Kyllä se on paljolti itsestä kiinni miten tulee toimeen appivanhempiensa kanssa.
Toki aina joskus on ihmisiä joiden kanssa ei yksinkertaisesti tule toimeen.
Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin aikuistenvälisestä ihmissuhteesta, jolloin sivistynyt käytös toista kohtaan ja kunnioittaminen toisen mielipiteitä kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys.
Appivanhempien ja vävyjen/miniöiden välillä on kuitenkin ikäeroa ja maailmankatsomus voi olla hyvinkin erilainen, mutta ei se ole este toimeen tulemiselle.
En tiedä sitten onko itsellä käynyt kovinkin hyvä tuuri omien appivanhempi-ehdokkaiden suhteen. Ainakin toistaiseksi olen aina tullut poikaystävieni vanhempien kanssa toimeen.
Nykyisen poikaystäväni vanhemmat ovat syvästi uskovaisia ja kuuluvat katoliseen kirkkoon. Itse olen luterilainen, neljä vuotta heidän poikaansa vanhempi ja eri maasta kotoisin (en siis ehken ainakaan paperilla kaikista paras vaihtoehto :)
Tulevalla anopilla on erittäin vahvat mielipiteet ja hän on hyvin vahva persoona.
Kuitenkin tulemme loistavasti toimeen, keskustelemme asioita ja näkemyksistä. Minut on otettu avosylin vastaan ja olin oitis osa perhettä.
Heillä vieraillessani emme nuku samassa huoneessa poikaystäväni kanssa, vaikka olemme olleet yhdessä kauan ja olemme yli parikymppisiä. Kunnioitan tulevia appivanhempiani paljon ja tämä on heidän tapojensa mukaista. Yhdessä en asu poikaystäväni kanssa ja ei heillä ole mitään sitä vastaan että hän yöpyy minun luonani, mutta heillä ollessamme "saamme luvan" nukkua samassa vuoteessa kun olemme muuttaneet yhteen asumaan.
Ehkä se että meillä kuitenkin on aika sama tapa katsastella elämää ja arvostamme samoja asioita saa meidät tulemaan hyvin toimeen.
Toki aina joskus on ihmisiä joiden kanssa ei yksinkertaisesti tule toimeen.
Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin aikuistenvälisestä ihmissuhteesta, jolloin sivistynyt käytös toista kohtaan ja kunnioittaminen toisen mielipiteitä kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys.
Appivanhempien ja vävyjen/miniöiden välillä on kuitenkin ikäeroa ja maailmankatsomus voi olla hyvinkin erilainen, mutta ei se ole este toimeen tulemiselle.
En tiedä sitten onko itsellä käynyt kovinkin hyvä tuuri omien appivanhempi-ehdokkaiden suhteen. Ainakin toistaiseksi olen aina tullut poikaystävieni vanhempien kanssa toimeen.
Nykyisen poikaystäväni vanhemmat ovat syvästi uskovaisia ja kuuluvat katoliseen kirkkoon. Itse olen luterilainen, neljä vuotta heidän poikaansa vanhempi ja eri maasta kotoisin (en siis ehken ainakaan paperilla kaikista paras vaihtoehto :)
Tulevalla anopilla on erittäin vahvat mielipiteet ja hän on hyvin vahva persoona.
Kuitenkin tulemme loistavasti toimeen, keskustelemme asioita ja näkemyksistä. Minut on otettu avosylin vastaan ja olin oitis osa perhettä.
Heillä vieraillessani emme nuku samassa huoneessa poikaystäväni kanssa, vaikka olemme olleet yhdessä kauan ja olemme yli parikymppisiä. Kunnioitan tulevia appivanhempiani paljon ja tämä on heidän tapojensa mukaista. Yhdessä en asu poikaystäväni kanssa ja ei heillä ole mitään sitä vastaan että hän yöpyy minun luonani, mutta heillä ollessamme "saamme luvan" nukkua samassa vuoteessa kun olemme muuttaneet yhteen asumaan.
Ehkä se että meillä kuitenkin on aika sama tapa katsastella elämää ja arvostamme samoja asioita saa meidät tulemaan hyvin toimeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Esimerkiksi on mahdotonta tulla toimeen sellaisen ihmisen kanssa, joka parin tapaamiskerran jälkeen ilmoittaa, ettei enää halua nähdä miniäänsä.
Lopetit viestisi viisailla sanoilla "Ehkä se että meillä kuitenkin on aika sama tapa katsastella elämää ja arvostamme samoja asioita saa meidät tulemaan hyvin toimeen." Ja siitä kannattaa olla tyytyväinen, koska aina se ei niin mene ja ihmiset ovat kovinkin erilaisia kykenemättä löytämään yhteistä säveltä keskenään. Joustamattomuus on iästä riippumaton pahe, jossa itsekeskeisyys ruokkii huonoa käytöstä.Sen vuoksi on kiva lukea kaltaisesi myönteisen ihmisen kirjoituksia.
http://www.smsfinland.com
Tässä olen todellakin kanssasi samaa mieltä.
On kuitenkin oikeasti liikaa olettaa, että aikuisetkaan ihmiset osaisivat käyttäytyä sivistyneesti. Eivät osaa. Ja silloin joutuu toinen miettimään miten itse vastaa epäsivistyneeseen käytökseen.
Tärkeintähän on kuitenkin muistaa, että jokainen itse vastaa omasta käytöksestään ja lausumistaan sanoista. Joten välien rikkoutumisellekin on erittäin hyviä perusteita, jatkuvaa ilkeilyä ja nälvimistä ei tod. ole kenenkään pakko sietää. Joissakin suhteissa todellisuus on kuitenkin hyvin karu, niissä on sitten joko siedettävä, riideltävä jatkuvasti tai katkaistava välit kokonaan.