Tarina on tosi.
Olipa omasta mielestään korkean moraalintason omaava nainen. Hän usein puhui naisista jotka eivät olleet naimisissa tai eronneita, halveksivasti. Olivat jotenkin epäonnistuneita ja huonoja, koskeivat kelvanneet kenellekkään miehelle. Etenkin yksinhuoltajia hän piti säälittävinä. Hänen mielestään he olivat epätoivoisia ja kovasti varattujen miesten perään. Moraaliltaan epämääräisiä.
23 vuotta kestäneen avioliiton mursise, kun mies jäi rysän päältä kiinni (Omassa autossa, rannalla). Nainen ei halunnut enää koskeakkaan "liattuun" mieheensä. Yökötti koko ajatus. Mutta eroa hän ei halunnut. Kärvöteltiin vuosi ja mies lopulta hermostui ja lähti. Valitettavasti sen tuttava yh äidin luo asumaan.
Nainen järkyttyi, hylättynä ja nöyryytettynä etsi sympatiaa ystäviltään. Vihasi, huoritteli uutta naista ja teki kiusaa ex miehelleen niin paljon kuin taisi. Kaikki ymmärsivät.
Kunnes nainen huomasi ettei häntä enää entiset "hyvät" ystävät kutsuneet kylään tai yhteisiin illanistujaisiin. Kiertotietä hän sai kuulla, ettei häntä voinut kutsua koska kuitenkin vamppaisi muilta miehet - olihan hän yksinhuoltaja ja eronnut. Tottunut "saamaan". Munahaukka. Miestennielijä.
Olen istunut naisen luona pari iltaa. Hän käy terapiassa ja on vakavasti masentunut. Hän hirttäytyi itse tekemäänsä silmukkaan. Yritän edes jotenkin saada häntä jaloilleen.
Olipa omasta mielestään korkean moraalintason omaava nainen. Hän usein puhui naisista jotka eivät olleet naimisissa tai eronneita, halveksivasti. Olivat jotenkin epäonnistuneita ja huonoja, koskeivat kelvanneet kenellekkään miehelle. Etenkin yksinhuoltajia hän piti säälittävinä. Hänen mielestään he olivat epätoivoisia ja kovasti varattujen miesten perään. Moraaliltaan epämääräisiä.
23 vuotta kestäneen avioliiton mursise, kun mies jäi rysän päältä kiinni (Omassa autossa, rannalla). Nainen ei halunnut enää koskeakkaan "liattuun" mieheensä. Yökötti koko ajatus. Mutta eroa hän ei halunnut. Kärvöteltiin vuosi ja mies lopulta hermostui ja lähti. Valitettavasti sen tuttava yh äidin luo asumaan.
Nainen järkyttyi, hylättynä ja nöyryytettynä etsi sympatiaa ystäviltään. Vihasi, huoritteli uutta naista ja teki kiusaa ex miehelleen niin paljon kuin taisi. Kaikki ymmärsivät.
Kunnes nainen huomasi ettei häntä enää entiset "hyvät" ystävät kutsuneet kylään tai yhteisiin illanistujaisiin. Kiertotietä hän sai kuulla, ettei häntä voinut kutsua koska kuitenkin vamppaisi muilta miehet - olihan hän yksinhuoltaja ja eronnut. Tottunut "saamaan". Munahaukka. Miestennielijä.
Olen istunut naisen luona pari iltaa. Hän käy terapiassa ja on vakavasti masentunut. Hän hirttäytyi itse tekemäänsä silmukkaan. Yritän edes jotenkin saada häntä jaloilleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oliko tarina tarkoitettu opetuksesksi ykkösille. HEH HEH
onko se opetus ja mistä. Ehkä siitä että jos nostaa itsensä muiden yläpuolelle, saattaa löytää itsensä maasta. Minun mielestäni hänellä on kasvun paikka. Ei aina tarvitse on tuomitseva ollakseen hyvä. Hän on oikeasti muutoin hyvä ihminen. Sai takkiinsa vain turhan lujaa.
Samoin kai voivat "kakkosetkin" ylvästellä että he ovat tunteiden ja muiden inhimillisten heikkouksien yläpuolella?
Mä näen taas tarinan ihan eri tavalla kuin te.
Ystävät kyllä kuuntelivat, mutta niinkuin vähän kaikissa naisissa, se naarasleijona hallitsee (ja mies on se pentu). He tiesivät, että naista oli petetty ja hän ymmärsi miten se satuttaa, mutta silti he näkivät vain sen vapaan naisen - mahdollisen uhan omalle parisuhteelleen.
