Tässä selvisi että exällä on jo uus, alle kuukauden päästä siitä kun erosimme. Itse oon vielä erosta ihan rikki, mahdoton ajatella mitään uusia juttuja. Joudun vielä kaiken lisäks näkemään exää päivittäin, mikä aina repii vanhat haavat auki. Onko kukaan ollu vastaavassa tilanteesas? Vinkkei miten tästä eteenpäin?
Exällä jo uus
ellie.
172912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletan että olet nainen ja exäsi mies.
Katsos, miehen mielestä (yleensä) suhde joko on tai ei ole. Ei ole sellaista melkein suhdetta, varsinkaan eron jälkeen. Toki moni voi olla varovainen uuden suhteen kanssa ettei polta näppejään, mutta mitään suruaikaa ei toki tarvitse viettää.
Enkä suosittele sitä kellekään muullekaan.
Eli menneet ovat menneitä ja tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Elä nykyhetkeä ja pidä silmät auki. Ties vaikka löytäisit ihan oman suhteen pikapuoliin... :)
toivottavasti kukaan nainen ei ikinä sinua huoli...et ole kenellekään sopiva...huh
Kun suhde loppuu, se loppuu. Minulle se on kerrasta ohi. En kierrä entisten nurkissa vinkumassa, enkä toisaalta pidä "hoitoja". Kerro vielä miksi uutta suhdetta ei saisi aloittaa edellisen päätyttyä. Sitähän on taas poikamies.
Ai niin, valitan. Elän parisuhteessa. Tätä nykyistä nyt on kestänyt vasta nelisen vuotta, mutta kyllä tuntuu jatkuvan vielä aika pitkään. :)
olet todellakin juuri sitä mitä kirjoitat...ei suhteista mennä suhteisiin ihan kuin nappia painetaan...voi tyttöystävä parkaasi...jos muka kukaan tuollaista kukaan huolii niin toivottavasti osaa ajoissa jättää...
Jos tapaa uuden ja hyvältä tuntuu, niin miksi pitäisi väen väkisin jäädä itsesäälin vallassa makaamaan kotiin ja tuijottamaan ostoskanavaa telkkarista?
Ihmisessä on kyllä jotain vialla jos haluaa välttämättä rypeä itsesäälissä suhteen päätyttyä.
Opit tuntemaan itseäsi. Vain olemattomat ihmiset hyppäävät suhteesta suoraan toiseen.
Minä väittäisin että itseään voi oppia tuntemaan muutenkin kuin kärsimällä suhteiden välissä. Lisäksi minusta vaikuttaa ettet ole koskaan kokeillut uuden suhteen aloittamista heti edellisen päätyttyä.
Olen aikoinani elänyt pitkiäkin aikoja ilman suhdetta, ja voisin kuvitella tekeväni sen uudestaan (ainakin ilman sen vakavampaa suhdetta) jos tämä nykyinen jostain syystä ei kestä, mutta esimerkiksi viimeksi kun minut jätettiin, olin henkisesti valmis uuteeen suhteeseen saman tien - helpotti eroprosessia aika paljon.
ennen eroa, valitan.
Uusi emäntä oli jo tulossa kolmen lapsen kanssa
asuntoon...
Meidän eropäätöksestä ei ollut kuin 3 päivää kun muutin. Mies otti ns. laiskanmiehenpaketin
= poikamies otti eronneen naisen jolla oli lapset valmiina...
Kyllähän minkin asiaa hieman mietin, mutta tänäpäivänä olen iki-iloinen että lähdin..
Nyt on semmonen mies josta tykkään ja se tykkää musta............!!!!!!!!!!!
Onnea sinulle uuteen elämään...........
Tiedän justiinsa miltä tuntuu. Itse erosin vuosi sitten.
Pari viikkoa ja exä löysi uuden. Itse olin aivan hajalla erosta. En vieläkään ole täysin yli erosta.
Jouduin pari kuukautta katsomaan sitä vierestä, ennenkuin päästin eri kämppiin. Järkyttävää, aivan hirvittävää. Pahinta mitä mulle on ikinä tapahtunut.
Tiesin, että se suhde oli sellaista säätöä exälleni ja olin varma ettei se kauaa kestä mutta kyllä se silti sattu niin pirusti.
Oikeassa olin, erosivat heti kun pääsin muuttamaan pois.
