Kun olette eronneet, oletteko vaihtaneet sukunimenne takaisin?
Uusi poikaystäväni väittää, että koska pidän exäni sukunimen, olen edelleen Rva SejaSe ja että exäni roikkuu minussa sen takia.
Minun syyni ovat arkisen tylsän yksinkertaisesti vain ne, että haluan olla saman niminen kuin lapseni ja minulla ei ole rahaa vaihtaa passeja ja kaikkia asiakirjoja, sähköposteja, joka paikkaan kaikkea taas.
Uusi poikaystäväni väittää, että koska pidän exäni sukunimen, olen edelleen Rva SejaSe ja että exäni roikkuu minussa sen takia.
Minun syyni ovat arkisen tylsän yksinkertaisesti vain ne, että haluan olla saman niminen kuin lapseni ja minulla ei ole rahaa vaihtaa passeja ja kaikkia asiakirjoja, sähköposteja, joka paikkaan kaikkea taas.
Vastaukset 52
Vanhimmat
kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että mieheni suvussa on niin paljon inhottavia ihmisiä, joten en enää halua olla heidän kanssaan samanniminen. Nimi ei myöskään ole kovin yleinen, joten..
Olkoonkin, että lapsillani on isän sukunimi.
Minulla on kaunis oma tyttönimi, ei mikään harvinainen kuitenkaan. Haluan ottaa sen takaisin, kunnioitan oman edesmenneen isäni sukunimeä. Menkööt vähän rahaa ja energiaa siihen vaihtamiseen, teen sen kuitenkin. Ja vielä kun ajattelen, ehdin sitä pitää vielä monet monet vuodet, jos hyvin käy. En aio myöskään avioitua uudelleen.
Hävetä sen vanhan luus.... puolesta, kun kaiken maailman kulkijat höyläilee!!!
minusta ajattelet. Exäni ei kuitenkaan ajattele noin. Erosimme ihan sovussa, eikä hän itsekään pidä lähestulkoonkaan kaikista omista sukulaisistaan.
Siitäs sait, have a nice day!
naisilla aina.
eikä mikään kunnianosoitus samannimisille vainajille eikä vinkki siitä kenelle miehelle kuulun.
tätä keskustelua ei käytäisi, jos nainen olisi tasa-arvoinen ja saisi olla itsenäisesti oma itsensä, eikä jonkun miehen omaisuutta - hänen nimeämänsä kapistus.
Jokainen valitsee itse se on naiselle nykyään ihan helppoa, tasa-arvoa on kyllä näissä asioissa. En oikein edes ymmärtänyt mitä tarkoitit.
Kun vaihtaa sukunimeä vaikkapa avioeron jälkeen, on mahdollista ottaa peräti jokin muu kuin entinen tyttönimensä.
Kyllätämä on sitäpaitsi ihan hyvä keskustelu, miksi se pitäisi jäädä keskustelematta?
Olet tainnut nousta väärällä sängystä tänä aamuna?
Hymyä huuleen, niin asiat ei niin ärsytä.
??? Mihin toi vastaus oli tarkoitettu?
mutta voisit pysyä pois pakkasesta.
sulla tuntuis olevan aivot jäässä -> järjenjuoksu jumittaa..
Ärrältä voi ostaa uusia.
Ok, mä meen ärrälle, mut jätä mut rauhaan.
Kunnioitamme edesmenneen isäsi hienoa sukunimeä ja unohdamme exäsi sen kauheat sukulaiset!
Onko nyt hyvä ? END
Mut jos itse pitää itseään alemmassa arvossa ei sille mitään voi.
isäni sukunimeä, eikä yhdenkään muunkaan täällä.
Olen kyllämaininnut, ettei nimi ole mitenkään hieno, erikoinen tai harvinainenkaan.
MINUSTA itsestäni vain tuntuu, että haluan ottaa sen nimen takaisin.
Ja mieheni suvussa ON inhottavia ihmisiä, jotka ovat samannimisiä, enkä halua olla HEIDÄN kanssaan samanniminen.
