Nyt haen täältä vertaistukea:
Sain tänään kuulla, että avopuolisoni kärsii masennuksesta. Häneltä on opintotuki katkaistu suorittamattomien opintojen vuoksi, jotka taas johtuvat juurikin tuosta masennuksesta.
Ei ole uskaltanut kertoa tätä minulle, ja tilanne on vaan pahentunut. Hän panikoi, kun meillä on laskuja todella paljon ja ei saa mitään aikaseksi ja ei osaa hoitaa mitään asioita.
Sanoin että huolehtii nyt vaan siitä, että saa ajan lääkärille ja apua masennukseensa, ja minä
hoidan raha-asiat. Sainkin sossusta ajan jo tälle viikolle, josta voin käydä hakemassa meille toimeentulotukea.
Miten parhaiten pystyisin tukemaan kultaraukkaani tästä eteenpäin? Onko jollain kokemuksia
samantyylisistä tilanteista?
En halua olla liian päällekäyvä, mutta haluan tietää missä mennään ja haluan että HÄN tietää että välitän. Vaikeaa löytää raja... mistä voi kysellä ja mistä ei.
Hän on hyvin tunteilla elävä mies, taiteilijaluonne, hänelle arkielämä on vaikeaa. minä käytännön organisoinnin hallitseva ja realistinen ajattelija.
Sain tänään kuulla, että avopuolisoni kärsii masennuksesta. Häneltä on opintotuki katkaistu suorittamattomien opintojen vuoksi, jotka taas johtuvat juurikin tuosta masennuksesta.
Ei ole uskaltanut kertoa tätä minulle, ja tilanne on vaan pahentunut. Hän panikoi, kun meillä on laskuja todella paljon ja ei saa mitään aikaseksi ja ei osaa hoitaa mitään asioita.
Sanoin että huolehtii nyt vaan siitä, että saa ajan lääkärille ja apua masennukseensa, ja minä
hoidan raha-asiat. Sainkin sossusta ajan jo tälle viikolle, josta voin käydä hakemassa meille toimeentulotukea.
Miten parhaiten pystyisin tukemaan kultaraukkaani tästä eteenpäin? Onko jollain kokemuksia
samantyylisistä tilanteista?
En halua olla liian päällekäyvä, mutta haluan tietää missä mennään ja haluan että HÄN tietää että välitän. Vaikeaa löytää raja... mistä voi kysellä ja mistä ei.
Hän on hyvin tunteilla elävä mies, taiteilijaluonne, hänelle arkielämä on vaikeaa. minä käytännön organisoinnin hallitseva ja realistinen ajattelija.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkitykset ja terapiat kuntoon miehelle. Se on ensimmäinen toimenpide. Sitten yhdessä ja rinnakkain hoitelette asioita eteenpäin. Älä jätä miestäsi yksin selviämään.
Ilman muuta olen hänen rinnallaan kaikessa mitä tarvitsee.
Olen kuitenkin peloissani että sanon jotain väärää tai teen, joka voisi pahentaa tilannetta - sitä en missään nimessä halua
Sanoppa sille jotta heittää tyhjän taiteilun ja tekee ne työnsä. Jos ei opinnot suju niin vaihtaa johonkin helpompaan. Ei se millään lääkkeillä parane tuo touhu.
Reippaasti vaan hoidat *kaikki* ne asiat, jotka pystyt/jaksat. Masentunut ei siihen pysty. On hienoa, jos olet tuollainen käytännöllinen organisoijatyyppi, koska sinun luonnettasi ja kykyjäsi nyt todella tarvitaan!
Tee samalla selväksi sille miehelles, että hänen ei tarvitse murehtia käytännön asioista, että ymmärrät hänen olevan sairas. Tee selväksi, että hän ei ole arvoton ihminen, että sinä nyt autat hänet tämän yli ja sitten jatketaan yhdessä. Jos hän tuntee joitakin miehisiä perheen elättämis velvollisuuksia, sano että hän voi korvata kaiken sinulle... mutta vasta sitten kun on toipunut.
Olen itse nainen, mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin miehesi. Olin masentunut, ja kun opintotuki katkaistiin, se vain pahensi asiaa. Yritin salata asian mieheltäni mahdollisimman kauan, mutta eihän sellainen nyt onnistunut. Panikoin todella laskujen ynnä muiden kanssa.
Mieheni ei ymmärtänyt kunnolla tilannettani, osittain siksi koska en kehdannut selittää kaikkea, osittain siksi että hän ei vain tiennyt millaista masennus on. En saanut mitään aikaiseksi, en edes lääkärille menoa. Tämäkin pahensi tilannetta ja sitä kautta tulehdutti välejämme, mikä taas sai minut tuntemaan itseni entistä arvottomammaksi. Vuosi meni todella kehnossa taloudellisessa tilanteessa kärvistellessä, koska en pystynyt hakemaan kaikkia tukia joihin olisin ollut oikeutettu. Miehestäni olisi ollut suuri apu, jos hän olisi vain tajunnut auttaa minua tuollaisten asioiden hoitameisessa, sen sijaan että olisi sanonut vain, että "hae sitä ja sitä tukea".
Nyt asiat ovat taas hyvin ja masennuksesta on selvitty. Mutta voin omalta kohdaltani sanoa, että mieheni olisi auttanut niin paljon enemmän, jos olisi yksinkertaisesti ottanut enemmän asioita hoitaakseen. Hän kyllä jossakin vaiheessa käski minun mennä lääkäriin, mutta ei tehnyt sen enempää, koska ei täysin tajunnut tilanteeni vakavuutta. Masentuneelle ei kannata vain sanoa, että tee sitä tai tätä. Olisi ollut parempi, jos hän olisi tajunnut ottaa itse selvää, aina puhelinnumeroita ym myöten, mistä voisin saada apua... ja vaikka näpytellyt sen lääkärin numeron puhelimeeni ja *pakottanut* minut soittamaan sinne.
Voin siis ainakin omasta kokemuksesta sanoa, että ota vain reippaasti ohjat käsiisi ilman sitä pelkoa, että olisit liian päällekäyvä. Masentunut kun ei oikein pysty oma-aloitteiseen toimintaan. Mutta muista aina kiittää tai kehua miestäsi kaikesta hyvästä, mitä hän tekee. Aina kun mielesi tekee, muista kertoa hänelle että hän on edelleen välittämisen arvoinen vaikkei nyt pystyisi tekemään kaikkea. Tee selväksi, että hänen toipumisensa on nyt ykkösprioriteetti.
Tsemppiä sinulle! Ei tämä varmasti sinullekaan helppoa ole, mutta nyt voit yrittää ottaa käyttöösi kaikki luonteesi suomat mahdollisuudet. Toivottavasti et aja itseäsi piippuun huolehtiessasi asioista!
Tässä oli paljon hyviä neuvoja! Suosittelen!
Ja jos mietit, mitä miehesi "kestää kuulla", kysy. Sopikaa vaikka jonkin "merkki", joka tarkoittaa sitä, että nyt vaihdetaan puheenaihetta. Näin sinä tiedät, kuinka pitkälle uskallat jutun viedä ja miehesi tietää, että puhe loppuu kun olo käy liian tukalaksi.
Voimia! On hienoa, että on ihmisiä jotka välittävät. Ja se on parasta lääkettä!