Sorry, en yleensä kiroile..
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo parikymmentä vuotta, niistä 16 naimisissa. Meillä on kolme ihanaa lasta, kaikki hyvin ja anoppi, joka haluaa ajaa minut pois. En koskaan ole ollut tarpeeksi hyvä tämän naisen pojalle, mutta tulimme alkuvaikeuksien (hän ei puhunut minulle vuoteen) jälkeen kohtalaisesti toimeen.
Nyt jäätyään eläkkeelle anoppi on hoitanut lapsiamme, koska sekä minulla että miehelläni on niin pitkä työmatka, että lapset joutuisivat olemaan liian pitkään yksin koulun jälkeen. Hän tulee meille aamulla laittamaan lapset kouluun ja siinä samalla penkaa talon läpi, tutkii laskumme, postimme...
Iltapäivät hän viettää lasten kanssa ja haukkuu heille minua. Onneksi lapset ovat fiksuja ja sanovat vain, että "se on vaan mummun juttuja", mutta kyllä se on silti heille raskasta. Jos mieheni on lasten kanssa yksinään kotona, anoppi ilmestyy meille haukkumaan minua hänelle. Onneksi hänkään ei ota tuota vakavasti, mutta väsyttää se häntäkin. Anoppi yrittää sivuuttaa minut joka asiassa ja käyttäytyy kuin minua ei olisi (tai esittää, että olisi parempi jos minua ei olisi).
Nyt olin ystävieni kanssa Tallinnassa viikonlopun ja toin lapsille karkkeja tuliaisiksi. Koska tulin kotiin vasta yöllä, laitoin karkit esille keittön pöydälle, että lapset näkevät ne aamulla herättyään (siihen aikaan olen jo matkalla töihin), he kun ovat jo niin isoja, että ymmärtävät hyvin ettei karkkejä syödä ennen aamupalaa. Kun tulin töistä huomasin, että anoppi oli ennen heidän heräämistään pistänyt karkit kaappiin eikä ollut edes kertonut lapsille niistä!
Onko tämä joku kosto siitä, että ryöstin hänen poikansa?
Mummu tekee hurjan paljon hyvää lasten kanssa ja on korvaamaton apu heidän hoidossaan. Olen todella kiitollinen hänelle siitä, että hän jaksaa uhrata niin paljon aikaansa lapsenlastensa kanssa. Mutta... en tiedä kauanko enää jaksan tai kuinka kauan lapset ja mieheni jaksavat.
Jos taloudellinen tilanteemme sen mahdollistaisi, niin jäisin kotiin ja käskisin anopin pysyä poissa ellei erikseen kutsuta, vaan siihen ei meillä ole varaa. Eli siis leuka pystyyn.. Ei yksi anoppi avioliittoa hajota! Ja tämä on kuitenkin pientä. Monilla ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia..
En siis ruikuta enää! Mutta kyllä tämä helpotti =) Nyt jaksan taas aamulla sanoa ystävällisen iloisesti huomenta, kun anoppi yrittää kävellä ohitseni tervehtimättä :D
Onnellista kevättä kaikille - anopeista piittaamatta!
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo parikymmentä vuotta, niistä 16 naimisissa. Meillä on kolme ihanaa lasta, kaikki hyvin ja anoppi, joka haluaa ajaa minut pois. En koskaan ole ollut tarpeeksi hyvä tämän naisen pojalle, mutta tulimme alkuvaikeuksien (hän ei puhunut minulle vuoteen) jälkeen kohtalaisesti toimeen.
Nyt jäätyään eläkkeelle anoppi on hoitanut lapsiamme, koska sekä minulla että miehelläni on niin pitkä työmatka, että lapset joutuisivat olemaan liian pitkään yksin koulun jälkeen. Hän tulee meille aamulla laittamaan lapset kouluun ja siinä samalla penkaa talon läpi, tutkii laskumme, postimme...
