Hei!
Ärrrrsyttävää...Miksi pienikokoiseen ja iloisenluoteiseen naiseen asennoidutaan silleen, että "Toi on varmaan kiltti, söpö...tai jopa helposti höynäytettävää ainesta".
Sitten kun pieni ja söpönnäköinen/söpönoloinen näyttää negatiivia tunteitaan tai negatiivia puoliaan, niin muut on ihan että oho, tollanenko se onkin, ja ihmetellään.
Mun pitää varmaan alkaa meikkaamaan tummemmilla meikeillä ja hymyilemään ja nauramaan vähemmän, että muut saisivat sen oikean käsityksen musta heti alkuun.
Huoh. Kylläpä vielä jyllää stereotyyppinen kuva pienestä ja iloluonteisesta naisesta. Jos sitä on herkkä nauramaan ja hymy tulee aina kunsiihen on aihetta, niin eihän se nyt tarkoita sitä, että olisin luonteeltani vain sitä ainoastaan.
Ponttini oli, että rasittavaa kun sitten "havahdutaan" yhtäkkiä siihen, että daa...ai sekin on joskus huonolla tuulella, vihainen yms. Joskus tuntuu siltä, ettei muka "saisi" olla, kun se ei istu kuvaan.
Ärrrrsyttävää...Miksi pienikokoiseen ja iloisenluoteiseen naiseen asennoidutaan silleen, että "Toi on varmaan kiltti, söpö...tai jopa helposti höynäytettävää ainesta".
Sitten kun pieni ja söpönnäköinen/söpönoloinen näyttää negatiivia tunteitaan tai negatiivia puoliaan, niin muut on ihan että oho, tollanenko se onkin, ja ihmetellään.
Mun pitää varmaan alkaa meikkaamaan tummemmilla meikeillä ja hymyilemään ja nauramaan vähemmän, että muut saisivat sen oikean käsityksen musta heti alkuun.
Huoh. Kylläpä vielä jyllää stereotyyppinen kuva pienestä ja iloluonteisesta naisesta. Jos sitä on herkkä nauramaan ja hymy tulee aina kunsiihen on aihetta, niin eihän se nyt tarkoita sitä, että olisin luonteeltani vain sitä ainoastaan.
Ponttini oli, että rasittavaa kun sitten "havahdutaan" yhtäkkiä siihen, että daa...ai sekin on joskus huonolla tuulella, vihainen yms. Joskus tuntuu siltä, ettei muka "saisi" olla, kun se ei istu kuvaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No, ihmiset helposti määrittelevät toisen ulkonäön perusteella. Esim. toinen stereotypia: jos olet pitkä nainen, olet kaikkien mielestä myös henkisesti vahva.
Parasta olisi kuitenkin, että olet oma itsesi, etkä rupea esittämään yhtään mitään. Ja mitä sitten jos joku havahtuu, että siinähän onkin ripaus pippuria joukossa? Hyvä vain.
sinuun sillä tapaa, ovat kuitenkin enimmäkseen varmaan vieraita tai muutoin tuntevat sinut huonosti. Joten onko heidän reagoinnillaan kovinkaan paljon väliä?
Ole ihan rauhassa oma itsesi, niin positiivisine kuin negatiivisine tunteinesi.
vaikuttaa. Mä oon taas pitkä ja tumma (ja en silleen söpöllä tavalla kaunis vaan ennemminkin näyttävä) ja muhun suhtaudutaan aina niinkuin johonkin syöjättäreen. Tai bitchiin. Mut en koe että koskaan olisi ollut uskottavuus ongelmia, sillai että töissä pidettäs vähän tyhmänä tms. Oon ihan tyytväinen tilanteeseen.
Koskaan ei kyl kukaan yritä suojella tai sano että sä oot niin söpö. No joo, ehkä joskus joku 195 senttinen äijä.
Otat vaan asenteella niin kyllä se siitä!
Juu.
