Miten Sinä kestät ketutusta? Puratko kiukun lenkillä, puntilla, hajoamalla sisäisesti ja hiljaa vai karmealla tsinghaa - huudolla ja henkisillä karatepotkuilla? Soitatko kriisipuhelun kamulle vai mikä on toimintamallisi? Toimiiko se?
Ketutuksen sietokyky
pakkasakka
261124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
sekä hajoamatta sisäisesti.
Tämä on sisäsyntyinen ominaisuus, tätä ei saa harjoittelemalla.
Onnittelut kyvystäsi.
Niin, voiko sitä harjoitella? Minusta voi. Eikö sitä ole kaikenmualiman hienoja mentaaliharjoituksia ja semmottii, millä voi sisäisen ninjansa saada henkiin? ;D
harjoitellakin, mutta tärkeää on sellainen lunki luonteenlaatu ja asioihin suhtautuminen. Sillä usein jo välttää sen ketutuksen syntymisenkin, kun ei kaikkea jaksa niin tosissaan ottaa.
Onhan noita kaikenmaailman tantraseks...kursseja vai mitä ne oli ;)
nämähän kurssit ne mullakin oli mielessä ;D
Luonne on se mikä on osunut kohdalle...Tietty sellainen lehmänhermoinen Kapha-tyyppi voisi olla aika hyvä perusominaisuus ainakin joiltakin osin. Toisaalta jokaisella on varmasti halutessaan mahdollisuus itsensä kehittämiseen, olipa kyse sitten siitä lämmittelysessiosta rakkaan kanssa, tai ketutuksen sietokyvystä. Eka pitäisi tietty olla tietoisuus, että oliko tässä jotain kohennettavaa ;D
Jos ei kävelylenkki tai känni auta, niin tauti on kuolemaksi. Vaimolle tai kavereillekin voi joskus valittaa satunnaisesti kovaa kohtaloaan.
ilman muuta!
Liikunta se olisi se herkuin vaihtoehto. Jos se ei onnistu, niin toi "satunnainen valittaminen" on poikaa.
Joskus riittää lyhyt hiljentyminen, joskus pitkä kävelylenkki, ääritilanteissa viiltely tai muu fyysinen kipu lievittää henkistä tuskaa.
hiljentymiskeino on toimivin, jos sitä on harjoitellut ja homma on tuttuakin tutumpi toimintamalli.
Ethän viiltele itseäsi? :(
Onneksi yli 2 vuoteen ei ole ketuttanut niin paljoa, että olisi tarvinnut satuttaa itseä. Olen oppinut vetäytymään tilanteista ja hiljentymään jo silloin kun tunnistan ensimmäiset stressioireet. Siksi proput palaa nykyään todella harvoin.
Olet oppinut tuntemaan itsesi hyvin, kun tunnistat stressioireesi ajoissa. Sekin on paljon verrattuna moneen muuhun ihmiseen.
Usein sitä tulee purettua ylimääräistä ketutusta salilla tai lenkillä. Salilla nyrkkeilysäkki saa välillä kyytiä oikein urakalla ku oikein jurppii.
Joskus on sit paikallaan lähtee liikenteeseen viikonloppuna ja vetää huppu himmeeksi oikein kunnolla. Määrättyjä asioita sitä tulee myös höpistyä parinkin kaverin kanssa ku meitille on vähän muodostunut sellainen YYA-sopimus, jelpataan aina jos vaan sen paikka on.
Pääsääntöisesti minä kyllä jonkun keinon keksin millä saa hommat taas balanssiin. Hiljentymällä ja sisäisesti hajoamalla ku ei mitään saavuta.
jutut ovat varmaan viisaampia kuin se dokaaminen? No tietty et varmasti tarkoittanutkaan sellaista ympäriämpäri nakit silmille ja ämpäriin itkemistä, mutta kunhan irrottelen hieman ;D
Ystävä hädässä tunnetaan, juups!
