Laitan tämän tällekin palstalle kun en ole varma mikä on oikea palsta.
Tilanteemme:
- Olemme tunteneet 10 vuotta ja olemme naimisissa
- Meillä on 2 lasta
- Parisuhteemme on korkeintaan ns. keskiverto
- Tiedämme, että emme ole toisillemme "ne oikeat"
- Pärjäämme kuitenkin, voisimme varmasti elää elämämme yhdessä loppuunkin asti
Ongelma:
- Minä (mies) haluan ainakin 2 lasta lisää
- Vaimo ei lisää lapsia halua
Ehdotukseni:
Minä olen varma, että haluan lisää lapsia ja sen sijaan että jatkaisimme muutaman vuoden, olen ehdottanut sitä että harkitsisimme eroa piakkoin. Lähtökohdat ehdotukselle ovat:
- Me voimme vielä tavata tässä iässä (alle 40) ns. ne oikeat
- Minä voisin saada ne 2 lasta lisää tulevan kumppanini kanssa
- Me voisimme nyt vielä sovussa eläessämme järjestellä asiat niin että lapsilla olisi hyvä olla (asunnot lähekkäin saman koulun läheltä jne) eikä näin tämänkään tarvitsisi olla ongelma
Tarvitaanko draamaa?
Arvostamme toisiamme lastemme vanhempina, kumppaneina, mutta parisuhteen osalta olemme korkeintan ns. keskivertopari. Meillä on suuria eroja luonteissa, jotka aiheuttavat kitkaa mitä on käytännössä mahdoton korjata. Näin ollen emme syytä ongelmista toisiamme, koska luonteita on vaikea muuttaa. Haluaisin että voisimme myös jatkossa elää toisiamme kunnioittaen, viettäen myös jonkin verran aikaa yhdessä lasten kanssa. Mielestäni ei ole tarvetta tehdä tästä draamaa, vaan pyrkiä siihen että voisimme jopa olla hyviä ystäviä tulevien puolisoidemme kanssa .
Olenko itsekäs?
Minä olen kaikkeen tähän valmis. Vaimo on sitä mieltä, että olen itsekäs kun haluan lisää lapsia, enkä ole valmis viettämään loppuelämää hänen kanssaan, vaikka parrisuhteemme ei kovin onnellinen olekaan. Tiedän, että selviäisin tässä parisuhteessa loppuunkin asti. Mutta – meille on annettu vain yksi elämä. Haluaisin tässä elämässä saada vielä ainakin 2 lasta lisää ja lisäksi saada mahdollisuuden tutustua siihen todellakin oikeaan. Tämän onnen soisin myös vaimolleni.
Kommentteja kiitos.
Tilanteemme:
- Olemme tunteneet 10 vuotta ja olemme naimisissa
- Meillä on 2 lasta
- Parisuhteemme on korkeintaan ns. keskiverto
- Tiedämme, että emme ole toisillemme "ne oikeat"
- Pärjäämme kuitenkin, voisimme varmasti elää elämämme yhdessä loppuunkin asti
Ongelma:
- Minä (mies) haluan ainakin 2 lasta lisää
- Vaimo ei lisää lapsia halua
Ehdotukseni:
Minä olen varma, että haluan lisää lapsia ja sen sijaan että jatkaisimme muutaman vuoden, olen ehdottanut sitä että harkitsisimme eroa piakkoin. Lähtökohdat ehdotukselle ovat:
- Me voimme vielä tavata tässä iässä (alle 40) ns. ne oikeat
- Minä voisin saada ne 2 lasta lisää tulevan kumppanini kanssa
- Me voisimme nyt vielä sovussa eläessämme järjestellä asiat niin että lapsilla olisi hyvä olla (asunnot lähekkäin saman koulun läheltä jne) eikä näin tämänkään tarvitsisi olla ongelma
Tarvitaanko draamaa?
Arvostamme toisiamme lastemme vanhempina, kumppaneina, mutta parisuhteen osalta olemme korkeintan ns. keskivertopari. Meillä on suuria eroja luonteissa, jotka aiheuttavat kitkaa mitä on käytännössä mahdoton korjata. Näin ollen emme syytä ongelmista toisiamme, koska luonteita on vaikea muuttaa. Haluaisin että voisimme myös jatkossa elää toisiamme kunnioittaen, viettäen myös jonkin verran aikaa yhdessä lasten kanssa. Mielestäni ei ole tarvetta tehdä tästä draamaa, vaan pyrkiä siihen että voisimme jopa olla hyviä ystäviä tulevien puolisoidemme kanssa .