Iltapäivät hän viettää lasten kanssa ja haukkuu heille minua. Onneksi lapset ovat fiksuja ja sanovat vain, että "se on vaan mummun juttuja", mutta kyllä se on silti heille raskasta. Jos mieheni on lasten kanssa yksinään kotona, anoppi ilmestyy meille haukkumaan minua hänelle. Onneksi hänkään ei ota tuota vakavasti, mutta väsyttää se häntäkin. Anoppi yrittää sivuuttaa minut joka asiassa ja käyttäytyy kuin minua ei olisi (tai esittää, että olisi parempi jos minua ei olisi).
Nyt olin ystävieni kanssa Tallinnassa viikonlopun ja toin lapsille karkkeja tuliaisiksi. Koska tulin kotiin vasta yöllä, laitoin karkit esille keittön pöydälle, että lapset näkevät ne aamulla herättyään (siihen aikaan olen jo matkalla töihin), he kun ovat jo niin isoja, että ymmärtävät hyvin ettei karkkejä syödä ennen aamupalaa. Kun tulin töistä huomasin, että anoppi oli ennen heidän heräämistään pistänyt karkit kaappiin eikä ollut edes kertonut lapsille niistä!
Onko tämä joku kosto siitä, että ryöstin hänen poikansa?
Mummu tekee hurjan paljon hyvää lasten kanssa ja on korvaamaton apu heidän hoidossaan. Olen todella kiitollinen hänelle siitä, että hän jaksaa uhrata niin paljon aikaansa lapsenlastensa kanssa. Mutta... en tiedä kauanko enää jaksan tai kuinka kauan lapset ja mieheni jaksavat.
Jos taloudellinen tilanteemme sen mahdollistaisi, niin jäisin kotiin ja käskisin anopin pysyä poissa ellei erikseen kutsuta, vaan siihen ei meillä ole varaa. Eli siis leuka pystyyn.. Ei yksi anoppi avioliittoa hajota! Ja tämä on kuitenkin pientä. Monilla ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia..
En siis ruikuta enää! Mutta kyllä tämä helpotti =) Nyt jaksan taas aamulla sanoa ystävällisen iloisesti huomenta, kun anoppi yrittää kävellä ohitseni tervehtimättä :D
Onnellista kevättä kaikille - anopeista piittaamatta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nostat leukaa pystyyn ja näyttelet ylpeää. Olet jo näytellyt vuosikaudet. Mitäpä jos nostaisit kissan pöydälle. Ensin puhuisit miehesi kanssa asiasta, ja sanoisit että et hyväksy moista enää. Sitten miehesi tuella vaatisit anopilta selityksen ja muutoksen moiseen käytökseen.
Uhkailusta ei tietenkään ole apua, mutta parin realiteetin esiintuominen suorin sanoi voisi saada anopinkin ajattelemaan asiaa teidän kannaltanne.
Mummo on teidän tilanteessanne tärkeä kasvattaja. Jos mummo ja te ette puhalla yhteen hiileen, on kai aiheellista kysyä, millainen tilanne on lasten kannalta. Kauanko lapsesi esimerkiksi jaksavat suhtautua mummon juttuihin kuten nyt. Muuttuuko tilanne kenties? Miten käy, kun lapset murrosiässä alkavat itsenäistyä? Käyttävätkö he vanhempien ja mummon erimielisyyttä hyväkseen etsiessään keinoja ja tilaisuuksia? Saavatko he silloin mummoltaan jotain, jonka te olette katsoneet hyväksi kieltää?
Anoppisi kohtelu on taakka parisuhteellenne. Vaikka mies pitäisi täysillä kiinni sinusta, hän väsyy. Ja kuitenkin anopinketale on miehesi äiti, ja äideillä on kumma taipumus olla tärkeitä ihmisiä lapsilleen. Onko miehesi muuten helppo olla eri mieltä äitinsä kanssa, vai olisiko hänen aika nyt opetella se jalo taito?
