Seurasin tuossa keskustelua siitä, että joku harkitsi kertovansa kihloissa olevalle ihastukselleen tunteistaan. Minua hämmästytti viha, jolla varatut naiset hyökkäsivät. Tästä tuli mieleen tämä asia, jota olen jo jonkin aikaa pohtinut.
Oletan nyt hetken, että olisin seurustelusuhteessa. Mies on ihana ja rakastan häntä todella. Miehellä on ystävä, joka on ihastunut häneen. Nainen tunnustaa miehelleni tunteensa ja yrittää ehkä vietellä hänet sänkyyn.
Tunteeni eivät välttämättä ole kovin lämpöiset tätä naista kohtaan, mutta jos tämä mies on minulle Se Oikea (niin kuin oletan) niin hän sanoo tälle naiselle: "Rakastan tyttöystävääni ja vaikka pidän sinusta ystäväni, en voisi kuvitella olevani kenenkään muun kuin oman kultani kanssa." Jos mieheni menisi naisen kanssa sänkyyn tai antautuisi suhteeseen, meidän suhteessamme täytyi olla jotain vikana.
Mikä helvetti meitä naisia riivaa, että aina pitää olla sitä naista syyttämässä. Jos se mies on vietävissä, niin kyllä se osaa itsekin lähteä hakemaan seuraa muualta ja uskokaa pois: moni lähteekin! Jos se pysyy vierellä, niin tietääpähän, että se todella rakastaa.
Syy siihen, miksi naiset usein syyttävät toista naista on uskoakseni se, että jos syyttää omaa miestään joutuu tavallaan syyttämään itseään, kun on moisen rontin valinnut. Katsokaa naiset kuitenkin peiliin ja kohdatkaa totuus. Itse olette valinneet, kestäkää seuraukset.
Itse en voisi koskaan alentaa itseäni vonkaamaan varattua miestä, en varsinaisesti rakasta pakkien saamista, joten miksi ottaa ehdoin tahdoin turpaansa. Toisekseen arvostan todella sitä, että kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa. Itsekin saatan joskus sitoutua, jos sopiva mies sattuu kohdalle.
Ja jotta kukaan ei tule sanomaan, että en tiedä mistä puhun, voin sanoa, että olen ollut suhteessa ja minua on jopa kauan aikaa sitten petetty. Tuolloin kärsi mies (missään lapin perukoilla ei ole tuntematonta hautaa, minä vain jätin hänet :) eikä toinen nainen.
Oletan nyt hetken, että olisin seurustelusuhteessa. Mies on ihana ja rakastan häntä todella. Miehellä on ystävä, joka on ihastunut häneen. Nainen tunnustaa miehelleni tunteensa ja yrittää ehkä vietellä hänet sänkyyn.
Tunteeni eivät välttämättä ole kovin lämpöiset tätä naista kohtaan, mutta jos tämä mies on minulle Se Oikea (niin kuin oletan) niin hän sanoo tälle naiselle: "Rakastan tyttöystävääni ja vaikka pidän sinusta ystäväni, en voisi kuvitella olevani kenenkään muun kuin oman kultani kanssa." Jos mieheni menisi naisen kanssa sänkyyn tai antautuisi suhteeseen, meidän suhteessamme täytyi olla jotain vikana.
Mikä helvetti meitä naisia riivaa, että aina pitää olla sitä naista syyttämässä. Jos se mies on vietävissä, niin kyllä se osaa itsekin lähteä hakemaan seuraa muualta ja uskokaa pois: moni lähteekin! Jos se pysyy vierellä, niin tietääpähän, että se todella rakastaa.
Syy siihen, miksi naiset usein syyttävät toista naista on uskoakseni se, että jos syyttää omaa miestään joutuu tavallaan syyttämään itseään, kun on moisen rontin valinnut. Katsokaa naiset kuitenkin peiliin ja kohdatkaa totuus. Itse olette valinneet, kestäkää seuraukset.
Itse en voisi koskaan alentaa itseäni vonkaamaan varattua miestä, en varsinaisesti rakasta pakkien saamista, joten miksi ottaa ehdoin tahdoin turpaansa. Toisekseen arvostan todella sitä, että kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa. Itsekin saatan joskus sitoutua, jos sopiva mies sattuu kohdalle.
Ja jotta kukaan ei tule sanomaan, että en tiedä mistä puhun, voin sanoa, että olen ollut suhteessa ja minua on jopa kauan aikaa sitten petetty. Tuolloin kärsi mies (missään lapin perukoilla ei ole tuntematonta hautaa, minä vain jätin hänet :) eikä toinen nainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
täysin samaa mieltä kanssasi.
Samaa mieltä olen. Oma exä löysi toisen ja lähti tämän matkaan, mutta ei minulla olisi tullut mieleenkään alkaa syyttämään tätä toista naista meidän suhteen rikkomisesta! Kyllä exä on ihan omilla pikku aivoillaa (tai millä ruumiinosallaan nyt sitten ajatteleekin) ihastuksen kehittänyt ja toiminut ilman pakottamista, joten hän se meidän suhteen rikkoi. Ei toinen nainen.
