Hei kaikki, jotka ovat /ovat joskus olleet kakkosina.
Kertokaapa omia kokemuksianne siitä, minkälainen varatun valehtelu on loukannut ja satuttanut tai pistänyt vi*uttamaan tai lopettamaaan suhteen häneen.
Alempana joku kertoi kuinka mies oli salannut kokonaan että avo oli hankkiutumassa raskaaksi eli heille oli perheenlisäystä tulossa. Ennen tätä kakkonen oli varma että kohta se avo jätetään kyydistä pois...
Myöskin on kokemusta että luvataan yhteistä matkaa, mutta yllättäen se onkin avokki, joka reissuun loppupeleissä lähteekin...
tai on kerrottu, kuinka suhde on kuilun partaalla ja kumppani on hullu kyttääjä tai mitä tahansa ja kun TAVATAAN tämä pari onnellisena jossain, paljastuu totuus toiseksi. Tämä on varmaan yleisin, missä valehdellaan ja se loukkaa tietenkin. Eli on annettu ymmärtää että kaikki on huonosti ja yllätys yllätys, ei olekaan.
Suunnitellaan jo yhteisiä lapsia, ja kas, kylältä kuulee että miehen avokki odottaakin perheenlisäystä...
Mies on pitkään riutunut eron partaalla, mutta kas, lähteekin lomamatkalle vaimonsa kanssa uusiakseen häävalansa,
No, lisätkäähän näitä lisää, on kyllä hauskoja, vaikka siis ihan karmeita paljastuessaan...
Kertokaapa omia kokemuksianne siitä, minkälainen varatun valehtelu on loukannut ja satuttanut tai pistänyt vi*uttamaan tai lopettamaaan suhteen häneen.
Alempana joku kertoi kuinka mies oli salannut kokonaan että avo oli hankkiutumassa raskaaksi eli heille oli perheenlisäystä tulossa. Ennen tätä kakkonen oli varma että kohta se avo jätetään kyydistä pois...
Myöskin on kokemusta että luvataan yhteistä matkaa, mutta yllättäen se onkin avokki, joka reissuun loppupeleissä lähteekin...
tai on kerrottu, kuinka suhde on kuilun partaalla ja kumppani on hullu kyttääjä tai mitä tahansa ja kun TAVATAAN tämä pari onnellisena jossain, paljastuu totuus toiseksi. Tämä on varmaan yleisin, missä valehdellaan ja se loukkaa tietenkin. Eli on annettu ymmärtää että kaikki on huonosti ja yllätys yllätys, ei olekaan.
Suunnitellaan jo yhteisiä lapsia, ja kas, kylältä kuulee että miehen avokki odottaakin perheenlisäystä...
Mies on pitkään riutunut eron partaalla, mutta kas, lähteekin lomamatkalle vaimonsa kanssa uusiakseen häävalansa,
No, lisätkäähän näitä lisää, on kyllä hauskoja, vaikka siis ihan karmeita paljastuessaan...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Seurustelin varatun miehen kanssa viisi vuotta. Kertoi alussa olevansa eroamassa. Eroa ei vain tapahtunut. Luulin, että avioliitto on onneton.
Toisin kuitenkin oli. Ja sitten selvisi, että en olekkaan ainut kakkonen. Mies matkustaa paljon kotimaassa ja reitin varrella oli toinenkin tavattava. Sitten mies sanoi, että kaikki avioliitossa on ok. eivät eroa koskaan.
Odotin vuosia harvojen tapaamisten varassa. Minulle myös selvisi, että perheeseen hankittiin yhteistä varallisuutta ja matkustettiin paljon. Pitkään ajattelin, että se on sitä ns. kulissielämää, ennenkuin tajusin, että he elivät normaalia perhe-elämää. Minä ja joku toinenkin oli se kultsu tai muru, jota kermana käytettiin.
Hukkaan meni viisi vuotta elämästä. Jälkeenpäin ajatellen rakastuneena alkuaikoina oli onnellinen typeristä asioista kuten tekstiviestistä " miten muru menee". Oli sitä aika Kuronen. Lopetin suhteen ja kai se hiipui miehenkin puolelta. Ei koskaan enää varattua.
"onnistuu" vasta sitten jos vaimo jättää ja kakkonen voi tehdä kaikkensa että näin käy.