Olenko itsekäs?
Minä olen kaikkeen tähän valmis. Vaimo on sitä mieltä, että olen itsekäs kun haluan lisää lapsia, enkä ole valmis viettämään loppuelämää hänen kanssaan, vaikka parrisuhteemme ei kovin onnellinen olekaan. Tiedän, että selviäisin tässä parisuhteessa loppuunkin asti. Mutta – meille on annettu vain yksi elämä. Haluaisin tässä elämässä saada vielä ainakin 2 lasta lisää ja lisäksi saada mahdollisuuden tutustua siihen todellakin oikeaan. Tämän onnen soisin myös vaimolleni.
Kommentteja kiitos.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Meillä on vain tämä yksi elämä. Jos koet menettäväsi itsellesi tärkeitä asioita nykyisessä parisuhteessasi, kannattaa toimia oman onnellisuutensa eteen.
Mikäli haluat lisää lapsia ja vaimosi ei, en näe saumaa kompromisseille. En myöskään näe mitään järkeä tyytyä elämään ihmisen kanssa jonka kanssa "tulee toimeen". Itse en ainakaan tyytyisi. Vaimosi yrittää selvästi syyllistää sinua itsekkyyspuheilla, jotta perääntyisit aikeissasi. Ilmeisesti hän on kuitenkin paljon onnellisempi kuin sinä avioliitossanne.
Ei ihminen voi pyrkiä pelkkään omaan onnellisuuteensa. Jos on lapsia jo olemassa, pitää voida myös miettiä, miten lapset ovat onnellisia. 'Hylkääkö' mies kaksi nykyistä lastaan jotta saa tehtyä kaksi lisää? Aika vahvasti sanottu, mutta jos isä ei jää lähihuoltajaksi, ei hän näiden kahden lapsensa kanssa voi mitenkään viettää aikaa niin, että 'vanhat lapset' ja tulevat lapset olisivat samalla viivalla.
Mitä tämä on? Lasten tehtailua?
Olen ehkä jyrkkä sanoissani, mutta mitä tahdon sanoa, että todellakaan ei ihminen saa oman onnensa löytämisen eteen uhrata muita. Ja kuka lupaa, että se onni jossain odottaa? Ei elämä ole reilua, kuka teille sellaista on mennyt lupaamaan??
Muutama täsmennys, koska nyt kritisoidan asioita mitkä eivät pidä paikkaansa:
Väittämä 1: ” mies kaksi nykyistä lastaan jotta saa tehtyä kaksi lisää?”
- Tarkoitus olisi toimia yhteishuoltajuudessa, niin että kummallakin on lapset vuoroviikoin. Toinen asuntokin hankittaisiin aivan lähikulmilta, jotta kaveripiirin ei tarvitsisi vaihtua viikottain.
- En siis todellakaan hylkäisi kahta jo olemassa olevaa lastani. Päinvastoin, uskon että pystyisin olemaan heidän kanssaan yhtä paljon kuin nykyään, priorisoimalla menoni niin että silloin kun lapset ovat minulla, niin 100 % focus heissä. Silloin kun lapset poissa, olisi aikaa tehdä ylityöt, hoitaa asioita, harrastaa jne.
Väittämä 2: ” Nuo lapsen hankita asiat tupataan puhumaan yleensä ennen liittoa !!!!”
- Tämä on totta ja alun perin ajattelin että 2 voisi riittää. Valitettavasti vain harva osaa etukäteen sanoa, että miltä tuntuu kun lapsia saa. Joku reagoi 1. lapseen niin, että ei enää lisää halua. Minulla taas tuli vietti saada lisää lapsia.
Vietti...? Tyytdyttyykö jokin tarpeesi sillä että teet lapsia. Entä muita motiiveja. Olisi hyvä miettiä mikä, että itsekin tietää.
Toivottavasti näissä lapsipuheissa ei unohdu kumppani asia kokonaan.
kirjoittajan motiivi uuteen liittoon on tehdä lapsia, osallistuukohan itse edes jo tehtyjen lastensa hoitoon?
Lapsia lisää 2? Se on sille toiselle henkilölle varmasti iso juttu ja aiheuttaa paljon työtä, synnytys sattuu todella paljon ja lapsille maailma on kova paikka (riippuu). Lapsissa on kiinni koko loppuelämän ja se vaatii taloudellisia ja ajallisia uhrauksia. Jo olevat lapset jäävät vähemmälle huomiolle kun isä pukkaa uusia lapsia. Mihin tarpeeseesi haluat lisää lapsia? Saat tehdä niinkuin haluat, mutta haluan tuoda nämä seikat esiin, näiden toisten ihmisten kannalta.
