Erosin vaimostani muutama vuosi sitten. Hän jäi lasten kanssa yhteisesti omistamaamme ok-taloon. Mulle siunaantu uusi naisystävä sen jälkeen ja hankittiin yhteinen asunto.
Viime vuonna exä halusi pois ok-talosta. Lunastin hänet pois. Kun puhuttiin asiasta tein selväksi etten halua mitään meidän yhteisiä huonekaluja tai tavaroita ja että teen taloon täyden rempan. Kuitenkin se jätti hirveesti huonekaluja, tavaroita ja lastenkin tavaroita, vaikka sanoin että meillä on omat kamat. Heitin kaiken sen jättämät pois kun ei ollut mitään paikkaa remonti ajaksi. Tehtiin lattiat, seinät, kaapistot, putkiremppa, kaikki.
Sitten ex vaimo raivostui kun heitin pois hyviä huonekaluja. Se raivostui kun heitin pois meidän hääkuvat! Olisi ottanut mukaansa. Se raivostui kun heitin pois lasten vanhoja tavaroita, leluja ja vaatteita joista ne oli kasvaneet ulos vuosia sitten! Olisi vienyt mukanaan. Lapset on tuonut mun ja naiseni luokse näitä nykyisiä tavaroita. Kysyin myöhemmin niin ei lapsetkaan olis niitä vanhoja halunneet säilyttää.
Ei siinä mitään, mutta sen jälkeen exä on levitellyt kaikille tutuille ja sukulaisille sellasia juttuja että mun naisystävä olisi pakottanut minut heittämään kaiken pois koska on mustasukkainen entisestä aviksesta! Oon tietysti koittanut sanoa miten asia on, mutta esimerkiksi mun äiti tuntuu uskovan ihan kaiken mitä exä selittää. Se on minusta törkeää. Äiti onkin sittemmin valinnut puolueettoman linjan. Mun veljeni vaimoineen ja eräät tutut välttää jo nyt yhteydenpitoa meihin.
Onko olemassa mitään keinoa millä exä lopettaisi tuon mustamaalaamisen? Nykyinen naiseni ei ole sanaakaan hänestä sanonut. Sen verran kyllä kun on ihmetellyt ollaanko selvitetty meidän ero ihan varmasti ja kysellyt vähän mistä tämä käytös voisi johtua. Exä kyllä tiesi ettei me tässä talossa kauan asuta, ja ettei siinä tilanteessa voitu exän kanssa myydä. Eikä kyse ole pelkästään talosta. Se haluaa kääntää kaikki meitä vastaan nyt yhtäkkiä. Ensin meni kolme vuotta kun kaikki oli ok. Sitten repesi muutaman tavaran takia. Olisko vaihdevuosilla noin suuri merkitys?
Viime vuonna exä halusi pois ok-talosta. Lunastin hänet pois. Kun puhuttiin asiasta tein selväksi etten halua mitään meidän yhteisiä huonekaluja tai tavaroita ja että teen taloon täyden rempan. Kuitenkin se jätti hirveesti huonekaluja, tavaroita ja lastenkin tavaroita, vaikka sanoin että meillä on omat kamat. Heitin kaiken sen jättämät pois kun ei ollut mitään paikkaa remonti ajaksi. Tehtiin lattiat, seinät, kaapistot, putkiremppa, kaikki.
Sitten ex vaimo raivostui kun heitin pois hyviä huonekaluja. Se raivostui kun heitin pois meidän hääkuvat! Olisi ottanut mukaansa. Se raivostui kun heitin pois lasten vanhoja tavaroita, leluja ja vaatteita joista ne oli kasvaneet ulos vuosia sitten! Olisi vienyt mukanaan. Lapset on tuonut mun ja naiseni luokse näitä nykyisiä tavaroita. Kysyin myöhemmin niin ei lapsetkaan olis niitä vanhoja halunneet säilyttää.
Ei siinä mitään, mutta sen jälkeen exä on levitellyt kaikille tutuille ja sukulaisille sellasia juttuja että mun naisystävä olisi pakottanut minut heittämään kaiken pois koska on mustasukkainen entisestä aviksesta! Oon tietysti koittanut sanoa miten asia on, mutta esimerkiksi mun äiti tuntuu uskovan ihan kaiken mitä exä selittää. Se on minusta törkeää. Äiti onkin sittemmin valinnut puolueettoman linjan. Mun veljeni vaimoineen ja eräät tutut välttää jo nyt yhteydenpitoa meihin.
