Avomieheni ei enää halua käydä kanssani missään, on aina väsähtäneen ja tylsän oloinen. Vaikka mitä yrittäisin keksiä, niin aina istutaan tvn ääressä.
Annas olla, jos kaverit ehdottavat menoa... silloin miehellä riittää intoa ja energiaa.
Seksikään ei enää oikein suju, siihenkään ei miehellä riitä innostusta. Itse haluaisin vaikka joka päivä, yritän hyväillä ja vietellä. Tuloksetta.
Olisiko aidan takana ruoho vihreämpää? Haluaisin taas kokea sen, kun mies rakastaa ja haluaa minua intohimoisesti. Haluaisin pirteän miehen, joka tykkää tehdä muutakin kuin tuijottaa töllöä. Olen alkanut lukea netistä treffi-ilmoituksia, katsella kadulla miehiä sillä silmällä. Rakastan avomiestäni, mutta haluaisin, että pitäisimme hauskaa. Nyt minua vaan itkettää, kun emme enää tee mitään kivaa. Emme edes rakastele.
Pitäisikö 27-vuotiaana suhtautua suhteeseen jo vähän vakavammin? Tuntuu, että olen kuin joku teini, jonka tekee mieli kokeilla viehätysvoimaansa jokaiseen hyvännäköiseen kaksilahkeiseen. Ja tiedän, että se tepsii - saan kehuvia kommentteja miehiltä. Hivelevät mukavasti mieltä, kun oma mies vaan marisee.
Annas olla, jos kaverit ehdottavat menoa... silloin miehellä riittää intoa ja energiaa.
Seksikään ei enää oikein suju, siihenkään ei miehellä riitä innostusta. Itse haluaisin vaikka joka päivä, yritän hyväillä ja vietellä. Tuloksetta.
Olisiko aidan takana ruoho vihreämpää? Haluaisin taas kokea sen, kun mies rakastaa ja haluaa minua intohimoisesti. Haluaisin pirteän miehen, joka tykkää tehdä muutakin kuin tuijottaa töllöä. Olen alkanut lukea netistä treffi-ilmoituksia, katsella kadulla miehiä sillä silmällä. Rakastan avomiestäni, mutta haluaisin, että pitäisimme hauskaa. Nyt minua vaan itkettää, kun emme enää tee mitään kivaa. Emme edes rakastele.
Pitäisikö 27-vuotiaana suhtautua suhteeseen jo vähän vakavammin? Tuntuu, että olen kuin joku teini, jonka tekee mieli kokeilla viehätysvoimaansa jokaiseen hyvännäköiseen kaksilahkeiseen. Ja tiedän, että se tepsii - saan kehuvia kommentteja miehiltä. Hivelevät mukavasti mieltä, kun oma mies vaan marisee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarinaa monasti suhteessa tilanne menee tohon ei kiinnosta enää toinen osapuoli se on vaikea sanoa mistä sellainen johtuu,mutta olen itse sen saman kohdannut ainut että siinä oli se ero että naista ei enää kiinostanut mihinkään meno eikä rakastelu
se on todella raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa.
toista ei kiinnosta eikö sitten voi käydä kavereiden kanssa? Olen huomannut, että se virkistää mieltä ja seksikin sujuu kotona miehen kanssa paremmin.
Kaveripiirini on joko raskaana, juuri synnyttänyt, tai puuhaa vaan miehensä kanssa. Ne saa lähtemään vaan johonkin sellaisiin juttuihin, jotka mua ei kiinnosta, kuten ostamaan vauvanvaatteita tai tupperwarekutsuille. Niistä on tulut tätejä.
Harmittaa, kun ennen oltiin mieheni kanssa parhaat kaverit, tehtiin kaikkea mukavaa ja hassuakin yhdessä. Nyt vaan katsotaan tvstä, kun muilla on hauskaa.
Miehenkin kavereilla on lapsia. Mutta kumma juttu, miehet lähtee keskenään ulos pitämään hauskaa, eivät he käy ostelemassa lastenvaatteita tai istu sohvalla ihmettelemässä muovikippoja, vaikka lapsia olisikin.
jos nykyiset kaverit ei lähde pitää hommata uusia! Mene harrastamaan tai etsi netistä! Moni ikäisesi on juuri eronnut ja vailla menoseuraa!
siitähän tuli sit sanomista jos lähti kavereiden kanssa ei sekään ollut hyvä;=)
Ottaisit vaikka ihan toisen lähtökohdan.
Yrittäisit kypsänä aikuisena ihmisenä joko korjata suhdettasi puhumalla asioista ja jos ei se tai mikään auta niin EROTA.
Itse olen vielä 22-vuotias avoliitossa elävä pentumies, mutta tajuan senkin verran elämästä, että pettäjät menee aina sieltä missä rima on alin. Miksipä sitä kukaan luopuisi kaikista suhteen tuomista taloudellisista ja käytännön eduista.
Jos avomiehesi on väsähtäneen ja tylsän oloinen niin onko sille joku hyvä syy ?? rankka vaativa työ tai joku muu syy ?
