Voisiko joku auraoireita omaava auttaa..

itselläni on migreeni silloin tällöin, aina en tunne etukäteen mitä on tulossa mutta yleensä huomaan että en kestä ääniä, valoa ja olen ärtynyt, välil sahalaitaa näkökentäs. mut tuo sun käden puutuminen ihmetyttää...en tiedä mutta minusta vaikuttaa verenkierto häiriölt.olen luultavast vääräs mut käy lääkäris kysymäs tuosta.hoidan työkseni aivohalvaantuneita ihmisiä.

mulla todettiin paha migreeni tuossa kolmisen vuotta sitten.olin 17 vuotias silloin.ensimmäinen kohtaus oli tosi raju.aamulla näkyi jotain valoja näkökentässä.ne ei varsinaisesti ollu sahalaitoja vaan näytti enemmän joltain "täpliltä", valonvälähdyksiltä.muutenkin oli vähän paha ja hutera olo.

tunnin ehdin koulussa olla kun en nähnyt enää mitä kirjoitin paperille.rivit pomppi jotenkin oudosti ja aivot oli ihan "lukossa" eli en oikein tajunnu enää mitä kirjoitin.lähdin kotiin nukkumaan ja kun heräsin en nähny yhtään mitään.siis en mitään!säikähdin sitä sitten ja lähettiin tk:hon.matkalla puutui kasvot ja kädet ja puheesta ei saanu selvää.oli hirveän paha olo mutta en oksentanut kuitenkaan.sittenpä lähtikin taju enkä muista ambulanssimatkasta yhtään mitään.jotain olin yrittäny mumista mutta puheesta ei saanu selvää.

ensimmäinen muistikuva on ku heräsin pimeestä huoneesta teho-osastolta.en vieläkään nähny mitään mutta puheesta sai jo selvää ja muut oireet oli häviämässä.nyt tunsin ekaa kertaa että sattui päähän.eikä ihan vähän sattunukaan.näkökin alkoi pikkuhiljaa palailla mutta valot kävi päähän tosi pahasti.

pääsin sieltä sitten osastolle ja olin sairaalassa ehkä noin vajaan viikon.jo silloin ku olin tull sairaalaan oli tutkittu jotain mutta enhän mä niistä tutkimuksista mittään tienny ku oli taju pois.joskus vähän tunsi tai kuuli jotain mutta se oli vaan hetkellistä eikä mistään oikein mitään tajunnu.tehtiin kaikki magneettikuvaukset ja muut ja diagnosoitiin auralliseksi migreeniksi.jossain käyrässä oli näkyny silloin kohtauksen aikaan muutoksia mutta jälkikäteen tehtynä sekin näytti ihan oikein.pari päivää oli vielä sairaalasta pääsyn jälkeen paha päänsärky.

nyt kohtauksia tulee harvemmin.jos on stressiä tai muuta niin silloin useammin.kohtaukset on aina vähän erilaisia.ei onneksi yksikään ollu noin paha ku toi ensimmäinen.yleensä alkaa näköhäiriöillä tai pahalla ololla.ei näe lukea mitään eikä ymmärtäisi vaikka näkisikin.kerran migreenikohtaus alkoi pyörtymisellä.tai en tiedä oliko tuo pyörtyminen nyt syy vai seuraus tuolle kohtaukselle...näköhäiriöiden ja pahan olon jälkeen tulee yleensä puutumista kasvoihin ja käsiin.joskus menee nopeammin ohi kohtaus, joskus kestää kauemmin.aina ei kohtaukseen liity edes päänsärkyä tai noita näköhäiriöitäkään.joskus sitten särkee päätä (noin kerran/kaksi viikossa) ilman muita oireita.sain migreenilääkitykseksi almogran-nimisiä tabletteja ja päänsärkyyn panadol 1g tabletteja.almogrania pitää ottaa heti kun tunnistaa että kyseessä on migreeni.niin tujakka lääke kuitenkin tuo että sitä ei ihan vähäisiin oireisiin ymmärtääkseni edes määrätä.

tässäpä oli siis tämä minun tarinani...toivottavasti vastasin edes jotenkin kysymyksiisi ja toivon, että tarinastani on apua:).tsemppiä vain sinulle:)!

Minulla on tähän ikään mennessä ollut todella monenlaisia migreenejä (40 v).

Ensimmäiset kohtaukset sain 10-vuotiaana. Silloin niitä tuli todella saman kaavan mukaan: ensin sahalaitakuviota, näkökentän katoamista. Sen jälkeen aivan kammottava päänsärky, joka rampautti tuntikausiksi. Se loppui vasta, kun olin oksentanut lukuisia kertoja. Lääkkeet eivät auttaneet, siihen aikaan tosin annettiin Clotamia migreeniin.
Välillä kohtauksia tuli viikottain, välillä kuukausittain.

Sitten varsinaiset aurakohtaukset loppuivat kun täytin 19, tilalle tuli pelkkiä päänsärkyjä.

Yhtäkkiä stressaavan elämäntilanteen yhteydessä sain uudelleen aurakohtauksen 33-vuotiaana. Istuin töissä, ja yhtäkkiä näkökenttään tuli kirkkaita "pokemon"-hahmoja. Hajuaisti tuli yliherkäksi ja tuli paha olo. Oksennettuani pelkäsin päänsäryn alkavan, mutta sitä ei koskaan tullut.

Tämän jälkeen tuli muutama aurallinen päänsärkykohtaus lisää.

Sitten tuli taas muutaman vuoden auratauko.

Viime viikolla tuli sitten sellainen huimaus/puutumis/hikoilu/otsasärkykohtaus, että oksat pois. Pelästyin jopa, kunnes muistin olevani migreeni-ihminen. Siinä kipujen tuoksinassa myös oikeassa silmässä oli näköhäiriöitä.

En tiedä auttoiko, mutta tämä oli minun yksilöllinen tarinani.

Mulle auraoireita tulee helpoimmin just kevättalvella kun aurinko alkaa taas paistaa.

Sain myös kuuloharhoja, käden tottelemattomuutta ja pyörrytystä aamuisin, joita pidin migreenin auraoireena varsinaisen näköhäiriön lisäksi, mutta myöhemmin olen hoksannut, että ne liittyvät niskan ja hartiaseudun kireyteen. Niska ja hartiakireys tekee mulle myös näköauraa.

Näköauraan mulle auttaa parhaiten aivan pimeä tila ja pitkäkseen meneminen auttaa noihin muihin oireisiin. Kun niska on piukka niin silloin veri kiertää huonosti päässä ja siitä tulee oireita, myös migreeniä (auraa). Mutta migreeniä (auraa)voi tulla tietysti muutenkin.