-avopuolisoni äiti ei koskaan avomiehelleni soittaessaan kysy, mitä minulle/ meille kuuluu.
- ei soita minulle koskaan.
- kun käymme hänen luona (appi on kuollut) ei kysele meidän asioista, kertoo lähinnä avomieheni siskon perheen asioista, heidän vauvasta jne.. sekä itsestään...
- ei tiedä asioistani mitään, siis mistään tärkeistäkään
- on etäinen
- saattaa joskus sanoa jotain piiloilkeää minulle
- on muutoin ihan ystävällinen
Aiemmin olin toivonut kovasti, että olisimme läheisiä ja että minut "otettaisiin" perheeseen. Yritin olla avoin, luonnollinen ja "kiva". Olen kuitenkin loukkaantunut hänen käytöksestä, ja näenkin, että lienee parasta pitää suhteet muodollisen kohteliaina, vaikka toivoinkin lämpimämpiä ja avoimempia suhteita. Se on tietysti sääli ajatellen tulevia lapsiamme. Varmasti oma äitini tulee olemaan se läheisin isovanhempi.
Haluaisin kuulla samassa tilanteessa olevien nuorten ihmisten (alle 35v.) kokemuksia. Miten esimerkiksi lasten tulo/ avioliitto on muuttanut suhteitanne anoppiin/ appivanhempiin?
- ei soita minulle koskaan.
- kun käymme hänen luona (appi on kuollut) ei kysele meidän asioista, kertoo lähinnä avomieheni siskon perheen asioista, heidän vauvasta jne.. sekä itsestään...
- ei tiedä asioistani mitään, siis mistään tärkeistäkään
- on etäinen
- saattaa joskus sanoa jotain piiloilkeää minulle
- on muutoin ihan ystävällinen
Aiemmin olin toivonut kovasti, että olisimme läheisiä ja että minut "otettaisiin" perheeseen. Yritin olla avoin, luonnollinen ja "kiva". Olen kuitenkin loukkaantunut hänen käytöksestä, ja näenkin, että lienee parasta pitää suhteet muodollisen kohteliaina, vaikka toivoinkin lämpimämpiä ja avoimempia suhteita. Se on tietysti sääli ajatellen tulevia lapsiamme. Varmasti oma äitini tulee olemaan se läheisin isovanhempi.
Haluaisin kuulla samassa tilanteessa olevien nuorten ihmisten (alle 35v.) kokemuksia. Miten esimerkiksi lasten tulo/ avioliitto on muuttanut suhteitanne anoppiin/ appivanhempiin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Entä muu suku? Soittaako miehesi sisar, miehesi veljen vaimo? Serkut, tädit? Ketkä kaikki soittelevat ja kyselevät?
Miltä se tuntuisi? Kerro, kerro! Kerro kaikki!
Vatkaisivat sitten keskenään asioitasi.
Nyt ei anoppisi kysele, ei ole mielestäsi kiinnostunut. Ole tyytyväinen. Haluaisitko, että hän kertoilisi muille perheesi asioista? Miksi?
Jos ei tiedä asioistasi, ei voi niistä juorutakaan. Ole iloinen. Eihän teidän perheen ongelmia kukaan muu kuitenkaan ratko kuin te itse.
Salakavalaa on sanoa, että joku on "piiloilkeä". Sitä ei tarvitse edes todistaa kenellekään. Kenenkään muun ei tarvitse sitä huomata. Voi aina sanoa, että se piiloilkeili niin ettei muut huomanneet.
Jospa anoppisi on huomannut sinun epäluulosi, ja sen, että et osaa suhtautua häneen ennakkoluulottomasti. Moni pahastuu, kun huomaa olevansa epäoikeudenmukaisen suhtautumisen kohteena.
Niin, no kuten tuolla eräässä keskustelussa jo aiemmin eräs henkilö sarkastisesti kuvasikin, on tälle ajalle niin ominaista tuollainen, "hyvä ettei kukaan kysy mitään", "elän omaa elämääni", "en piittaa muista pätkääkään", "minä, minä, minä" -elämä.
