soiko les paul sg,standard ja custom samalla tavalla?
kiinnostaisi tuo les paul custom eniten noista,thomannin esitteessä customista sanotaan: "paksu keskialueinen soundi"päteekö muihinkin les paul malleihin?
Kiitos: tv: stratolla soitteleva
kiinnostaisi tuo les paul custom eniten noista,thomannin esitteessä customista sanotaan: "paksu keskialueinen soundi"päteekö muihinkin les paul malleihin?
Kiitos: tv: stratolla soitteleva
Vastaukset 6
Vanhimmat
"paksu keskialueinen soundi"päteekö muihinkin les paul malleihin? ”
Se pätee lähes kaikkiin humbucker-mirofoneilla (2-kelainen) oleviin kitaroihin merkkiin katsomatta.
Erot ovat pieniä, humbuckereiden kesken ja kaikki riippuu kaikesta. Perus Les Paul soi hyvin eritavoin myös erivahvistimilla. Erilaiset screamerit, boosterit ja wanhan ajan särkijät muuttavat niin paljon perussoundia että kovin pienet vivahde-erot eivät erotu. Jotta selvä ero LP/Strato, monet kitaristit käyttävät humbuckereiden puolitusta ja vaiheenkääntöä, tämä on jo joissain Les Paul-tyyppisissä kitaroissa valmiina. Tällä mikkimanipuloinnilla saadaan Les Paulista tarvittaessa jo melkein Stratocasterin soundit ja yksikelaisten ja humbuckereiden sekoitukset.
Lievää offtopicia, mutta tosiaan kun porukka vaivalla vaihtaa humbuckerit toisiin ja vetää sitten särkijän läpi niin eihän sitä eroa huomaa.
Että juu, humbukkerit jos on niin samalta kuulostaa.
Mulla on fat strato ja lite ash strato,litessä yksikelaiset duncanit, fat:ssa humbucker tallassa,huomaan ainakin stratossa eron varsinkin särkijällä,mutta miten cleani?
onko nuo les paulit enemmänkin "rokki/hevikeppejä"?
musiikkityylini mitä soittelen on agents,shadows,mustangs,bon jovi, g´n´r ,bryan adams, ym....
mikä keppi teidän mielestä tuollaiseen musiikkikirjoon sopii?
Pidän Stratotyylistä kitaraa monipuolisempana kaikkeen soittoon. Minusta yleisellä tasolla meikäläinen kitaransoundi on täysin hevi-metalli painotteista, ajoittain jopa täyttä sontaa. Toinen asia joka tulee aina vastaan on tämä ns. kitaravalli, joka pitää soittaa ehdottomasti kaksikelaisilla ja tupla Marshall´illa, eihän se muuten ole oikeaa heviä.
Mainitsemillasi taiteilijoilla on hyvät kitaristit jotka soittavat paljon stratolla . Kun puhutaan ns. Länsirannikon soundista tai Texas bluesista ollaan jo lähempänä oikeaa soundia. Tässä soundimaailimassa erottuu kitaran kielen helinä, mutta siinä voi silti olla todella tanakka pohja ja myös säröä tarpeen mukaan. Myös Claptonin soundi muuttui tähän suuntaan uuden tulemisen myötä 80-luvun alussa. Stevie Ray Vaughan oli varsinainen Texas buesin mannekiini , näitä täällä tuntemattomia SRV – tyylisiä bändejä ja kitaristeja löytyy jenkkilästä pilvin pimein. Näille on tyypillistä kitara soundi aina heleästä rautalangasta blues-ujellukseen.
Laitoin tuonne blues osastolle soittolistaa bändeistä ja kitaristeista joilla soitossa on enemmän sitä jotakin. Kuuntele näitä kitaristeja, käy heidän sivuillaan ja tsekkaa millä he soittavat. Hyvään soundiin ei tarvita tietynmerkkistä kitaraa tai vahvistinta, ei kukaan merkillä, soita vaan itse kitaralla ja vahvistimella olkoon ne tehty missä tahansa. Näillä alan soittajilla on melkoinen kirjo kitaroita ja vahvistimia, mutta suurimmalla osalla on kuitenkin vähintään yksi Stratocaster.