Ai että sua sitten ottaa päähän tää mun asia!
Hitto että tulin kirjoittaneeksi vastauksen tuolle aloittajalle tietämättä ollenkaan, että voin ärsyttää sinua sillä noin kamalasti.
Tuskin sinä olet tämän ketjun aloittajakaan?
Ihan viattomasti kerroinmitä olen ajatellut, ja jonkun reaktio on noin vihamielinen. Voi sentään, et edes tunne minua, ja silti olet jo ehtinyt nimitellä ja vittuilla, niinkuin olisin tehnyt jotain henkilökohtaista pahaa sinulle.
mielessä on mutta odotan että lapsemme kasvavat isommaksi ja ymmärtää asian.
Siihen asti sama sukunimi kuin lapsilla!
jos äiti eri niminen kuin he?
sukunimeni takia,mutta mun mielestä se on vain hyvä asia.Saan uuden menemään kanssani naimisiin,kun asia kerta häntä noin kovin risoo :)
Ei vaiskaan.Mä vaan en pätkän vertaa koe olevani exäni vaan vain oman lapseni kanssa samanniminen,enkä aio sitä kenenkään mieliksi vaihtamaan.
Etkö tunne, että naimisiin mennessä otit MIEHEN sukunimen? (et lapsenne)
Etkö ole enää oma itsesi, jota tyttönimesi ilmentää? Vaan olet edelleen rouva Exännimi?
Ihmisen nimi on iso osa identiteettiä. Siksi otetaan taiteilijanimiä, vaihdetaan oma etunimi kun haetaan uutta persoonaa itsestä jne jne.
Jos olisit muuttanut naimisiin mennessäsi etunimesi Vaimoksi. Niin kyllä kai vaihtaisit senkin takaisin? Omaksi Etunimeksesi? Kun avioliittovuodet on nyt ohi? Vai onko uusi sukunimesi niin pitkään ollut osa sinua, ettet enää tunnista itseäsi omalla nimelläsi?
koko touhu!
Ei haluta luokkakokouksessa tavata kavereita, jos ei heti tuu selväksi, että on päässy naimisiin :)
Ei haluta lasten opettajien silmissä olla yksinhuoltajia, joiden au-lapset on eri sukunimisiä kuin äiti.
Olkoon rouvia niin pitkään kuin huvittaa ja pitäköön sormustakin vielä!
Minä en seurustelisi päivääkään naisen kanssa, joka tepastelee ylpeänä jonkun äijän nimi otsassaan.
aiheesta.
Jonkun äijän nimihän se on sinunkin otsassasi, nimittäin isäsi.
Nimi ei naista pahenna, jos ei nainen muuten käyttäydy kuin olisi kiinni exässään.
Ei se ole status vaan looginen valinta olla lastensa kanssa samanniminen. Mitä sitten, jos haluaakin erottua niistä, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa ja silti ovat saaneet lapsia?
samannimisiä kuin äiti, sillä äitinä en antanut miehen nimetä poikaani itselleen! Sanoin, että oma on valintasi, ettet anna pojallesi nimeäsi, kun et kerran mene naimisiin kanssani, kuten koko seurustelun ajan höpötti!
No erohan siitä lopulta tuli. Viinan ja muun sekoilun takia. Mutta olempahan samanniminen lapseni kanssa, enkä tiedä miettivätkö tarhassa, olenko ollut naimisissa vai en :)
oli sellainen!
Jos menee naimisiin sukunimen eikä miehen kanssa... ei olis eka kerta. Kaiken maailman Kurosia maailmassa riittää - toivottavasti oppositiossa kuitenkin.
Jos itsetunto on nimestä kiinni, halvalla menee. Kelpaa sellasille ukoille jotka tarvitsee oman itsetunnon kohotusta nimeä palvovalla vaimolla. En ottais ikinä sellasta vaimoa. Yksi vaimokokelas on ollutkin eli kokemusta on.
