Kakkosena olosta sen verran, että uskon, miten hieno tunne se aluksi on, jonkun toisen oma on valmis pettämään ollakseen minun kanssani, ihanaa! ego saa buustia ja salailu on hetken mukavaa, on yhteinen salaisuus, josta petettävä ei tiedä.
Kaikki tämä liittyy kakkosen taholta siihen ,että hänellä on uskomus, että tästä lähtee liikkeelle "heidän tarinansa" ja kohta se ykkönen jätetään kun toinen löysi parempaa (minut).
Kun tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin ja kerrotaan miten sen ykkösen kanssa on kaikki päin p:tä, halutaan uskoa että näin on ja suhteessa oli jo vikaa ennestään.
Mutta jonkin ajan päästä tulee mieleen että kun kaikki kerran on niin huonosti ettei yhteistä tulevaisuutta heillä ole ja toinen jo rakastaa minua, miksei hän vaihda sitten kokonaan minuun niin että voitaisiin avoimesti viettää aikaa ja öitä yhdessä?
No, taas tulee rakkauden tunnustuksia ja kerrotaan ettei kaikki ole niin yksinkertaista jne. Puhutaan vielä enemmän yhteisestä tulevaisuudesta ja keksitään tulevaisuuteen yhteisiä matkoja jne, tavallaan varmistukseksi siitä, että tosissaan ollaan.
Silti mielessä kalvaa, että kun se kerran rakastaa minua(!), miksei me voida jo olla yhdessä? Jos olen kerran parempi kuin nykyinen.
No ne yhteiset retket ja matkat usein epäonnistuu viimetipassa ja kaiken lisäksi toinen osapuoli viettää ulospäin ainakin täysin normaalia "pariskuntaelämää" ykkösensä kanssa. Tulee tunne, että tässähän ollaan vaan varalla näköjään sittenkin ja seuraa armoton vi*utus. Se valehtelikin mulle.
Tehdään varatulle ultimatum, minä vai hän. Ja silloin monesti kuulee, että olet säkin tosi kiva, mutta en mä sitä voi/aio nyt jättää. Mutta kyllähän mekin voidaan vielä tapailla?
Tällainen tuntuu olevan yleisin tarina, eri variaatioin. Mikä mietityttää on se, onko kakkonen juonen paljastuessa loukkaantunut ja satutettu, koska hänet petettiin vai vituttaako häntä oma tyhmyys, kun meni olettamaan että pettävä ihminen ei pettäisi häntä?
Varmasti tullaan alas kovaa ja korkealta, tilanteesta jossa oli niin haluttava ja parempi kuin nykyinen siihen, että kyllä se ykkönen on kuitenkin tärkeämpi. Ja silloin muistaa kaikki lupaukset ja tajuaa että nehän oli kusetusta. Lopulta ei tullut kuitenkaan valituksi.
Ja itseään voi vain syyttää, kun halusi uskoa pettävää ihmistä.
Miten olette päässet eroon näistä itsesyytöksistä ja katkeruudesta varattua kohtaan (siis muuten kuin paljastamalla tai kiristämällä)?
Käsittämättömintä on mielestäni se, että jotkut suostuvat vielä tämän jälkeenkin sitten siihen satunnaiseen seksiin. Kun ei saanutkaan koko pakettia ja varattu petti heidätkin, silti ollaan valmiit niihin salatapaamisiin pelkän varatun ehdoilla. Se, jos mikä, on säälittävää
Kaikki tämä liittyy kakkosen taholta siihen ,että hänellä on uskomus, että tästä lähtee liikkeelle "heidän tarinansa" ja kohta se ykkönen jätetään kun toinen löysi parempaa (minut).
Kun tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin ja kerrotaan miten sen ykkösen kanssa on kaikki päin p:tä, halutaan uskoa että näin on ja suhteessa oli jo vikaa ennestään.
Mutta jonkin ajan päästä tulee mieleen että kun kaikki kerran on niin huonosti ettei yhteistä tulevaisuutta heillä ole ja toinen jo rakastaa minua, miksei hän vaihda sitten kokonaan minuun niin että voitaisiin avoimesti viettää aikaa ja öitä yhdessä?
No, taas tulee rakkauden tunnustuksia ja kerrotaan ettei kaikki ole niin yksinkertaista jne. Puhutaan vielä enemmän yhteisestä tulevaisuudesta ja keksitään tulevaisuuteen yhteisiä matkoja jne, tavallaan varmistukseksi siitä, että tosissaan ollaan.