Nyt olen exän kanssa aika vähän tekemisissä. Mutta silti, aina, aina kun jutellaan niin jotenkin juttu kääntyy siihen että hänellä on taas joku uusi ja miten ihanaa hänen elämänsä on jne kun on paljon kavereita. Nytkin sattuu niin paljon. Chattailimme hetken ja hänen piti lopettaa kun uusi tyttöystävä tulee kylään. Piti oikeen mainita se. Mulla on murtunut olo, olen yksin kotona. Mitähän tv:stä tulee?
Kyllä mä niin odotan sitä aikaa kun hän puhuu uudesta kumppanista, niin mä voin todeta vain mielessäni että mitä siitä sitten.
Mä olen aika yksinäinen ja haavoittunut sen jälkeen kun hän minut hylkäsi.
Toivon sulle paljon tsemppiä. Se on vain kestettävä, vaikka tuntuu siltä että sydäntä revittäisiin rinnasta.
Hmm... Itse jättävänä osapuolena ja uuden löytäneenä kerronpa kantani... Olin pitkään miettinyt huonossa parisuhteessa eläessä jatkaako vai erota. Puhumalla solmuja yritettiin avata yli puolen vuoden ajan, tänä aikana kuitenkin mieli karkasi jo eroon... Lopulta kun asioista sitten keskusteltiin niiden nimillä niin erohan se napsahti. kaksi viikkoa myöhemmin tapasin vahingossa uuden, hän vei jalat alta ja siitä on tullut jo vuoden kestänyt parisuhde.... Ilmeisesti oma pää oli jo niin hyvin kuitenkin valmistautunut eroon että vaikka itse ero oli kamala, siitä toipuminen oli melko kivuton....
Teimme eroa yli puolivuotta, mies ei vain ottanut tosissaan, vaikka puhuin, puhuin ja puhuin, välillä räjähdin ja taas yritin puhua, mutta toinen ei ottanut vakavasti. Voin itse todella huonosti suhteessa ja päätin erota, alkoi tuntua, että omamielenterveys kärsii. Jouduimme asumaan kaksi kuukautta yhdessä eron jälkeen ja kun viimein pääsin muuttamaan olin vahingossa, täysin sattumalta törmännyt uuteen mieheen ja se oli menoa se, olemme edelleen yhdessä ja onnellisia ollaan!!!! Ex-mieheni ei edelleenkään ole hyväksynyt eroa, hän pitää uutta suhdetta " välipanona" ottaisi kuulema minut takaisin, kunhan ymmärrän itse, että olen vain kiukutellut, sairasta!!
Terve,
Herätti sympatioita myös mussa, kun muistin omat kokemukset. Kerron niistä ensin ja koitan sitten myös tavallani rohkaista jätettyä, tai sitä kärsivää osapuolta.
Oli taustalla yksi ihka ensimmäinen suhde, 4 kk, jossa tulin hyväksikäytetyksi ja lopulta jätetyksi - herkkä ja sinisilmäinen kun olin, itkin ja podin sitä muutaman kk:n, kunnes kohtasin uuden ihanan miehen.
Uusi homma tuntui liian hyvältä ollakseen totta. 2 vuotta oltiin, yhteen muutettiin aika alussa. Hän oli hyvin huolehtiva ja ymmärtäväinen ihminen. Sitten tulin taas jätetyksi - taas ihan yllättäen. Mies ei ollut osannut minua valmistella siihen, että homma ei toimikaan hänen osaltaan.
Prosessi meni karkeasti näin: Olin liian kokematon ja ehdoton hyväksyäkseni "väliaikaista eroa" ja erilleen muuttoa. Kiintymykseni oli liian kova. Yritin itsemurhaa ja hän jätti. Silloin en ollut vielä hahmottanut, että jokainen on lopulta suhteesakin aina yksin. Toiselta ei voi odottaa välttämättä mitään.
Varsinainen selviäminen vei 3 vuotta ja vieläkin viiden vuoden jälkeen se palaa mieleen. Miesviha on kytenyt kamalalla liekillä ja itsemurha ollut mielessä enemmän kuin kerran ensimmäisen yrittämän jälkeen. Ongelmia tuli lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Otin uuden jätetyksi tulemisen todella raskaasti.
Kaiken kaikkiaan totean mielelläni, että maailma on parempi paikka narsisteille ja opportunisteille, jotka eivät tunne liikaa tunteita. Järki on ratkaisu moniin asioihin ja tunteiden hallinta haaste herkälle sielulle. Mutta se on kait niin, että on omaa heikkoutta olla heikko.