Ehkä nykyään tosiaan on vallalla ajattelu, että "eläkää te omaa elämäänne siellä, minua se ei kiinnosta, vaikka olenkin miehen äiti, anoppi tai isoäiti". Ihmiset kai haluavat elää itsekeskeistä elämää ja keskittyä ainoastaan omiin kiinnostuksen kohteisiin ja siihen, mistä itselle on hyötyä. Ei kai ole muodikasta olla kiinnostunut perheenjäsenistä tai suvusta.
Ilmeisesti anoppi-ikäiset naiset haluavat nykyään olla itsekkäitä, kun siihen on kerta mahdollisuus. Toisaalta tämä asenne saattaa kostautua sitten myöhemmin vanhuusvaiheessa, kun ehkä muiden apua saatettaisiin tarvia.. Kai se on tämä demareiden ihanneyhteiskunta, jossa mm. vanhukset hoidetaan laitoksissa, joka ajaa ihmisiä tähän ajatteluun: pois yhteisöllisyystä ja muiden huomioimisesta.
Nyt olette jo unohtaneet ne säännöt ja ohjeet joita meille anopeille anoitte ja suoranaiset kiellot olla puuttumatta teidän elämäänne.
Itse miniät ovat sen täällä moneen kertaan sanoneet, että meidän ei pidä kysellä, ei nouvoa ei välittää vaan ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄMME ! Sitä on niin paljon meille neuvottu että jospa me olemme sen nyt oppineet.
JA YHÄ VAIN te valitatte ja teemme taas kerran väärin vaikka toimimme juuri niinkuin käskitte.
Yhteenvetona taas kerran: Anoppi ei osaa olla miniälle mieliksi, olipa hän nurin tai oikein, aina se on kuitenkin VÄÄRIN !
Miettikää ensin mitä tahdotte ja vasta sitten alkakaa kouluttaa meitä vanhempia tahtonne mukaiseksi, jookos.
mitään onnistunut opettamaan, jos luulet, että jokainen miniä ja anoppi on toisensa kopio.
Vaikka nuori olenkin, niin yhden asian voin opettaa sinulle: olemme jokainen omanlaisensa yksilö. Se, että olen miniä, ei liitä minua mihinkään miniöiden kollektiiviin tai puolueeseen, jossa puoluekuri pakottaisi kaikki keskenään samanlaisiksi...
Jaa, sinä luulet vain olevasi jotenkin erinomaisempi kuin muut. Et ole mitenkään sen kummempi kuin toisetkaan miniät. Luulot pois.
Noinko se onkin ?! Kuukausia täällä on saanut lukea kun anopit on KAIKKI sitä ja tätä ja sellaisa ja tälläisiä.
Hienoa, että ainakin yksi miniä pyörtää puheensa.
pyörtää, sillä aiemmin en ole tälle palstalle osunut/osallistunut. Tuskin on tarvetta jatkossakaan, sillä nykyisin mieheni on orpo, joten anoppi ja appi eivät suuemmin elämäämme vaikuta.
Kirjoititko minun anopista?
Hänelläkään ei ollut minulle muuta puhuttavaa kuin hän itse,hänen miehensä,aina vaan hän,hän.
Nyt emme ole nähneet vuoteen koska anoppi veti herneen nenään kun sanoin hänelle että voitaisiinko joskus puhua muistakin maailman tapahtumista:)
Mutta, ei sitten..Pieni on hänen maailmansa.
Mulla oli ihan sama tilanne, avoliitossa oltiin 6 vuotta ennen naimisiin menoa ja häissä vasta anopille selvisi minun sukunimeni! :-) Uskomatonta, ei vissiin kiinnostanut aikaisemmin? Häitä suunnitellessa anopille selvisi, että minulla on myös sisaruksia ja perhe :-) Ja siis näistä henkilöistä oli puhuttu ihan normaalisti sen kuuden vuoden aikana, mutta anoppi oli ilmeisesti "sulkenut korvansa".
Eli ei niitä anoppeja oikeasti kiinnosta sellaiset vähäpätöiset asiat :-D Ajattelee varmaan, että jos asiaan (=miniään) ei kiinnitä huomiota niin se katoaa oikeastikin, hih hih.
Jospa hän oli opettamatta oivaltanut sen, että miniän asioihin ei saa puuttua vaan keskittyä vain omaan elämäänsä. Sitä meille anopeille on täällä nyt kovasti opetettu. Jospa hän oli sen opin saanut jo aiemmin ja toimi sen mukaan.