Raha-asioista sen verran, että vaikka teillä ei olisi rahaa siihen että jäät kotiin, kannattaa harkita, voisitteko vaikka muksuille jonkun muun hoitajan iltapäivän tunneiksi - tai edes suurimmaksi osaksi iltapäivää. Kyllä ala-asteikäisetkin jo pienen hetken pärjäävät keskenään. Etenkin kun heille annetaan selvät rajat, missä saa olla ja mitä tehdä keskenäänoloaikana.
----
Pelkästään se, että käytit tätä keskustelupalstaa varoventtiilinä kertoo, että jokin mättää. Ja vaikka sivullinen olenkin, niin kehtaan väittää että mättää pahasti.
Toivottavasti en kuulosta tyhjältä moralistilta, kun sanon, että aikuisen ihmisen ei ole hyväksi suostua moiseen ylikävelemiseen. Ja jos ette vielä ole miettineet, mitä käytännöllisiä keinoja tilanteen korjaamiseen on, niin nyt on sen aika. Ei enää kauniita toiveita tai surullisia puheita, vaan tekoja, joista uskotte koituvan hyviä seurauksia!
1) Puhut miehesi kanssa kauniisti ja asiallisesti, ja kerrot että olet hänen tukensa tarpeessa tässä asiassa.
2) Mietitte yhdessä, mitä konkreettisia keinoja teillä on anopin mielivallan taltuttamiseksi, ja varaudutte käyttämään niitä.
3) Kutsutte anopin puheillenne ja teette jo kutsuessanne selväksi, että nyt ollaan järjestämässä asioita - ei purkamassa kiukkua tai juttelemassa joutavia.
4) Jos homma ei suju, käytätte ulkopuolista apua: kuntien tai seurakuntien perheneuvontaa, lastensuojeulua tai mitä tahansa tahoa, joilla on keinoja ja taitoa käsitellä tuonkaltaisia ongelmia.
Muistakaa: asiat eivät parane pelkällä puheella tai paineiden purkamisella. Muutokset ovat varmasti raskaita, mutta uskon niiden teidän tapauksessanne olevan vaivan arvoisia!
Anoppi ei toki varmasti halua pahaa lapsenlapsilleen, mutta ymmärtääkö kyseinen naisihminen mitä aiheuttaa pienten lasten mielissä haukkumalla heille heidän maailmansa rakkainta ihmistä, jota ei kukaan koskaan voi korvata -heidän äitiään?
Vaikka lapset sanovatkin, että "ne ovat vain mummun juttuja" silti asia aivan varmasti painaa pieniä mieliä.
Onko mitenkään mahdollista sinun tai miehesi keskustella anoppisi kanssa, mitä tuntemuksia saattaa jutuillaan lapsissa aiheuttaa?
Tai toinen vaihtoehto, onko teidän mahdollista vuoroaamuin miehesi kanssa toimittaa lapset kouluun, ja iltapäivisin joku heidän kanssaan muutamaksi tunniksi (esim. joku teini tai sitten on erilaisia päiväkerhoja koulun jälkeen tarjolla). Tuntuu varmasti raskaalta kun kotona häärii "ulkopuolinen" joka ei ilmeisesti edes kunnioita perheenne yksityisyyttä millään tavalla.
Onnea sinulle kuitenkin, ja toivottavasti saatte asian järjestykseen, anopin kanssa tai ilman!
Kiitos kannustuksestanne.
Huomasitte molemmat heti tuon olennaisimman seikan.. lapset ja heidän vointinsa. Keskustelu vaan ei tähän tilanteeseen auta. Mieheni kanssa toki puhumme koko ajan ja hän tukee minua ja pientä edistystä on kyllä yhteisillä keskusteluilla anopin kanssa saatu aikaankin. Tai sitten niinpäin, että puhun ensin mieheni kanssa ja hän sitten äitinsä. Anoppi ei enää avaa kirjeitämme ja lapsillekin hän on alkanut suoran moittimisen sijasta puhua kierrellen. Valitettavasti hän ei tajua, että lapset ymmärtävät kiertelevätkin ilmaisut.
