Elikkäs..Meillä on mieheni kanssa vähän yli 1v poika. Appivanhempani saivat kuulla lapsesta vasta n.2kk ennen hänen syntymäänsä. Se,miksi niin myöhään ei liittynyt minuun mitenkään,mieheni ei vain tiennyt miten sen heille kertoisi. Eli olen tuntenut appiukkoni vasta samanverran kuin poikamme on vanha. Ensimmäisen kerran tapasimme siis sairaalassa kun he kävivät katsomassa uutta tulokasta.
Viime kesänä sitten rupesimme rakentamaan mieheni kanssa omaa taloa. Apparini oli aika utelias ja vaisu suunnitellessamme taloa. Nyt kun talo rupeaa olemaan voiton puolella niin hän on ruvennut jauhamaan miehelleni sitä kuinka miehelläni on yksinoikeus päättää siitä millainen talo meille tulee. Lainan kyllä otimme yhdessä,mutta koska olen äitiyslomalla(toinen lapsikin tulossa syksyllä) en lainaa tällä hetkellä mielestäni ymmärrettävistä syistä pysty maksamaan. En voi kieltää etten olisi paljon miettinyt että millaista pintaa taloomme haluan mutta se lienee normaalia ja mieheltä kysyn mielipiteen,yleensä vastaus on "en tiiä" tai "ihan sama".. Eli missä vika?
Heti alussa kun rupesinkaan seurustelemaan mieheni kanssa (oltu yhdessä 4vuotta) niin huomasin että hänen isänsä pompottaa häntä ihan 100-0. Ja niin hän tekee muillekkin perheen jäsenille. Lisäksi hän lyö heidän koiraa,ja poikamme on ottanut mallia,ruvennut lyömään meidän koiraa :( Appari on koittanut "pompotella" ja "ottaa luuloja pois" minusta mutta olen sanonut takaisin eikä hän enää "uskalla" sanoa minulle asioita joten ilmeisesti hän sysää nyt kaiken mieheni niskaan?
Mieli ei tee käymäänkään lapsen isovanhempien luona koska olen saanut kuulla mm. lelliväni lastamme.
Ehkä appari ei vaan tykkää minusta,en kyllä itsekkään voi sanoa että hänestä tykkäisin.. Joten kuinka minun pitäisi häneen suhtautua, vai pitäisikö antaa periksi ja antaa mieheni valita tapetit,parketit,laatat yms. taloomme jotta saataisiin appari tyytyväiseksi?
Entä miten voisin sanoa "kauniisti" ettei eläimiä saa lyödä(muutkin siinä perheessä ovat ottaneet mallia,eli appari ei ole ainut)? Luulen että he purkavat raivoaan siihen koira-parkaan..
Auttakaa minut pois pahan apparin kynsistä!
Viime kesänä sitten rupesimme rakentamaan mieheni kanssa omaa taloa. Apparini oli aika utelias ja vaisu suunnitellessamme taloa. Nyt kun talo rupeaa olemaan voiton puolella niin hän on ruvennut jauhamaan miehelleni sitä kuinka miehelläni on yksinoikeus päättää siitä millainen talo meille tulee. Lainan kyllä otimme yhdessä,mutta koska olen äitiyslomalla(toinen lapsikin tulossa syksyllä) en lainaa tällä hetkellä mielestäni ymmärrettävistä syistä pysty maksamaan. En voi kieltää etten olisi paljon miettinyt että millaista pintaa taloomme haluan mutta se lienee normaalia ja mieheltä kysyn mielipiteen,yleensä vastaus on "en tiiä" tai "ihan sama".. Eli missä vika?
Heti alussa kun rupesinkaan seurustelemaan mieheni kanssa (oltu yhdessä 4vuotta) niin huomasin että hänen isänsä pompottaa häntä ihan 100-0. Ja niin hän tekee muillekkin perheen jäsenille. Lisäksi hän lyö heidän koiraa,ja poikamme on ottanut mallia,ruvennut lyömään meidän koiraa :( Appari on koittanut "pompotella" ja "ottaa luuloja pois" minusta mutta olen sanonut takaisin eikä hän enää "uskalla" sanoa minulle asioita joten ilmeisesti hän sysää nyt kaiken mieheni niskaan?
