Olen ollut nyt vajaan vuoden työttömänä. Tänään meni sitten toivo lopullisesti kun sain taas tietää,että en saanut työpaikkaa,olin kuulemma hyvä kolmonen. Nyt on akut aivan tyhjänä,koska tiedän että mahdollisuuteni työllistyä normaalisti hupenevat päivä päivältä ja olen kohta ns."toivoton tapaus".
Olen itse nyt kolmikymppinen perheetön mies ja tiedän,että nykyisessä elämäntilanteessani en voi perustaa perhettä,koska olen myös ihmissuhdemarkkinoilla täyttä hylkiötavaraa,joka lisää myös tuskaa entisestäni. Voisin ehkä paremmin,jos voisin luoda omaa identiteettiäni ja ihmisarvoani muunkin kuin työn kannalta mutta tällä hetkellä työ on ainoa tekijä,joka tekisi elämästäni edes jollakin tavalla arvokasta itseni
ja muiden ihmisten silmissä.
En oikein tiedä enää kuinka kauan jaksan tätä elämää,syön jo Cipralex-masennuslääkkeitä ja viime aikoina olen alkanut kärsimään huimauskohtauksista ja nyt minulla on pari tikkiä
otsassa kun pyörryin yhtäkkiä kävelylenkillä viime viikolla ja löin pääni pahasti,josta varmaan taas jokin saa kimmokkeen pitää minua juopottelevana työttömänä.
No,elämä on kovaa ja luonnossa luonnonvalinta karsisi minun kaltaiseni luuserit pois luonnonvalinnan kautta.Onneksi minä voin karsia itseni tarvittaessa oman käden kautta. Sorry,oli pakko purkautua.
Olen itse nyt kolmikymppinen perheetön mies ja tiedän,että nykyisessä elämäntilanteessani en voi perustaa perhettä,koska olen myös ihmissuhdemarkkinoilla täyttä hylkiötavaraa,joka lisää myös tuskaa entisestäni. Voisin ehkä paremmin,jos voisin luoda omaa identiteettiäni ja ihmisarvoani muunkin kuin työn kannalta mutta tällä hetkellä työ on ainoa tekijä,joka tekisi elämästäni edes jollakin tavalla arvokasta itseni
ja muiden ihmisten silmissä.
En oikein tiedä enää kuinka kauan jaksan tätä elämää,syön jo Cipralex-masennuslääkkeitä ja viime aikoina olen alkanut kärsimään huimauskohtauksista ja nyt minulla on pari tikkiä
otsassa kun pyörryin yhtäkkiä kävelylenkillä viime viikolla ja löin pääni pahasti,josta varmaan taas jokin saa kimmokkeen pitää minua juopottelevana työttömänä.
No,elämä on kovaa ja luonnossa luonnonvalinta karsisi minun kaltaiseni luuserit pois luonnonvalinnan kautta.Onneksi minä voin karsia itseni tarvittaessa oman käden kautta. Sorry,oli pakko purkautua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En minä enää edes usko palkallisen työn olemassaoloon.
Lyhyitä, surkeita pätkiä sieltä sun täältä ja joka välissä vähintään 2 vuotta työttömänä kun en asu kehä 3 sisäpuolella vaan surkeassa tuppukylässä.
Tätä kaulaa myöten paskassa rämpimistä tämä on ollut jo kymmenen vuotta, eikä paremmasta ole tietoa.
Turha itseään on mennä kuitenkaan tappamaan, kuolema tulee näinkin.
tänne pk-seudulle vaan. Usko onkin ongelmasi pitää uskoa itseensä.
Heh, tämä logiikka kuulostaa siltä tuolileikiltä lastentarhassa; piiri pyörii ja nopeimmat vievät tuolit heikoimmilta alta. Vaan mitä sitten tapahtuu, kun tuoleja on jäljellä vain muutama... Osaatkos siihen vastata? Oletko joukon nopein ja vahvin, vai taivutko myös sinä tosiasioiden edessä? Haluatko vielä senkin jälkeen leikkiä pillinsoittajan tahdissa? Minä sanon: tervetuloa meidän hävinneiden joukkoon, sinun ei tarvitse teeskennellä täällä mitään sellaista, mitä et ole.
koko maassa pitää olla töitä ja mikkän muutto hesaan voi olla ratkaisu ellei sitten halua muuttaa kaupunkiin. tällä ne ihmiset vasta raadollisia on. 3v olin asunnoton hesassa niin tiedän. nyt vaikee sitten nukkua.
vahvat pärjää
Minä olenkin täällä jo, voin jo valmiiksi näyttää paikat tuleville. Työpaikkoja en näytä kuitenkaan, eihän niitä avoimina täällä ole. Hämeenlinnasta asti tuo juna joka aamu tänne ihmisiä tekemään töitä.
ite oon jo 34v ja ollu työttömän 3v muutamia päivä lukuun ottamatta ja asun kehä 3 sisäpuolella. niin ei se herkkua ole tälläkään. vain voimakkaat selviävät ja tällä se meno vasta raadollista on, että jos duunia riittä muualla suomessa niin en suosittele hesaan muutoa ellei sitten vällämättä halua kaupunkiin.
mehtäläinen betani viidakossa
ps. kumpa saisi edes nukuttua, painajainen
Olisiko aiheellista vaihtaa alaa jos työllistyminen on nykyistä koulutustasi vastaaviin hommiin noin hankalaa?
Luovutat kyllä turhan helposti jos nyt jo alkaa yrittäminen loppumaan. Vai oletko itse sitä mieltä että olet 30-vuotiaana tehnyt jo kaiken voitavasi työllistymisesi eteen?
