Multa on jäänyt monta tärkeää nuoruusvuotta kokematta, olin erakoitunut yksinäisyyteeni silloin kun muut kehitti ryhmissä sosiaalisia taitojaan lapsen tasolta nuoren aikuisen tasolle. Enää ei leikitä barbeilla ja hihitellä tyttöporukalla pojille, nyt pitäisi osata jotain muuta, jotain mulle täysin vierasta tullakseen hyväksytyksi ja saadakseen kavereita. Tuntuu masentavalta tajuta, kuinka paljon olen jäänyt muista siinä mielessä jälkeen. On niin vaikea yrittää kuroa välimatkaa umpeen, kun sitä on tullut niin paljon. Epäonnistuminen näyttää varmalta. Eikö mistään saa apua tai edes tukea?
Erakkona vietetyt vuodet
lonely-85
2816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikä vastaavanlaisia yleistyksiä kannattaisi tehdä,kaikki oppivat sosiaalisia taitoja enemmin tai myöhemmin, kun on sosialisaatiosta tapahtunee se jokatapauksessa myös muiden ihmiskontaktien kautta, kuten perheen, ympäristön,rippikoulun,koulukavereiden,sisarusten,serkkujen, ja jopa naapureiden kautta tai tietysti kesätyökavereiden. Myös harrastusryhmät ja keskustelupalstat kasvattavat ihmistä kohti yhteisiä pelisääntöjä jotka opitaan viimeistään työyhteisössä.
Toiset tarvitsevat paljon ihmissuhteita ja massoittain kaveriverkostoja murrosiässä, toisille on tärkeää saada miettiä elämää ja sen ilmeneismuotoja rauhassa, eikä ole tarvetta udeampaan kuin ehkä yhteen, kahteen sydänystävään.
Olemme persoonaltamme erilaisia.
Ihminen kasvaa ja kehittyy koko elämänsä. jos jossain vaiheessa tuntee yksinäisyyttä ei se tarkoita että olisi syrjäytynyt tai muuten haölveksittava. Ihmisen elämä ja jokainen meistä on arvokas ja elää elämäänsä ja vaalii omia sosiaalisia suhteita.
Tukea saat esi. Nyyti.ry:n sivuilta www.nyyti.fi joissa on paljon arvokasta tietoa nuoruudesta,itsetunnosta kasvusta tai sosiaalisista suhteista ylipäätään.Vähän vanhemmille sopivat väestökeskuksen, www.väestökeskus.fi sivut tai myös www.terkkari.fi, josta löytyy tietoa kasvusta,murrosiästä ja aikuisuuteen kasvamisesta.
Et ole yksin. Kokeile myös www.verkkoklinikka.fi sivujen asiallista ja rekistyröitymistä vaativat sivut joissa keskustelu on usein asiallisempaa kuin täällä.
Et ole yksin.Tsemppiä ja voimia, pärjäät kyllä!
tuntuu ihan samalta. Olin pitkään (tai olen) masentunut ja kaikki kaverit jäivät jo vuosia sitten. Nyt tuntuu siltä ettei todellakaan enää kestä yksin olemista, että seinä tulee vastaan. Huomaan että mihin sitten menenkin en pysy jutuissa mukana, joten mielummin pysyttelen omissaoloissani hiljaa. Sosiaaliset taidot eivät vain riitä ja itsetunto on nollassa.