Parisuhdeterapeutti voisi olla hyvä, teitte mitä teitte asioiden kanssa.
Vai onko se nimeltään parisuhdeneuvoja vai parisuhdeterapeutti. :) Siis siellä vaan selkiäisi asioita ja kommunikaatioiden syyt noin yleisesti, halusi tai ei jatkaa.
Niin, en voi pakottaa toista hankkimaan lapsia. Se on selvä.
Se, että maailma on lapsille kova paikka, on naurettava väittämä. Sukupuuttoonko ihmisten pitäisi kuolla?
Minä haluan olla kiinni lapsissa koko loppuelämäni - ja heidän lapsissaan. Taloudelliset seikat ovat kunnossa ja jos mihinkä haluan laittaa aikaa, niin juuri lapsiin.
Voi v mikä mies. Sinulle ei näytä merkitsevän kuin lapset elämässä jotain. Kumppaneista et taida ollenkaan välittää. Ihan kuin kumppani olisi täysin toissijainen, arvoton.
Maailma on todellakin kova paikka -joillekin voi tulla vakava sairaus, voi syntyä vammaisena, voi olla kipuja, tulla kolari, mielenterveys -maailma ei aina ole mikään vaaleanpunainen pumpuli !!!! Viimeistään tulee ilmaston muutos.
Siinäpä olet kiinni lapsissa ja lapsenlapsissa loppuelämän, ole hyvä!! Taidat tarvita kokonaisen ihailija /tukijoukon ympärillesi. Taidat olla oikea lapsisetä ja parahin isä aines - mikään muu ei merkitse.
Säälin vaimoasi, oli hän ihana tai kamala.
Nuo lapsen hankita asiat tupataan puhumaan yleensä ennen liittoa !!!! Että tietää onko toinen joku suurperhe ihminen vai riittääkö pienempi vai ollaanko kokonaan ilman.
En tiedä minkälaiset suuruuden kuvitelmat ovat mielessäsi. Tuntuu tosiaan että kommunikaatiossa on tuolla menolla ongelmia. Harrastatko mitään?
Ero ei ole myöskään lapsille helppo, siinä se isä osittain menee "pois". Pienemmällä porukalla lapsi tuntee itsensä ainutkertaisemmaksi, sen sijaan että on monta.
Kukaan ei estä tekemästä lapsia. Mutta jos kaikki naiset ovat toissijaisia, niin olisiko syytä vähän miettiä...
Lasten lukumäärästä voidaan tietysti keskustella ennen liittoa mutta tuollainen keskustelu käydään ihan teoreettisella tasolla. Vasta kun on saanut ensimmäisen lapsen, selviää totuus. Suurperheestä haaveillut voi kokea lapsenhoidon niin rasittavana, että ei missään tapauksessa halua enempää. Ja ihminen, joka ei oikeastaan ole koskaan haaveillut lapsesta, haluaakin heitä useita kun alkuun pääsee.
Yleensähän se on nainen, joka haluaa enemmän lapsia kuin mies. On tutkittu juttu, että useilla naisilla jää viimeinen lapsi hankkimatta syystä tai toisesta. Joskus harvoin mieskin innostuu lasten teosta. Miksi vaan niin kovin harvoin nämä ihmiset sattuvat olemaan keskenään naimisissa...
Uusperheessä eläminen on monimutkaista. Kannattaa miettiä toinenkin kerta, ennenkuin siihen vapaaehtoisesti ryhtyy. Eikä ole ollenkaan varmaa, että se ihannekumppani löytyy. Ja että hän haluaa lapsia ja että saatte yhdessä lapsia.
Elämä on täynnä yllätyksiä mutta juuri siksi se kannattaakin elää:)
35 v naisena, joka vielä toivoo löytävänsä sen oikean, jonka kanssa ehkä tehdä lapsenkin EN KIINNOSTU SINUSTA lainkaan.
Kuulostaa ihan vähäpäiseltä hommalta.
Mistä tietäisin, ettet sitten hylkäisi minutkin, kun lapset on tehty, ja meilläkin arki alkaisi painaa?
ei hyvältä kuulosta. ei sulla välttämättä niin hyvää vientiä ole kuin kuvittelet.
Ymmärrätkö ollenkaan, että korkeintaan "keskivertopari" kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen on aika onnekas.
Jos toinen ei halua lapsia ja sinä haluat toista ei voi pakottaa.
