Olin ihastunut nykyiseen avokkiini kun vielä seurustelin exäni kanssa, mutta en ollut valmis jättämään häntä nykyiseni vuoksi. Nyksällä oli sitten yhden yön juttu erään tytön kanssa. Tyttö valehteli tulleensa raskaaksi. No nyksäni sitten ajatteli yrittävänsä suhdetta lapsen takia. Sitten tämä tyttö tulikin oikeasti raskaaksi valehdeltuaan pillereistä, mikä paljastui nyksälleni vasta myöhemmin hänen jo jätettyä tytön kun ei pystynyt "suhdetta" jatkamaan. Nyt olemme kuitenkin yhdessä ja olen kannustanut avokkiani pitämään yhteyttä lapseen. Suurimman osan ajasta luulen osaavani suhtautua asiaan hyvin, mutta ajoittain asia vaivaa minua suunnattomasti. Vaikka itsehän tähän suhteeseen aloin. En ole vihainen lapselle enkä halua häneltä isää viedä. Omat tunteet vaan heittelevät välillä laidasta laitaan. En oikein tiedä miten oppisin hyväksymään asian täysin. Tuntuu että avokilla on "toinen perhe" ja asia on kuitenkin läsnä koko loppuelämän. Onko jollakin kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Olisin kiinnostunut kuulemaan miten olette asian käsitellyt. Välillä tuntuu että en halua osallistua asiaan millään lailla mutta se on osa avokkiani ja hänen elämäänsä ja siten myös minun.
avokin lapsi
Laylaylay
61214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lapsi on osa miehesi loppuelämää. Siksi sinun on vain tultava asian kanssa toimeen. Ehdotan, että luot itse suhteen lapseen. Silloin hän ei tunnu vieraalta ja pääset osaksi miehesi elämän sitäkin puolta. Lisäksi lapsella ei voi olla liikaa luotettavia aikuisia ympärillään. Teillä voisi olla hauskaa yhdessä vaikket miksikään äitipuoleksi ryhtyisikään.
Ajattele asiaa.
Meitä naisia, joiden nyksillä on lapsia edellisestä liitosta on aika paljon. Minä mukaanlukien.
Itse en nää lasta uhkaksi, saatika miehen entistä elämää.
Lapsi on osa perheyhteisöämme, vaikka käykin meillä vain viikonloppuisin. Hän on osa miestäni ja on mukana siinä paketissa, jota sitouduin rakastamaan. Kyllä tuo lapsi tuo suhteellemme lisää syvyyttä, vaikka ei olekaan meidän yhteinen.
Lapsella on ihan hyvä äiti, joten minun ei tarvitse lapselle olla mikään sijaisäiti, vaan voin keskittyä rakentamaan häneen hyvää aikuinen-lapsi suhdetta, jollaisia lapsilla ei ole koskaan liikaa.
ja melkoisen lujaa.
että eipä ole tullut mieleen. enkä ymmärtänyt pointtia.
saattoi raskaaksi liki yhdenyön suhteen, joka ilmoitti asiasta vasta sitten kun oli liian myöhäistä tehdä asialle yhtään mitään. Koska hän on nainen, hänellä oli siis subjektiivinen oikeus päättää raskaudestaan, ja tekikin tämän isäehdokkaan mielipidettä vastaan. Koska kyseessä oli tavallisuudesta hieman enemmin näkösällä oleva henkilö, jonka maine ei kestä ilmoittaa reilusti mokanneensa, tämä otti vastuun siittämästään lapsesta. Nyt he elävät perhe-elämää huolimatta lähtötilanteen mielettömyydestä.
Omalla kohdallani varmaan tärkein asia olisi, että rakastamani mies eläisi kanssani, ja jos se sisältäisi myös edellisen suhteen lapsen/lapset, pitäisin sitä aika pienenä hintana siitä, että saisi kuitenkin joka aamu herätä hänen viereltään. Kuten moni muukin on sanonut, miksikään äitipuoleksi ei ole tarvetta ryhtyä,vaan rakentamaan hyvää lapsi-aikuinen- suhdetta. Lapsi kuitenkin on ihan viaton olemassaoloonsa. Lapset on rakastamista varten, olivatpa omasynnyttämiä tahi jonkun toisen.
Meillä on niin että lapseen ei mies pahemmin pidä yhteyttä,näkee kerran ehkä kuussa muutaman tunnin ajan..ja minulle se on aikalailla yhdentekevää välillä ja välillä taas tekis mieli olla kuin mikäkin saarnaaja asioiden menettelyn suhteen..siis on vaikeita asioita kyllä...tosin mielestäni jos joku vielä 2000-luvulla omaa tyhmyyttään ja tietämättömyyttään nykyajan lääketieteen mahdollisuuksista päättää vielä jopa huonossa elämäntilanteessa pitää lapsen niin oma on häpeä tuska ja lapsen isättömyys.vaikka lapsi olisi kuinka viaton ym......