Tilaa nyt virkatodistus, siellä lukee ERONNUT ja neitiä sinusta ei tule vaikka minkä sukunimen vaihtaisit. Onko uusi poikaystäväsi alistaja/tyhmä, kun väittää, että joku roikkuu nimen takia. Hieman seurailisin tilannetta umpirakastuneenakin.
osaa tulkita, mitä poikaystävän mielessä liikkuu. Hän on ottanut asian puheeksi nyt jo monta kertaa. Aina sanoo, ettei hän asiasta välitä, mutta kertoo vain miehisen mielipiteensä, että exäni ajattelee niin, että haluan edelleen kantaa hänen nimeään ja se antaa exälle pontta tekstailla minulle joskus vähän muutakin kuin lapseen liittyviä asioita.
mustasukkaisuudesta?
Mustasukkaiselta kuulostaa. Ei tiedä hyvää tulevaisuutta, jollei pääse turhasta pelostaan eroon.
on pädre pitää söderström.....Mutta jos uusi on HIEHOHUTTULA.... on edelleen paree pitää se söderström... Eikö? Söderström voi olla eri mieltä...Eikö?
Puujalka, Sikiö tai Nännimäinen - näihin kaikkiin sukunimiin olen törmännyt työssäni. Puujalkoja ei taida enää olla elossa yhtäkään.
Muutin syksyllä ja silloin vielä naapurissa asui Puujalka penskoineen. Tuskin ovat kaikki kuolleet?
ja sehän on hauskaa. Minä olen nimittäin viime aikoina penkonut vanhoja karjalaisia sukunimiä ja törmännyt moneen sellaiseen, jota ei enää ole olemassakaan. Ehkä nimiä on muutettu vuosien saatossa sellaisiksi, jotka eivät nykyaikana olisi liian hävettäviä tai naurettavia.
on tosiaan olemassa, mutta jotkut on kokeneet sen ehkä jotenkin kiusalliseksi tms. ja muuttaneet sen muuksi. Silläkin tavalla voi joku sukunimi kadota.
Suvussani ja tuttavapiirissäni on eronneita naisia, mutta en ole sattunut tapaamaan ketään, joka olisi alkanut vaihtaa nimeään...
En itse taitaisi vaihtaa, ellei ex sitten olisi jokin harvinainen sukunimi, joka olisi vahvasti leimattu johonkin rikokseen tms.
En kai vaihtaisi isänikään nimeä pois ilman syytä. Naimisiin meno tuntui olevan syy...
monille muille ei ole...
Mutta avioero ei ole ollut mielestäni syy vaihtua takaisin isän tyttöseksi...
Aika vaikea kysymys!
En siltikään vaihda. Kun ei ole yleinen tapa tehdä niin. Tuntisin olevani omituinen poikkeus, jonka pitäisi perustella, miksi tein sen ja minulla ei tosiaan ole siihen syytä.
pitäisi itsensä muuttaa?
Aika lapsellistahan se olisi. Mutta minusta ihan mukavaa olisi olla taas senniminen kuin omat verisukulaiseni.
Täähän on ihan jokaisen oma asia, jokaisella on syynsä vaihtaa tai olla vaihtamatta. Turha tuomita ketään päätöksen takia,oli se sitten mikä hyvänsä.
Suvaitsevaisuutta!
varsin fiksu ja ylimielinen, jopa lapsellinenkin kirjoitus.... :P
Nimiasia on sellainen yksilöllinen tunneasia. Toisille nimi on jonkin symboli ja toisille se on välttämätön tunniste.
Kuulun itse jälkimmäisiin. Moni on pitänyt tyttönimeäni "hienona" ja ihmetelleet miksi luovuin siitä kokonaan, kun olisin voinut ottaa yhdistelmänimen. Niitä Jaarin-Jaarilainen-Jaarite -paketteja en siedä. Ne on ok jos nimi alunperin on ollut kaksiosainen. Mieluiten nimeni olisi lyhyt ja yksinkertainen.