Silti mielessä kalvaa, että kun se kerran rakastaa minua(!), miksei me voida jo olla yhdessä? Jos olen kerran parempi kuin nykyinen.
No ne yhteiset retket ja matkat usein epäonnistuu viimetipassa ja kaiken lisäksi toinen osapuoli viettää ulospäin ainakin täysin normaalia "pariskuntaelämää" ykkösensä kanssa. Tulee tunne, että tässähän ollaan vaan varalla näköjään sittenkin ja seuraa armoton vi*utus. Se valehtelikin mulle.
Tehdään varatulle ultimatum, minä vai hän. Ja silloin monesti kuulee, että olet säkin tosi kiva, mutta en mä sitä voi/aio nyt jättää. Mutta kyllähän mekin voidaan vielä tapailla?
Tällainen tuntuu olevan yleisin tarina, eri variaatioin. Mikä mietityttää on se, onko kakkonen juonen paljastuessa loukkaantunut ja satutettu, koska hänet petettiin vai vituttaako häntä oma tyhmyys, kun meni olettamaan että pettävä ihminen ei pettäisi häntä?
Varmasti tullaan alas kovaa ja korkealta, tilanteesta jossa oli niin haluttava ja parempi kuin nykyinen siihen, että kyllä se ykkönen on kuitenkin tärkeämpi. Ja silloin muistaa kaikki lupaukset ja tajuaa että nehän oli kusetusta. Lopulta ei tullut kuitenkaan valituksi.
Ja itseään voi vain syyttää, kun halusi uskoa pettävää ihmistä.
Miten olette päässet eroon näistä itsesyytöksistä ja katkeruudesta varattua kohtaan (siis muuten kuin paljastamalla tai kiristämällä)?
Käsittämättömintä on mielestäni se, että jotkut suostuvat vielä tämän jälkeenkin sitten siihen satunnaiseen seksiin. Kun ei saanutkaan koko pakettia ja varattu petti heidätkin, silti ollaan valmiit niihin salatapaamisiin pelkän varatun ehdoilla. Se, jos mikä, on säälittävää
Vastaukset 14
Vanhimmat
Teitpä aika ison oletuksen eli sen, että kaikki kakkoset haluaisivat pettäjämiehen omakseen. Eivät kaikki halua. Toiset haluavat vain satunnaista seksiä, ei sitoutumista jne. Eikä pettäjämies välttämättä kelpaa vakisuhteeseen. Ei haluta elää valehtelijan ja pettäjän kanssa.
on jo kuultu monta kertaa. Älä laita seuraavalla kerralla enää tuota "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" :)
mua loukkasi se, että pari kk mies salasi sellaisen pikkujutun, että avovaimo hinkuaa raskaaksi. onnistuihan lopulta ja sen jälkeen oli selvä, ettei meistä voinut tulla mitään.
ennenkuin kertoi, uskoin todella että hän jättäisi avonsa. lapsen "tullessa kuvioihin" tiesin, ettei voitaisi edes olla onnellisia, vaikka olisikin (sika) jättänyt yh-äidiksi. Olisi siitä saatu sellainen eks-riiviö että.
parempi näin, joskus tekis mieli kertoa sille muijalle, että hänen avomiehensä on aika sika, aikuisten oikeesti. nykyään heillä on kolme tenavaa, joten vois olla vittumaista elää sen jälkeen perheenä.
kostamaan koko perheelle. Eikö tuosta ole jo aikaa, kun on kolme lasta kehissä. Elä omaa elämääsi ja anna perheen elää omaansa. Mies on aikanaan valinnan tehnyt. Mitä enää ruikutat.
olen ollut monesti miesten rakastajarettarena, eikä tosiaan vituta sinisilmäisyys, päinvastoin, minulla on erittäin kauniit silmät. En minä ole koskaan halunnut omakseni jonkun naisen puolisoa, olen vain pitänyt hauskaa miehen kanssa. Minä en ole koskaan halunnut, että mies jättäisi vaimonsa, saatika oman elämänsä, olen aina elänyt omaa eläääni, varatuista miehistä huolimatta, enkä koskaan löisi hynttyitäni yhteen jonkun naimisissa olevan, vaimoansa pettävän miehen vuoksi, olen onnellinen sinkku, joka tavallaan ottaa kermat päältä miehistänne ja näin myöskin edesautan avioliittoanne parempaan suuntaan. Kun mies on tyytyväinen ja onnellinen, tasapainoinen, sitä on myöskin hänen vaimonsa, sekä perheensä.
kermat päältä ja sepä tekee hyvää miehen perheelle.
kiinnostaa miehen perhe, ei ole mun asia, eikä onneksi tule olemaankaan, pidä ihan itse huolta perheestäsi tyhmä.