Asema on tämä: http://www.bellyup4blues.com/
Soittajat on tässä:
Adam Holt and the Blues Congregation
Albert Castiglia
Albert Cummings
Alligator Records
Alvin Jett & The Phat noiZ Blues Band
Amor
Ana Popovic
Anthony Gomes Band
Arny Kay
Backwater Blues Band
BB Chung King & The Buddaheads
Beth Hart
Big Head Todd and the Monsters
Big Mike Griffin
Bill Magee Blues Band
Blues Machine
Bobby Manriquez
Bobby Messano
Bobby Radcliff
Boogie Stuff
Breakaway
Bubba and the Big Bad Blues
Buster James Band
Carl Wyatt
Cee Cee James Band
Charlie Musselwhite
Chigger Red
Chris Duarte
Chris Hiatt Band
Coco Montoya
Corey Stevens
Curtis Salgado
D.A. and the Hitmen
Danny Bryant's Redeyeband
Darren Jack
Davey Lee Goode
David Gogo
Delgado Brothers
Dennis Jones Band
Driving Blind
Eddie Turner
Eric Jerardi Band
Eric Rhodes Band
Eric Sardinas
Frank Marino & Mahogany Rush
Gene Hummel and Gator Stu
Geoff Achison & The Souldiggers
George Thorogood & The Destroyers
Griff Hamlin
Hadden Sayers
J.D. Simo Band
Jeff Liberty Band
Jim Branca
Jimmy Bowskill
Jimmy Bratcher
Joe Bonamassa
Joe Ferraro Band
Joe Vicino & The SmokeDaddys
John Earl Walker Band
Johnny Dunn & The I Dare Ya Blues Band
L.A. Jones & The Blues Messengers
Ladell McLin
Linwood Taylor Band
Liquid Groove Mojo
M' Train
Manoucheri
Mary Shaver Band
Matt O'Ree & The Blues Hounds
May Hart Band
Mean Gene Kelton & The Die Hards
Melanie Mason
Michael Quest
Michele Lundeen
Mike Reilly Band
Mississippi Heat
Muddy King
Myron and the Kyniptionz
Nuno Mindelis
Oscar Jordan
Pat Savage Band
Pat The White
Paul Bibbins
Paul Wood
Paul Zunno Band
Pauline York Band
Phoenix E
Randy McDonald Band
Regulators
Rob Orlemans
Rob Tognoni
Robin Barrett
Rockin' Jimmy Crimmins
Ronnie Baker Brooks
Root City
Scott Holt
Sean Chambers
Seth James
Shane Dwight Band
Sky High
Stevie Ray Vaughan
Stoney Curtis Band
Swamp Cabbage
The Groove Hogs
The Hitman Blues Band
The Laurie Morvan Band
The Monty Guitar Tyler Band
The Others
The Renovators
The Savoy Truffle
The Steepwater Band
Tinsley Ellis
Tommy Castro
Tony Joe White
Tony Sarno
Van Wilks
Vdelli
W.C. Spencer
Walter Trout
Watermelon Slim and the Workers
Wayne Baker Brooks
Whiteboy Slim
Wolf Mail
Wolfe
Zak Perry Band
Zito
Zola Moon
Strato on strato ja Les Paul on Les Paul, vaikka niillä soittas minkälaisten vermeiden ja säätöjen läpi!
Y.Malsteen kuulostaa erillaiselta tottakai oman erikoisen soittotyylinsä takia, mutta myös sen takia että mies käyttää Stratocasteria. Vaikka Ynkän soundissa on valtavasti säröä, niin silti straton soundin tunnistaa. Siitäkin huolimatta, että mies on vielä ladannut fenkkuunsa huomattavasti timmimmät yksikelaiset.
Tottahan se on, että särön määrä kompressoi soundia ja eliminoi dynamiikkaa, mutta perussoundi sieltä silti kuuluu...ja varsinkin soittaja tuntee sen itse soitossa.
Eli kuten tälläkin palstalla oon miljoonaan kertaan todennut, niin kitara on kokonaisuus, jonka osaset(materiaalit, niiden laatu, rakennustapa, mikit ym.), vaikuttaa lopputulokseen. Soitti niillä minkälaisten vehkeitten läpi tahansa!
...ja humpparikitarat ei kuulosta samalta, vaikka itse oon kieltämättä samaa mieltä, että humpparisoundi on tylsempi/tasapaksumpi, kun stratomainen yksikelainen!
"Tällä mikkimanipuloinnilla saadaan Les Paulista tarvittaessa jo melkein Stratocasterin soundit ja yksikelaisten ja humbuckereiden sekoitukset."
...melkein on vahvasti liioiteltu termi. Eli kyllä aika kauaksi jäädään puolituksesta huolimatta, mutta toi on toki tapa saada LP soimaan hieman kirkkaammin ja "stratomaisemmin". Eli vastaan tulee erilaisten materiaalien ja rakenteen vaikutus.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että LP:lle on huomattavasti vaikeempi löytää sopivaa vahvistinta, kun stratolle. Strato tuntuu toimivan koko alueella lähes kaikkien styrkkareiden kanssa, mutta LP on haasteellisempi tapaus. En siis nyt tarkoita sitä, että tempastaan säröt kymppiin ja kokeillaan että toimii...vaan sitä, että haetaan myös puhtasta ja puoli rosoista soundia.
Stratosoundissa on yleensä niin paljon kirkkautta, että sitä joutuu ottamaan monen styrkkarin kohdalla pois...mutta on helpompi ottaa pois, kun on vaihtoehto ettei kitara/styrkkari -yhdistelmästä löydy kirkkautta riittävästi, niinkuin LP:n kanssa usein käy.