Mieli ei tee käymäänkään lapsen isovanhempien luona koska olen saanut kuulla mm. lelliväni lastamme.
Ehkä appari ei vaan tykkää minusta,en kyllä itsekkään voi sanoa että hänestä tykkäisin.. Joten kuinka minun pitäisi häneen suhtautua, vai pitäisikö antaa periksi ja antaa mieheni valita tapetit,parketit,laatat yms. taloomme jotta saataisiin appari tyytyväiseksi?
Entä miten voisin sanoa "kauniisti" ettei eläimiä saa lyödä(muutkin siinä perheessä ovat ottaneet mallia,eli appari ei ole ainut)? Luulen että he purkavat raivoaan siihen koira-parkaan..
Auttakaa minut pois pahan apparin kynsistä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä ja miehesi sisustatte kotia itsellenne ette appiukolle, niin ollen voitte valita materiaalitkin ihan omien mieltymystenne ja rahavarojenne mukaan.
Älä kysele apelta, keskustelet asiasta vain miehesi ja alan asiantuntioiden eli materiaalien myyjien kanssa.
Koiran hakkaaminenhan on eläinsuojelu rikos, josta voi saada jopa vankeutta.
Siitä voit keskustella appesi kanssa, sanot ettet halua lapsesi saavan niin pahoja ja vääristyneitä eläinten kohtelu malleja.
Älä vie lastasi appelaan jos ei käytös muutu.
Viisaammat neuvokoot lisää.
Kaikkea hyvää kodinrakennus puuhaanne!
korvapuusti!"
Vanhat osasivat sanoa sen tyhjentävästi!
suomennatko mitä se tarkoittaa ?
Appari tarkoittaa yleensä apukoululaista, mutta tässä kirjoituksessa sitä käytetään ilmeisesti lyhennelmänä sanasta appiukko.
ensin väität, että olet tavannut appiukkosi ekan kerran poikasi snnyttyä, eli tuntenyt hänet poikasi iän verran, eli reilun vuoden. sitten myöhemmin kerrot, miten heti seurustelemaan alettuanne huomasit appiukkosi pompotelleen miestäsi ja olette kuitenkin seurustelleet 4v. joku ei nyt täsmää. ja jos olette olleet 4 v yhdessä, miten et ole aiemmin tavannut appivanhempia, jos eka kommentti pitää paikkansa. ja miten silloi voit pompottelub huomata? ja jos toinen 4 v tuntemusta pitää paikkansa, miksi valehdella heti aluksi.
sitten kerrot, ettei miestäsi kiinnosta sisustus ja kun kysyt häneltä,on hänelle ihan sama mitä lateksia pintaan vedätte. ja sitten taas toisaalla kysyt, että pitääkö antaa periksi ja antaa sittenkin miehen valita. antaa periksi mitä? eihän häntä kiinnostanut.
sori, kirjoituksesi kuulostaa sadulta tai sitten haluat sanoa appiukostasi jotakin muuta...
juu eli anteeksi jos en kertonut tarpeeksi selvästi,yritän selventää.
Olemme siis seurustelleet 4vuotta ja apparin (=APPIUKKO ELI MIEHENI ISÄ) olen tavannut ekan kerran poikamme synnyttyä. Pompottelusta siis tiedän sen kautta mitä mieheni on puhunut ja olen aika tiiviisti sivusta seurannut että mitä tapahtuu,esim.aina kun miehelläni oli vähänkään töistä vapaata,isänsä soitti hänet kotiin töihin. Ja nyttemmin tämä pompottelu on osoittautunut todeksi.
Siis en sanonut ettei miestäni kiinnosta sisustus vaan hän todellakin sanoo minulle noin jos innostun jostain asiasta..Hänelläkin toki on ideoita mutta minulla on aikaakin enemmän perehtyä(kotona lapsen kanssa)sisustuksellisiin asioihin. Siis en missään nimessä aio itse päättää kaikista asioista,kysyn aina mieheni mielipiteen!
