Ostin viikonloppuna uuden akustisen kitaran. Merkki on admira ja malli maria. Nyt haluaisin että kertoisitte kokemuksia tästä kitarasta. JA kertokaa kuinka paljon ootte nähnyt vaivaa sen kostuttamisesta ja halkeaako helposti täälä kuivassa suomessa? kiitos asiallisista vastauksista!
ADMIRA
rämpyttäjä
101136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laitahan se pumppupullo nyt vähäks aikaa veke, ja kerro sedälle, mitä tuo "kostuttaminen" on, mistä olet sen saanut päähäsi ja mihin sen pitäisi vaikuttaa?
Toivottavasti tää oli provo tai sitten sulla on joku kirjoitusvirhe tossa...
Eli ei niitä kitaroita mitään kostuteta, niillä soitetaan. Kukkia yms. kastellaan ja kostutetaan vaan ei kitaroita, selkiskö?!?!?
Pidä vaan kostee toukka sisällä. Ei halkee niin helposti.
Kannattaa ottaa se saunaan mukaan,ensin vastalla hakkaat 10 minuuttia ja sitten hierovalla suihkulla reilusti kastelet.Sen jälkeen yöksi ulos pakkaseen kuivumaan,siellä se mummonikin kuivasi talvella lakanoita, niin johan loppuu kuivuminen ja halkeilu!
Huumori aina virkistää.
kuulemma näin ne srativariuksetkin tehhään.
Dampit - merkkinen "mato" on minulla. Liikaselta ja f-musiikista saanee vastaavaa. Ainakin klassinen kitara on niin hentoista tekoa että se ottaa itteensä kovasta kohtelusta. Siksi oon huolellinen vaikkei ole kuin kolmen huntin tehdaskitara. Käytän aina kovaa laukkua, ja jos on oikein kovat pakkaset, myös tuota matoa. Erityisesti jos joutuu kuljettelemaan kitaraa ulkosalla. Se kannattaa kyllä pitää mielummin liian kuivana kuin liian märkänä se mato.
Olen kuullut sanottavan että nuo Admirat ovat hintaluokassaan hyviä. Kunhan soittelet jonkin aikaa.
Älkääs ny poijjaat vouhottako, akkari halkeaa (jos edes silloin) vain äärimmäisissä olosuhteissa, esim. jos lämmität kerrostalokämppääs kovien pakkasten aikana yli 20 asteen viikkotolkulla, pidät akkaria patterin vieressä ilman että se on laukussa jne.
Tuo kuuluisa Thomanin kantrikitarani (kiinalaista huippulaatua, tarkoituksella paahdettu koko talvi patterin vieressä kerrostalossa, päälle kaadettu jallukolaa yms.) on täydessä vireessä, ei halkeaman halkeamaa lakkapinnassa jne.
Mutta jos haluaa vouhkata, niin sit vaan dampparia peliin, mutta malttia siinäkin, ei siis mitään viledaa litimärkänä tms. Vaan turhaa hommaa sanon minä, mutta meneehän se aika siinäkin näpräillessä.
Ite pidän laatuakkarini tiukasti laatikossa, vaakatasossa kaukana lämpöpattereista, ikkunoista ja ilmanvaihtokanavista yms. Eikä ole ongelmia ollut
Joo vouhottamiseen ja ylikastelemiseen ei liene syytä - ja opettajanikin kertoi klassisen paukahtavan lähinnä kuivalla, kireällä pakkasella jos se joutuu olemaan pitkään kylmässä autossa. Joskus jos ulkona on ollut reilut 20 astetta miinusta ja olen lähtenyt soittarille, niin silloin olen tuon kostuttimen etsinyt.
Sikäli hätävarjelun liiottelua, että kitara on halpa tehdassoitin. Vaimolla on "ammattilaistason" viulu ja jousi eikä niitä ole kukaan koskaan kostutellut. Hyvin on kestänyt. Nyt hain kuitenkin vaimolle tuollaisen viulukokoisen matosen.
Pitäiskö kuitenkin paikkansa että klassisen rakenteet on vähän hentoisempia kuin teräskielisen akustisen?
Jep, laadukkaat teräskieliset akkarit ovat usein huomattavastikin järeämpää tekoa kuin naikkarit. Johtuu paitsi kielten tensiosta myös siitä, että teräskielisiä soitetaan usein kovemmalla kädellä jne.
Halpisteräskieliset sen sijaan ovat joskus niin ohkasta pahvia, että suojalasit päässä oon niihin kieliä vaihtanut, talla nääs saattaa lähteä suhteellisen kovallakin vauhdilla irti kannesta. Esimerkiksi kerran yritin korjata yhen kaverini suhteellisen hintavaa Washburnin akkaria, josta oli talla repeytynyt irti. Talla (koko noin 25mm x 120mm) oli liimattu kahdesta noin 30 x 15mm kohdasta eli liimaa oli todella nihkeästi. Silti talla oli irrotessaan repinyt tuollaisen kunnon tuopinalusen kokoisen palan kantta mennessään. Kannen vahvuus tallan kohdalta oli noin 1,5 mm eli huh huh...
Sitä tässä ite kitaranrakentelua harrastavana nysvääjänä aina paskan tehdaskitaran nähdessään miettii, että kun siinä tehdastekoisenakin on hommaa ihan tarpeeksi, niin pitääkö sitten säästää ihan hölmöissä paikoissa ja tehdä aivan leluja niistä. Kai niillä sitten siellä Kiinassa on niin helvetin pienet katteet, että kaikesta pitää tinkiä. Ei ymmärrä Elko
...sitä kovempi ääni. Ja sitä lyhyemmän aikaa.
Eikös nuo kuuluisat aussien konserttimallit, kerroskantinen Smallmann esimerkiksi, perustu siihen että tehdään kansi kuin rumpukalvo ja vakavoitetaan rakenne riittävän jäykällä sivulla ja pohjalla?
Kyllä ne käsintehdytkin joskus alkavat takasaumasta irvistämään, kun löperö kansi ei jaksa edes kunnon liimauksin ja saumavahvistein pitää kiinni.
Flamencoissa on kai myös aika ohut rakenne, ja ellei kantta ole varustettu kunnon "golpeadorilla", sillä muovilätyllä, saattaa tulisieluisempi tulkitsija murjoa kantta. Oliskohan nuo Golpeadorit myös vähän pituusjäykisteitä?