Mutta eihän sekään tietysti hyvä ollut. Mikäpä sitä olisikaan kun kysymyksessä on miniä, mikään käytös ja kohtelu ei passaa.
Näin meillä:
-puolisoni äiti ei koskaan vaimolleni soittaessaan kysy, mitä minulle/ meille kuuluu.
- ei soita minulle koskaan.
- kun käymme hänen luona ei kysele meidän asioista, kertoo lähinnä vaimoni veljen perheen asioista, heidän vauvasta jne.. sekä itsestään...
- ei tiedä asioistani mitään, siis mistään tärkeistäkään
- on etäinen
- saattaa joskus sanoa jotain piiloilkeää minulle
- on muutoin ihan ystävällinen
Mutta minulle tilanne onkin ihanteellinen, en ymmärrä, mitä valittamista tässä olisi...
Outoa muuten, mistä a.p. tietää, ettei anoppi soittaessaan puolisolle kysele hänestä? Salakuunteluako?
Sinulla vaikuttaa olevan normaali aikuinen nainen anoppinasi. Olisit onnellinen - jollet osaa arvostaa lykkyäsi, vilkaise hiukan muita ketjuja tällä palstalla :)
Viestisi vaikuttaa kovasti tutulta. Olen 30 vuotias ja nyt ollut nykyisen mieheni kanssa 2.5 vuotta yhdessä. Entisen avomieheni kanssa olimme yhessä 7 vuotta ja anoppiehdokas oli ihan toista maata, saattoi soittaa meille ja jos miehenii ei ehtinyt vastaamaan puhelimeen niin puhui puhelun minun kanssani. Tunsin oloni tervetulleeksi siihen perheeseen. Poika sitten ei ollut ihan niin mukava... Älä pidä anopin käytöstä siis välttämättä itsestäsi johtuvana.
Nykyinen anoppini ei ainakaan minulta ole koskaan kysynyt mitään minuun liittyvää. Lähinnä on halunnut haukkua mieheni exää. Aihe joka ei juuri kiinnosta minua. Hän ei kyllä tunne minua millään tavalla eikä tunnu olevan mielenkiintoa tutustuakaan. Sinällään hassu juttu koska hän on kuitenkin poikaansa yhteydessä useampia kertoja viikossa. Appiukko puolestaan on muutaman kerran jopa kysynyt miten meillä nyt menee. Anopille sellainen ei taida tulla mieleenkään.
Itse epäilen että kyseessä on omistuksenhaluisuus pojan suhteen. Anopin omasta jonkin laisesta epävarmuudesta tässä on kyse.
Meilläkään ei ole lapsia ja minuakin mietityttää sama asia, mitä mahtaa tapahtua kun lapsia tulee. Tuntuu vaikealta ajatella lähentymistä monen vuoden tuttavuuden jälkeen.
Minusta tuo anoppisi käytös ei mitenkään vaikuta miltään omistuksenhalusta poikaansa kohtaan. Taidat itse vain toivoa, että anoppi olisi sinulle nyt mustasukkainen.
Jos anoppisi ei sinulle erityisemmin juttele, sinussa itsessäsikin voi olla jotain sellaista, mikä estää luontevan jutustelun. Ette ehkä vain ole samalla aaltopituudella, niin kuin eri ikäiset naiset usein eivät ole.
Omistuksenhalua siinä ei tarvitse edes olla, sillä kyllähän äiti aina poikansa "omistaa", milläs sen verisiteen katkaisisit?
En minäkän tullut ekan anoppini kanssa yhtään toimeen, mutta ei siinä mistään omistamisenhalusta ollut hänellä kyse. Oltiin vain niin eri maailmoista.
Miksiköhän ihmeessä minä haluaisin anopin olevan mustasukkainen minulle??? Minua ei erityisesti kiinnosta edes se olemmeko me väleissä, ja meillä tosiasiassa EI OLE MITÄÄN ERIMIELISYYKSIÄ. TULEMME KYLLÄ TOIMEEN IHAN HYVIN. Kun emme siis juurikaan ole tekemisissä. Minkäänlaista tietoa hänellä ei vaan ole siitä millaisen naisen kanssa hänen poikansa on naimissa. En hänestä nyt mitään sydänystävää kaipaakaan, ystäviä minulla on ihan riittävästi omasta ikäluokasta.