En myöskään erotessa vaihtanut takaisin "hienoon" nimeen. 18 vuodessa ehdin tottua toiseen nimeen. Mies ei ollut rikollinen, ja vaikka olisi ollut mikä, ei hänen entisyytensä "kummittelisi" ainakaan nimen muodossa.
Ne jotka takertuvat nimen tärkeyteen on heidän asiansa. Vaihtakoon nimeään vaikka kerran viikossa. En ymmärrä miksi heidän kuitenkin pitää kritisoida niitä jotka eivät laita asialle painoa pitäessään entisen puolisonsa sukunimen ja vaativat ihmeelisiä selityksiä. Selän takana juoruavat omia päätelmiään. Melko sairasta.
varsin asiallinen, ei ollenkaan lapsellinen tai ylimielinen.
Mikä siinä oli vikana?
ei siitä muuta :)
ole tarkoitus vaikuttaa ylimieliseltä, eikä mitenkään muita fiksummaltakaan.
Menin namisiin 19-vuotiaana. Otin mieheni sukunimen ja sen sai myös lapset.
Erosin 42-vuotiaana. Pidin eksmieheni sukunimen, koska: olin tottunut siihen, se oli itsestään selvä, lapsilla oli sama nimi, kaikki paperit ym. oli samalla nimellä, emme eronneet riidoissa, niin että joku sukunimi olisi aiheuttanut minulle henkistä vaivaa.
Eron jälkeen tapailin erästä mukavaa miestä. Kun aloimme puhua yhteen muuttamisesta, silloin mies mainitsi sukunimestäni jotain epämiellyttävää. Ei pitänyt, että minulla oli entisen mieheni sukunimi. Ajattelin että se on joku ohimenevä ongelma miehelle. Selitin kyllä hänelle hyvin selkeästi että se nimi on nyt minun ja lasteni nimi ja tutumpi minulle kuin tyttönimeni.
Mutta kun aihe alkoi jo olla päivän pääpuheen aihe ja miehelle mania, sanoin etten jaksa enää kuunnella. Mies lupasi lopettaa, mutta piikitteli aina silloin tällöin aiheesta. Lopulta katkaisin suhteeni.
En voisi elää sellaisen ihmisen kanssa joka ei hyväksy minua kokonaisena. En ala muuttelemaan itsessäni mitään jonkun miehen takia. En nimeä, en rintoja, en kampaustakaan. En minäkään vaadi miehiä muuttumaan eri ihmisiksi jos minun kanssa elävät.
Jos menisin veilä naimisiin, voisi olla etten enää ottaisi uutta sukunimeä. Se ei tarkoita että haluan säilyttää jonkin tunnesiteen eksääni, tai että eksä on "tärkeämpi" kuin uusi aviomieheni. Jos mies on niin lapsellinen ettei tuota hyväksy, hän on liian lapsellinen minun miehekseni. Eivätpä miehetkään mielellään muuta omia sukunimiään kun johonkin ovat jo tottuneet.
Heti eron jälkeen vaihdoin tyttönimeni takaisin. Identiteettini ikäänkuin vaati sitä - tunsin olevani taas minä enkä jonkun puoliso. Omani ja lapseni sukunimet mahtuivat hyvin saman postilaatikon kylkeen.
"vanhaan" sukunimeen?
Minkälainen rumba siitä aiheutuu, siis virastoissa ym. asioidessa?
Helppo oli tottua vaikka 16 vuotta käytin miehen sukunimeä. Omani on sitä paitsi paljon hienompi. ;)
Ajokortti ja passi piti uusia, tieto nimenvaihdosta taisi mennä esim. pankkiin suoraan väestörekisteristä. Ei se vaikeaa ollut sikäli mikäli muistan 10 vuoden takaisia asioita. ;)
menee varmasti yhtä tehokkaasti väestörekisteristä tieto varsin moneen paikkaan.