Nyt ei mikään paras vaihto-ehto ketutuksen purkamiseen ole mut joskus vaan olotila on sellainen et nyt pitää lähtee tuulettuun.
Sanotaan näin et nakit on silmillä jos ilta siihen johtaa tai sit ehtoo sujuu kaiken hauskan merkeissä pahemmin mitään juomatta. Kait sitä vaan mieli halajaa ihmisiä ympärille.
Yks tärkeä ketutuksen purkukeino jäi muuten mainitsematta ja mulle se on tuo keilaaminen. Keinoista yksi varmemmista :)
sopii monelle ketutuksen ollessa päällä, minulle ei. Siloin, kun tuntuu, että nobody loves me but my mother (no pikkasen liioittelen), niin haluan olla itsekseni. Toisaalta mua ketuttaa aika harvoin.
Siloin, kun olen iloinen ja hyvällä tuulella, haluan rakkaimmat ihmiset ja ystävät ympärilleni jakamaan sen ilon. Se suorastaan moninkertaistuu!
Keilaamista en olekaan kokeillut sitten teinivuosien. Voisi olla hauska yrittää loikkia sen pallon kanssa. Elixir ohjelmassa seurasin tossa yksi päivä ja ajattelin, että juu ei mun laji. Pallonkin muistelin olevan aika painava. Ketutuskäyrä nousisi vaan, kun vaappuisi sen pallon kanssa ympäriinsä :D
Kun on niin montaa erilajia.
On sitä mikä vaatii hiljaisuutta ja rauhaa tai vaikka mökillä puolen tunnin halonhakkuutta saadakseen olotilan taas kuosiin.
Mulla on sen tyylistä ketutusta myös joka taas vaatii ihmisiä ympärille, joko vaikka baarissa tai sit tuolla keilaradalla. Tässäkin perinmäisenä ajatuksena taitaa olla vaan omien ajatuksien harhauttaminen. Saa ajatukset irtoamaan tuosta ketutuksen aiheesta.
Todellakin iloisella ja hyvällä tuulella sitä mielellään jakaa muillekkin varsinkin omille ystäville sekä tutuille. Fiilis sen kun vaan paranee :)
Pidetääs täs pieni keilailu oppitunti ;)
Pallo ei ole liian painava kun se vaan on tehty heittäjälle itselleen ja muuten siinähän lajin idea onkin. Ketutuskäyrä tappiin ja lisää yritystä kehiin, ei uskois et laji synnyttää hermolepoa :))
ketutusaiheesta ja -tasosta varmaan eniten riippuu miten reagoi ja toimii. Pääasia et pää harhautuu!
Jaa vai et oppituntia pasahti kehiin :)Pallossa ollu vika, kun ei ole kulkenut, tiesin tämän! Mut ei siellä radalla ainakaan silloin teininä ojennettu ikiomaa palloa...? Mulle on annettu jonkun toisen pallo, pah!
;)
Löydän yleensä joka asiasta jonkin huvittavan piirteen. En positiivista, mutta jonkin asian, joka pistää naurattamaan.
tämäkin kuulostaa tutulta! Jos ei muuta keksi, niin itsellensä nauraminen on poikaa. Kun laittaa itsensä kunnolla likoon kakkasateessa, niin johan hyvä tuuli tarttuu muilta kun nauravat itsensä mulle kuoliaaksi.
Suurin osa kirjoittajista asunee Suomessa. Jo siitä voi päätellä, että kirjoittajien vitutuksen sietokyky on yli kaikkien mitta-asteikkojen.
asuvat Suomessa ja ovat edelleen hengissä ovat siis erittäin kestäviä ketutuksen hallitsijoita. Et vastannut kysymykseeni ;)
Vituttaa niin tasaisesti, ettei pikku heittoja huomaa, joten ei ole tarvetta reagoidakaan mihinkään. Eli en tee mitään.
se on tuokin! Ei suuremmat ketutukset pääse iskemään mielen päälle, kun itsellä on aina suurempi ketutus meneillään? Tähän mennessä kaikista mieleenpainuvin metodi. Elimistöparka on pienessä stressitilassa koko ajan :(
Puran sitä lähinnä kettuilemalla täällä.
