Minkä vuoksi naiset pitäytyvät menneisyydessä? Tuovat sitä jatkuvasti esiin eri tilanteissa? Ja ikäviäkin asioita?
Vaimoni vähän väliä ottaa jonkun asian esiin, mikä on tapahtunut viime viikolla tai jopa viisi vuotta vanhempia juttuja.
Noi jutut on käyty perusteellisesti läpi ja moneen kertaan. Ja kun taas ne tulevat esiin, niistä puhutaan ihan samoilla sanoilla jne. kuin aikaisemminkin. Uusinta käsittelyssä ei siis tule esiin mitään uutta.
Monet kerrat olen luullut että nyt se on sitten käsitelty ja että asia voidaan jättää rauhaan, mutta kun...
Minusta on alkanut tuntumaan ettei päästä eteenpäin, vaan ollaan jollainlailla jämähdytty paikalleen.
Ihan kuin vanhassa levarissa neula jää paikalleen...
Kun napsahtaa, neulaa hyppää taakse päin ja sama toistuu..
Rasittavinta on kun vaimo "napsahtaa " aika usein...
Olen jo jaksanut tätä kärsivällisesti, mutta kauanko enään?
Vaimoni vähän väliä ottaa jonkun asian esiin, mikä on tapahtunut viime viikolla tai jopa viisi vuotta vanhempia juttuja.
Noi jutut on käyty perusteellisesti läpi ja moneen kertaan. Ja kun taas ne tulevat esiin, niistä puhutaan ihan samoilla sanoilla jne. kuin aikaisemminkin. Uusinta käsittelyssä ei siis tule esiin mitään uutta.
Monet kerrat olen luullut että nyt se on sitten käsitelty ja että asia voidaan jättää rauhaan, mutta kun...
Minusta on alkanut tuntumaan ettei päästä eteenpäin, vaan ollaan jollainlailla jämähdytty paikalleen.
Ihan kuin vanhassa levarissa neula jää paikalleen...
Kun napsahtaa, neulaa hyppää taakse päin ja sama toistuu..
Rasittavinta on kun vaimo "napsahtaa " aika usein...
Olen jo jaksanut tätä kärsivällisesti, mutta kauanko enään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se että sinä olet mielestäsi käsitellyt asiat hänen kanssaan ei merkitse että hän olisi, Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia että pitää kaivaa auki vanhat asiat ja käyttää niitä aseina parisuhteessa kun ei muutakaan keksi. Se vain on niin....
yhdessä käsitelty. Vaimoni on monesti sanonut, että nyt niitten asioitten käsittely saa olla ja hänkin on ollut samaa mieltä siitä, ettei niille vanhoille asioille enään voi mitään jne.
Mutta sitten kuitenkin.....
Jotkut vaan on sellasia. Ei sille mitään voi jos se on luonteessa.
Oma kokemus on kohtalaisen pitkästä avioliitosta. Vaimo otti aina riidellessään esiin jonkun mielessä olleen jutun, joka joko liittyi asiaan tai sitten ei. Olipahan vaan tapana. Lopulta tilanne päättyi eroon. Hän oli pannut homman vireille hankkimalla asunnon ja minulle vain ilmoitettiin että hän ja lapset lähtevät.
Syyksi hommaan kerrottiin minulle se, että olin ollut liian paljon menossa kun lapset olivat pieniä. Eli syy sinänsä oli jo kymmenen vuotta vanha. Siitä vaan oli jäänyt niin paljon vaivaamaan että nyt sitten oli pakko toimia. En kiellä, olen ollut paljon poissa. Kotona ollessa kuitenkin hoidin lapsia, tein kotitöitä, järjestin koko perheelle ohjelmaa ym.
Luulin, että homma on yhdessä ymmärretty ja ok. Jälkeenpäinhän tuollaista ei voi muuttaa. Eroilmoituksen saatuani olisin ollut valmis *mihin tahansa* jotta ei olisi tarvinut lähteä. Nyt, muutama vuosi myöhemmin, ymmärrän että se olisi ollut vielä pahempi vaihtoehto. Sitä vaan luulee olevansa onnellinen kun on niin tottunut siihen millaista kohtelua saa...
Hankkikaa apua jos haluatte olla yhdessä vielä. Tuo pahenee koko ajan ja kahdestaan toisen ymmärrystä suhteellisuudesta ja kohtuulisuudesta ei saa kohdalleen. Avioliittoneuvoja voi auttaa siinä ulkopuolisella näkemykselään. Mutta molempien pitää haluta sitä, yksipuolisesti vietynä homma vaan mutkistuu.