Inhimillistähän se lienee, että sitä omaa etua puolustetaan sokeasti. Ja mä uskallan väittää, että se pätee tällä palstallakin. Petetyt raivoisasi puhuvat moraalista ja kuinka muiden sinkkujen täytyy pitää heidän mies uskollisena. Näin voi ehkä jokunen muukin puhua, mutta paljon, paljon, lievemmin. Tämähän on juuri sitä, kun on päällä itsellään tilanne, jossa tuo ajaisi kaikkein eniten sitä omaa hyötyä. Sellaiset naiset taas, jotka eivät koe pettämistä niin mahdolliseksi tai ole mustasukkaisia, eivät tästä vastuusta puhu.
Ja sama niihin kakkosiinkin pätee, tuossa tilanteessa sopii ne kaikki ajatukset, että vaimossa oli kaikki vika ja mies rakastaa kakkosta eikä siinä ole mitään pahaa jos pettää. Mutta mieli muuttuu sitten, kun itse joskus on normaalissa parisuhteessa.
Ihminen on lopulta aika välinpitämätön toisista ihmisistä paitsi jos he todella oman tilanteensa kautta osaavat hänen tilanteeseen samaistua. Ja pienikin uhka haihduttaa kaiken sympatian.
vaistosi, että miehellä oli joku ja epävarmuuttaan haukkui muita naisia.....Ei tiennyt, mitä tehdä.
Hittojako terapoimaan, sääli on sairautta ja itsepä on nainen oman keittoliemensä valmistanut. Keski-ikäisellä pennulla onkin kasvun paikkaa kerrakseen kun huomaa ettei maailma pyörikään oman navan ympärillä. Tarvitaan ennemuuta lisää tuskallisia kokemuksia jotta tämä totuus uppoaisi perille.
miehet ovat sikoja,rakkikoiria,huoripukkeja..on se kumma että miehet eivät voi olola uskollisia vaimolleen/tyttöystävälleen/kihlatulleen..mikä miehiä nykyään vaivaa?kaikki tuki petetylle naiselle.tsemppistä!toivottavasti hän löytää miehen joka osaa rakastaa ja kunnioittaa häntä!aika kummallista on myös tässä nyky-yhteiskunnassa se että mitä enemmän mies pettää sen parempi ja kovempi "äijä" hän on kavereittensa keskuudessa,mutta jos nainen pettää hän on huora,lumppu,jakorasia..hmm..sopii miettiä tätä.
noh, ihan ensimmäisenä voisit opastaa ystävääsi sen hirttosilmukan tekemisessä, kun ei kerran ekat hirttäjäiset tuottaneet tulosta.
Toivottavasti nainen kykenee antamaan itselleen
anteeksi.
Inhimillisyyteen kuuluu erehtyminen ja lupa
muuttaa mieltänsä.
Se on kasvamista.
Mun mielestä tähän tarinaan kietoutuu paljon suurempi yhteiskunnallinen ongelma: Miten suhtaudumme yksinäisiin? Yksinäinen ihminen on pelottava, epäonnistuja...Masentunut ihminen on vielä pelottavampi. Emme halua olla tekemisissä pelottavan kanssa...
Jotta olet arvokas ihminen muiden silmissä sun tulee täyttää tietyt odotukset. On elettävä normien mukaan. Näitä normeja ovat esim. työ, parisuhde, lapset parisuhteen sisällä, iloinen asenne elämään, menestyminen.. Mitä enemmän täytät näitä normeja sitä arvostetumpi ja arvokkaampi olet. Jos taas poikkeat näistä normeista olet "outo" ja hieman pelottava.
Näin tyhmiä me ihmiset ollaan.
Ystävällesi suosittelen vertaistukimuotoista terapiaa.
n 22
tähän ei taas kietoudu mitään muuta kuin se, että ihmisen on itse ansaittava toisten ihmisten kunnioitus ja ystävyys. Saako sitä toisia mollaamalla ja arvostelemalla? Ei. Mikäli tarinan päähenkilöllä olisi ollut läheisiä ja lämpimiä ihmissuhteita, niin he olisivat AIVAN varmasti auttaneet ja tukeneet naista tukalan paikan tullen.
Kuvauksesi "Miten suhtaudumme yksinäisiin?" oli minulle tosi vierasta.