heips!
ongelma on että olen tällä hetkellä nuori nainen joka on seurustellu noin 4 vuotta poikasystäväni kanssa iha onnellisesti, mutta nyt vain tuntuu että ei vain oikee enää onnistu.. meillä on mukavaa kun olla yhdessä yms. mutta kuitenkin aina ajattelen että kaipaisin jotakin muuta elämääni, kun kuitenkin olen viimeksi ylä asteella ollut sinkku.. suhteen lopettaminen on käynu mielessä mutta sitten tulee ajatus että kaikkkihan on sitten ollut turhaa.. kuitenkin yhteisest tulevaisuuden suunnitelmat yms. ja riski siitä että haluisin hänet takaisin on estänyt aikeeni.. mutta kun arki on sellaista että emme oikeen tee mitää seksiä on, mutta sekin tuntuu semmosselta että se olisin ns. pakko pullaa ja kaikki intohimo
on jotenkin kadonnut.. hänen kosketuksensa ei tunnu missää ja sekin on ruvennut vähän ärsyttämään, kun hän ei oikee tajua asioita mikä olisin minulle tärkeää.. hän on kuitenkin tosi mukava ja kohtelee minua hyvin ja muutenki melkein täydellinen, mutta onko mahdollista, että rakkaus vain katoaa.??? sekin on ruvennu itseäni ihmetyttää että olen ruvennut katsomaan toisia miehiä sillä lailla vaikka yleinsä en aattele niistä oikeistaan mitään sen kummosempaa.. onko vaan kaikki alkanut vähän liian aikasin ns. lopulliselle suhteelle ja olisko aika nauttia nuoruudesta?? en tiedä ja kysynki teiltä mitä tehdä.. ja jos vain jollakin on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta niin kertokaa ihmeessa olisin todella kiitollinen..:) ja sit jos jollain on pitkän suhteen jättämisestä, niin nekin olisi tosdella tervetulleita.. kiitoksia jo etu käteen..:)
ongelma on että olen tällä hetkellä nuori nainen joka on seurustellu noin 4 vuotta poikasystäväni kanssa iha onnellisesti, mutta nyt vain tuntuu että ei vain oikee enää onnistu.. meillä on mukavaa kun olla yhdessä yms. mutta kuitenkin aina ajattelen että kaipaisin jotakin muuta elämääni, kun kuitenkin olen viimeksi ylä asteella ollut sinkku.. suhteen lopettaminen on käynu mielessä mutta sitten tulee ajatus että kaikkkihan on sitten ollut turhaa.. kuitenkin yhteisest tulevaisuuden suunnitelmat yms. ja riski siitä että haluisin hänet takaisin on estänyt aikeeni.. mutta kun arki on sellaista että emme oikeen tee mitää seksiä on, mutta sekin tuntuu semmosselta että se olisin ns. pakko pullaa ja kaikki intohimo
on jotenkin kadonnut.. hänen kosketuksensa ei tunnu missää ja sekin on ruvennut vähän ärsyttämään, kun hän ei oikee tajua asioita mikä olisin minulle tärkeää.. hän on kuitenkin tosi mukava ja kohtelee minua hyvin ja muutenki melkein täydellinen, mutta onko mahdollista, että rakkaus vain katoaa.??? sekin on ruvennu itseäni ihmetyttää että olen ruvennut katsomaan toisia miehiä sillä lailla vaikka yleinsä en aattele niistä oikeistaan mitään sen kummosempaa.. onko vaan kaikki alkanut vähän liian aikasin ns. lopulliselle suhteelle ja olisko aika nauttia nuoruudesta?? en tiedä ja kysynki teiltä mitä tehdä.. ja jos vain jollakin on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta niin kertokaa ihmeessa olisin todella kiitollinen..:) ja sit jos jollain on pitkän suhteen jättämisestä, niin nekin olisi tosdella tervetulleita.. kiitoksia jo etu käteen..:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heips. Samanlaisia kokemuksia on ollut omalla kohdallani useita, ja olen aina silloin lähteny käveleen suhteesta pois, ihastunu, rakastunu, ja lopahtanu(ellei mua oo sitä ennen jätetty). Itseasiassa