juttu on tullut nyt tiensä päähän, meillä ei ole enää mitään muuta kuin yhteinen lapsi ja se siitä. En aio tuhlata elämääni odottamalla jospa se siitä vielä muuttuisi..PAH!
Voi jonkun mielestä kuulostaa uskomattoman naiivilta mutta asun "pikkuisen pohjoisemmassa" eli en asu aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa, ja ko. seudulla ei ole asustellut juurikaan ulkomaalaisia joten heistä ei myöskään ole hirveästi puskaradion tietoja...Eikä myöskään kaveripiirissä kellään ole (ollut) ulkkismiestä koskaan. Kun tapasin tämän lapseni isän niin mulla ei ollut mitään sellaisia ennakkoluuloja mitä esim. tämä palsta tuo esille, koska en ollut edes tarvinnut kyseisiä "tietoja" aiemmin. Otin hänet vastaan kuin ihminen ihmisen ja olimme tunteneet jo jonkin aikaa ennenkuin aloimme seurustella, joten oletin tuntevani häntä edes jonkin verran. Toki terve varautuneisuus häntäkin kohtaan oli, kuten ketä tahansa puolituttua kohtaan. Alettuamme seurustella aloin vasta tutustua tämän ja vastaavien keskustelupalstojen antimiin ja kieltämättä, järkytys oli pienoinen...ja siltä pohjalta aloin myös tentata miestä kokemuksista joita täällä on ihmiset on heistä kertoneet. Eikä ne taida olla ihan tuulesta temmattua tarinaa, sen olen nyt kantapään kautta oppinut.
Petturi on petturi, oli musta tai vaaleanpunainen väriltään. Mäkin luulin, että ei mun muslimimies (vielä aika rumakin) petä, mutta niin vaan löytyi kortsuja...ja hyvä selitys "niitä jaettiin asemalla" mieheni fiksuna hoksasi käyttää AIDS-valistuspäivää hyväkseen. Uskoin, koska se teki vähemmän kipeetä. No sitten löyty korvis meidän autosta, joo työkaverilta tipahti, anna talteen, on mirkku sitä etsinykin. Sitten oli fritsun näkönen kaulassa, oli osunut kaverin käsi jalkapallon tuoksinassa...Mä nielin kaikki valheet, vaikka tiesin totuuden, koska en jaksanu erota 2 vauvan kanssa vain saadakseni kuulla "mitää mee sanottiin!!!" Olin liian väsynyt kaikesta valvomisesta ja en oikeastaan välittäny, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Nyt kadun, että en heittänyt petturia pihalle jo silloin. Olis säilynyt itsekunnioitus, vartalo ja elämä. Olin myytin vallassa, et parempi huono isä kuin ei isää olenkaan. Tiesin, että jos oltaisiin erottu, olis mieheni tehnyt uusia lapsia ja unohtanu meidän lapset. Piti suojella lasten monikulttuurista kehitystä. Apua mitä soopaa uskoinkaan lasten identiteetin kasvusta.
Minä olen ollut naimisissa muslimimieheni kanssa 10 vuotta. Ei ole koskaan pettänyt, eikä edes vilkuillut muita naisia. Me olemme yhdessä 24/7 koska työskentelemme samassa firmassa ja kaikki vapaa-ajat olemme yhdessä. Olen todella onnellinen hänen kanssaan. Halusin vain kertoa, ettei kaikki ulkomaalaiset miehet ole sikoja. Kaikki miehet ovat yksilöitä.
Joo, olet tietysti oikeassa. Mähän kirjoitin, että värillä ei ole väliä. Korostin kirjoituksessa mieheni uskontoa, koska hän itse aina korostaa, kuinka uskollisia, kunniallisia ja Allahia pelkääviä muslimit on verrattuna huoraavin kristittyihin! Siksi en typeryyksissäni voinut alussa uskoa mitä omin silmin näin.
miehelläsi.Olen muslimikäännynnäinen ja paljon on tullut juuri miestesi kaltaisten pyhien miehien pettämisiä ja touhuilua nähtyä!Hyh..hyh..sanon minä vaikken itsekään tuolta asialta ole välttynyt mutta ero on siinä ulkkismies ainaa löytää sutturan eronnut yh-käännynnäisnainen ei koskaan mitään potentiaalista ja hyvää miestä.Ei vaikka olisi kaunis ja jos on vielä älykäskin niin sitten on aina ongelmaa tuon erilaisen luokan kanssa jota ulkkismies edustaa.Menee sukset ristiin valta ja asenne näkemyksissä.