Lopulta vaimo ei kestä ja muutta pois kunnes kakkonen valtaa entisen kodin eli raadollista oli.
Tietysti "laastarina " voi taas eron jälkeen monet pitää varattua ja alusta asti on selvä että ei ole vakavaa.
Kun voimat palautuu,varattu saa jäädä.
usein alussa kerrotaan että ero on tulossa kunnes ensitapaaminen on tehty ja sitten voikin todeta:ei erota vaimon kanssa.
Näin on saatu koukkuun ja kun alussa todella voi rakastua niin ei ole helppoa heti lopettaa mutta ymmärrän täysin nyt ex-ni kakkosta.
nimim.kokemaani,miten sait lopetettua ja pysyit päätöksessä.
Tunsitko varattua kohtaan empatiaa kuitenkin pitkään vai mikä oli se että sait poikki.
Tuli tilanteita pitkin matkaa, että sain tuntea vaimon olevan ykkönen .
Jos vaimo päätti jotakin ja se vaikutti meidän suunnitelemaamme tapaamiseen, vaimo vei aina voiton. Toissa kesänä näin heidät yhdessä vahingossa lomareissunsa aikana tanssilattialla, ja näin kuinka mies silitteli vaimoaan. En tiedä tiesikö vaimo miehen pettämisestä, mutta jossain vaiheessa hän oireili ja mies oli äärettömän huolestunut hänestä.
Mies sanoi rehellisesti, etteivät eroa koskaan.Itkin aikani ja tein päätökseni. Se oli helppoa, koska mies ei roikkunut ja uskon että hänenkin kiinostuksensa oli hiipunut. Toki hän on soittanut reissutessaan täällä päin ja kokeillut kepillä jäätä, kutsunko käymään.
Se tekee tämän helpoksi, koska minulla on uusi suhde ihanaan leskimieheen.
että pääsit irti ja itsellä sama edessä.
Kakkosen elämä ei ole mitään helppoa vaikka luullaan niin.
Inhimillistä on että uskoo ihmiseen ja todellakin näin voi oppia vaikka kantapään kautta.
Tästä tuskasta haluan myös pois.
Olen kuitenkin etsinyt itselleni tasapainoista parisuhdetta ja tajusin, etten halua viettää elämää, jossa ykkösen ollessa paikalla joudun esittämään aisankannattajaa johon ei kiinnitetä mitenkään huomiota.
Ja sitten kahdenkesken "pyydetään anteeksi" että se ykkönen nyt sattui kanssa olemaan paikalla, kyllähän sä tiedät hanipuppeli että sun kanssa mä mieluummin oisin ollut...
En tiennyt, koska se ei ihan totta ollut. Jos olisin ollut niin paljon ihanampi niin mies olisi ykkösen jättänyt. Se oli realiteetti joka oli vaikea myöntää.
Mutta kun ymmärsin miehen valehtelevan pokkana minullekin (välillä tilanteet joista vain yritti päästä selittelemällä taas suosiooni), ymmärsin ettei asiat tule muuttumaan. Kärsin tavallaan myös petetyksi tulemisesta. Siitä, etteä puheistaan huolimatta mies ei ollut valmis minun kanssa sen enempään.
Miksi siinä olisi enää uudestaan lähtenyt satunnaisen seksin linjalle, jossa toinen kertoo kuinka ihana olen (tarkoittamatta sitä, ottaakseen minut omakseen...not) ja lähtee sitten kotiinsa ykkösen luokse. Enää ei paljoa ilahduttanut hänen "kulta viestinsä" mitä aikaisemmin pidin osoituksena jostain...
Päätöksessä oli helppo pysyä kun myönsi itselleen ettei rakkautta miehen puolelta ole. Eikä rypenyt niissä ihanissa viesteissä, joista niin "löytyi sanoja rivien välistä" ja kaikkea...heh. Ja kun se silloinkin sanoi siinä tilanteessa niin ja niin ihanasti ja sanoi että niillä on vaikeaa ja mä olen niin...Eli kaikki mitä jos unohtui.
