en tiedä, onko tämä oikea palsta kirjoittaa tätä, mutta tilanne on seuraava. Kuulin itsestäni työpaikalla puhuttavan ilkeämielistä juorua. Eli että vokottelen varattua ihmistä. Itse en mielestäni mitään ole tehnyt, puhumattakaan siitä että olisi edes tunteita, joten pitäisikö minun nostaa aiheesta kissa pöydälle? Vai onko nämä sellaisia asioita, että pitäisi olla hiljaa.
miten reagoida
tähän
172481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olla välittämättä noista ilkeistä juoruista joita eräät elämäänsä tyytymättömät ja katkerat ihmiset viljelevät.
Tiedät itse tilanteesi parhaiten.
Joillain ihmisillä on outo taipumus kohentaa omaa itsetuntoaan puhumalla toisista p*skaa.
Kenties taustalla on sellainen asia, että asianomainen juoruilija on itse tästä varatusta henkilöstä kiinnostunut ja häntä vain ottaa aivoon se että sinä tulet hänen kanssaan juttuun paremmin.
Voisiko olla noin?
Älä anna perättömien p*skapuheiden pilata päivääsi vaan jatka samaan malliin. Älä reagoi mitenkään. Ole vain oma itsesi :)
työpaikoilla useasti yritetään tehdä jokin *suhde* heidän välilleen, vaikkei siitä edes olisi kyse. Ihmisillä on joku pakonomainen tarve ilkeilyyn ja se ottaa muakin aivoon. Joko niillä ei ole omassa elämässä tarpeeksi tai ollaan kateellisia joidenkin ihmisten hyvistä väleistä.
Tunnen itsekin olevani jonkin tarkkailun alla ja olen tajunnut, että minusta ja eräästä työkaveristani puhutaan p*skaa selän takana. Itse me kuitenkin tiedetään, että kyse on vain hyvästä ystävyydestä ja muuhun ei ole tarvis ruveta. Itse aion viitata kintaalla heidän juoruilulleen. Jos pidän jostain henkilöstä, niin pidän edelleen, sanokoot muut mitä haluavat.
vaikkakin kaveruus. Ja tämä aiheuttaa tiedostettua ja/tai tiedostamatonta uhkaaja pelkoja muihin, riippuen kavereiden asemasta yhteisössä. Etuuksia annetaan kavereille ja hyville tyypeille enemmän, ihminen kun on vain ihminen, jopa esimies ja firman pääjehukin on vain kapinen ihminen rahan, omaisuuden, auktoriteetin, hyvän tyypin takana.
Monesti ole huomannut, että näillä jotka "ovat huomanneet olevansa tarkkailun alla..." ei ole todellisuuspohjaa tai se on minimaalisen olematon. "todellisuuspohja" on huomijoijan omassa ajatuksessa, kun omatunto kolkuttelee.
kaikkitietävää terapeuttia. Monesti olen huomannut näiden terapeuttina toimivien ajatusmallin olevan täysin yksisuuntainen eli vain oma vaihtoehto on se oikea. Terv: myös kauan omalla alalla ollut ja erilaisia ihmisiä siellä nähnyt.
miehiä vai naisia ja lähityötovereitasi?
Miten kuulit?
Oletko varma, että kyse oli just susta?
juoruilijat ovat naisia ja tää henkilö on mies. Tapahtui näin, että olin jo pidempään kummastellut, kun kaikki 'vihjaili' mulle hänen vaimostaan ja ylipäänsä käänsivät puheen häneen minun läsnäollssani. Ja että hän on sellainen sovinistisika, noin tiivistetysti ilmaistuna. Itse olin haavi auki niin kauan kunnes eräs työkamu tuli lähes kohtisuoraan kysymään, että vokottelenko tätä tyyppiä. Leukani putosi lähes lattiaan, sillä en olisi osannut tällasta odottaa. En ole juurikaan ko. tyypin kanssa tekemisissä, paitsi joskus moikataan ja hymyillään.
Kait sä sanoit sille, et ei pidä todellakaan paikkansa. Käsitin aloituksesi niin, että kuulit toisten sua huomaamatta puhuvan susta. Mut sultahan kysyttiin suoraan.
pointti, tässä jatkossa onkin se, että asiaan ei ole tullut mitään muutosta, aivan kuin mun mielipiteellä asiasta ei olisi mitään väliä. Vituttaa oikeasti mennä töihin kuuleen kaikkea tollasta paskaa. Mutta ehkä se on sitten tarkotuskin. Ulosantikin on tästä johtuen näemmä ilmeisen epäselvää, anteeksi ;).
ei oo tarpeeksi töitä, kun samalla ehtivät p*skaa jauhaa..Sano niille, että keskittykää enemmän töihinne, kun töissä kerran ollaan.
jollei ihmisillä ole parempaa tekemistä. niinhän sitä mustakin luullaan monessa paikassa et olen helppo, vaikken ole. pahaltahan se tuntuu kun juorutaan, mut kyllä se pilkka osuu omaan nilkkaan. itsekkin pitkään aikanaa juorusinpuhuin pahaa (en työelämässä) eräästä tytöstä et se vie miehen kui miehen olis sellanen helppo ja olen nyt huomannut et monet puhuu nyt musta samalla tavalla. anna mennä ohi korvien. aina pahanpuhujia riittää, joka paikassa, ei niistä ikinä eroon pääse.
on vain sinun kertomaa yleisellä palstalla.
