Pettäjämiehet ja naiset kertokaa miksi olette ajautuneet tai hakeutuneet suhteeseen oman liittonne tai parisuhteenne ohessa?
Onko aina kysymys vain seksistä vai haetteko suhteista jotain muutakin? Mitä?
Onko aina kysymys vain seksistä vai haetteko suhteista jotain muutakin? Mitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja läheisyyttä, jännitystä, vaihtelua, voimaa irtautua huonosta avioliitosta...ja lisäksi rakastuin tähän toiseen mieheen.
Tuo voisi olla minun kirjoittamaani tekstiä. Miten sulle kävi, irtauduitko avioliitostasi ja miten kävi tuon toisen miehen kanssa?
Meillä tilanne on vielä auki. Avioliittoni on hajalla, mutta emme ole vielä eronneet. Mieheni ei tiedä tästä toisesta miehestä. Tämä toisen miehen kanssa emme tunteistamme varsinaisesti ole puhuneet, mutta sen verran on asiaa sivuttu että tiedän että tunteita on kummallakin. Itse tunnen rakkautta, mutta miehestä en tiedä. En jotenkin uskalla kysyä. Vielä.
Ex-mieheni oli hyvin aktiivinen kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, minkä seurauksena olin päivät, illat ja viikonloput yksin pienten lasten kanssa kotona. Yöksi hän tuli aina kotiin ja halusi seksiä, joten siitä ei ollut puutetta, päinvastoin. Lisäksi hän oli sairaalloisen mustasukkainen, en saanut käydä yksin juuri muualla kuin ruokakaupassa ja hänen sukulaisissaan. Minulla oli siis runsaasti aikaa haaveilla paremmasta parisuhteesta ja päätin, että petän heti, kun sopiva tilaisuus tulee. Lapsellisesti kuvittelin, että pääsen hänestä sillä tavoin parhaiten eroon.
Olimme olleet noin 16 vuotta yhdessä, kun viimein sain tilaisuuden, mutta hänpä ei vieläkään halunnut erota. Jatkoimme sitten liittoa riidellen kunnes hän viimein löysi uuden ja erosimme. Pettämiseni suurimmat syyt olivat siis: liian nuorina yhteen, liian vähän yhteistä aikaa, mies ei osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, aiheeton mustasukkaisuus, ei ollut läheisyyttä ilman seksiä.. Ja mikä oli saldo pettämisestä? Sain hellyyttä, arvostusta muunakin kuin äitinä tai "patjana", mielenkiintoisia keskusteluja ja nyt kun siitä on jo paljon aikaa, niin tuntuu vielä paremmalta. "Petoskumppaniini" välit katkesivat silloin, kun päätin jatkaa avioliitossani, mutta olen kiitollinen hänelle siitä, että hän opetti minut arvostamaan itseäni myös naisena. Tunnen olevani elossa ja nautin (melkein) jokaisesta päivästä. En ole hetkeäkään katunut, vaikka elämäni ei eron jälkeen ole mitään helppoa ollutkaan.
... koska se on jotenkin jo juurtunut muhun eikä ole tietä ulos. Avioliitto on ihan ok, seksielämääkin löytyy, mutta mulla on ihan mieletön seikkailunhalu. Ihastun helposti, mutta en ole yhteenkään panoon vielä rakastunut. Mulla on yksi vakihoito, jonka kanssa olen vehtaillut jo 5 vuotta (joskin harvakseltaan). Monesti tapaan miehiä vielä "yhden illan jutun" jälkeenkin ja muutaman kanssa on siis kehkeytynyt fuckbuddysuhde. Joskus mulla on ollut 5 miestä "aktiivisessa käytössä" samaan aikaan, mutta ei tietenkään seksiä jokaisen kanssa joka viikko (tai edes kuukausi) - siihen ei perheellisen aika tai rahkeet riitä. Kiinni en ole jäänyt kertaakaan enkä aijo jäädäkään. Kaikki vakipanot on ollu ja on varattuja ja perheellisiä, joten kumpikaan osapuoli ei millään tavalla roiku toisessa ja se on iso plussa. Sinkkujen kanssa en pitkään pelaile. Seksinnälkä on hurja, mutta seikkailunnälkä sitäkin hurjempi. En osaa analysoida itseäni - joku kai sanoisi h uoraksi (maksua en ota ja aina mennään mun ehdoilla), joku narsistiksi. Elämästä puuttuu kai jotain tai sitten mulle vain ei mikään riitä.