Kypsänä aikuisena osaat varmasti asettua toisen asemaan ja miettiä, mikä saattaisi häntä vaivata.
JA.
Jos syy on vain se, ettei hän ole enää kiinnostunut sinusta niin silloin sinun on syytä purkaa parisuhde ja sitten vasta katsella muita miehiä!
Ja voi elämä kun saa aina yrittää olla opettamassa itseään vanhempia ja kokeneempia elämään parisuhteessa...
no...se alkaakin olemaan menetetty hyve tässä maailmassa.
Toisen ihmisen arvostaminen meinaan.
Keskustella voi senkin jälkeen kun on käynyt vieraissa. Ei oo itellä enää niin kireä olo ja näkee selvemmin että haluaako sen murjottajan kanssa sitten enää olla. Molemmissa sukupuolissa on noita tatteja jotka vaan istuvat pyllyllään. Löytävätkö he toisiaan? Eivaät varmaan valita. Tattikansa.
Miehellä on helpoin työ, mitä hän elämässään tulee saamaan. Ainakin verrattuna siihen, että hän haaveilee omasta yrityksestä. Ihmettelen vaan, kun jo nykyinen leppoinen homma muka stressaa, niin hän ei ikinä tule kestämään oman yrityksen paineita...
Hän vetoaa työhön ja väsymykseen. Esim. jouluna hänellä oli 2 vkon loma, silti väsytti. Silloin hän valitti, että syömme liian hyvää ruokaa. Kun teen keveämpää ruokaa, hän valittaa, että se maksaa liikaa. Kun en leivo, että hänen painonsa vähän laskisi, hän valittaa siitäkin.
Olen vuoden verran yrittänyt asettautua hänen asemaansa. Mutta miksei hänen tarvitse asettua minun asemaani? Yleensä, jos lähtee jonnekin vaikkei niin huvittaisikaan, sitä piristyy ja illasta tulee sittenkin hulppean hauska. Ja mikä tahansa voittaa sohvalla istumisen.
hän on laiskatatti, mulla on samanlainen ja se on rasittavaa. Ymmärrä tattia; tatti ei ymmärrä sinua. Ja sitten et enää jaksa ymmärtää: ymmärryskin on rajallista; ihan tervettä että se loppuu jossain vaiheessa.
Itsellämme 8 v avioliiton aikana oli aika tiukkaa myös taloudellisesti ja työssä oli ajoittain raskasta. Se veti mielen matalaksi. Vaimo luuli sen harvan kerran kun oltiin...et ajattelen muita. Se lisäsi paineita - myös eroon. 2 v sitten hän haki eron. Mielestäni juuri kun olimme astumassa elämään.
Itselläni tylsyyttä lisäsi toisen alituinen epäluulo minua kohtaan.
Anna miehesi olla sellainen kun on, suhtaudu avoimesti asioihin ja äläkä tuijota muutamia asioita joita sitten hoet alvariinsa. Katso peiliin ja tunnusta että hyväksyt miehesi sellaisena kun hän on. Tuntuu siltä että hän ei viitsi sanoa sinulle suoraan marmatuksistasi, siksi kavereiden kanssa on helpompi rentoutua, he nimittäin hyväksyvät sellaisena kuin hän on.
Suhteen lopettaminen ei auta mitään ja vieraissa käymisellä haavoitat vain pientä sieluasi. Ehdota hänelle vaikkapa patikointia päiväksi luonnon keskelle.
Ongelma onkin siinä, että suhteen alussa mies ei ollut tällainen sohvalla nököttäjä. Hän oli aina valmiina lähtemään joka paikkaan, rakastelimme useita kertoja päivässä, jne. Ihmetyttää, minne se mies on kadonnut, johon rakastuin. En siis pidä hänestä tällaisena, jollainen hän on nyt, vaan sellaisena, jollainen hän oli, kun häneen rakastuin.
Meidän ei tarvitisis tehdä mitään hurjan kallista. Juuri esim. kävelyretki viikonloppuna riittäisi, tai vaikka päivän retki johonkin toiseen kaupunkiin. Mutta hän esim. vihaa kävelemistä nykyisin... Eikä osaa itsekään sanoa, mikä hänestä olisi hauskaa. Surettaa, kun hän on muuttunut niin nössöksi, kun oli aiemmin niin vauhdikas poika.
Sama se tuntus mulla olevan koittas vaan olla pirtee sillon kun on kihlatun kans, onhan se sen ansainnu. Mutta ajatteles jos sulla ei ole elämässä enää kipinää. ei se ole se rasitus ja stressi vaan se sietämätön tylsyys kun mikään ei kiinnosta, ja jos kiinnostaa ei ole varaa. Teeppäs viikko putkeen semmosta hommaa mitä inhoaa niin kyllä se ällö ja tyrha pirteys karisee ja kävelykin alkaa maistua puulta. Seksi nyt yleensä varjelee tuolta tylsyydeltä ja jaksaa painaa, tosin ei enää kun tuo mötky päätti yksipuolisella äänten enemmistöllä että ei suuseksia. niin ei sitte viimeksi jouluna ja sitä ennen alkukesästä...sitte vielä kysellään miksei naurata.