Omaa käytöstään erinäisissä tilanteissa on vaikeaa hallita, kehon kieltä ei kyetä salaamaan eikä peittelemään.
Toisen ihmisen silmin tilanteet näyttävät toisilta, joku taas lukee sanatonta viestintää eri tavoin kuin naapurin-kaisa.
Kysy itseltäsi! Haluatko selvittää tilanteen?
Ja toimi vastauksen ja tuntemuksiesi mukaan.
no hymyilen ja pyrin olemaan ystävällinen niin kuin muillekin. Arvaa vaan, olenko miettinyt käytöstäni??? Totta on, että en näe itseäni niinkuin muut. Mutta ajattelin, että asiasta on puhuttava, koska se vaivaa minua ja väärät käsitykset haittaavat.
ne puheet vaivaavat? Miksi väärät käsitykset haittaavat?
Mikä on työpaikan ja sen yhteisön rooli sinulle entä mikä on sinun roolisi niihin?
Oletko hyvä ystävä, terapeutti/terapian tarvitsija yhteisössä vaiko hyvä työntekijä tehtävässä, johon sinut on palkattu.
Kysymyksiä, jotka kannataa selvittää itselleen jo aika aikasessa vaiheessa, tullee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja toisinaan joutunee valintatilanteisiin, joissa ei ole kompromisseja.
Itse en hanki ystävää samasta yhteisöstä enkä ota terapeutinroolia suhteessa kehenkään joka toimii saman esimiehen alaisuudessa tai edes samaisella osastolla. Loukattu ystävä on entinen ystävä, jos täytyy valita työnantajan tai omaan etuun kohdistuva ratkaisu suhteessa muihin.
Pidän neutriasenteen kuhunkin yhteisön jäseneen oli asema mikä tahansa, tällöin myös vältytään astumasta kenenkään herkille varpaille.
Takana parinkymmenen vuoden työrupeama ja erinäisiä kokemuksia erilaisista konfliktitilanteista. Voittajaa ei missään taistelussa ole olut, vain hävijäjiä.
mulle työyhteisö on ollut tärkeä. Kiva paikka olla, missä on ihania työkavereita. Ja veikkaan, että on tämä näkynyt työni jäljessäkin.
Tiedän, että olen ehkä herkkänahkainen :), mutta minua loukkaa tilanteessa juuri miesaihe, koska olen muutamalle ihmiselle töissä kertonut, millaista minulla on ollut aiemmin elämässä. Joten tuntuu, että tämä on tietentahtoista loukkaamista. Siinä puolestaan loukkaa se, että olen -ainakin siis omasta mielestäni- ja pyrin olemaan, joustava, tehokas ja hyvä työntekijä ja pyrin omalta osaltani tekemään kaikkeni työyhteisön, työpaikan ja kollegoiden eteen. Ja toivoisin siis vastavuoroisuutta.
Tiedän kyllä, että life sucks and then you die, mutta aina silti tulee odotettua ihmisiltä vähän liikaa näemmä.
liikaa kehitellä kuppikuntia ja alkaa omista asioistaan kovin avautumaan. Sillä aina on näitä jotka nauttivat juoruilusta ja oman asemansa pönkittämisestä työyhteisön sisällä. Peruskoulussahan tuo jo opitaan, että toisista pahaa puhumalla keräät itsellesi ns. pisteitä yhteisön sisällä, silloin olet vahva persoona... Ikävää, että se niin usein ei rajoitu koulumaailmaan vaan joillakin tuo piirre itsessä säilyy aikuisikään.
Itse olen kokenut parhaaksi pitää onat henkilökohtaiset asiat itselläni, vain yhdele tai kahdelle ihmiselle (joihin tiedän voivani luottaa 100%) olen kertonut jotain hlökohtaisempia asioitani. Mutta noin yleisellä tasolla olen kyllä sosiaalinen ja ystävällinen kaikille työyhteisön jäsenille, kuitenkin pitämällä kaikkiin tietyn etäisyyden. Kuunnellakin osaan jos joku minulle avautua haluaa, mutta kantaa kolmansien osapuolien asioihin en ala ottamaan. Kuppikuntailuun en ole koskaan ryhtynyt. Silti en ole joutunut erakoksi ja hylkiöksi, vaan mukaan on otettu ja porukkaan mahtunut. Kenties mukana on ripaus tuuriakin tuon työyhteisön suhteen.
Välillä sitä kuulee ikäviä juoruja sivullisena, mutta pääasiassa yhteisön ilma on puhdasta.
Voit olla hyvä ja tehokas työntekijä ottamatta asioita kuitenkaan liian henkilökohtaisesti. Luulen, että muiden arvostusta saa vain enemmän, mikäli pitää työn työnä, eikä sosiaalisten suhteiden ylläpitona.
Työnantajalle on tärkeintä tekemäsi tulos, ei suinkaan se mitä käytävillä supistaan.
Selkä suoraksi ja hymyä huuleen. Eikö ole mukavaa, kuin olet niinkin kiinnostava henkilö, että työtoverisi jaksavat kiinnostua asioistasi :D
Noin se menee ja olen itsekin yrittänyt opetella tuota, että pitää omat asiat omanaan eikä kerro töissä niistä.
mutta kirjoitan nyt omalla nikillä. Tuossa on minulla vielä opettelemista, vaikka noinhan se pitäisi mennä. Itse on kumminkin sen verran naiivi, että tulee luottaneeksi vääriin ihmisiin. No, oppia ikä kaikki ;).