On se simppeliä, oli sitten ykkönen tai kakkonen tai kolmonen, kun myöntää itselleen että kysymyksessä oli enemmän omat haaveet kuin toisen todelliset tunteet (jotka teoin osoitetaan, ei tyhjin lupauksin), ei päätös lopettamisesta ole enää vaikea. Ymmärtää että vaikka kuinka toivoisi ja haaveilisi, toisen osapuolen tunteet ja todellisuus ei niitä vastaa. Ei siis ole sitä paikkaa, jossa kaikki on hyvin, ei tässä suhteessa enää. Ja silloin päätös on helppo pitää.
Vaikeinta tietenkin on asian itselleen myöntäminen. Sitä miettii että miksi se sanoi sitten niin ja näin ja etsii etsimällä niitä merkkejä "todellisesta välittämisestä"... ja turhaan.
entisen miehesi kakkosta. Tuliko teistä ystäviä?
Oletko utelias vai haluatko herkutella kakkosten pahalla mielellä?
osaa ottaa niihin jo vähän etäisyyttä.
Itse tunsin varatun ykkösenkin jollakin tapaa. Olin jo ihastunut mieheen ja tämä väitti eron tulevan. Kunnes olin koukussa ja vasta "minä tai ykkönen" kysymyksen jälkeen myönsi ettei aio ykköstä jättää.
Kun ykkönen ei ollut riennoissa mukana, vietimme mukavaa aikaa keskenämme ja näin pettämisen vain välttämättömänä kun tilanne nyt oli sellainen, kohta se eroaisi eli tavoite pyhitti keinot.
Kun ykkönen taas oli mukana, en kestänyt katsella heidän keskenäistä ilakointiaan ja minun piti olla kuin ei mitään meillä koskaan olisi ollutkaan. Kunnes taas olisi minun vuoro.Pitkään uskoin, että mieskään ei olisi ykköstään mukaan halunnut, että väkisin änkes baariin mukaan jne...LOL
Kunnes tosiaan tuli ilmoitus että ei aio häntä jättää. Nyt kun rupeaa miettimään, en usko heillä mitään suuria ongelmia koskaan olleenkaan. Mies väritti tarinaa itselleen sopivaksi.
Että tyhmä sitä on ollut.
sen ja tietää että pitkät välimatkat mahdollistaa kaikenlaiseen.
...mitään. Puolisoni on pettänyt aina vain ja ainoastaan kaukana kotoa työreissuillaan ja silti varovaisuudestaan ja muista toimenpiteistään huolimatta kärähtänyt
ja lähes samanlainen ulkoasukin :)
Rakkaani ei valehdellut, päinvastoin, hän oli hyvin avoin heti alusta alkaen. Hän olisi heti halunnut laittaa eron vireille ja muuttaa kanssani yhteen. Itse halusin lisäaikaa, tietääkseni onko hän minulle se oikea.
Päättämättömyyteni kesti hänen mielestään liian kauan,joten hän muutti väliaikaisasuntoon odottamaan päätöstäni.
Nyt lähes viiden yhteisen vuoden jälkeen, olemme tosi onnellisia siitä, että löysimme vihdoin toisemme, siihen vaan kului turhan kauan aikaa ja liikaa hukkaan heitettyjä vuosia. Onneksi meillä on loppu elämämme aikaa ottaa niitä takaisin.
Aluksi kertoi, että on eroamassa. Eroaminen on kestänyt jo tosin yli kaksi vuotta. Alussa oli kokoajan muuttamassa pois naisensa luota, sitä ei vaan ole vieläkään tapahtunut. Syitä aina löytyi ja löytyy edelleen, miksi ei ole voinut muuttaa.
Pakko oli myös lähteä matkalle avovaimonsa kanssa, kun hän oli varannut ja maksanut matkan. Mieluummin olisi ollut tietysti minun kanssa..
Nyt en vaan jaksa enään miehen lupauksia ja rakkauden tunnukset ei tunnu enään miltään, voimat on ihan lopussa.
Matkustelusta...
Mun varattulla ja sen avolla meni kanssa tosi huonosti ja syitä riitti. Avo oli mustasukkainen kyttääjä (olikohan vaan?)...ainakin mies sai mun mielestä mennä ja tulla ihan kiitettävästi...aika omituista jos se avo kerran oli seinähullu kyttääjä...