Ei tuossa ole mitään järkeä,kiva kiva keskiverto, teillä molemilla on oikeus OLLA ONNELLINEN: erotkaa jaantakaa toisillenne uusi elämä.
Huh, vaikutat kyllä kylmältä ja laskelmoivalta kaverilta. Keskiverto..hrr.
Mitenkä nykyiset lapset ja heidän tunteensa asioihin?
Vaimokin vaikuttaa joltain synnytyskoneelta tuossa...
Mee jonnekin terapeutille juttelemaan - on mun ohje.
Olet itsekäs. mihin sinä ne 2 muuta lasta tarvitset, jos se edellyttäisi nykyisten hylkäämisen? sillä sitä avioero kuiotenkin on, vaikka kuin päin selittäisi.
Niin miksi aikoinaan menitte naimisiin? Ilmeisesti silloin kuitenkin ajattelitte olevanne toisillenne oikeita. Mieti nyt tarkkaan mitä teet, kun juoksee sutta karkuun, voi tulla karhu vastaan. Sellainen kysymys vielä, millaisia ne teidän luonne erot oikein ovat? Kysyn siksi, koska itsekkin painiskelen tällaisten voimakkaiden luonne erojen kanssa suhteessani. Zemppiä kovasti!
Täytyy kommentoida lasten näkökulmasta (ja vähän muitaki huomioita):
Ei se aina niin kivaa ole jos iskä ottaa uuden naisen (mikäli iskä edes saa sopivan ikäistä synnyttäjää - jäynä) joka kestää katella vanhoja lapsia, eikä ole kiinnostunut vain "omasta perheestä". Uusi vaimo saattaa olla mustasukkainen toisesta perheestä, vaikka väittää toista. Käytännössä se näkyy siinä että kemiat eivät oikein pelaa muuten kuin pinnallisesti. Kukaan ei lopulta ajattele oikeasti toisen parasta, eikä jaksa toisarvoisia sieluja ympärillään joka viikko tai vkl.
Lapset saattavat myös kärsiä kasvatuksellisista eroavaisuuksista: toisessa kodissa kunnioitetaan toisia tapoja kuin toisessa. Mikä on harvinaisen ärsyttävää varsinkin murrosikäiselle, joka jo ymmärtää sääntöjä vähän syvällisemmin. Yllättävän inhottavaa voi olla vaihtaa kotia ja sosiaalista kotia viikoittain. Ketä sitä sitten tottelisi, jos aikuiset ovat jostain syystä epäyhteistyökykyisiä tai välinpitämättömiä. Jokainen meistä löytää silloin sen oman tiensä ja itsensä joka " on aina oikeassa". Voihan sitä tietysti olettaa ettei lastenkaan elämän tarvitse olla ruusuilla tanssimista...Paras vääntää vitsa nuorena! MUTTA jos lapset ovat sinulle tärkeitä...
Puhumattakaan siitä jos lapset tulevat mustasukkaiseksi uusille lapsille. Tai suuttuvat kokonaan isälle, jolle he (he perheenä) eivät riittäneet. Tai suojelevat äitiään joka ei riittänyt. Aikuisena sitä näkee asiat toisin. Joskus saattaa tulla riitoja ja pidempiä mykkäkouluja jne...Joskus katkaistaan välit kokonaan - manailua. Kukin suhtautuu tavallaan vanhempiinsa ja uusiin auktoriteetteihin.
Elämässä ei ole mitään niin hyvää, etteikö jotain pahaakin. Nyt alkaa hajoamaan tää juttu. Naisen kommentti tääkin on ja vaikea olla inhoamatta sua "isänä".
se että minulla meni isän kanssa välit... ei vielä silloin kun erosi äidistäni, mutta siitä se lähti kun löysi uuden naisen (jonka kanssa ei tulla oikein juttuun vieläkään vaikka itsekkin aikuinen jo olen, toimeen tullaan kyllä). Lopullinen niitti oli uusi lapsi sen toisen naisen kanssa kun olin 12v. Tullaan juttuun isän kanssa, mutta kaikki se mitä oli ennen, on kuollut.
"Älä hylkää ensimmäistä vaimoasi", sanotaan Raamatussa, josta löytyy onnellisen elämän edellytykset; vanhat kunnon kristilliset arvot. Avioliiton romuttaminen on raamatun mukan mahdollista vain, jos toinen tekee huorin. Miksikä se elämä siitä muuttuisi, jos lähdet uutta perhettä perustamaan? Kunhan saisit ne kaksi lastasi tasapainoisiksi onnellisiksi aikuisiksi. Nykyään nuorison pahoinvointi ajaa kaiken näköisiin kokeiluihin, on huumeita ja muuta. Rikkinäiset kotiolot altistavat monenlaiselle houkutukselle. Odottelisit nyt vain lapsen lapsia, joita saatte, mutta vain, jos takaat ehyen kodin nykyisille lapsillesi.
hänhän on itsekäs ja yrittää naisen sitoa vain lapsilla itseensä...ei taatusti osaa naista miellyttää ja lapsista ei puhunut lämmöllä vain laskelmoiden mitä hyötyisi...lukekaapa tarkoin...