"eronnut yh-käännynnäisnainen ei koskaan mitään potentiaalista ja hyvää miestä.Ei vaikka olisi kaunis ja jos on vielä älykäskin niin sitten on aina ongelmaa tuon erilaisen luokan kanssa jota ulkkismies edustaa.Menee sukset ristiin valta ja asenne näkemyksissä"
Ymmärsinköhän tuon kommentin ihan oikein, olitko ihan tosissasi "faktoinesi"?! :)
Joo, mä uskon sua täysin. Moni ulkkis muslimimies pitää itseään niin täydellisenä, että ihan oksettaa. He eivät mielestäni (minä perusluterilainen nainen) alkuunkaan toteuta uskonsa vaateita, edes minimiä. Ostavat varastettua tavaraa, vilkuilevat vieraita, eivät välitä perheestään, pettävät, ja eivät rahoita yhteistä elämää.
Mutta ovat hanakoita tuomitsemaan muita, varsinkin ei-musliminaisia. Kaikki mitä me teemme, teemme väärin. Koska emme ole heidän äitiensä ja siskojensa kaltaisia. Mitään eroa ei tehdä siihen, että elämänhistoriamme ovat täysin erilaisia: koulutusta, työelämää jne. esim.
Mä uskon, että sinä kääntynyt tai palannut et voikaan ikinä ottaa ketään näistä tekopyhistä miehistä. Koska olet oppinut oikeasti, sydämen kautta ja järjen kautta islamin totuuden. Sen kauneuden, jonka nämä miehet likaavat.
mutta kyllä tämä "eronnut yh-käännynnäinen" tuntee moniakin "hyviä ja potentiaalisia ulkkismiehiä"... Vaikka minua(kin) hakattiin vuosia, onneksi osaan suhtautua asioihin myös järjellä.
Samoja mieliä. Kätevää olla hyvä ja paras, parempi kaikista muista... tai ainakin yrittää´olla. Pidemmän päälle näyttely näkyy läpi.
Kannattaa uskoa siihen, miltä oikeasti tuntuu sisimmässä, kaikkien ihmisten suhteen.
Mikä ero on viisaalla ja älykkäällä,viisas ei ei edes joudu siihen tilanteeseen,missä älykkään on selvittävä älynsä turvin pakoon.
Kauneus ja viisaus eivät usein kulje käsi kädessä.
Katson peiliin,näen kyllä kauneuteni,miksihän sitten täällä tyhmiä kirjoittelen ja miehetöntä elämääni valitan.
Seksin puute tekee ihmisistä tympeitä.
Kunnon varvi päivässä,niin akatkin pysyy hiljaa.
Kortsuja löysin minäkin... käyttämättömäthän ne taskussa??
Multikulttuurin onnea. Ehkä se onnellisuus tuli siitä, kun hän loppujen lopuksi meni omiensa piiristä naimisiin. Salassa.
Sääliksi käy puolisoa ja lapsia - niin on mukava olla eurooppalainen ihmeihminen.
ostamalla kortsuja. Siis mieheni on ollut pidemmän aikaa ulkomaankomennuksella, joten ilmeisesti yksinäisyys yllätti. Tuntuu itsestä pahalta, että suunnittelee pettämistä, mutta tässä on enemmän kysymys seksistä ja läheisyydenkaipuusta... En halua puolustella pettäjiä, vaan sitä että nykyään jopa jollain tapaa ymmärrän heitä. Aina ennen nimittäin tuomitsin heidät.
Tosin tuntuu vähän oudolta, että miehelläsi on tarve olla muiden naisten kanssa, vaikka oma on kotona ja vielä valmis hoitelemaan hommat muulla tavalla.