No, suunniteltiin yhteistä matkaa, ja jossain vaiheessa paljastui että avo on mennyt juuri miehen lomaviikolla (miedän reissu, jota ei tosin oltu varattu eikä mitään) varaamaan ja maksamaan heille ulkomaanmatkan. Eli tosi harmi juttu, mutta mies "ei voi muuta" kuin lähteä avokkinsa kanssa. Tietenkin olisi myös mieluummin lähtenyt minun kanssani.
Kruunauksena vielä se, että myöhemmin selvisi, ettei avo ollut sitä matkaa tietenkään tilannut eikä etenkään maksanut (avo oli virkavapaalla eikä rahatilanne kovin hyvä), vaan yhdessä olivat matkan suunnitelleet ja mies lainannut oikein rahaa jotta avokki pääsee mukaan.
Olihan se helppo puhua reissusta kun tiesi sen itselleen tapahtuvan. Kotona puhuttiin matkasta niin siitä sai hyvin jutun juurta minunkin luonani. Paitsi että se meidän reissu olikin vain mielikuvitusleikki.
olla, että se kakkonen kuuluu enemmän siihen "unelma/fantasia"-maailman roolihahmoksi, joka on suurelta osin kuvitteellinen myös todellisena persoonana ja näin on helppo kakkosen kanssa kuvitella ja rakentaa unelmia unelmien päälle, mutta todellisuudessa näitä unelmia on toteuttamassa miehen puoliso miehensä kanssa.
Kyllähän me kaikki tiedetään, että se kuviteltu maailma on kaunis ruusutarha, jossa ei paljon risuja ole ja mikä sen helpompaa kuin kuvitella yhdessä ja hehkuttaa kaikkea kivaa, kuten esim "jos voittaisin lotossa"-juttuja.
Asia on juurikin näin kuin sanoit.
Monelle varatulle tulee sitten pettymyksenä se, ettei sille kakkoselle riitäkään nämä yhteisen fantasiat "mitä kaikkea me voitaisikaan tehdä yhdessä" vaan jonkin ajan päästä kakkonen rupeaa vaatimaan näitä asioita todeksi. Mikä on tietenkin luonnollista.
Mies, jolla on jo puoliso, hakee sitä fantasiaa, kuvitelmaa, että mitä kaikkea me sitten tehtäsiinkään kun voitettaisiin siinä lotossa.
kakkonen, joka ihastuu mieheen ja olisi vapaa olemaan tämän kanssa, haluaa parisuhdetta. Hänellä ei ole (sinkku) sitä puolisoa vielä, joten on aika luonnollista että yhteiset fantasiat ei ihan riitä.
Tämä on sitten ahdistavaa varatulle. Eikä kakkonen uskalla vaatia mitään kuitenkaan, koska taustalla piilee toivo siitä, että "jos se kohta sittenkin...kun meillä kuitenkin on niin mukavaa"
Pidempään saattaa toimia varatun ja varatun salasuhteet, koska niissä molemmilla on se verkko, mihin kaatua, todellisuus jota eletään ja yhteiset hetket käytetään juuri sen "jos voittaisin lotossa" hekumointiin. Fantasiat riittää eikä niitä kummallakaan ole tarkoitus koskaan yhdessä toteuttaa...Toiselle varatulle ei tarvitse edes lupailla mitään (toteutumattomia) matkoja pitääkseen toisen otteessaan, koska kumpikin toteuttaa matkansa tahollaan. Varattu varattu suhteessa ei siis tarvitse valehdella sille salasuhteen toiselle osapuolelle läheskään niin paljon. Eikä tule niitä pettymyksiä, että luvataan aina mutta mikään ei toteudu. Valehtelu on korkeintaan sitä että kumpikaan osapuoli ei ole enää vuosiin harrastanut seksiä puolisonsa kanssa ;)
Oma valheellisuuteni ja muidenkin silmien perässä meno pani minut laittaan suhde poikki varattuun. No tää tapaus oli minuun verratrtuna liian täydellinen. eipä minusta kumminkaan olis ollut kumppaniksi niin hienolle miehelle.
Seuraava kakkonen sit veikin miehen. Tai siis mies teki just sen mitä oli luvannut minullekkin, olen onnellinen miehen puolesta. Olen saanut kuulla juttuja hänen exästään, joka pihtas niin ihanan hellän rakastajan kans. No exänsä repii rahaa tuolta mieheltä mitä irti saa ja samaan aikaan laittaa valituskirjelmiä kaikkiin mahdollisiin instansseihin mm. lastensuojeluasioissa.