Onko olemassa mitään keinoa millä exä lopettaisi tuon mustamaalaamisen? Nykyinen naiseni ei ole sanaakaan hänestä sanonut. Sen verran kyllä kun on ihmetellyt ollaanko selvitetty meidän ero ihan varmasti ja kysellyt vähän mistä tämä käytös voisi johtua. Exä kyllä tiesi ettei me tässä talossa kauan asuta, ja ettei siinä tilanteessa voitu exän kanssa myydä. Eikä kyse ole pelkästään talosta. Se haluaa kääntää kaikki meitä vastaan nyt yhtäkkiä. Ensin meni kolme vuotta kun kaikki oli ok. Sitten repesi muutaman tavaran takia. Olisko vaihdevuosilla noin suuri merkitys?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tarkoitatko, että ex-avo/aviovaimosi on lapsinenne asunut sinun omistamassasi talossa eronne jälkeen? Ja miten kummassa tällainen kuvio on päässyt syntymään? Ja miten maksut ovat hoituneet?
Ei ihme, että nyt on tällaista sotkua... Oletko ollut liian kiltti mies vai missä vika?
Sinua ei tainnut kiinnostaa ongelma itsessään?
Jos aloittaja ei mielestäsi osaa ilmaista itseänsä selvästi, tässä minun käsitykseni asiasta:
- mies ollut naimisissa, avioliitosta lapsia (montako? onko väliä edes?)
- mies ja ex on yhdessä omistanut talon (kirjoitti selvästi).
- mies muuttanut pois, ex jäänyt asumaan, laskelmieni mukaan muutamaksi vuodeksi (kolmeksi?)
- ex halusi muuttaa pois (syitä ei tiedetä, kuuluuko se tähän edes? ei?)
- mies lunasti ex:n osuuden talosta (se kai oli selvää sinullekin?).
Eron syitä ei kertonut, ei kai tähän kuulukaan?
Maksujen hoitumiset ei kai tähän kuulukaan, eikä ainakaan sinulle? Vai osaatko perustella mihin tarvitset noita tietoja? Auttaako se aloittajaa selvittämään varsinaisen ongelmansa?
Koska sinulla ei ollut mitään asiallista kommentoitavaa varsinaiseen aiheeseen, laitan ehkä virallisemman kirjoituksen kohdistettuna aloittajalle.
Joskus on hyvä kysellä asioiden taustoja, ennen kuin lähtee komentoimaan käsillä olevaa tilannetta.
Ap:n ilmaisu "lunastin ex:n osuuden talosta" viittaa siihen, että vaikka avioero oli jo astunut voimaan(?) tai ainakin erossa olitiin oltu jo useampi vuosi, niin että ositusta ei oltu tehty? Miksi ei?
Kysymys muiden maksujen hoitumisesta on myös adekvaatti nykyisen tilanteen kannalta, sillä sieltä saattaa nousta syitä ex-vaimon käyttäytymiseen.
Eli asiat oli jäetty alunperinkin puolitiehen, vai oliko?
On ymmärrettävää, että tunneasiatkin mutkistuvat ja tulee ties mitä, kun eroprosessia venytetään... ... Eli tilanteen syntymiseen on aihetta sekä syissä että sepissä? Ja on siis katsotaava molempien osapuolten osuutta asiaan.
Eli josko ap haluaisi selventää myös nykyisen tilanteen taustat.
No ne taustat ei tähän kuulu eikä liity mitenkään. Jos liittyisi olisin kai maininnut.
edelleen exältäsi surutyötä ja katkeruutta. Siis mustamaalaaminen. Ne on luonnollisia, inhimillisiä tunteita, jotka ryöpsähtävät joskus. Osa pettymykstä epäonnistuneen parisuhteen jälkeen.
Parhaiten saat käytöksen loppumaan olemalla provosoitumatta. Olet vain ystävällinen ja se siinä. Älä kuluta omaa energiaasi ulkopuolisten ajatuksiin ja kommentteihin. Nauti elämästäsi, lapsistasi, uudesta suhteestasi. En tiedä onko exälläsi jo uusi suhde, mutta ellei, niin viettäkää puolisosi kanssa aikaa lastesi kanssa, jotta exäsi saisi tilaisuuden löytää uuden suhteen. Siirtyisi sitten energia siihen.
Kaikki on ollut jo viisi vuotta ihan kunnossa. Siis meidän erosta on siis vuotta. Tiedokses, en ole provosoitunut, enkä välitä sen tekemisistä muuten, mutta täysin syyttömiä ihmisiä sen ei pitäis lähteä syyttelemään. Se on varmaan huomannut ettei meidän elämässä mikään ole muuttunut.