Kuljemme työmatkat yhdessä, joten vuorottelu ei onnistu. Ulkopuolisen hoitajan palkkaamisen anoppi kokisi loukkauksena - eikä silti malttaisi pysyä irti kotimme hoidosta.
Ei anoppi ole vuosikausia kävellyt ylitseni. Kun hän vielä oli töissä, ei hänellä ollut aikaa sekaantua perhe-elämäämme ja hän kunnioitti päätöksiäni lasten suhteen. Ehkä tämä on hänelle jonkinlainen korvike siitä, ettei hänellä ollut aikaa pojalleen kun tämä oli pieni. Toivonkin, että tämänhetkinen tilanne tasaantuu ajan mittaan. Pelkän toivon varaan en toki tuota jätä, mutten halua myöskään ajaa häntä kokonaan pois. Hänkin on tärkeä ihminen lapsilleni. Yritän siis edelleen askel kerrallaan saada asioita ojennukseen, mieheni avustuksella.
Kiitos hyvistä neuvoista ja lisääkin otetaan mielellään vastaan :)
Yksi asia särähti viestissäsi:
"Ulkopuolisen hoitajan palkkaamisen anoppi kokisi loukkauksena"
Ottaen huomioon, miten hän sinua kohtelee, kannattaako tuota nyt niin paljon ajatella. Jos minun äitini kohtelisi noin minun vaimoani, pitäisi huolta siitä, että äidillä ei olisi meidän yhteiseen kotiimme asiaa. Kotinne on ihan yhtä paljon sinun kuin miehesi koti. Sinulla on myös oikeus päättää, mitä kodissasi tapahtuu.
Itse asiassa minun vanhempani eivät oikein sulattaneet ex-vaimoani. Heidän puheistaan kävi ilmi, että vaimoni ei ollut sellainen kuin he haluavat. Välillä he niin sanoivatkin, mutta aina, kun haukkuminen meni liian pitkälle, pistin puhumiselle stopin selvin sanoin.
Ongelmanne ratkaisun avaimet ovat minusta miehelläsi. Hänen tulee puolustaa sinua ja pistää äitinsä kuriin. Jos se vaatii ulkopuolisen avun palkkaamista, niin palkatkaa. Kertokaa myös anopillenne, miksi palkkaatte ulkopuolisen hoitajan. Ehkä se saa hänet ajattelemaan asioita.
Vaikka anoppi hoitaisi lapset kuinka hyvin, lapsille ei ole hyväksi olla tuolla tavalla "kahden tulen välissä". Anoppi ei tíetenkään pysty salaamaan lapsilta suhtautumistaan heidän äitiinsä vaikka haluaisikin, ja se aiheuttaa lapsille luonnottoman ja haitallisen tilanteen. Se ei voi olla vaikuttamatta heidän luonteenkehitykseensä ja tasapainoonsa! Lasten parasta ajatellen hae heille toinen hoitaja, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta selitellä sitä anopille. HÄN EI KUULU TEIDÄN PERHEESEEN. Päiväkotipaikkaa voit tietysti perustella että haluat lapsesi toisten lasten ryhmään.
Perhe olette te miehesi ja lasten kanssa. Ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä anoppiin, eikä kai mitään iloakaan. Miehesi voi käydä häntä tapaamassa, mutta hänen kuulu tietysti olla sinun tukenasi ja puolellasi. Sinäkin voit anoppia tavata, mutta et ole velvollinen kertomaan asioitasi etkä kuuntelemaan hänen neuvojaan. Voit olla korrekti, mutta päästä hänen puheensa toisesta korvasta ulos.
Jos anoppi aiheuttaa kitkaa perheelle, on paras ottaa määrätietoisesti etäisyyttä, hänellä ei todellakaan ole mitään osaa eikä oikeutta tunkea perheeseen.
No jo on kumma, jos ei miehesi saa äitiään kuriin! Taitaa miehesi olla melkoinen mammanpoika. Miehesi tehtävä on pistää anoppisi ruotuun ja nopeasti. En minä ainakaan suvaitsisi tuollaista puolison kohtelua.