Onko muille käynyt vastaavasti, että on tuntunut omassa parisuhteessa että arki astuu kuvioon ja sitten muutaman loukkaantumisen jälkeen ihastunut toiseen naiseen, aloittanut salasuhteen tämän kanssa jonka aikana aluksi sitä käyttäytyy ikävästi omaa kumppaniaan kohtaan.
On niin ihastunut ja energinen ja elämä taas jännää ja ihanaa, oma kumppani rupeaa tuntumaan turhalta. Tietää tekevänsä väärin muttei se juuri haittaa. Toivoo että kumppani saisi tietää, jopa vihjailee, jotta kumppani tekisi sen eropäätöksen kun itse ei pysty.
Sitten rupeaa tutustumaan tähän toiseen naiseen paremmin ja näkemään hieman sen ihastumisen läpi, minkälaista se elämä yhdessä sitten olisi. Samaan aikaan asuu kuitenkin sen vanhan puolison kanssa ja omatunto alkaa soimaamaan, koska ihan hyvä sekin on kuitenkin.
Salasuhde kuivuu kasaan, kun valinnan paikka tulee. Huomaa kuinka väärin on kohdellut kumppaninaan joka ei ole sitä ansainnut. Pitää itseään aika idioottina, kun miettii mitä meni välillä ajattelemaan. Ja toivookin kuollakseen ettei oma kumppani saa ikinä tietää. Hetkellinen mielenhäiriö, joka valitettavasti vei syvemmälle ja syvemmälle...(Ei sitä kakkostakaan tietenkään helppo ollut päästää käsistä, mutta helppoa siihen todelliseen kumppaniin verrattuna)
Nyt sitä miettii, miksi helvetissä toimin näin? Eihän tollasta voi koskaan toiselle korvata. Hävettää niin, miten ajattelin silloin että jotenkin "kostaakseni" mielipahasta (joka sekin paljolti itsekehittämäni) näytän että on minusta muutkin kiinnostunut etkä sä nyt niin erityinen ole sinäkään... Voi että hävettää!
On niin ihastunut ja energinen ja elämä taas jännää ja ihanaa, oma kumppani rupeaa tuntumaan turhalta. Tietää tekevänsä väärin muttei se juuri haittaa. Toivoo että kumppani saisi tietää, jopa vihjailee, jotta kumppani tekisi sen eropäätöksen kun itse ei pysty.
Sitten rupeaa tutustumaan tähän toiseen naiseen paremmin ja näkemään hieman sen ihastumisen läpi, minkälaista se elämä yhdessä sitten olisi. Samaan aikaan asuu kuitenkin sen vanhan puolison kanssa ja omatunto alkaa soimaamaan, koska ihan hyvä sekin on kuitenkin.
Salasuhde kuivuu kasaan, kun valinnan paikka tulee. Huomaa kuinka väärin on kohdellut kumppaninaan joka ei ole sitä ansainnut. Pitää itseään aika idioottina, kun miettii mitä meni välillä ajattelemaan. Ja toivookin kuollakseen ettei oma kumppani saa ikinä tietää. Hetkellinen mielenhäiriö, joka valitettavasti vei syvemmälle ja syvemmälle...(Ei sitä kakkostakaan tietenkään helppo ollut päästää käsistä, mutta helppoa siihen todelliseen kumppaniin verrattuna)
Nyt sitä miettii, miksi helvetissä toimin näin? Eihän tollasta voi koskaan toiselle korvata. Hävettää niin, miten ajattelin silloin että jotenkin "kostaakseni" mielipahasta (joka sekin paljolti itsekehittämäni) näytän että on minusta muutkin kiinnostunut etkä sä nyt niin erityinen ole sinäkään... Voi että hävettää!
Vastaukset 7
Vanhimmat
...eräs tuttava, jolla oli samanlainen tilanne, kuin sinulla ja se tappo ittensä. Rauha hänen sielulleen.
ihan niinkuin olisit se minun "rakastajani", tosin ei se vielä ainakaan ole karkuun päästänyt...
Mitä sä hyvä nainen sitten siinä vielä roikut jos toi aloittaja kuulostaa ihan sun "rakastajaltasi"?
Siis jos mies kertoo että sinä olit hetkellinen virhe, joka nyt hävettää, eikä teistä koskaan tule mitään, vaan hän yrittää kaiken korvata tyttöystävälleen, miten sä enää SUOSTUT olemaan sen käytettävissä?