Ei tulis mieleenkään tuhlata energiaa pohtimalla exän murheita. Nyt on mennyt jo riittävän kauan kun se on loukannut minulle rakasta ja tärkeää ihmistä ja sotkee siihen mun vanhemmat. Jos sillä nyt yhtäkkiä onkin jotain surutöitä ja katkeruuksia niin menisi sitten lääkäriin.
"viettäkää puolisosi kanssa aikaa lastesi kanssa, jotta exäsi saisi tilaisuuden löytää uuden suhteen." Kuule, kiitos neuvosta. Me ollaan tän uuden puolisoni kanssa vietetty kolme vuotta aikaa ja lapset on käyneet meillä viikonloppusin eikä ongelmia ollut ennen kuin heitin jotaan exälle tärkeitä tavaroita pois. Se tiesi että niin tulee käymään. Minunko olisi pitänyt niitä kuitenkin säilyttää? En ole mikään varastohotelli.
Melko epärealistista edes ehdottaa että hyssyttelisin puolisoni kanssa kunnes exä löytää uuden! Ehkä se ei koskaan löydä. Tai se ei halua. Tai kukaan ei huoli sitä. Mulle on aivan se ja sama mitä hän elämässään tekee, kun ei sotke kenenkään muiden elämää. Edes mun. Eikä naapurinsa. Kenenkään. Eikö sillä ole muka yhtään vastuuta ittestään ja tekemisistään? Sitäkö yrität selittää? En ole hänen holhooja, eikä holhoojaa ole määrätty. Ehkä pitäisi? Ymmärrätkö sinä että ollaan kaksi täysin erillistä aikuista ihmistä?
Kiitos kuitenkin. Ymmärrän nyt vian löytyvän exän korvien välistä. Kohtelen häntä sellaisena.
Kaksi erillistä aikuista?
Exäsi on siis niin pimee tyyppi, että kuka tahansa varattu mies, joka olis hänen talonsa ostanut ja sanonut remppaavansa, olisi saanut hänen vihansa niskaansa, jos ei olisi säilyttänyt entisen asukkaan rojuja, jotka oli pyydetty viemään pois...?
Ihan tosiko?
Höpö höpö. Exäsi ei ainakaan ajatellut sekuntiakaan noin, vaan ajatteli, että sinä vaalit lastesi ja hänen kamojaan, koska tunnet ne yhtä paljon omiksesi kuin hänkin. MIKSI hän niin luulee? Siksi, kun et ole suoraan sanonut, että et ole ikinä tuntenut häntä kohtaan mitään vastaavaa kuin omaa puolisoasi ja että olet onnellinen kun erositte ja toivot, että exäsi pysyy omalla reviirillään tai sinun on puututtava asiaan!!!!
Etkö tosiaankaan huomaa, että olet antanut exäsi hyppiä SINUN sukulaistesi luona sinua mustamaalaamassa!!! (eli viestität sillä exällesi, että he ovat mukamas hänenkin sukua. Vitut ole. SINUN ja sinun lastesi KYLLÄ, jonkun entisen hellusi EI EI EI EI!!!!
Pistä nyt jo välit poikki sen ihmisen kanssa ja rajat siihen, kuinka sinua ja sukuasi lähestyy, mieluiten ei ollenkaan.
Niinhän se on, että tuossa ajassa pitäisi asioiden olla setvitty ja molempien elää omaa elämäänsä. Jostain syystä niin ei ole käynyt. Yksi asia varmasti on entinen yhteinen talonne, jonka setviminen oli jäänyt roikkumaan. Siihen voi exälläsi liittyä tunteita, joita sinulla ei ole.
Miksi yleensä sekaannuit entiseen taloonne? Olisitte myyneet sen yhdessä exän kanssa pois. Juuri tästä syystä en suostu ostamaan vanhempieni tai vaimoni vanhempieni taloa: siihen liittyy (muillakin ihmisillä) tunteita. Kiitos kun muistutit asiasta.
Todistelet selkeästi, ettet halua enää mitenkään puuttua exäsi asioihin. Et olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tosi jyrkkä linja. Kannattaisiko kuitenkin lasten takia vaivautua suhtautumaan vähän myötätuntoisemmin exän omien ongelmien ilmentymille, vaikkeivat ne sinulle kuulukaan. Lapsenne ovat yhteisiä kuitenkin, vaikka talo ja tavarat on jaettu. Eli jonkinlainen side teillä säilyy niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Kait teilläkin väkisinkin lasten välityksellä kuulee kuulumisia exän asioista. Ja samoin asenteesi ja puheesi exästä kuuluvat lasten korviin. En tarkoita, että pitäisi hyssytellä tai hyysätä. Olet selvästi pitänyt realiteetit selvänä, niin kuin pitääkin, mutta vähän voisit osoittaa suvaitsevaisuutta - ymmärtää että toinen ajattelee ja kokee asiat eri lailla kuin sinä.