On aina hauska lukea näitä juttuja, joissa petetystä ex:stä tiedetään ihan kamalia asioita! Jos "tieto" on totta, niin silloinhan nämä pihtaamiset sun muut on nähnyt joku joka on heillä asunut.. Jos ne on taas kuulopuheita, niin liikkeellä vaan ihminen, jolla tarve saada mustamaalata petettyä.. Siis samaan tyyliin kuin sinä ;)
Ja se, että erossa omaisuus nyt ositetaan (jos ei ole avioehtoa), ei ole mitenkään väärin, vaan tavallinen käytäntö. Kysyä sopii, että pettäminen siis oikein, mutta ositus ei..? Hmm.. Minun ystävättäreni törmäsi sunun kaltaiseen tulevan ex:nsä kakkoseen, joka kovin kiukuttelee osituksesta. Arvaa, moniko sille naiselle ja miehelle nyt nuraa? Sille suhteelle tuli hintaa muutama satatuhatta euroa =)
No mitas suostuit kakkoseks. Ala nyt nyyhkyta siina. Aivan, aivan oikein sulle.
Kiintymys on jännä juttu, joka nähtävästi kasvaa ajan myötä ja ei ehkä kahden ihmisen väliltä koskaan täysin poistu, jos se on ehtinyt syntyä. Olen törmännyt kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä vanhempaan mieheen, jotka molemmat ovat naimissa ns. kakkosensa kanssa. Molemmat ovat aikoinaan eronneet uuden suhteen takia ja myös menneet naimisiin toisen naisensa kanssa. Nuo kakkosliitotkin ovat kestäneet jo parikymmentä vuotta. Molemmat miehet ovat siis jo kuuden-seitsemänkymmenen vuoden ikäisiä. He ovat siinä iässä, että alkavat tehdä tilinpäätöstä elämästään. Molemmat miehet näyttävät jotenkin katuvan avioerojaan ja kommentit ovat olleet lähinnä sitä, että elämä olisi voinut jatkua onnellisena myös ykkösvaimon kanssa, jos he olisivat itse panostaneet liittoonsa. Toisaalta molemmat miehet myös myöntävät, että seksi (tai seksin puute) oli yhtenä syynä uskottomuuteen, mutta molempien uusissakin liitoissa intohimo on hiipunut. Jotenkin tuntuu siltä, että jotkut miehet saavat seksuaalisen voimansa vaihtelusta ja yhden naisen kanssa intohimo vain hiipuu ajan kanssa.
Tunnen noiden molempien miesten nykyiset vaimot enkä lainkaan noita ykkösvaimoja. Koska molemmat miehet pohtivat aika avoimesti ratkaisujaan, olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua, kun mies ikään kuin mitätöi koko toisen pitkän liittonsa katumalla eroaan "lastensa äidistä" ja kaipaamalla ehkä pyhimyksen sädekehän saanutta ykkösvaimoaan. Avioerothan yleistyivät 70-80-luvuilla ja nyt vanhenee ensimmäinen sukupolvi, jonka piirissä avioeroja on ollut suuremmassa määrin.
Vaikka pettäjä eroaisikin liitostaan ja solmisi uuden liiton, ensimmäinen vaimo/mies saattaa kummitella taustalla pitkään tai putkahtaa kuvioihin pitkän ajan jälkeen. Jotenkin tuntuu, että nuoruuden rakkausliitolla on kuitenkin joku erityismerkitys ihmisen elämässä. Tuo merkitys korostuu, jos ainoastaan ensimmäisestä liitosta on lapsia. Kirjoitin tämän kommentin tähän ketjuun oikeastaan siksi, että tuollainen tietoinen valehtelu salasuhteen aikana on tietysti rasittavaa sinänsä. Vielä pahempaa saattaa olla, jos pettäjä ei käy eroaan kunnolla läpi. Hän ikään kuin ajautuu toiseen toiseen suhteeseen ja liittoon ja sitten aikojen kuluttua alkaa miettimään tekojaan.
tulla useimmiten juuri sen takia kun mies on pitänyt kakkosta ja vaimo on rakastanut ihan aidosti,siksi loukkaus on niin suuri että ei voi jatkaa enää.