Ei tämä kyllä ole mitään satua vaan ihan minun elämää ja toivoisin apua miten selvitä vielä monta kymmentä vuotta tämän elämäämme liiaksi puuttuvan apparin kanssa..
Eli opetat lapselle että koiraa ei saa lyödä ja että appari tekee väärin niin tehdessään.
Appariin otat aikuisen suhtautumisen jatkossakin etkä anna hänen alistaa sinua mihinkään. Miehesi otat puhutteluun ja kysyt kumman mielipide painaa enemmän kun rakennatte kotia teille ettekä apparipariskunnalle.
Mies vai hiiri jos isäänsä uskooa alituiseen?
Ehkä ongelma on aika lailla apiksen eikä sun jos ei ymmärrä huomioida sua ja lasta kuten perheen jäsentä ja kunnioita kaikkia osapuolia parhaansa mukaan. Sukukireys pikkulasten silmille ei ole suotavaa.
autappa itse itseäsi.....tulos on varma.
onpa täällä taas joillain noita vastauksia.. voisivat mennä lukemaan ton "provo"-jutun tosta toiselta palstalta.
ensiksikin, teillä yhteinen lapsi, kohta kaksi. te asutte yhdessä, rakastatte toisianne, niin tottakai te myös rakennatte silloin yhdessä. jos tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhteiset, niin..
älä pahoita mieltäsi mokoman apparin takia.
Kertomasi perusteella appesi ei kuulosta itsekkäältä, vaan siltä, että hänellä olisi jonkinasteinen narsistinen persoonallisuuden häiriö. Olen itse joutunut kärsimään narsistisesti häiriintyneistä sukulaisista lapsesta asti ja mainitsemasi käyttäyttyminen kuulostaa liiankin tutulta: mm. hanakka puuttuminen toisten yksityisasioihin, pompottaminen, koiran hakkaaminen.
Kertomuksessasi minua ihmetyttää, miksi tapasit appesi vasta lapsesi syntymän jälkeen. Eikö miehesi ole halunnut pitää isäänsä yhteyttä? Ei vaikka lapsenlapsi oli tulossa?
Minun neuvoni on, että ota etäisyyttä appeesi, ole hänen kanssaan yhteydessä vain niin vähän kuin on pakko. Harjoittele mielessäsi etukäteen hankalia kohtaamisia hänen kanssaan ja ennenkaikkea: pysy rauhallisena, älä anna hänen provosoida sinua masennukseen tai raivoon. Ja pidä lapsesi kaukana apestasi kunnes he ovat riittävän vanhoja ymmärtääkseen oikean ja väärän eron. Älä ainakaan jätä lasta kahden kesken tällaisen henkilön kanssa. Pieni lapsikin vaistoaa, että jotain on vialla ja kärsii aikuisten jännittyineistä ja henkisesti väkivaltaisista suhteista.
Narsistien uhrien tuen kotisivujen (löytyvät esim. googlettamalla) keskustelupalstalta löydät muiden vastaavanlaisen ongelman kanssa painiskelevien kertomuksia ja saat vertaistukea. Käy tutustumassa ja kehittele sitten oma toimintastrategiasi, sellainen mikä ei ole ristiriidassa oman oikeudentuntosi kanssa. Jokainen tapaus on erilainen eikä ulkopuolinen voi antaa kovin yleispäteviä neuvoja.
Voimia ja tsemppiä!
Pelastakaa nyt se koira sieltä hullujen ihmisten seasta!
Pelastakaa koira. Ihmiset osaa juosta karkuun, mutta koira......
Entä jos tuon alkuperäisen kirjoittajan mies on ollut lapsuudenkodissaan sen koiran asemassa? Jotenkin tuntuu siltä, että appiukko kykenisi tekemään saman pienelle lapselle. Ja siksi, älä koskaan vie lastasi appiukolle äläkä missään tapauksessa jätä häntä yksin.
Paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle voi tehdä nimettömänä ilmoituksen koiran huonosta kohtelusta. Itse en olisi moisen tyypin kanssa missään tekemisissä, olkoon miten sukua tahansa.