Vaikuttaa, että hänellä on enemmän tunteita mukana kuin sinulla. Ja noiden tunteiden poiskäsittelyä ei auta se, että tiukasti sanoudut irti koko paskasta. Silloin se helposti löytää muita epäsuorempia reittejä valua sinun luoksesi. Ei kovin nättiä eikä loogista, mutta - elämä on.
- ei voitu myydä taloa, oli eräs muotoseikka joka piti hoitaa eikä exä voinut asua talossa niin kauan että se hoidetaan. HÄN ilmoitti muutostaan varsin lyhyellä varoitusajalla. Ositus oli sovittu tehtäväksi sitten kun lapset muuttaa pois TAI jos exä haluaa muuttaa pois aikasemmin. Hän vakuutti ettei aio muuttaa ENNEN kuin lapset muuttaa ja sanoi ettei sitä muotoseikkaa tarvitse hoitaa. Kuitenkin hän oli se joka alkoi hosua en minä. Hän tiesi että tämä naiseni muuttaa minu kanssani. Sen hän sanoi ensimmäisessä yhteydenotossaan. Sanoi, että tehkää talolla mitä haluatte mutta hän haluaa sieltä nyt pois. Silloin asiaan ei liittynyt minkäänlaista vittuilua eikä asiattomuuksia.- Silloin hän vielä oli täysin normaali ihminen.
- kyllä sanoin aivan suoraan exälle niistä kamoista, että jollei talo ole tyhjä ne lentää kaatopaikalle. Jos aikuinen ihminen ei usko suoraa puhetta minkä minä sille voin. Muut asiat tehtiin selväksi kun erottiin. Se on kyllä ymmärtänyt etten halua olla sen kanssa tekemisissä yhtää enempää kun on pakko. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin.
-exä vastaa omista tunteistaan. kaatakoon murheensa jonkun muun vastaantulijan niskaan. mulle ei tarvitse alkaa kiukutella.
- oletteko niin idiootteja kun luulette että mun pitäisi KIELTÄÄ exää pitämästä yhteyttä mun sukulaisiin eron jälkeen?? Kaikki ihmissuhteet ei lopu siihen kun erotaan. Siinä loppuu vain yksi ihmissuhde. On heidän asia kenen kanssa on tekemisissä ja mitä heiltä uskoo. Enkö jo ole noin seitsemän kertaa maininnut kaiken olleen hyvin ennen tätä episodia? Sitä ennen ei ollut ongelmia myöskään sukulaisten ja tuttavien kanssa. Toisaalta oon ajatellut että jos ne haluaa uskoa mitä exä satuilee pysykööt omissa oloissaan.
- jos exällä olisi ollut tunteita taloa kohtaan (mikä tuntuu hiukan epäterveeltä ajatukseltakin... sehän on vain talo) ei kai se olisi sieltä halunnut muuttaa. Syyt hänen muuttoon ei kuulu teille, mutta mikään pakko ei ollut. Se oli exän vapaa valinta. Päähänpisto melkein. Sen mukaan mitä minä tiedän.
- suhtaudun jyrkästi kun en halua olla tekemisissä exän asioiden kanssa? Ne ei ole mulle kuuluneet enää viiteen vuoteen. Eikä mun asiat sille. Meillä on yhteiset lapset. Ne on hoidettu hyvin. Olisko kahdeksass kerta: tähän asti kaikki on sujunut loistavasti.
- exällä tuntuu olevan tunteita minua kohtaan_: viha. Paitsi että minulla on syytä uskoa olemassa olevan jokin muu syy miksi hän on vihainen ja purkaa sen minuun. Se ei ole tervettä. Lapsetkin ymmärtää.
- haluatko exän puhelinnumeron? Voit auttaa häntä ja kuunnella häntä - jos kestät.
Vittuiletteko te kun kysytte asioita jotka jo lukee tuolla ja ne mitä ei lue eivät teille kuulu (kuten "se muotoseikka" miksi taloa ei voitu myydä vielä yhdessä.). Exä halusi eroon talosta mutta ei olisi halunnut minun heittävän pois tavaroita joita en halunnut, minkä hän tiesi, eikä halunnut itse viedä niitä mukanaan. Tuskin se niitä olisi jättänytkään jos olis halunnut säilyttää??
