jotka ovat jo itselleen pehmittäneet eroa! Yhtään toisen tunteista välittämättä.On uusi tuki,turva ja patja katsottuna. On sitten niin mukava etsiä kaikki vanhat viat ja virheet. Ärsyttää ja kiusata henkisesti ja hakemalla hakea sitä, että toinen räjähtää ja heittää pihalle. Aina se ei onnistu kun toinen haistaa sen ja omistaa ehkä (liian) hyvän sydämen. Se on vaan niin epäinhimillistä kuin joku asia vaan voi olla... Joten on sinunkin hyvä vähän miettiä?? Se helpottaa kun itsekin huomaa etteivät tälläiset ihmiset mitään tarvi ja hyvin vähän tulevat saamaankin... Ja menetys on aivan kuin LOTTOVOITTO.
Näitä lumppuja ja rottia
RIITTELEE...
1781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoittamasi tekstin toistamiseen? Tai ehkä pystyt siihen hetken päästä kun et ole tunteittesi vallassa.
Tiedätkö mitä minä näen tekstissäsi?
Pettymystä, kun suhde toimi mielestäsi vain yksisuuntaisesti.
Pelkoa, pahin pelkosi toteutui, se suhde loppui ehkä juuri sillä tavalla kuin olit ajatellut etukäteen sen ehkä tapahtuvan? Pelko on voinut olla molemmin puolinen. Osasitteko puhua ja sopia asioista niiden oikeilla nimillä? Vai oliko se keskinäistä valtataistelua?
Oma osuutesi suhteessa, millainen sen panos siinä oli? Yksin suhdetta ei ole olemassa, siinä on pakko olla kaksi kappaletta ihmisiä.