Ja miten ihmeessä anoppi "omistaa" poikansa, eiköhän se ole niin ettei vanhemmat mitenkää omista lapsiaan. Aika sairas ajatus.
Niin ja tuo vika on minussa juttu. Ei tämä anoppi tullut toimeen mieheni exänkään kanssa eikä luonut häneenkään mitään suhdetta. Eikä pojalla ole ymmärtääkseni ollut hänen mielestään sopivaa naista koskaan....
Miniöiden peräänkuuluttama OMA ELÄMÄ!
Siinä on taas yks tapaus jolle mikkää ei oo hyvin, eikä oikein. "tee nii tai näi, aina teet väärin päin."
Taitaapi olla katkeroituneita anoppejakin taasen liikkeellä. On tainnut sulle tulla palautetta miniältä.
Yksi kiva vävypoika.
Tuon toiveen että anopilla tulisi olla oma elämä, olen lukenut tältä palstalta ja useammin kuin kerran, voit olla varma.
Kaipa se sitten on anoppisi häpeä jos ei halua tutustua uuteen perheenjäseneensä eli sinuun. Tuskin se lasten saanti hänen asennettaan sinuun muuttaa.
Taitaa olla nyt vaan anopilla kommunikointiongelmia jos ei osaa keskustelutaidon alkeita eli kysellään vähän keskustelukumppaninkin kuulumisia eikä vaan pälistä omista mukamas hirveän tärkeistä jutuistaan.
Siis toivottavasti itse et koskaan tule anopiksi, sillä oikein et osaa käyttäytyä, käyttäydytpähän sitten miten tahansa. Miniän mieleen et ole milloinkaan.
En edelleenkään tajua, mistä ihmeen omistuksenhaluisuudesta tuossa anoppisi käytöksessä olisi kyse. Enkä minä tarkoittanutkaan mitään esineenomaista omistamista, kun kirjoitin, että vanhemmat aina tietyllä tavalla lapsensa omistavat. Odotahan kun saat sen oman lapsen (ai niin, eihän lapsi siis VOI olla oma!), niin luultavasti olet sitä mieltä, että sinä kyllä omistat lapsesi. Ja tajuat, mitä minäkin tällä omistamisella tarkoitan, siinä vaiheessa viimeistään.
Miksi et anna anoppisi olla sellainen kuin on? Jos välinne ovat normaalit ja kunnossa, sinulla ei ole mitään ongelmaa. Jos anoppisi ei kysele, miten teillä menee jne, se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei asia olisi hänelle tärkeä. Totta kai hän haluaa, että poikansa ja miniänsä asiat olisivat kunnossa. Mutta hän ajattelee, ettei asia hänelle kuulu, eikä totta puhuen kauheasti kuulukaan. Hän on omanlaisensa ihminen, anna hänen olla sellainen.
Jos asia sinua kauheasti vaivaa, ota ohjat käsiisi ja ala keskustella anoppisi kanssa. Kysele hänen asioistaan, ole kiinnostunut niistä oikeasti. Soita sinä hänelle ja kerro asioistanne, mutta ennen kaikkea osoita olevasi hänestä kiinnostunut. Kysele hänen elämästään, nuoruudestaan, naimisiinmenostaan, miehesi lapsuudesta jne. Sillä lailla osoitat halusi tutustua häneen. Etäisyys väliltänne ei poistu, ellei jompi kumpi sitä ala hälventää, ja jos sinua asia enemmän vaivaa, tee jotain äläkä moiti häntä.
Voi hyvä sylvi sinua soilikki . Taitaapi olla nuo sinun psykologian opintosi melkoisen laaja-alaiset kun pysty noin täydellisesti analysoimaan kokonaistilanteen muutaman hassun lauseen pohjalta. Eiköhän se niin ole ettet oikein tiedä tilanteesta mitään.
Soilikki oot joko provo tai sitten oot itse se ihan järkky miuku mauku kitisijä, jolla nyt jostain syystä hyppäs herne vähän turhan syvälle nenänvarteen.