YHTEENVETO TÄHÄN ASTISESTA:
Puoltavat argumentit ja niihin liittyvät perustelut
=================================================1. Mahdollisuus tavata todellinen rakkaus
- Tiedän, että ei ole yhtä oikeaa, mutta varmasti on oikeampi
- Tähän on moni sanonut, että ei ole varma tapaako jne, mutta ainakin on siihen mahdollisuus, pitäisikö jättää yrittämättä kun ei ole varma?
- Suurin osa elää suoraan sanottuna aika lailla aneemisissa suhteissa ja selittelee että ei se arki voi parempaa olla
- Se on paskapuhetta, tiedän kyllä muutamia pitkään kestäneitä oikeita rakkaustarinoitakin. Sellaisen itsekin haluaisin.
2. Mahdollisuus saada lisää lapsia
- Tähän on esitetty kovasti kysymyksiä että miksi
- Ihan samasta syystä kuin moni haluaa 1. lapsen, niin minäkin haluan niitä lisää, ja en aio laiminlyödä nykyisiä lapsia, vaan olla yhteishuoltajuudessa
- Minä käytän valtavan osan vapaa-ajastani lasteni kanssa ja haluan tulevaisuudessakin käyttää, minä vain haluan lisää näitä ihania taaperoita
- Haluan myös pitkässä juoksussa että minulla olisi suuri joukko lastenlapsia, elämän jatkuminen on koko jutun siemen
Vastustavat argumentit ja vastaukseni niihin
=================================================1. Ei ole varma, että tapaako koskaan sitä oikeaa
- Minä olen optimisti ja olen varma, että sellaisen tapaisin
- Tässä vaiheessa elämää osaa jo etsiäkin oikeanlaista kumppania
2. Uuden naisen suhtautuminen olemassa oleviin lapsiin
- Jos tapaa fiksun ihmisen, niin kyllä nämä asiat sujuvat ja molemmat voivat välittää toisen aiemmistakin lapsista hyvin paljon
- Nämä ovat asioita joista voi tehdä ongelman, tai sitten ne voivat olla jopa rikkaus, kyse on asenteesta
3. Nykyisten lasten hylkääminen
- En ole hylkäämässä lapsiani, vaan näkisin heitä edelleen puolet ajasta ja loppuinakin päivinä olisin heihin yhteydessä puhelimitse
- Ne päivät kun lapset olisivat itselläni, priorisoisin kaiken aikani heille. Myös vaimon uusi asunto olisi lähellä, kävelymatkan päässä
4. Lasten mustasukkaisuus uusiin lapsiin
- Tämähän voi olla ongelma saman perheenkin lapsien kanssa, kyse on kasvatuksesta
- Jos osaa ottaa aiemmat lapset huomioon oikealla tavalla ja tehdä heistä ylpeitä sisaruksia, tämä on ylpeydeyn, ei mustasukkaisuuden aihe
5. Kasvatukselliset eroavaisuudet uuden parin lasten osalta
- Tällaisissa asioissa löytyy varmasti ajan kanssa kompromissi, on sitten kyse namipäivistä tai mistä tahansa
- Taas kerran, optimistina en näe tällaisissa asioissa mitään mitä ei voisi ratkaista
6. Vaimo ei välttämättä kykene sopuisaan eroon
- Jos asia on näin, se vain osoittaa että olikin syytä päästä eroon hänestä
- Uskon, että pystymme hanskaamaan asiat yhdessä järkevästi. Annan vielä taloudellisesti paljon myöten, jos asiat menevät järkevästi
Mielelläni kuulen lisää kommentteja näihin
Voisitko kertoa vielä vaimosi ja sinun suhteesta jotain seikkoja. Kun täällä nyt anonyyminä ollaan. Miten vaimosi käyttäytyi joskus, käyttäytyy, tai on käyttäytymättä? Eri tilanteissa ja kaikin tavoin tai yleensä. Minkälainen ikäero teillä on?