Useat ovat kertoneet nyrkkeilysäkin toimivan, itsekin kokeilleena toivoisin vinkkejä, miten se tapahtuu.
Vanha urheilija pystyy säkkiä hakatessakin vain keskittymään urheilusuoritukseen ja oman kehon hallintaan, ja kiukku jää purkamatta...
mielialaa tietoisesti keskittymällä. Juttelen itselleni rauhoittavia ja kannustavia asioita.
Yks mikä auttaa myös on se, että asettaa sen ketutuksenaiheen laajempaan perspektiiviin. Kysyn itseltäni, että onko tällä asialla mulle mitään merkitystä huomenna, viikon kuluttua tai vuoden päästä. Yleensä ei ole ollut.
Toisaalta ketutus kuuluu elämään aika olennaisesti. Ilman pahoja päiviä ei ehkä tajuaisi sitten niiden hyvienkään merkitystä.
Hassua on se, että sitä ei edes osaa sanoa, mistä ketutus, siis sellainen yleisluontoinen, tulee. Vaikka aamulla kaataisi vahingossa jogurttia kahviin, sotkisi paidan kahdesti huulipunaan ja myöhästyisi tärkeästä palaverista siksi, että joku tollo menee kolaroimaan kehällä kesken pahimman suman, ei se vielä tarkoita etteikö päivä voisi olla aivan upea.
Joskus auttaa treeni, mutta yleensä ei. En ole sellainen ihminen, joka osaisi purkaa aggressioita urheiluun, vaan päinvastoin, huonosti sujuva treeni voi pilata päivää entisestään. Mutta hyvällä treenillä saa keskinkertaisesta päivästä kertakaikkisen hienon!
Minulle toimii yleensä se, että otan rauhallisesti, menen kotiin, suljen kännykän ja tietokoneen, otan lasin punaviiniä ja katson telkkaa. Ja varsinkin talvella sauna sopii kuvioon paremmin kuin hyvin.
Ketutuksen puuskan yllättäessä kesken päivän voi asian purkaa hyvälle työkaverille, jos sellaisia on ja minulla onneksi on. :)
Myös äänekäs kiroaminen toimii, jos paikalla ei ole muita. Sitä tuntee purkauksen jälkeen itsensä niin naurettavaksi, että alkaa oikeastikin huvittaa ja naurattaa.
Autossa musiikki on avainasemassa. Ruuhka-aggresioita purkamaan minulla on hanskiksessa hyvä kokoelma.
On yksi poikkeus, jota ei paranna mikään: bad hair day. Se se on vain kestettävä ja unohdettava.
Yleensä mulla on aika hyvä sieto- ja joustokyky, mitä tulee elämän erilaisiin sattumuksiin. Puran kiukkuni yleensä monenmoisella fyysisellä toiminnalla (jolla en kuitenkaan tarkoita kanssaihmisteni mätkimistä käkättimeen tms.).
Nyt on kuitenkin sen sortin extreme- vitutus, että kestän sitä hyvin huonosti.;D Olen vihainen *itselleni*.
Pitikin eilen käyttää tällä keskustelupalstalla urpoiluun puoli iltaa.;( Yökukkuminen arkena tarkoittaa allekirjoittaneella sitä, että ajatus töissä ei (yllätys, yllätys!) kulje ihan tavalliseen tapaan ja sellaista tilannetta EI saisi käydä.
Ärh. Jee. Nyt mulla on kaks kertaa enemmän töitä.;D Kansalaiset! Medbörjare! Pitäkää mielessänne, että suomi24 voi olla vaaraksi aivojenne esteettömälle toiminnalle!
PS. Minulta ei tarvitse tällä hetkellä kysyä, että missä kulminoituu urpoilun syvin olemus.:)