Kun luuli että mieskin rakastaa ja minusta uskottomuus ei ole rakkautta.
Kiintymys on jännä juttu. Jos pyritellään kakkosesta irti, se tuntuu ylivoimaiselta kun siihen on jo kerennyt kiintyä.
Vasta erottuaan ykkösestä huomaa että siihenkin oli kiintynyt (vielä enemmän, pidempi aika yhdessä).
Tällaiset ihmiset halposti ajautuvat elämässä aina eteenpäin. Tilanteita tulee vastaan, muttei minkäänlaista hallintaa. Vanhana ruvetaan sitten miettimään omaa käytöstä. KAikki se, mikä aikanaan oikeutti pettämisen, tuleekin vastaan bumerangina.
Koska kiihko suhteesta hiipui, oli oikein ottaa rinnalle toinen ja vaihtaa siihen. kiihko on se, mikä merkkaa ja uudessa suhteessa sitä aina on. Kun huomataan että kiihko loppuu siinäkin, alkaa se todellinen puntarointi. Ymmärretään että se loppuu kaikkien kanssa, vika ei ollutkaan puolisossa. Sitten mietitään että oliko se eka puoliso noin ihmisenä itselleen sopivampi kuin toinen (kun kiihkotekijää ei kummassakaan ole)...
Ei ole kivaa kenestäkään, jonka puoliso vanhana miettii, että kyllä se sua edellinen oli sittenkin parempi, elämäni rakkaus. Jos olisi vain itse yrittänyt yhtä paljon kuin se aikanaan...
Itselleen ja sille kakkoselle, että hypätään uuteen suhteeseen ykkösestä eroa käsittelemättä.
Kakkonenkin uskoo, että nyt on miedän rakkaus leimahtanut. Ja vuosikymmenten päästä paiskataan naamaan että "mä teinkin aikoinani väärin ja kyllä sen ykkösen kanssa olis voinut olla parempi".
Voi se olla shokeeraavaa tajuta sille pettäjällekin. Varsinkin kun tajuaa oman tyhmyytensä niin myöhään ja kaikki muut ovat jatkaneet elämäänsä eli korjausmahdollisuutta ei ole. Mahtaa olla onnelliset vanhuudenpäivät...
Ja vielä jatkona, että oikeastaan myös se haikailu ykkösvaimon perään parinkymmenen erovuoden jälkeen on erittäin julmaa kakkosvaimoa kohtaan. Tosiasiassa pettäjä ei voi tietää, olisiko se ensimmäinen liitto pelastunut, vaikka olisi itsekin liittonsa eteen yrittänyt. Mutta tavallaan kakkonen joutuu tuossa syyttelyssä ehkä ykkösvaimon aikaisempaan asemaan (ainakin näissä kahdessa tuntemassani tapauksessa), koska ensimmäinen liittohan loppui ykkösvaimon kylmyyteen ja intohimon puutteeseen. Näin mies ja kakkonen miehen eron aiemmin selittivät. Nyt sitten kakkosvaimo on miehen mielestä ainakin osasyyllinen miehen tarpeettomaan avioeroon ykkösvaimosta. Vaikka on tavallaan tuskallista katsoa miesten kiirastulta heidän miettiessään elämäänsä, ainakin minun mielestäni he ovat hieman vastuuta pakenevia tyyppejä parisuhteessaan. Ensimmäinen avioero oli silloin tapahtuessaan vaimon syytä. Nyt miehet eivät suoranaisesti syytä kakkosvaimoaan, mutta kuitenkin katuvat pettämistään ja kakkosliittoaan, joka molemmissa tapauksissa vaikuttaa ihan normaalilta liitolta. Mutta eipä se intohimo taida missään suhteessa yrittämättä pysyä.
joopa,joo, hei kaikille vihityille vaimoille ja avopuolisoille,kun eronneena naisena laitan profiilin suomi24 treffiin ,alta aikayksikön tulee vastaus n.89 mieheltä ja kaikki aviossa,ympäri maata,ehdotuksia ja läppää,sitten seuraava sata on 28 - 30 v,poitsuja aviossa ja ilman tarjoamassa pikana ja pidempää 50v naiselle.että silleen,missäs se mun sussu on:vapaa,fiksu ja ikäiseni??