Kuinka moni avioliitossa elävä nainen uskoisi olevan mahdollista, että syrjähyppy voisi tapahtua sopivaan aikaan sopivanlaisen henkilön kanssa, vaikkei sitä ole ajatellut?
Gallup
Naisille
12970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Me kun ei kukaan olla pyhimyksiä kuitenkaan ja kaikenlaista ihmismielessä tapahtuu, niin voisin uskoa itsestäni myös tuon. VAIKKA en koskaan ole sitä halunnut, en suunnitellut, en ajatellut niin voihan se sattua jos sellainen tilanne eteen tulee. Vaikka kuinka olisi korkea moraali ja uskollinen luonne, kaikellatapaa otollinen hetki voi joskus tulla kohdalle ja johtaa syrjähyppyyn.
Jos jokainen on rehellinen itselleen, sen voi kyllä myöntää.
Tapahtuuhan maailmassa kummoisempiakin asioita ilman että kukaan koskaan olisi voinut sitä kuvitella.
Olisipa joku kysynyt 100 vuotta sitten voiko ihminen mennä kuuhuun. Hulluna sitä olisi pidetty, mutta niin vain meni.
Kaikki on mahdollista. Myös se, että syrjähyppyä ei koskaan tapahdu vaikka sitä olisi ajatellutkin ;)
tyhmä minä......
No uskoisin että voi olla mahdollista. Ihmisiä tässä ollaan ja elämä on tarkoitettu elettäväksi. Avioliitto ei ole vankila vaan vapaaehtoinen valinta. Toisaalta se on myös sopimus kahden ihmisen kesken. Että rikotaanhan sitä sopimuksia, salaa ja ei niin salaakaan. Miten asiat itselleen selittää niin riippuu omasta arvomaailmasta. Ja kuinka pettämisen kestää, itse pettäjä sekä petetty, se on kai taas asia erikseen.
Mutta uskoisin siis tilanteen tekevän varkaan. Tai siis pettäjän tässä tapauksesa. Jos siis olosuhteet ovat suotuisat ja taipumusta sellaiseen on luonteen jossain sopukassa...?
Myös minä jäin miettimään näitä kysyjän termejä...minulle ei ainakaan mikään "sopivuus" ole mikään syy tehdä syrjähyppyä, olipa siihen tilaisuus tai ei. Ja niitä tilaisuuksiahan on jatkuvasti. Toisen miehen sopivuutta taas on mahdotonta etukäteen tietään mutta jos ottaa kuulluista kokemuksista oppia niin uskaltaisin väittää, että harvoin syrjähyppy on minkään väärti. Vanha sananlasku hetken hurmiosta pitää useimmiten paikkaansa.
En siis lähtisi syrjähyppyilemään vaikka tilanne olisikin otollinen, kai sen verran on itsetuntoa ja oman arvontuntoa, ettei tuollaiseen ole minkäänlaista tarvetta.
että sinun elämässäsi voisi koskaan olla sellaista hetkeä ja juuri sellaisen henkilön kanssa, joka saisi sinun moraalikäsityksen löystymään? En siis tarkoita itseaiheutettua tilannetta, vaikka toki näihin yleensä alkoholi liittyykin.
oman käytöksen kontrollista ja siitä, että valintatilanteessa tietää mitä kannattaa tehdä. Eivät ihmiset ajaudu syrjähyppyihin vaan he valitsevat käytöksensä silläkin hetkellä ja päättävät mikä vietti, tuntemus tai ajtus ohjaa käytöstä, olkoonkin, että on humalassa tms. ei se silti poista vastuunkantoa omista valinnoista eikä ole "lieventävä" asianhaata. Toivottavasti kukaan ei ajattele ihmisen, joka ei sorru ylilyönteihin eikä syrjähyppyihin, olevan jotenkin erikoinen. uskoisin, että tilanne on päinvastoin. Meillä aikuisilla on aika lailla "sopivia tilaisuuksia" ja tapaamme mielyttäviä ihmisiä mutte suurin osa silti ei ajattele heti syrjähyppyä tms. vaan voi valita myös toisenlaisen tavan.
jokaisella on heikko hetkensä, ihmisiähän tässä ollaan
lainkaan.
En usko että tilaisuus sinänsä tekisi minusta pettäjän.Mutta uskon, että jos jostakin syystä olisin ihastunut johonkuhun ohimenevän viattomasti ja tällaisen henkilön kanssa tulisi tilaisuus niin..sitten en tiedä.Mahdollisuudet on 50%50% puoleen toiseen.Toivoa sopii ettei tällaista tilannetta eteen tule.
kyvytön ja psyykkisesti täysin estynyt voisin vaikka kuvitella mielenhäiriössä tekeväni jotain niin ajattelematonta. Jos oman miehen kanssa ei auta puhumiset ja kaikki yrittäminen voisi olla että mieleeni hiipisi ajatus miehen totaalisesta vaihtamisesta, mutta ei sittenkään syrjähyppy. Syrjähypyt eivät auta parisuhdetta. Syrjähyppy vahingoittaa myös pettäjää itseään - syyllisyys tuskin on mikään tavoiteltava mielentila. Jos etsii itselleen hurjia kokemuksia voihan sitä kertaheitolla mennä kapakkaruusuksi ja lähteä kaikkien halukkaiden kanssa.
En siis edes kuvittelisi moista mahdollisuutta, mutta kun sitä nyt halusit tiedustella niin kuvittelin jonkin ääritapauksen. Ei oikein sovi minun pirtaani, ei vaikka kuinka kuvittelisin.
Vastaukseni omalta osaltani on siis etten voisi tehdä niin. Oman mieheni kanssa pidämme toisistamme joka suhteessa ja yhteinen aika ja tekemiset ovat meille jatkuva seikkailu ja aarreaitta. Enkä tahdo koskaan enkä missään tilanteessa liata itseäni tai loukata miestäni niin julmasti.
johan pomppasi!!että mä voisin pettää sopivana aikana,sopivan henkilön kanssa ilman ajatusta??totta helvatissa voisin.paitsi mä vakavasti aviossa ja tiedän vastuuni tekemisistä..JOS niin voisi käydä olisi jtkn tosi pahasti pielessä eli kysymys kaiketi koski sinkkuja,ainakin mun kohdallani.ajatuskin kamala esim jos mun mieheni heittäisi tollasen selityksen mulle..eikä mustakaan olisi itse tuollaista selitystä antamaan.hrrrrr....
Kun kyse on periaatteesta, niin en mitenkään usko. En edes ymmärrä sellaista kuin sopiva aika pettämiseen. En edes silloin kuin edellisessä suhteessa kaikki oli jo lopussa, ja kävin paljon ulkona, en tehnyt mitään sellaista. En minä ketään tapakaan, vaikka mieli tekisi, koska se on väärin.