Lisää tällaisia tapauksia vaan. Ei todellakaan tiedä minkälaista helvettiä aiheuttaa perheessä, jossa ukolla ei varmasti ole autuaat olot asioiden paljastuttua.
Anna mun kaikki kestää!
...paetaan vastuusta. Se, ettei sua kiinnosta kenenkään panosi perhe ei tarkota sitä, että sä voisit olla sillä hetkellä syytön, kun perhe hajoaa. Sä olet tasan 50-prosenttisesti vastuussa siitä, mitä sinä ja tuo varattu tekee, ja jos siitä tulee ongelma heidän perheelleen tai vaimo ei vaiks tykkää, ni sä olet syyllinen halusit tai et - kiinnosti tai ei.
Sulla on vapaus valita partneriks kuka tahansa siihen haluava ihminen, mutta jos kaikista niistä valitset varatun, niin kaikki ne mahdolliset sotkut jatkossa on myös sun asioitas, ellet sit oo joku vastuuntunnoton nössö, joka ei ymmärrä yhtään syy-ja seuraussuhteita.
Mitä tahansa teetkin, ni kokeilepa miettiä, että miksi oikeasti teet niin - sen sijaan että keksisit tekoihin oikeuttavia TEKOSYITÄ.
Mulle kävi just näin ja myönnän avoimesti, että vituttaa oma sinisilmäisyyteni. Mitä sitä totuutta kieltämään! =(
Mitäs se sitten kertoo kakkosen sielunelämästä, että kakkonen toivoo kovasti suhdetta mutta mies ei koskaan edes anna mitään toivoa. Sanoo vain ettei koskaan voi olla muuta kuin seksiä ja kohtelee muutenkin kuin lattiamattoa. Kakkonen kuitenkin toivoo että mies joskus muuttaa mielensä ja ryhtyy hänen miehekseen. Siksi suostuu panopuuksi. Onko säälittävää?
Kakkonen on hullunlailla rakastunut varattuun mieheen ja seksisuhdehan siitä kehittyi. Mies sanoi alusta alkaen, että ei eroa vaimostaan, eikä kakkonen todellakaan saa häntä omakseen. Kakkonen on lisäksi erittäin mustasukkainen luonne ja mies sanoo, että hän ei voi elää niin omistavan ihmisen kanssa.
Kaikesta huolimatta kakkonen yrittää kaikkensa. Laittelee päivittäin tekstiviestejä, joihin mies ei vastaa, ottaa itsestään kuvia kamerapuhelimella ja laittaa miehelle, ei vastausta. Soittaa ja kysyy neuvoja elämänsä järjestämiseen, mies vastaa, että on töissä, ei ehdi puhumaan. Miestä ahdistaa moinen.
Miehen vaimokin soittaa kakkoselle, että jättäisi jo miehen rauhaan, koska paria heistä ei koskaan tule. Vaimo sanoo, että mies näyttää kaikki kakkosen intiimit tekstiviestit ja kuvat hänelle. Yrittäminen ei lopu siihenkän, homma jatkuu...Todella säälittävää.
Että tämmöinen soppa seksin takia. Ja tämä tarina on tosi.
Vaimo on vielä tyhmempi, kun jatkaa tuollaisen petturiukon kanssa! Alentaa lisää itseään, kun alkaa tuon kakkosen kanssa soittelemaan.
Eikö naisella ole yhtään ylpeyttä? Tuo ukko ei ole sen arvoinen...
Mitä ylpeyttä? Jos ukko pani kakkosta kerran tai kaksi mutta nyt tämä pariskunta aikoo saada suhteensa toimimaan. Mistäs tiedät mitä sutinaa vaimolla on ollut. Mutta tärkeintä on siis, että NYT yrittävät keskenään, mutta kakkonen vain tyrkyttää itseään. Tyhmähän semmoinen ämmä on joka itseään tunkee väenvängällä toisten suhteeseen. Noita epätoivoisia ja typeriä ämmiä on yllättävän paljon. Vaimohan niiden intiimit viestit tosiaan saa lukea ja onhan niille naurettukin, mutta kyllä alkaa joskus ottamaan päähän kun ei millään mene jakeluun. Itse en koskaan noin pystyisi matelemaan jonkun edessä. Matelijoissa on jotain vikaa eivätkä kelpaa ainakaan paria panoa pitempään kenellekään. Siitä tuo epätoivoisuus. Ovat jotain naissukupuolen pohjasakkaa.