Mutta en minä kyllä itseäni syytä tapahtuneesta. Monet ihmiset ovat varsin taitavia peittelemään pinnallisuutensa, se voi paljastua aivan yllättäen vasta pidemmänkin ajan kuluttua. Ronttia ei välttämättä aina tunnista heti päällepäin, valitettavasti!
monet miehet loukkaa kumpaakin naista sillä, että antaa ymmärtää toiselle (monille) naisellekin enemmän kuin mitä on valmis. sen jälkeen sitten ollaan kuin ei oltaisikaan. ei mies ole mikään tahdoton aasi, jota voi porkkanalla ohjailla, vaan tekee itse ja vastaa omista asioistaan ja moni pistää just jonkun naisen viaks sen, et ei itse osaa omia asioitaan hoitaa.
ei kukaan nainen ole niin tollo et menis tunkeen puun ja kuoren väliin ilman, et mies ei olis antanut aihetta. jotkut miehet hakevat sitä huomiota mistä hyvänsä. Eikä ne itse arvosta omaa suhdettaan eikä toisenkaan tunteita senkään vertaa. kyllä ne tasan tajuu mitä tekee. ei siinä joku pikku lause auta mitään, jos ensin tekee kaikkensa, et sais toisen naisen ihastuun.
samanlaista on myös joillain naisilla, et haetaan kaikkien miesten huomiota hulluna, flirttaillaan ja pidetään peliä joka suuntaan ja sit muka ihmetellään, et hei, miks mua ei kukaan huoli, niin mikshän.
mut siinä oot oikeessa, et sellaseen mieheen ei oo kahta kertaa luottamista. loppujen lopuks se vaan kolahtaa niillä omaan nilkkaan. tollaset ei voi koskaan saada kunnon suhdetta yhdenkään kanssa aikaan, vaan hakee hulluna hyväksyntää ja ihailua, ja sit on kuin ei itse olis mitään vikaa, jos suhde menee puihin. Ei sellaisissa suhteissa voi luottaa, eikä oo yhtään toista kohtaan eikä suhdetta kohtaan arvostusta. loppujen lopuks sitä ei katsele kukaan.
Kyllä se oli sen toisen naisen mies joka vuosikausia vonkasi minua.
En yrittänyt ollenkaan itse iskeä enkä olla edes vietävissä. No, veihän se sit kuitenkin mut oma vika kun alkoi pohtia ollako vai eikö olla, oman naisen vai mun kanssa. olikin pojalla ongelma kun sanoin että molempia et saa. kovinhan tuo on turhaan huudellut perääni. evvk. pitäköön epävarman siippansa se ensimmäinen nainen. minä en häntä halua diipadaapailemaan. vuosikausia mietti mitä tehdä. päätin hänen puolestaan. olehyvä, sinä toinen nainen. en kerro menneistä sulle siksi että en halua vihojasi niskoilleni. minua kuitenkin syyttäisit.
Sinä taitat olla vielä nuori ja sinisilmäinen, kun noin kauniisti uskollisuuteen uskot?
Voinpa kertoa Sinulle että oikeasti jokainen mies on vietävissä, oli parisuhde kuinka hyvissä kantamissa vaan, se on se kokeilun halu joka ihmistä ajaa...
Mies on luotu siementämään montaa naista jotta suvun jatkumo säilyy...
Jos tilanne on se että mies uskoo että tästä hän ei ikipäivänä kiinni jää, niin hän menee ja tolppa viipottaen siemenensä ruiskuttaa. Mikään ei estä.
Tässä kohtaa tulee sitten eteen vaan se, että tokihan siitä kiinni aina aikanaan jää...
ja alkaa sama vanha laulu........
paikkaansa. Mun mies on sellainen ettei ikinä pettäis mua. Luotan ja uskon häneen täysin. Ja yhdessä on oltu todella kauan.
Edellä oleva pointti oli aivan kuin multa lähttenyt,mut nyt se vasta tulee,yhdyn täysillä siihen että tilaisuus tekee miehestä "varkaan"vaikka olemmekin vasta mennyt avioon,en luota että joskus jos tilaisuus tulee etteikö mun mies panis kun värkki hollille tulis,se on ainoastaan ittensä pettämistä niin mieheltä kuin turhaan uskovilta naisiltakin.Minunkin mies vannoo ettei varmaan tuu pettämään,minä en usko satuja,elämä näytää sen mutta en todellakaan katsele tätä liittoa ja miestä vaaleanpunaisten rillien läpi.Mut ittelleenhän "sika"kiusaa tekee jos kaukalonsa kaataa..
Varmaan pettääkin jos ei saa osakseen yhtään luottamusta. Minä kuitenkin uskon vielä ihmiseen.