Entä onko taas sinun luonteesi dominoiva, alistuva vai tasapuolinen? Ahdistaako jokin / jotkut asiat tällä hetkellä suhteessa? Johtuuko se oikeasta syystä vai väärinkäsityksestä jos?
Entä loukkasiko lapsi asia, kun toinen ei halua?
Vastauksia:
- Ikäeroa meillä on erittäin vähän. Se ei selitä ongelmia.
- Minä olen dominoiva, siitä ei pääse mihinkään, ja ehkä tarvitsisinkin kumppanikseni sellaisen joka osaisi laittaa enemmän kampoihin….
- Se, että toinen ei halunnut lasta, eikä halunnut asiasta edes keskustella ja kuunnella, loukkasi.
- En halua kovin yksityiskohtaisesti purkaa suhteen ongelmia, koska se riskeeraisi anonymiteetin.
- Tiivistestysti voisi sanoa, että seuraavat asiat ovat haastavimpia: erilaiset tavat riidellä (itselläni hyvin rauhallinen, vaimolla huutaminen), innostus ja halu oppia uusia asioita (minulla valtava, vaimolla hyvin rajoittunut), erot intohimon osoittamisen ja vastaanottamisen määrässä (itselläni päivittäinen, vaimolla viikottainen mikä on ajanut siihen että intohimo on hiipunut molemmin puolin).
- On lukuisia muitakin seikkoja, mutta voisi sanoa että kaikki ongelmamme johtuvat siitä että olemme vain luonteeltamme kovin erilaiset. En siis yllä halua sanoa, että halu oppia uusia asioita, tai suuri intohimon tarve olisivat parempia kuin näiden vastakohta. Me vain olemme erilaisia.
Ahaa, olet dominoiva. Kampoihin.. Kuinka pitkälle toinen saa sitten saamennä = laittaa kampoihin. Ettet lopullisesti suutu? Vai voiko rajaasi koetella. Odotatko kilttiä vaimoa toisaalta??
Niin, olisi ollut hyvä jos toinen olisi kumminkin halunnut keskustella ja kuunnella aiheesta ja sinua. Sehän on hyvin tärkeä aihe sinulle.
Vaimosi ei saisi huutaa, sillä se menee helposti henkisen väkivallan ja loukkauksen puolelle (ei ehkä kaikkien ihmisten mielestä, mutta minä jotenkin..). Olen varma että miehellä se tappaa rakkauden heti. Ehkä naista pelottaa ja ei osaa käyttää vielä toista mallia. Voit sanoa rauhallisesti että "puhu rauhallisesti kuuntelen kyllä sinua" (ystävällisellä sävyllä ja katso häneen päin rauhallisesti) jos huuto jatkuu poistu... anna vain mahdollisuus rauhallisiin puhehetkiin aina. Pieni äänen korotus ei mitään, mutta huuto... < Ehkä typerä neuvo, mutta jaksaako hän itsekään huutaa .. kun on parisuhteesta kyse. Vai nauttiiko joku huutamisesta? Viimeksi minun naapurin pari huusi ihan kumpikin. Eikö arvostava ja kunnioittava sävy olisi kivempi, rauhallinen keskustelu tapa. Kysellä, kuunnella. Huuto kertoo enemmän hetkellisestä tuskasta kun toinen ei ymmärrä. Ja ehkä pelosta kun ei pääse yhteisymmärrykseen. Ym. Saahan toki huutaa, mutta johtaako se mihinkään? Ja jaksatko sinä sitä kuunnella.
Halu oppia uusia asioita. Onko mitään aihepiiriä mikä naista kiinnostaisi? Ettei mene ihan miehisiin vempaimiin. Kuinka kuormittavaa naisen työ on työpaikalla? Lapset? Vähentääkö se tarmoa muihin asioihin.
Intohimon osoittaminen. (Tätä voi vaikka itsekseen pohtia, ei ehkä kannata kaikkea tänne vastailla). Päivittäinen / viikoittainen ... Minkälaisesta intohimosta on kyse..? Onko mukana hellyyttä? Otatko toisen huomioon? Ettei vaan sinun halujesi/tyydytyksen mukaan täysin. Onko teillä erilainen tarve määrän suhteen... kompromissi(?) Halaatteko koskaan noin muuten? Onko muuta romantiikkaa? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa? Teettekö yhdessä muutakin kuin harrastatte s:iä?
Niin erilainen luonne. No ehkä sitäkin. Vai erilaisella tasolla tietämys... kommunikointi..? Keskusteletteko ja vaihdatteko ajatuksia positiivisessa hengessä maailman menosta tai mistä vaan kivasta pienestä asiasta päivittäin tai usein. Oletko antanut mahdollisuuksia tälle?
