Onkohan kellään vastaavia (kuvittelisin, mutta olisi mukava kuullakin niistä) kokemuksia vanhemman työntekijän kanssa työskentelystä??
Olen itse ollut nyt pari vuotta erittäin tiiviisti "opiskelemassa" hommaa minkä oppimiseen meni noin kk.
En toki väheksy opintojani, paljon knowhow`ta sieltä on tullutkin.
Asia on nyt vain niin, että tämä opettaja-oppilassuhde jatkuu ja jatkuu. Saan lähes päivittäin opastusta asioihin, jotka ovat aina olleet minulle päivänselviä.
Lisäksi "mestari" on ottanut itselleen esimiesaseman. Eli juoksuttaa minua ja tekee itse vain ns.tärkeät työt.
Hän myös vahtii tekemisiäni ja on haukkana selän takana valmiina opastamaan, tarvittiin sitä tai ei.
Olen tästä hänelle sanonut ja pyytänyt oikealta esimieheltäni jopa siirtoa muihin tehtäviin.
Siirtoa ei tule,ja muutosta omaan työpisteeseen on vaikea enää näinkin pitkän ajan jälkeen saada.
Tässä sitten kaiken hienouden tulos. Yksi eläkkeelle "tulevaisuudessa" lähtijä, ja yksi epätoivoinen ja motivaationsa menettänyt nuorempi työntekijä.
Käytänkö tätä opittua seuraavassa työpaikassani (jota jo etsin) vai jäänkö odottelemaan tulevaisuutta siitäkin huolimatta, että jokainen päivä on p*skaa ja motivaatio täysi nolla?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista ja miten siitä selvisitte :)
Olen itse ollut nyt pari vuotta erittäin tiiviisti "opiskelemassa" hommaa minkä oppimiseen meni noin kk.
En toki väheksy opintojani, paljon knowhow`ta sieltä on tullutkin.
Asia on nyt vain niin, että tämä opettaja-oppilassuhde jatkuu ja jatkuu. Saan lähes päivittäin opastusta asioihin, jotka ovat aina olleet minulle päivänselviä.
Lisäksi "mestari" on ottanut itselleen esimiesaseman. Eli juoksuttaa minua ja tekee itse vain ns.tärkeät työt.
Hän myös vahtii tekemisiäni ja on haukkana selän takana valmiina opastamaan, tarvittiin sitä tai ei.
Olen tästä hänelle sanonut ja pyytänyt oikealta esimieheltäni jopa siirtoa muihin tehtäviin.
Siirtoa ei tule,ja muutosta omaan työpisteeseen on vaikea enää näinkin pitkän ajan jälkeen saada.
Tässä sitten kaiken hienouden tulos. Yksi eläkkeelle "tulevaisuudessa" lähtijä, ja yksi epätoivoinen ja motivaationsa menettänyt nuorempi työntekijä.
Käytänkö tätä opittua seuraavassa työpaikassani (jota jo etsin) vai jäänkö odottelemaan tulevaisuutta siitäkin huolimatta, että jokainen päivä on p*skaa ja motivaatio täysi nolla?
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista ja miten siitä selvisitte :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ajautunut samantapaiseen tilanteeseen.
"työparini" on laiska asioista luistava, hyvin puhuva, puolensa pitävä jääräpää.
On tosi raskasta tehdä projektia sellaisen kanssa joka vaan nostaa palkkaa.
Kuinkahan tänään kävi? kyseinen herra taisi olla katsomassa telkkarista hiihtoa ja minä sain tehdä hommat, eipä jästipäätä näkynyt........
Valitin ensin esimiehelle ja luottamusmiehelle, ei tulosta. Lopulta käännyin työterveyslääkärin puoleen kun en enää jaksanut. Sen jälkeen esimies neuvotteli työterveyslääkärin kanssa ja työpisteeni siirrettiin. Nyt on mukava mennä töihin. Toimitusjohtaja ei työterveyshuollon mukaan tulosta kyllä tykännyt eikä ymmärtänyt, esimies kun kuulemma oli kyllä tehnyt kaiken tarvittavan. Uutta työpaikkaa itsekin tässä silti katselen, firman talous kun on aika huonolla tolalla.
Jotkut vanhat työntekijät juurtuu sillai työpaikkaansa että lulevat omistavansa sen. Sanelevat säännöt, kuinka täällä käyttäydytään. Uusien hyvä puoli on se, jos ne osaa kysyä ja kyseenalaistaa. Kyllä munkin tielleni ( 30 vuotta töissä) on eksynyt niitä, jotka neuvoo että toi istuu tossa tuolissa, tää lusikka on aina pomon kupissa. Joo. Se ei muuta kuin naurata. Mutta on syvemmälläkin olevaa älyttömyyttä ja toimintatapaa, jota kyseenalaistava saa yhteisön vihat päälleen.
Silti, jos kukaan ei kyseenalaista, me revittäis sinkkiämpäreillä vettä avannosta talvisin:-)
Minun oppilaani ovat saaneet palkankorotuksen moniosaamisesta,mutta siitä huolimatta kyselevät koko ajan kuinka työt tehdään ja neuvon kiltisti samalla vanhalla palkalla.