on tälläkin hetkellä sellanen olo(siis seurustelen) tämänhetkisessäkin suhteessa että hohhoijaa...ajattelen välillä "olisikohan jonkun toisen kanssa ihanampaa" ja vilkuilen ympärilleni. mutta sen verran olen menneestä viisastunut, että en aijo tällä kertaa luovuttaa, sillä sellaista parisuhdetta ei varmaan olekkaan joka ikuisesti on ihanaa ja ruusuilla tanssimista. on vain kyse siitä mitä vikoja on parisuhteessa valmis kestämään. Elin vuosi sitten parisuhteessa, jossa mies jollain tapaa alisti teoillaan minua, siis puheillaan tyyliin, "en oo varma koska sut jätän.." ja minä roikuin miehessä kiinni niin kauan että hän jätti mut, se suhde oli muutenkin yhtä aallon harjaa ja aallon pohjaa, ettei mitään järkeä. Tämäkin mulle opetti tärkeän läksyn: On huomattavasti mukavampaa elää ehkä hieman tylsähkössä ja arkipäiväisiin asioihin perustuvassa suhteessa, kuin elää esim. parisuhteessa, jossa yksi kuukausi on niin hunajaa ja toinen on sitten jotain ihan muuta(kuten väkivaltaa tai muuta kamalaa). Jokainen tekee kuitenkin itse ratkaisunsa, ja on oltava ratkaisua tehdessään valmis elämään sen asian kanssa.
Kuten jo edellä sanoin, itse en aijo omaa hyvää miestäni päästää vapaille markkinoille:)
Ymmärsin, että kyseessä on ensimmäinen parisuhteesi. Nyt äkkiä elämään nuoruutta ja hankkimaan elämänkokemusta. Jos kerran tuntuu yhtään siltä, et kaikki ei natsaa, niin anna mennä. Nyt jos jäät siihen keikkumaan, niin parin vuoden päästä huomaat olevas naimisissa ja sulla on lapsi(a), mut olet onneton parisuhteessas edelleen. Sitten siitä ei enää noin vaan pois pääsekään. Nuoruuden suhteet on arvokkaita kokemuksia, mutta sen ei tarvitse olla lopullista. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se, et mistä olen jäänyt paitsi, kun en ole muuta kokeillut. Ja jos myöhemmin kadut lähtemistä suhteesta, ainahan voi koittaa uudelleen. Kevättä kohti!!
Erosin juuri jokunen aika ensirakkaudestani reilun 4v seurustelun jälkeen. Ensimmäinen ero meillä oli jo vuosi sitten,mutta halusin miehen takas koska en kestänyt olla ilman..Ero kesti 1kk.
Muuteimme yhteen tuon jälkeen ja oli kaikki niinkuin ennen. Oli suunnitelmia perheestä ja omakotitalosta yms. Suhteemme oli sisältä rikki hyvin pahasti, mies satutti mua jatkuvasti, valheilla ja lupausten rikkomisilla yms.. Mutta silti rakastettiin toisiamme..
Kuitenkin ero oli väistämätön, hermot menivät kun yhteiselo ei ollut mukavaa,olin miehelle kuin äiti..kaikki piti passata nokan eteen... mittani tuli täyteen ja jätin miehen vaikka kuinka vaikeaa olisi ollut, ei tuollaisen vetelyksen kanssa olisi ikinä voinut perhettä perustaa....
olisin muutenkin tullut hulluksi kun olin sisältä jo niin hajalla itsekin, itkua ja parkua,ahdistusta....
Nyt olen vihdoin vapaa, olen tapaillut toista miestä ja tiedän että sekään ei ole oikea, ja samalla tapailin kolmattakin miestä, sekin oli aika kamala tapaus.. on aika hauskaa tää sinkkuelämä kun ei oo tilivelvollinen kelleen ja jotenkin uutta että miehiä ravaa siellä ja täällä, senkun valitsee vaan,jos haluaa! =)
Eksä on aika allapäin, hän on tehnyt sen virheen,että ei lähde elämään! ei pidä jäädä paikalleen ihmetteleen,vaan menoks samantien.. hän haikailee yhteisiä tulevaisuuksia. mutta ymmärtää myös sen,ettei enää oltu onnellisia:)
niin on, että rakkaus tahtoo alkaa katoamaan silloin kun lakkaa tahtomasta rakastaa.
no, mutta ei pidä päästää rakkautta katoamaan, ellei sitten ole ihan toivoton tapaus.