Ja jos tuohon pienikokoisuuteen liittää vielä sirouden ja vaaleuden ja sellaisen vähän huteran olemuksen, niin sehän on niinkuin neonkyltti tuossa otsan kohdalla, että "tästä kävele yli".
"Tämän päälle puhu."
"Tätä tölvi."
"Tätä höynäytä."
Jos olisi ainakin 175 pitkä, painoindeksissä 25, tummahiuksinen ja sellainen, jolla olisi ääni kuin polkupyörähuutokauppaa pitävällä poliisilla, niin eipä koettaisi porukka marssia ylitse. Vaan minkäs teet.
Vaan sitten on äitin pullapojilla suu mutrussa, kun se hutera, minimaalinen blondi otti ja sanoi rumasti, kun sitä nappasi tisusta kiinni. Kun eihän sen niin pitänyt mennä, kun ei se Suomileffoissakaan niin mene! Sen höppänän piti vain nojautua elegantisti koivuun ja itkeä tirauttaa, hiljaa.
Joo, se on jännä miten ihmisen ulkonäöstä automaattisesti vedetään johtopäätöksiä. Mutta onhan tuo ihan looginen johtopäätös:
iso ja pitkä = vahva ja dominoiva
pieni ja iloinen = aina kiltti
Minä olen kyllä oppinut härskisti käyttämään hyväkseni sitä, että olen pienikokoinen ja hymyilen söpösti vieraassa seurassa (olen hiukan ujo, nääs). Ihmiset, jotka tuntevat minut huonosti, automaattisesti pitävät minua kilttinä ja viattomana ja suojeltavana, kun olen pieni ja söpö. Kun olen tietoinen siitä, että annan yleensä kiltin ja viattoman vaikutelman, voin oikeasti hääriä kulissien takana vaikka mitä, kun minua ei kuitenkaan epäillä mistään. Tämä on toiminut loistavasti. ;)
Sama homma toi on, jos oot iso vittumaisen näköinen mies. Sitten ihmetellään ku toinen osoittautuuki mukavaksi reiluksi kaveriksi eikä miksikään naisenhakkaaja mulkeroksi.
Joo muuten, miehistä löytyy varmaan noi samat stereotypiat. Iso mies luokitellaan karpaasiksi. Pieni mies on ehkä sit joko pieni ja pippurinen tai sitten heiveröinen mukamas luonteeltaankin.
pienillä miehillä jatkuva pätemisentarve, eli niiden puheita ei kannata ottaa tosissaan.
Miehistä löytyy myös sellaiset stereotypiat että jos lyhyt mies käy salilla niin sillä on kuulemma huono itsetunto ja pätemisen tarve. Jostain kumman syystä pidemmästä salilla käyvästä miehestä ei koskaan sanota noin. En tiedä onko naisilla vastaavia kokemuksia?
missä minä liikun, on joskus tuollaisia ajatuksia, että pienempi mies voi hakea pönkitystä itsetunnolleen. Esim. isoista lihaksistaan, hienosta autostaan, mageesta ystäväpiiristä jne.
Mutta mikähän siinä on että juuri lyhyistä miehistä sanotaan noin? Jos pitkä mies tekisi/omaisi nuo samat asiat niin hän olisi todennäköisesti aika cool ;). Miksei se lyhyt mies saisi tehdä niitä samoja juttuja?
Mahtaakohan naisten kesken olla mitään vastaavaa? Eli jos lyhyt nainen tekee jotain tiettyä asiaa niin hän tekisi sitä vain pönkittääkseen itsetuntoa? Liikkuukohan naisten piireissä mitään vastaavia harhoja?
ei oo ikinä luultu kiltiks, vaikka olenkin alle 160 senttinen. Alaikäseks luullaan useimmiten.
mulla on tismalleen sama ongelma ja lisäksi mua ärsyttää miesten tapa suhtautua minuun kuin olisin joku lapsi!!! ARGH!!!