Kiitos kuitenkin. Ehkäpä te itse olette kiukuttelevia huomionhakuisia exiä. Tiedoksenne: kun mies ei halua olla kanssanne tekemisissä, mies myöskään ei halua. Eläkää todellisuudessa ja hyväksykää ne seikat. Tai hakekaa lääkäriltä nappeja.
On eroja ja eroja, eron voi hoitaa yksinkin, mutta jaksamista vaatii olla aikuinen jos toinen lapseksi heittäytyy.
Minä sain saman nootin, ota tavarat (joihin hän luvan antaa) loput henkkohtaiset tavarat päätyvät kaatopaikalle, lukuunottamatta käsin kirjoitettuja päiväkirjojani (joita hän yritti käyttää aseena minua vastaan)
Ja hain kamani, vedin siniselläpulkalla loput kamani uuteen osoitteeseen, jottei hänelle häiriötä aiheutuisi.
Mikään tuo ei juuri parantanut välejä, kuten ei väkivaltakaan, johon ex äityi kun sain oman osoitteen. Mutta silti kaiken jälkeen tuumin ja katson exää ja ajattelen että se oli hänen tapansa käsitellä yksi elämän suurista kriiseistä.
Edelleen mies väliin lämpenee hempeilemään, väliin kuumenee vittuilemaan, tunnetilasta ja alkoholiprosenteista riippuen.
Siinähän tumppaa puhelimeeni viestejä, osaan poistaa ne lukematta, soittoyrityksiin en vastaa, ovea en avaa. Silti tenavat juoksevat kahdessa kodissa jouhevasti, vain minun tarvitsee olla aikuinen ja pitää turvallisuuden tunne yllä.
Lapset osaavat hyvin varhain nähdä mikä on "totuus" ja mikä vastapuolen ilkeilyä.
Tunnen tuon tunteettomuuden, tiedän miltä tuntuu kun tunteita ei enää ole. Vasta nyt kauan eron jälkeen kehtaan myöntää itselleni että tunteita?! Niitä ei ollut enää vuosiin vaikka arjen jaoimme.
Kyllä tää meidän ero hoidettiin jo viisi vuotta sitten. Sitä ennen sitä vatvottiin keskenään melkein vuosi. Muutinkin vasta kun saatiin eropäätös. Sitten opettelin elämään yksin mikä oli oikeestaan helpompaa kuin yhteinen alku exän kanssa. Meille ero oli kummankin tahto ja helpotus. Hyvin vähän oli mitään yhteisiä asioita siinä vaiheessa. Jokunen muodollisuus. Mun exä ei takertunut muhun epätoivosena. Sille oli päivänselvää tää erillään eläminen, asioiden hoito, oma elämä. Että ei tässä mitään eroprosessia enään käydä. Exä on seonnut muista syistä kuin erosta, mutta kohdistaa omat kiukkunsa minuun. Muitakin kohteita olis.
älä sit vingu sen ratkeamattomuuden takia.
Ongelma:
- exää loukkasi, kun et vaalinut hänen muistoaan talossa kaatopaikkakamojen muodossa, kuten jo etukäteen ilmoitit, ettet vaali
- exä haluaa mustamaalata sinua (ei omilleen!) Sinun suvullesi
Se ei johdu siitä, että hänellä on ongelmia, vaan se johtuu siitä, että hänelle eronne ei ole selvä.
Sinä voisit mennä juttelemaan yhdessä veljesi ja äitisi kanssa, että ULKOPUOLINEN häirikkö lopettaa nyt Sinusta valehtelun, sillä Sinulla ja perheelläsi on täysi oikeus tulla hyvin toimeen keskenänne ilman pahaa verta, jota joku kuspiä sivusta teihin ruikkii. (tällä hetkellä hän nimittäin selvästikin tuntee olevansa edelleen sun vaimos, jolla oikeus tilittää "mukamas omille sukulaisilleen")
AJATTELEPA, että nykyinen naisesi tekisi samaa. Myrkyttäisi välisi omaan perheeseesi. Antaisitko sen tapahtua??? Tuskimpa vain hänellä on niin korkeaa statusta Sinun silmissäsi, että annat rauhassa jalustallaan johtaa orkesteria?