Miten toimit sillä välin esim. ajokortin kanssa, ennenkuin siis sait uuden sen vanhan tilalle?
Joutuuhan sitä henkilöllisyyttään todistamaan aina silloin tällöin.
ajokortti kelpaa niin kauan että saa uuden
3 kk kuluessa vaihdettava uuteen.
Olen pitänyt saman nimen kuin avioliitossa, eli exäni sukunimen. Olen aikuisikäni kulkenut sillä nimellä, sillä nimellä minut tunnetaan ja se on lasteni kanssa sama nimi. Ei tarvetta muuttaa, ei se nimi mitään erityistä merkitse.Mutta jos on kerran rouva, on aina rouva. Vaikka olisi eronnut ja vaikka olisi vaihtanut sukunimen.
Tyttönimeäni en kaipaa ja tosiaalta se on osaltaan huomiotaherättävä ja tunnettu, joten koen että tällaisenä "virtasena" minulla on oma identiteetti eikä minua seuraa sukuni mukanaan tuoma "tunnettuus", vaan saan olla ihan minä itse.
ja sillä siisti. Minuun ei vaikuta exän tai uuden miesystävän mielipiteet. Itse päätän nimestäni ja kukaan ei voi sille mitään.
Jos pitäisi exän nimen ja etsisi tämän kaiman, naisi miehen ja pakottaisi tämän ottamaan exän nimen. Noin ex menettäisi identiteettinsä?!
Kaikkea kummallista voi kierossa mielessä miettiä.
Taidan pitää Exän nimen ainakin niin kauan kuin muksujen kanssa asun samassa osoitteessa, tai (luultavasti) menen uudelleen naimisiin ennen kuin viisi vuotta tulee täyteen tästä päivästä, otan uuden miehen nimen, jonka vuoksi seikkailu tyttönimellä tuossa välissä muutaman vuoden tuntuu turhalta.
Eräs tuttavani teki yhdistelmä nimen exän ja uuden nimestä, tuollaiseen tuskin haluaisin alkaa,
Erosimme kun mies löysi toisen naisen. Silloin en edes ajatellut nimen vaihtoa. Kun heidän suhde näytti pysyvältä tuli jossain yhteydessä puhetta eron jälkeisestä nimen vaihdosta. Joku tuttava sitä pohdiskeli. Ajattelin piruillessani etten ikipäivänä vaihda miehen nimeä pois. Olinhan tottunut siihen, mutta enemmän ajattelin säilyttää nimen miehen naikkosen kiusaksi. Näkisi ikuisesti kuka on miehen Rouva. Mies vei naikkosensa vihille, siitäkin tuli Rva Se-jaSe. Alkoi sapettaa olla samanniminen sellaisen kanssa. Halusin vaihtaa tyttönimen takaisin, se on melko harvinainenkin jopa, mutta lapset ovat pyytäneet etten vaihda. Nuorin on juuri murrosiässä. Ehkä vaihdan kun kasvavat aikuisiksi eikä minun nimeni enää ole heille niin pyhä, tai ei ainakaan heidän ongelmansa. Olen pyrkinyt kuitenkin kasvattamaan laspet niin, etteivät alkaisi nimen palvojiksi, vaan kantavat ylpeydellä itsensä nimestä riippumatta.
Miten on, voinko vaatia ex-vaimoani luopumaan sukunimestäni? Voiko sen tehdä esim. pari vuotta eron jälkeen?
Hänellä on oikeus pitää avioliiton kautta saatu (sinun) sukunimi.
Valitettavasti asia taitaa olla näin.
Jos joku tietää tapauksia joissa voi oikeutetusti vaatia exää luopumaan sukunimestä, olisin minäkin kiitollinen tiedosta.
Olen joskus löytänyt netistä tietoa aiheesta, mutta silloin asia ei ollut niin ajankohtainen kuin nyt, joten siitä jäi päällimmäiseksi mieleen vain tuo, että ei voi vaatia.