Vähän aika sitten oli taas sama tilanne ja silloin tuli mitta täyteen ja nyt on ero vireillä.
En vain jaksanut enää.
Systeemiin kuuluu ranteessa oleva kuminauha. Kun henkilö ajattelee asioita joista olisi syytä päästä eroon, napsautetaan kuminauhalla. Siis kun puolisosi huomaa alkavansa siirtyä niihin vanhoihin asiopihin, hänen pitää aiheuttaa itselleen kipua. Aika pian tuon ajatussuunnan jutut häviävät. Nyt sitten sinun vain pitäisi saada hänet hyväksymään tämä systeemi. Ehkä yhdessä kirjoitatte listan asioista joihin ei ole enää hyödyllistä palata (voihan niihin lisätä senkin mihin lopputulokseen käsittelyssä aikanaan päädyttiin).
Jos naisesi 'jauhaa' samoja asioita vuodesta toiseen samoilla sanoilla, niin sanoisin, että kyseessä on negatiivinen ajattelija. Hän ei pääse näiden asioiden yli, vaan ne piinaavat pakkomielteen lailla. Ikävää. Hyvä jos tuet häntä, mutta onhan hänenkin ymmärrettävä, että jossain menee raja.
Osuit oikeaan: ne piinaavat just niin kuin kirjoitit.
Olen yrittänyt kestää ja myötäillä ja muita samantapaisia asioita, mutta...
Nyt on sitten ero vireillä.
Sen kuuluisan kamelin selkä katkesi.
Kuitenkin on hyvä keskustella ja kirjoitella asioista, niin voi oppiakin jotain vastaisuuden varalle.
Kiitokset tähän asti.
käsitelty kun hän kerran sanoi, "älä nyt siitä ala" tms. ja kyseessä oli todella isot jutut, joista mulla oli tarve puhua. sitten jos asiaan halusi palata, niin vastaus "älä nyt taas siitä".
näin siis meillä.
Tyhmintähän tässä on se, että olemme päässeet niissä asioissa yhteisymmärrykseen, että ne asiat ovat tapahtuneet ja ettei niille voi enää mitään. Hän vielä itse totesi, että nyt niitten asioitten käsittely saa riittää.
Mutta....
Kun edes yhden kerran juttelet sen kanssa asiat läpi. Ja varaat siihen aikaa ja vastaat kaikkiin kysymyksiin. Sitten lopetetaan, kun ei ole asiasta enää muuta. Mutta ei kesken. Sen jälkeen ei tarvi enää asiaan palata. Mutta luulen, ettet ole jutellut yhtään ainoata kertaa asioita loppuun asti, jolloin niille voidaan panna piste.
Jos sulla ei ole mitään epäselvää, ei se tarkoita, etteikö toisella voi olla. Ei kukaan ole mikään ajatusten lukija. Mut yhdesti jos lupaat jutella ja oikeasti teet sen kunnolla, niin ei tarvi sen jälkeen palata asioihin.
Kyllä me puhuttiin. Muutaman kerran istuttiin alas ja käytiin läpi asiat, mutta kun ei...
En tiedä miksi niihin palattiin, vaikka hän itsekin sanoi, että ne ovat nyt loppuun käsitelty. Jonkin aikaa oli todella mukavaa, kun taas niitä alettiin vatvomaan.
Lyhyesti sanoen: hän ei usko minua oikein missään.
En tiedä, onko jo vaihdevuodet käynnissä vaiko alkamassa?
No, joka tapauksessa asiat ovat nyt niin, että avioero tässä tulee.
Sen takia olen kirjoitellut, että ymmärtäisi, mistä on kysymys. Samallahan tässä voi ottaa opiksi, jos vielä jonkun kanssa alkaa seurustelemaan jne.
kerran kunnolla satuttaa, on helppoa antaa anteeksi. Mutta mitä se todellisuudessa on? Todennäköisemmin sitä, että asiasta ei enää keskustella. Oma puolisoni petti luottamukseni pari vuotta sitten, annoin sen mielestäni anteeksi (yritin). Mutta se ei parantanut suhdettamme, vaikka kuinka yritin etsiä tapahtuneesta jotain mikä olisi vahvistanut suhdettamme.. en pystynyt/ löytänyt. Näin vain ihmisen joka satutti ja kovin. Jotkut pääsevät sellaisen yli, jotkut ei. Minä todella toivoin pääseväni yli, mutta se raastoi ja satutti, vaikka siitä oli kulunut jo pitkä aika.. Ihminen joka oli minua satuttanut, ei ollut enää sama ihminen.