Minusta Sinun pitäisi tehdä stoppi tuohon, eikä vain pestä käsiään omasta elämästä ja piiloutua välinpitämättömyyden taakse. Et varmasti antaisi hänen tehdä samaa lapsillesi? Että usuttaisi valheilla veljen toisen kimppuun? MIKSI SINÄ SITTEN ANSAITSISIT hänen puuttumisensa Sinun ja oman naisesi asioihin? Oletko uhrannut sekuntiakaan aikaa pohtiaksesi, miltä naisestasi tuntuu seurustella miehen kanssa, jonka
(ex-)vaimo on kylkiäisenä sekä hänen anoppilassaan että Sinun ajatuksissasi? Sinähän kirjoitat täällä hänestä. Etkä omasta naisestasi tuolla rakkausrunojen huumaamassa foorumissa, jossa ollaan onnellisia ihanasta ihmissuhteesta. E-hei, sinä kirjoittelet täällä exästäsi.
Kyllä nähdäkseni tuo rojujen perään itkeminen on ennemminkin vain ongelman oire.
Minulle - enkä varmasti ole maailman ainoa ihminen! - oli erotessa päivänselvää, että säilytän ne tavarat ja asiat jotka ova MINULLE tärkeitä. En tuputa niitä toisen säilytettäviksi, etenkään jos eivät ole hänelle tärkeitä. Ymmärrän erittäin hyvin, ettei ex-mieheni halunnut liitostamme muita muistoja kuin lapsiin liittyviä. En halunnut minäkään. Se mikä oli hyvää säilyy muistoissani jos on säilyäkseen.
Jos minä sekoaisin jollain tavalla kuten aloittajan exä, en voisi kuvitellakaan, että ex-mieheni olisi velvollinen huolehtimaan minusta. Hän ei ole läheiseni. Hän voi olla lastemme läheinen, mutta ei minun.
Yhtä epänormaalia olisi sekoavan ex-mieheni hoivaaminen. Tilanteen vakavuudesta riippuen voisin olla valmis jopa ilmoittamaan poliisille. Olen kuullut - luojan kiitos en kokenut - miten törkeitä asioita katkeroitunut eronnut ihminen voi entisestä puolisostaan levitellä, vahingoittamistarkoituksessa ja vieläpä tuloksellisesti.
Olen myös nähnyt kun virkavallan puututtua asiaan tuo kakeroitunut ihminen jotenkin sai järjenjuoksunsa takaisin ja ymmärsi menneensä liian pitkälle. Mutta, meitä ihmisiä on monenlaisia. Se oli onnellinen loppu.
En osaa aloittajalle antaa neuvoja. Mielestäni sinäkin vain käännät asian kuin hänellä olisi jotain velvollisuuksia exäänsä kohtaan. Lukemani perusteella ei ole.
Onpakko sanoa mutta tää meidän ongelma on hoidossa jo muilla keinoin. Kiitin jo kerran tämän palstan "avusta". Löysin asiallisempia keskustelukanavia. Saatte pitää päähän pinttymänne ja päätelmänne. En jaksa enään kommentoida.
Jos olisit mun ex rouvani elämä olisi pelkkää höyhenten lentoa. Mukavaa jatkoa.
olen sitä mieltä, että lopettaisi jo exän ongelmallisen käytöksen sulattamisen ja ymmärtämisen (voi voi, hänellä nyt vain on ongelmia jotka eivät minusta riipu eikä minua hetkauta), koskapa miehellä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään pakkoa antaa exänsä mustamaalata häntä hänen OMALLE suvulleen, mutta ilmeisesti hän sen vihdoin viimein jo ymmärsikin ja on tehnyt asialle jotakin, jotakin asiallista kautta, toivottavasti virkavallan.
olisikin ollut todella masentavaa jäädä siihen uskoon, että annat exän edelleen hyppiä nenillesi ja perheesi nenille.
Onnea jatkoon ja paljon hyvää mieltä ja oikeudentajua!!
kuunnella sua? Sulla on ittellä ihan sairas asenneongelma.
Me varmaan ymmärrämme näitä hänen kirjoituksiaan eri tavoin.
Minun ymmärtääkseni häntä ei kiinnostanut selvitellä exänsä ongelmia vaan hän kysyi onko tehtävissä jotain, että hän itse uusine puolisoineen voisivat elää exältä rauhassa.
Tiedätkö keinoja miten toisen ihmisen saa "lopettamaan mustamaalaamisen"?
Tämä aloittaja kertoi yrittäneensä selvittää asioita ainakin äidilleen:
>> Oon tietysti koittanut sanoa miten asia on, mutta esimerkiksi mun äiti tuntuu uskovan ihan kaiken mitä exä selittää. Se on minusta törkeää. Äiti onkin sittemmin valinnut puolueettoman linjan. Mun veljeni vaimoineen ja eräät tutut välttää jo nyt yhteydenpitoa meihin. "
mustamaalauksesta muuten kuin että oma ex teki sitä mun siskolle.