Onko kohtalotovereita? En väitä ettenkö nauttisi tästä elämäntavasta. Mulla ei ole sitä omaatuntoa ja tunnen itseni jopa onnelliseksi. Oisko moniavioisuuskaan ratkaisu - tuskin.
Nainen 35v
olet onnistunut olemaan jäämättä kiinni. Onnistuuko valehtelu silmät kirkkaina?
Olisin valmis samanlaiseen elämäntyyliin kuin sinä, jos ei pääkopassa jyskyttäisi pelko siitä, että kun jään kiinni, satutan sitä "normaalia" (!) osapuolta jolle en kuitenkaan halunnut mitään pahaa - aviomiestäni.
Minua kiinnostaa suuresti, että mikä on sinun perustelusi sille, ettet hakenut/saanut seksiä, läheisyyttä, jännitystä ja vaihtelua avioliitostasi?
Entäs miten perustelet sen, ettette lähteneet kumppanisi kanssa korjaamaan "huonoa liittoa" vaan sinä lähdit siitä sitten yksin irrottautumaan pettämällä? Miten määrittelet huonon avioliiton? Avioliitto on kahden ihmisen vastuulla, joten sinä teet siitä puolet. Mikä on sinun panoksesi siihen, että liitto on huono?
on tosiaan molemmilla, mutta meillä ikävä kyllä meni niin, että mies jätti enemmän ja enemmän minun vastuulleni. Hain kyllä kaikkea; seksiä, läheisyyttä, jännitystä ja vaihtelua avioliitostani. Perustelut sille, ettemme "lähteneet kumppanini kanssa korjaamaan huonoa liittoa" :jaa-a, pitäisi varmaan kysyä mieheltä, ehkä joku muu saisikin häneltä siihen vastauksen, minä en saanut. Kaikkeni yritin, herraa ei kiinnostanut esim ammattilaisen apu, parin käyntikerran jälkeen totesi, että minun on paras käydä siellä yksin, hänellä ei ole mitään sanottavaa, eikä hän voi tehdä mitään parantaakseen asioitamme. Eli minä olen hiki päässä yrittänyt löytää ratkaisua ongelmiimme, tehnyt parhaani saadaksemme hyvän liiton, mutta hän vain levittää kätensä. Samaan aikaan hokee, että ei halua erota, haluaisi, että meillä menisi paremmin ja odottaa JOKAISESSA tilanteessa, että minulla on ratkaisu kaikkeen.
Että se siitä yhteisestä vastuusta, yksin olen sitä vastuuta kantanut. Kunnes uupuneena "sorruin" uskottomuuteen, koska kohdalle sattui mies, jolta sain mitä tarvitsin, -en hakenut uutta miestä. En ole ylpeä toiminnastani, mutta en pidä itseäni pahana, itsekkäänä ihmisenä. Typeränä ja sokeana mieheni suhteen, kyllä.
Olemme eroamassa, en tosiaankaan voi jatkaa avioliittoa, jossa olen vain antaja, ymmärsin vihdoin luovuttaa. Mieheni ei tiedä toisesta miehestä, en halua häntä loukata, haluan vain lopettaa toivottoman avioliiton ja meidän voivan jatkaa elämäämme, molemmat omalla tahollamme ja tavallamme. Itse aion elää yksin ja nuolla haavani epäonnistumisen jälkeen. Toivon, että tämä toinen mies sisältyy elämääni, ystävänä ainakin ensin, mutta en aio sitoutua mihinkään ennen kuin olen käsitellyt eroni.
pariskunnan perusongelma. Molemmat haluaa parempaa tai jotain, ja seksi tuntuu joltakin ihmeen pelastukselta. Ja loppujen lopuksi sekään ei ole sitten yhtään mitään. Sehän olikin koko lähtökohdan tulos eikä tavoite. Yritetään epätoivoisesti löytää elämälle jotain muuta mielekästä. Toisen naama vaan ärsyttää. Minun mies on ihan samanlainen. Minä olen ihan samanlainen. Tarraan kiinni samanlaiseen pelastajaan. Olen kyllästynyt. En välitä edes yrittää. Yli neljäkymppiset pariskunnat pitäisi kai viedä ladon taakse ja lopettaa.
..jo pitkään mutta vain mieheni luvalla. ;)) Ei tarvinnut pelätä että jäisin kiinni.. :))