Tapasin alkusyksystä arabitaustaisen miehen. En ollut koskaan hurjimmissa kuvitelmissanikaan voinut rakastua muslimimieheen. Niin vain kävi. Tapasimme toisiamme kolmen kuukauden ajan useita kertoja viikossa. Ihastuin ja rakastuin. Hän kosi minua. Yllättäen hän joutui lähtemään maasta paperisotkujen takia. Pidimme joka päivä yhteyksiä yli kuukauden, lähinnä keskustellen yhteisestä tulevaisuudesta, mitä sen eteen voi ja pitää tehdä. Hain paperit Suomessa avioitumista varten, lähetin hänelle. Kun ilmoitin hänelle etten voi kirjoittaa nimeäni Kutsuun avioitumista varten ja täten ottaa kaikkea vastuuta hänen kuluistaan vierailun ajalta, koska minulla ei ole varaa (ei omaisuutta ei rahaa säästö- tililllä), hän ilmoitti kylmästi ettei meidän avioliitosta tule mitään koska minulle raha on tärkempää kuin hän. Ja totesi vielä että minä olen jättänyt hänet. Ihmettelen ihmisen ilkeyttä.
tuttua?
käytetty vara
3915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
moni on rahan perässä, miksikäs ei olisi?
jos elää kädestä suuhun,moni ottaa turpean länsivaimon,tai potran pojan puolisokseen jotta voi lähetää rahaa perheelleen joka elää hökkelissä vailla mitään ihmismäistä.
Paska tuuri että sulle kävi noin, mutta tuollaisiakin tolvanoita on paljon liikkeellä.
Pari kommenttia.
Mies ilmoitti sulle viittauksen "raha sulle tärkeämpää kuin rakkaus" ja "sä jätit mut" syyllistyksen. Se on miehen viimeinen keino saada sut sittenkin kirjoittamaan ne paperit. Parasta laatua emotionaalista kiristystä. Hänellä on tosi kysymyksessä. Nimenomaan koko elämä. Ei rakkaus, vaan mahdollisuus päästä asumaan EU-alueelle. Hän on pettynyt ja raivoisaan, kun ns. pani kaikki munat samaan koriin, ja luotti oleskelupa-asiansa yhden naisen varaan.
Mä haksahdin vuosia sitten, menin naimisiin samanlaisen sankarin kanssa (marokkolainen). Mulle se oli elämäni mies, tiesin kyllä, että maahanmuuttotarkoitus oli yksi iso syy mennä naimisiin mun kanssa, mutta kuvittelin, ettei se sentään ollu ainoa syy. Heti vihkimisen ja miehen Suomeen paluun jälkeen (silloin 1 vuoden oleskeluvan 1. vuosi haettiin kotimaasta, mutta naimisiin mentiin Suomessa) mies alkoi viettää aikaa toisen naisen kanssa, joka oli ollu kuvioissa mukana jo kun seurustelimme. Erosimme 5 kk liiton jälkeen, koska mies oli aina tämän naisen luona. Kysyin miksei hän mennyt tämän naisen kanssa naimisiin: kuulin hyvin kylmän ja rationaalisen syyn. Nainen oli liian epävarma oleskeluvan myöntämisen taustalla. Työtön, asunnoton ja sossun tuilla elävä. Mulla oli asunto, työ ja rahaa luvata se kulukorvaus (mitä ei kyllä tarvittu, kun mies sai ja teki heti töitä kun tuli Suomeen. Ja sitten hän meni naimisiin tämän suuren rakkautensa kanssa, jotta sai jatkoluvat. Ja on jo eronnu siitäkin.
Sun rakkautesi on ollut aitoa, mutta mies ei vain pysty rakastamaan samoin, kun hän käy ihan toisenlaista eloonjäämiskamppailua. Joten samasta moraalisesta viitekehyksestä ei voida teidän tekemisiänne ymmärtää. En mä puolustele sun romanttissen arabisi tekoja, musta hän tekee väärin, ja on parempi, että pelastuit kuule paljon pahemmasta. Mutta sä et saa koskaan häntä ymmärtämään tekoaan.
mieheltä!
Ei oie rakkaus kysy heti avioliiton ja rahan perään!