En ole luotsaamassa ketään yhteen. Asiaa pystyy vaan tajuamaan paremmin kun ottaa eri asiat huomioon.
Mitä mieltä vaimo on teidän "erilaisuudesta"? Minkälaisia mielipiteitä hänellä on suhteesta ja rakkaudesta? Onko hän halukas tekemään jotain saadakseen sinut takaisin.. Onko sinut lopullisesti jo "menetetty"?
Kun olet juurikin ehkä se dominoiva, -onko nainen kiltisti aina koittanut miellyttää sinua ja olet pitänyt reunaehtoja yllä (anteeksi, ihan hassu kysymys mutta varmuudeksi)? -Entä oletko antanut mahdollisuuksia suhteessa lämpöön, iloon ja huumoriinkin -ettei olla liian totisia ja koiteta näyttää ulospäin kaavaporvarilta. :)
Jatketaan pohdintoja mikäli enää jaksat.. :) Tätä vaimo/suhde asiaa siksikin, koska se on avain asia myös - eihän muu ole tässä niin ongelmallinen sitten enää -koska olet kertonut mitä sinä haluaisit ja haluat. Ja olisi kivempi että sinulla ja kaikilla on asiat hyvin. Kysyn kanssa että koetko sinä luonteidenne olevan radikaalisti erilaisia? Vai erilaisia? Vai jonkin verran erilaisia? Mikä on yhdistänyt teitä? Onko mitään samoja kiinnostuksen kohteita?
Minusta on hienoa että kuitenkin koitat tällä palstalla pohtia asioita. Ja kerrot mitä haluat ja miltä sinusta tuntuu.
Nyt minua hirvittää kun annoin tuon huutamisesta puheeseen neuvon. Vaimosihan voi pelästyä hirveästi jos yhtäkkiä poistuisit ensimmäistä kertaa yms. Minä en jäisi kuuntelemaan jos joku huutaa -olen kuunnellut kun joku huutaa aikoinaan ja ei ole mitään syytä kuunnella huutoa -ellei huuda koiraa pihalta. Puhe on oikea tapa kommunikoida. Joillakin ihmisillä ei ole vaan aiemmin ollut muuta mallia, ei aina heitäkään voi tuomita lopullisesti ehkä..
:)
Toisaalta on sellaisia pariskuntia, jotka nimenomaan haluavat päästää höyryjä huutaen. Ehkä minä en kuulu siihen ryhmään, olen sellainen rauhallisempi mahdollisesti..
Sitten on positiivisia psykologisia keinoja huutamisen lopettamiseksi -eli on itse oikeasti positiivinen ja rauhallinen ja saa toisen vakuuttuneeksi että ei huudeta eikä riidellä... ei ole syytä sellaiseen... Ja sitten se on keskustelu pohjalla. Ja sitä luottamusta.
Tekstiviesti, sähköposti ym. siellähän voi "huutaa", varaventtiilinä ja toinen saa kirjoittamalla tietoa. Kaikilla ei ole vanhempia joille kiukutella tai henkilöä johon luottaa.
Oletko ajatellut, että vaimosikin hankkii uuden miehen. Onko hän hyvä isä lapsillesi ja kohteleeko entistä perhettäsi hyvin? On niin paljon perheväkivaltaa ja alkoholismia. Sitäpaitsi ajattelet kovin "nurinkurisesti". Voisiko hyvä ihmis-suhde, joka sinänsä on lottovoitto, tulla taas samalle ihmiselle? Jos onnistut ja kaikki toteutuu, niin hyvä niin. Mutta aiheutat tuskaa monille, jos hankkeesi ei onnistukkaan. Jäitä hattuun.