Minä en ainakaan henkilökohtaisesti koskisi enää pitkällä tikullakaan. (Vaikka kuinka käydessään vakuuttaisi rakkauttaan...niinhän ne aina tekee)
Ensin luulee saavansa itselleen, sitten tipautetaan pilvistä alas, ei meistä koskaan tule mitään, mies valitsee toisen sun sijaan, ja sitten vielä kelpaa kuitenkin ihan vain paneminen ilman tunteita? Aika kauas olet joutunut lähtökohdistas.
Pettäjiä on monenlaisia, mutta olen huomannut, että usein jos pitää yhtä kakkosta kerrallaan, siitä halutaan tosiaan pitää kiinni eikä karkuun haluta päästää. Naiset tulkitsee tän mustasukkaisuudeksi ja sitä kautta välittämiseksi. Kun se ei halua että olen muiden kanssa, se tosiaan välittää musta. Kakkonen voi jopa yrittää eronpelossa tehdä varattua mustasukkaiseksi, jotta mies tajuaisi, mitä voi menettää.
No, miehen kannalta kyse on siitä, että kakkossuhteella pönkitetään omaa itsetuntoa, eli saadaan joku toinen nainen ihastumaan itseensä. Homma toimii niin kauan kuin nainen "palvoo" miestä. Sitä tuntee itsensä halutuksi ja se on ihanaa. Tätä illuusiota rikkoisi se, että kakkonen olisi muidenkin kanssa, ihan siitä syystä että silloinhan se ei käyttäisi vapaa-aikaansa miehen ikävöimiseen (josta miehet oikeasti saavat kiksit!).
Joten kakkonen on saatava uskomaan yhteiseen rakkaustarinaan, jotta hänen kaipauksensa kohdistuisi ainoastaan varattuun mieheen. Luvataan paljon, jotta kakkonen pysyisi haaveissaan, uskoisi yhteiseen tulevaisuuteen jalat ristissä.
Eihän kukaan nainenkaan halua että mies, joka on teihin ihastunut, ihatuisikin johonkin toiseen naiseen (vaikkei itse olisi lääpällään rakastunutkaan mieheen) Aina tulee fiilis, että oliko toi nyt sitten parempi kuin minä...? Kun on tottunut olemaan miehen ihastuksen kohde, on ikävää jos mies siirtyykin toiseen kohteeseen (ainakin jollain tasolla).
Samanlaista mustasukkaisuutta on se, kun exä löytää itselleen uuden kumppanin. "Nyt se ei enää sure mun menettämistäni." Vaikkei jättäjänä olisikaan enää mitään haaveita ja halua yhteiselämään (vrt, kakkosen pitäminen), silti ei haluaisi että exä tuntee vahvasti jotain toista miestä kohtaan...Kun on tottunut että sehän välitti ennen musta...jotenkin se tuntuu hetken aikaa pahalta. Vaikka siis halua yhdessä oloon ei enää ole.
Ihastukset menevät aina ohi, tiedoksi vain kaikille. Ihastus loppuessaan joko kuolee tai muuttuu rakkaudeksi, riippuen henkilöistä ja siitä, onko sille annettu mahdollisuus. Että näin. Jokainen voi tietysti omakohtaisesti käydä aina toteamassa asian, ja keretä samalla hajottamaan tärkeät ihmissuhteensa, jos ei usko.
Paljolta mielipahalta säästyttäisiin, jos ei lähdettäis ollenkaan noiden ihastusten mukaan elämään, ne kun ei tosiaan tule kestämään. Ja haluaako monikaan sitten viedä sitä niin pitkälle, että nähdään, josko ihastuksen jälkeinen mahdollinen rakkauskin kestäisi... Kellä on oikeasti kärsivällisyyttä ja halua lähtee tommoseen mukaan ja olla samaan aikaan virallisessa parisuhteessa? Idiots.
Pakko tunnustaa! :D
Tais joku täällä käsittää pikkuisen väärin. Ei todellakaan se minun rakastajani ole mitään tuollaisia juttuja minulle kertonut, mutta olen mielessäni kuvitellut, että näin asia tulee varmaan menemään. Katsotaan nyt. En minä kyllä mitään roiku, se on hän, joka yhteyttä ottaa. Turhaan minä kenellekään selitän, kun ei tätä moni kuitenkaan ymmärrä.