Ja mä sanoin ihan suoraan, että katkeruus on ok, menenee ohi kunhan erokriisi käyty, mutta että siskoni ei ole paras sos.työntekijä ja sit mulle kiukuttelija, koska hän on aina ollut ja tulee aina olemaan mun sisko. MUN.
Ja sisko tajusi heti, mistä puhun ja sanoi jatkossa exälle (jonka kans edelleen ovat ystäviä ja pitävät yhteyttä)
että on exältä loukkaavaa tulla hänen kotiinsa ja alkaa parjata hänen läheisiään, perhettään, mua.
Ja exälle sanoin, että älä yritä erottaa mua mun rakkaistani, ja hän huusi, ettei ole koskaan yrittänytkään, mutta lopetti sen sit kuitenkin :)
Isäni tuli kans mulle urputtaan, että ex kertoi sun olevan tämmönen ja tämmönen, ja isälleni sanoin samat sanat ja hän sanoi exälle, että on aina tervetullut lastenlasten kans kylään (asuvat lähekkääin) mutta hän ei kuuntelee sanaakaan tyttärestään paskaa, vaikka olis tottakin, niin ei ole hänen asiansa kuunnella semmosia puheita.
JOS OLISIN kestänyt vaan ja antanu exän pompottaa ja sotkea MUN elämääni, niin just tasan sillon olisin YMMÄRTÄNYT ja KESTÄNYT ja OTTANUT OMALLE KONTOLLENI hänen ongelmansa, kuten tämän ketjun aloittanut kirjoittaja on tehnyt. Ja taitaa tehdä jatkossakin, niin vähän häntä kiinnosti PÄÄSTÄ ONGELMASTA EROON. Ennemmin antaa exän ihan rauhassa jatkaa lahkeittensa puremista, milloin on syynä talo, milloin jokin muu.
Minusta ei pitäisi jättää exiä siihen luuloon, että saavat aivan rauhassa temppuilla TOISTEN ihmisten perheissä epäsopua aiheuttaen ja nämä asianosaiset itse sit vaan tukee sitä ULKOPUOLISTA pahansuopaa tyyppiä sanoen, että no jos joku uskoo, niin olkoon sit silleen.
Kirjoitit: Minusta ei pitäisi jättää exiä siihen luuloon, että saavat aivan rauhassa temppuilla TOISTEN ihmisten perheissä epäsopua aiheuttaen ja nämä asianosaiset itse sit vaan tukee sitä ULKOPUOLISTA pahansuopaa tyyppiä sanoen, että no jos joku uskoo, niin olkoon sit silleen.
No kerroppa miten tuo ratkaistaan?
Heilautetaan taikasauvaa ja elämä hymyilee.... heh heh.
eli siis puhua tälle paskaa levittävälle ihmiselle, että nyt on tullut tehneeksi virheitä ja sen ei sallita jatkuvan.
Ei kukaan mene ja valehtele toista kertaa, kun kerran jää siitä kiinni. Tai siis otetaan kiinni. Puhuminen on ihmisten vahvin ase. Kun tämän ap-kirjoittajan äiti ja veli istuisivat samaan pöytään ap-kirjoittajan ja häntä mustamaalaavan ihmisen kanssa, ei se jaksaisi enää tulla heidän eteensä, kun se on nöyryyttävää joutua myöntämään, että on ollut paha toisille ja pyytää anteeksi paikkaansapitämättömiä sanojaan.
Toinen vaihtoehto on se, että kertoo perheelleen kuinka paljon asianosaista loukkaa, että hänen oma kotinsa antaa ulkopuolisen tyypin tulla sekoittamaan pakkaa ja silloin perhe ymmärtää, että joka kerta kun ex aloittaa paskan jauhamisen, niin sille sanoo, että älä loukkaa minua ja perheenjäseniäni pitkällä kielelläsi.
Mitä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
P U H U M I N E N on hyvä tapa selvittää asiat, ei siihen enää sen päälle mitään ihme taikasauvoja tarvita.
Ellei tämäkin ketju taas ollut vain joku provo...kun tosi outoa, ettei muka voisi kakistaa läheisilleen ulos samaa tekstiä mitä tänne kirjoittaa ja lopettaa exän mustamaalausoperaatio, jos se kerta häiritsee.
Mikäs ihmeen pakko sitä on jäädä uhriksi?