Kokeilin kolmen vuoden yksin elon jälkeen uudelleen miehiä. Eri asenteella tietty. Ihan yhdenyönjuttuja netin avulla ja siitä se varsinainen paraneminen alkoi. Opin etten voi odottaa enempää miehiltä, kuin ne kykenevät antamaan, mutta myöskään minun ei tarvitse antaa heille mitään, jos koen, että ne eivät ansaitse. Sitten uhrauduin uudelle suhteelle ja olin itsestäni ylpeä.
Itsesääli ja sureminen on terveellistä (tunteiden tunnustaminen ja purkaminen) ja samoin rautainen pyrkiminen itsensä parantamiseen ja hoitamiseen. Sitä on kuitenkin ainoa joka osaa jotenkin itsestään huolta pitää. Muista ei välttämättä tarvitse välittää, kun itse on huonossa kunnossa. Paskamaisen eron jälkeen pitää opetella uudestaan viihtymään itsensä kanssa ja nauttimaan asioista. Kun on voimia on taas mahdollisuus välittää muista enemmän.
Kiteytettynä:
Jäitä hattuun/ järki avuksi,ajattele omaa parastasi, ymmärrä voimavarasi ja itseäsi
Keskity itseesi - Sulkeudu kuoreesi tai suosioosi, sinulla on siihen oikeus
Ole kylmä realisti ja nöyrä sen edessä mitä sinulla on, mutta voimiesi mukaan tavoittele parempaa.
Kun olet taas onnellinen voit olla ylpeä itsestäsi ;)
Toivottelen nautinnollisia henkisiä palautumis- ja lepohetkiä itsesi kanssa (pahan olon hellittäessä)
rautaisia voimia ja tahtoa kokea hyvää oloa...
jotka ovat jo itselleen pehmittäneet eroa! Yhtään toisen tunteista välittämättä. On sitten niin mukava etsiä kaikki vanhat viat ja virheet. Ärsyttää ja kiusata henkisesti ja hakemalla hakea sitä että toinen räjähtää ja heittää pihalle. Aina se ei onnistu kun toinen haistaa sen ja omistaa ehkä (liian) hyvän sydämen. Se on vaan niin epäinhimillistä kuin joku asia vaan voi olla... Joten on sinunkin hyvä vähän miettiä?? Mutta hyvä muistaa etteivät nämä ihmiset ansaitse enää keneltäkään YHTÄÄN MITÄÄN!! En murehdi ethän sinäkään?
tod.näkösesti oli jo jonkun aikaan ollut toinen tainen leikissä mukana. nää just tätä itsekeskeisiä oman navan tuijottajia. en nosta hattua.
yrirä pakottaa ites pienille kävely lenkeille muutenkin ihmisten joukkoon,mieti suhteessa olevia seikkoja ja miks kaikki johti tuohon tilanteeseen(hyviä ja pahoja). huomaat pian että asiat ovat loppu peleissä hyvin. turhaan vaan olet tuhlannut aikaajohonkin saamattomaan perseen nuolijaan.
tiedän tilanne on vaikea kun päässä pyörii liikaa kysymyksiä,ruoka ei maistu,ajattelet mitäköhän "hän" tekee nyt uuden seuralaisensa kanssa... se ahistaa mutta menee 100% ohi. alku on aina vaikeeta joka asiassa =). kannattaa ihan rauhassa selvittää omat ajatukset , yksin ja selvinpäin .
suosittelen että vaihat numeron etkä anna sitä hänelle, äläkä ota yhteyttä vaikka mielesi tekisi soittaa! noilla selviät etsikin joskus huomannut toimivan. ja näillä ohjeilla menen nytkin =( kyl se aurinko taas kohta alkaa paistamaan ,kevät tulee...
kyl sä pärjäät!
Näin on minullakin,eikä tosiaan ole kivaa...
Suoraan sanottuna exäsi asiat eivät enää kuulu sinulle, vaikka tiedän, että se kuulostaa ja tuntuu pahalta :( Kuitenkin, hänen asioidensa vatvominen saa vain sinun olosi entistä pahemmaksi :( Vinkkinä voisin siis sanoa, että keskity itseesi ja omaan elämääsi. Tee asioita, jotka sinusta tuntuvat hyvältä, toteuta itseäsi, kokeile jotakin uutta josta olet haaveillut.. Mitä väliä, mitä exäsi touhuaa? Sinä olet itsellesi tärkein! =)