oikein entisen vaimon luvalla tai ilman kun uusi vaimokin pitäisi asua käsien ulottuvilla...luulen paljon nähneenä etten ikinä exääni lähelle muuttaisi ja lapsia et voi kasvattaa niin etteikö he kokisi sellaisia tunteita kuin mustasukkaisuus ja viha ja halveksunta...he on nyt ehkä pieniä taaperoita mutta valitettavasti kasvavat eivätkä ajattele kuten sinä ja unohdit uuden suhteen...ei uusi suhde parane sillä että siihen tehdään lapsia paikkaamalla jotakin sellaista mitä ei osattu edellisessäkään suhteessa korjata...mieti 2x asioita ja jos et ymmärrä anna vaimolle koko omaisuus ja aloita tyhjältä sitten olet ainakin tehnyt oikein häntä kohtaan ja lapsiakin vähän lohduttaa...mutta se on 100 % totta että kun ovesta astut ulos olet lastesi elämän ulkopuolella ja siitä se vieraantuminen alkaa ja voit hyvässä lykyssä ollakin loppuelämän ihan yksin ei edes he halua tavata sellaista jonka olet tehnyt heille olet omista itsekkäistä syistä jättänyt vaimosi lasten äisdin ja lapsesi....kaikkea hyvää vain elämääsi
Sulla on oikeus onnelliseen elämään. Mutta olisi kiva jos ensin vähä tietäisit mistä vaimon ja sun ongelmat johtuu. Luonne erot, mutta onko siinä kaikki. Ei kukaan halua olla huonossa suhteessa. Mut kannattais varaks viel selvittää. Tietysti sekin kuulostaa vaikealle jos on rakkaus jotenkin kuollut. Aina ei ole selvitettävää, mutta sen toisen takia voisi edes. Mutta itse tiedät parhaiten mitä...
Lapset kanssa huolettaa ne nykyiset. Etteivät syytä itseään ja ajattele teidän olevan riidoissa. Aikuisten asiat eivät kuulu lapsille.
Olen ehdottomasti sillä kannalla, että ihmisen täytyy yrittää olla onnellinen ja tehdä sellaisia asioita mitkä tekevät onnelliseksi. Niin monet ihmiset jäävät suhteeseen, vaikka tietävät etteivät ole siinä onnellisia. Ja aina täytyy muistaa, että jos et ole onnellinen, heijastuu se myös jollain tasolla lapsiin. Kyllä lapset tietävät mikä vanhempien välinen suhde ja tilanne on. Ja vaikka on lapsia, on vanhemmalla myös oma henkilökohtainenkin elämä elettävänä.
Minusta on rohkeutta, että uskaltaa lähteä suhteesta, koska ethän voi olla varma löydätkö "sitä oikeaa" koskaan. Mutta yrittää aina kannattaa. Eli et todellakaan ole itsekäs!!!
Tämän sanoisi Dr. Phil. Viisas mies, ainakin minun mielestäni. Eli tee ensin aivan kaikkesi suhteen hyväksi ja tämän jälkeen tiedät miten toimia.
Kun on kaikkensa tehnyt, voi hyvällä omalla tunnolla jatkaa matkaa omaan suuntaan tai yhteiseen suuntaan. Näin ei ainakaan tule kovin helposti tehtyä isoa virhettä, kun kaikki on oikeesti tehty suhteen hyväksi.
Tässä voisi auttaa oikeasti parisuhdeterapia tai parisuhdeleiri tmv. Näin saisitte mahdollisuuden keskustella kaikista asioista terapeutin kanssa ja hän varmasti osaisia auttaa teitä näkemään toistenne näkökulmat paremmin ja auttaa teitä suhteessanne eteenpäin. Ulkopuolinen voisi auttaa avaamaan teidän molempien ajattelussa vääristymiä/lukkoja ja näin auttaa edistymään omassa toiminnassa/ajattelussa ja edesauttaa ongelmien ratkaisemisessa.
Ja jos tämän työn jälkeen vielä tuntuu, että olet tekemässä elämässäsi kompromissin ja olette ajautuneet vaimosi kanssa erilleen, niin on aika jatkaa matkaa eri suuntiin.
Minusta avun etsiminen olisi sinun itsesi, vaimon ja erityisesti lasten kannalta järkevä ja viisas vaihtoehto. Näin varmistaisit, että olet tehnyt oman osuutesi liittosi hyväksi. Ulkopuolinen pystyy aivan erilailla avaamaan asioita ja voihan olla, että löydätte toisenne uudelleen ja aivan uudella tavalla. :) Ja tuskin tämä "työnteko" vie liikaa aikaa, ettet sen jälkeen ehtisi etsiä itsellesi sitä uutta onnea.
Tsemppiä ja kuuntele sydäntäsi! :)
PS. tuli mieleen, onko vaimosi kertonut miksi ei Oikeasti halua lisää lapsia? Tuli mieleen ajatus raskauden jälkeisestä masennuksesta ja pelko sen uusiutumisesta tmv. Terapeutti voisi auttaa esim. tällaisten asioiden selvittämisessä ja auttaa tiedostamaan miten asioiden laita oikeasti on.
PPS. Terapia ei ole hullujen hommaa, vaan oikeasti oman ja tässä tapauksessa myös toisten parhaan ajattelemista. Toivottavasti siihen löytyy myös mahdollisuutta (aikaa, rahaa jne.)