Mikä voima ja oikeus sillä exällä oikein on, ettei sille voisi sanoa, ettei ole omalla asiallaan?
En voi kuin ihmetellä.
Mitäs teet kun puhuminen ei riitä? Minä tein näin: kysyin neuvoa ulkopuolisilta, sain neuvoksi vain puhua lisää. Puhuminen pitkällä tähtäimellä tuntui tuottavan tyydytystä sille joka pottuili. Häntä ei kiinnostanut kuin ne keinot jolla saisi minut olemaan varpaillani. Puhuminen oli osoitus siitä. Väsyin ja kyllästyin PUHUMISEEN. Oksetti kuulla sen ihmisen ääntä puhelimessa. Lopetin yhteydenpidon.
Kun puhuminen loppui enkä enää välittänyt, pottuilija lopetti pikku hiljaa pottuilun. Tietysti: se ei enää tehonnut. Eikä hän keksinyt enää muitakaan vaikuttavia keinoja. Meidän kohdalla asialla oli häppy end.
Jokainen tapaus on yksillöllinen ja tällaisella kirjoituspalstalla vaahtoaminen on typerintä mitä tiedän. On melko nenäkästä osoittaa sormella sitä joka pyytää apua. Vai kuinka hyvin tiedät tässä tapauksessa mikä on asioiden laita? Ehkä tiedätkin enemmän. Kerro meille muillekin.
mutta toki mä voin itseäni toistaakin:
Puhuminen, exän kuuntelu ja yhteydenpito on paskaa ymmärtävää pottuilua edesauttavaa toimintaa, sillä silloin tekee exästä tärkeän.
Puhuminen, joka lopettaa juuri tuollaisen ongelman hyysäämisen, puhuminen, jonka selkeästi kirjoitin jälleen kerran, puhuminen toisella esimerkkilauseella: "nyt kuule riitti, me emme enää vastaavaa valehtelua sulata", niin ei takuuvarmasti ex enää tule "yhtenäistä rintamaa" kohtaamaan itsensämunauspuuhien merkeissä.
Mutta jos sitä ei halua ymmärtää, että häiriköillekin voi sanoa EI, niin mitäpä se minulle kuuluu. Saahan sitä toki kärsiäkin ja antaa paskan jatkua.
On sellaista exän itsetuntoa hivelevää "koetetaan nyt tulla toimeen" -puhumista
Ja sitten on tiukka ilmoitusluontoinen puhe:
- me äiti, veli, ystäväni yms. olemme päättäneet ettei sinun valehteluasi enää suvaita. Toivomme hyviä asiallisia välejä lasten takia, älä siis enää pilaa sitä mahdollisuutta huonolla käytöksellä ja epärehellisyydellä"
sun kirjotus oli ´"hieman" asenteellinen.
ihan kuin kukaan (muut kuin sinä) ei osaisi PUHUA "oikein". ihan kuin nää edelliset kirjottajat olis puhuneet just tolleen sun määritelmäsi mukaan "väärin".
onko sulle tullu mieleen, ett on ihmisiä joille pitää vääntää rautalangasta ja olla ystävällinen eikä hyökätä päälle kuin yleinen syyttäjä eikä se ole hyssyttelyä? ja on ihmisiä joille pitää sanoa napakasti (pikkulapset) eikä hyssytellä? kait sun tuntemat ihmiset on älylliseltä tasoltaan niin pikkulapsia että pitää sanoa joka asiasta "napakasti". grow up.
mikä sua OIKEESTI vaivaa kun otat hirveen stressin siitä mitä sulle tuntemattomat vieraat ihmiset elämässään tekee tai ei tee? olet ojentamassa asioissa joista et tiedä yhtään mitään. eikö elämässäs ole muuta kuin nää keskustelupalstat ja chatit?
Koko kööri, exäsi, uusi naisesi, äitisi jollei ole kovin vanha ja sairas ja joku niistä ilkeistä ystävistäsi saman pöydän ääreen. Paskapuheet voi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Kerro se myös muille. Lyö nyrkki pöytään, ilmoita että se on loppu nyt, ja jokainen miettiköön itsekseen mikä arvo milläkin asialla ja ihmisillä on. Exäsi pitäisi ymmärtää käyttäytyä toisin, tai ymmärtää että tarvitsee apua. Onhan hänellä ystäviä näköjään keneltä voi saada tukea. Tsemppaa naisesi ja lastenne kanssa. Joskus ulkomaailman pahuudella ei ole merkitystä kun rakkaat pitävät toisistaan huolta ja toistensa puolta.