Jaaha, työmarkkinakelpone on herännyt herjaamaan jo klo 6.39.
Kiva harrastus sinulla.
Toiset hiihtää ja laskettelee, jotkut matkailee tai viettäää aikaa perheen kanssa.
Tutkituta pääsi.
Niin ja jotkut taas lähtee aamulla töihin. Kuvittele: Töihin! Ei uskois, eihän?
Sitä kun ajoissa nousee niin ehtii vähän nettiäkin tsiikata jos huvittaa.
....hiih hoh. Kuuntele neuvo: hanki apua.
Tuttua tekstiä. Kun asiassa ei enää pärjää niin alkaa vittuilu.
Sinä itse piilovittuilet koko ajan auttamatta yhtään, aiheuttaen vain lisää pahaa mieltä ja masennusta. Syyllistät ja käsket hakea terveydenhuoltoon sekä kehut itseäsi kaiken aikaa. Yhtään ihmistä et tuolla tavalla työllistä, itsemurhia saatat kyllä kaltaistesi kera aiheuttaa. Olet luultavasti narsistinen luonne tai hiukan aspergerpiirteitä omaava henkilö, joten ei sinulle oikein voi mitään kirjoittakaan, koska sinulle vain oma totuus on se ainoa oikea. Tämä ei ole vittuilua, vaan olen sen todennut jo kauan sitten.
Olen monta kertaa kysynyt, oletko tarjonnut mitään konkreettista apua ja oletko oikeasti auttanut ketään IRL työllistymään, kun hinku tuntuu olevan niin kova? Minä olen. En usko, että sinä sitä edes tahdot, haluat vain päteä.
Alkuperäiselle: Tuttu tunne. En ole koskaan ollut edes pitkäaikaistyötön, mutta menestyvästä ja yritteliäästä suvusta, jossa jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä ja ei-menestyjiä ei auteta, vaan v*ttuillaan. Narsisteja täynnä siis. Olen onnistunut aina löytämään itselleni jotain, mutta kovaa työtä se teettää. Olen ottanut työvoimakoulutuksiin asenteen, että otan irti mitä saan opetuksen tasosta riippumatta. Joskus on ollut hyviäkin kursseja. Sosiaalisen elämän kannalta ne huonotkin ovat olleet ok ja onhan siitä saanut sen ruokarahan. Itse otin asenteen, että en odota mitään, niin en pety ja hups, maaliskuussa hommiin - ei vakituisiin, ei hyväpalkkaisiin, mutta hommiin kuitenkin ja tiedän paikan ennestään.
Työmarkkinakelpoine, niin kauan kuin itse vittuilet saat sitä takaisin. Suora vittuilu on fiksumpaa kuin epäsuora. Anna konkreettista apua tai ole hiljaa. Oletko miettinyt, että kirjoituksesi on saattanut saada jonkun herkemmän masentuneen ampumaan itsensä?
Onko se vittuilua jos kerron miten todennäköisesti työllistyy?
Kirjoituksissani olen kertonut näkemykseni keinoista millä todennäköisesti työllistyy enkä suinkaan vittuillut.
Vitutusta ymmärrettävästi kirjoituksissani aiheuttaa se että keinoni perustuvat yksilön vastuuseen omasta elämästään ja ratkaisuistaan mikä taas merkitsee sitä että jos jotain haluaa niin sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa.
Otappa selvää Norjan työmarkkinoista. Eräs tuttu sinne meni ensin ihan vaan "pieneksi" ajaksi duuniin, kun täältä ei mitään löytynyt. Nyt asuu siellä vakituisesti, maksaa verot Norjaan, käy Skotlannissa, Köpiksessä ym. niinkuin täältä käydään Virossa. Liksat aivan eri luokkaa mitä täällä joskin kaikki kalliimpaa, mutta se, että on työtä, se on asiassa tärkeintä. Tyyppi on yli 50 v...jotta uskoisin 30 vuotiaan, parhaassa iässä olevan löytävän mielenkiintoisemman elämän siellä kuin täällä. Sosiaalitädit ovat kohta kimpussasi säälimässä, terapeutit hyörimässä ja teroittamassa kynsiään, puhumattakaan lääketehtaille olisit mallikelpoinen asiakas tulevaisuudessa. Siis neuvo sinulle: lähde täältä pois. Itse asunut 20 v ulkomailla, tiedän että muualla pärjää ok ja arkikin on noiden vuosien ajan ollut mukavampaa. Nyt olen työelämästä ulkona omasta tahdostani ja olen harkinnut muuttamista etelän lämpöön ja sitä tietä häipyä taas, kun saan käytännön asiat järjestettyä.
Lähde, ennenkuin järjestelmä tekee tehtävänsä.
Kelan ja työvoimatoimiston saattohoito lisättynä
mömmöillä tekee äkkiä tehtävänsä.
Rohkeasti vaan uutta suuntaa elämään!
Hyviä ajatuksia, muttei sitä nyt noin vaan lähdetä.
Tilanteesi on masentava, mutta mieti voitko tehdä jotain.
Onko jokin ala, joka kiinnostaa?
Onko sinulla joku erikoislahjakkuus?
Mitä haluaisit juuri nyt tehdä kaikkein mieluiten?
Jos löydät jonkun asian, joka sinua erityisesti kiinnostaa tartu siihen. Jos se on työtä niin järjestä itsesi alan koulutukseen. Jos se on harrastus, harrastaa voi aina.
Toivottavasti kevätaurinko piristää.
Toivottavasti myös lääkäriltäsi löytyy aikaa keskustella ongelmistasi ja miettiä voiko lääkitystä vähentää. Liian usein lääkäreillä on aikapula ja potilaat hoidetaan pelkällä lääkkeellä.