Ajatukseni ovat olleet viime viikot ihan sekaisin.
Olen seurustellut mieheni kanssa kohta kolme vuotta, viimeiset kaksi olemme olleet kihloissa. Muutimme yhteen aika nopeasti tavattuamme. Olen ollut tähän asti tosi onnellinen, ja olen kyllä vieläkin.
Mutta aina on jokin mutta..
Päätimme yrittää lasta jokin kuukausi sitten, ei ole vielä tärpännyt, ja ei se oikeastaan edes haittaa. Kyllähän sitä kovasti odottaa, mutta kyllä se varmaan tulee jos on tarkoitus.
Mutta, meidän seksi on muuttunut vain suorittamiseksi, ainakin minulla on sellainen olo. Tuntuu, että harrastamme sitä joka päivä vain sen takia, että haluamme lapsen. Seksistä on siis hävinnyt ainakin minun puolelta se tärkein, nautinto. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, mutta hän ei ymmärrä, hänestä kaikki on niinkuin ennekin..
Olen vielä ihminen joka on ollut aina hyvin seksuaalinen ja nyt tuntuu että en mitään saisi vaikka oikeasti saan.
Viime viikolla tapasin hyvän pitkäaikaisen ystävän (mies), ja meinasi käydä huonosti, meinasin siis pettää. Onneksi järki tuli mukaan kuvioihin ja mitään ei tapahtunut.
Sen jälkeen olen miettinyt olemmeko edes valmiita vanhemmiksi.. Tai olenko minä.
Olen kyllä halunnut monta vuotta jo lasta, ihan seurustelumme alusta. Nyt kun olisi mahdollisuus niin kaikki tuntuu hankalalta..
Onko kellään samantapaisia neuvoja tai ideoita miten eteenpäin?
Nyt jo vähän helpottaa, kun pääsee jonnekkin tilittämään.. :)
Olen seurustellut mieheni kanssa kohta kolme vuotta, viimeiset kaksi olemme olleet kihloissa. Muutimme yhteen aika nopeasti tavattuamme. Olen ollut tähän asti tosi onnellinen, ja olen kyllä vieläkin.
Mutta aina on jokin mutta..
Päätimme yrittää lasta jokin kuukausi sitten, ei ole vielä tärpännyt, ja ei se oikeastaan edes haittaa. Kyllähän sitä kovasti odottaa, mutta kyllä se varmaan tulee jos on tarkoitus.
Mutta, meidän seksi on muuttunut vain suorittamiseksi, ainakin minulla on sellainen olo. Tuntuu, että harrastamme sitä joka päivä vain sen takia, että haluamme lapsen. Seksistä on siis hävinnyt ainakin minun puolelta se tärkein, nautinto. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, mutta hän ei ymmärrä, hänestä kaikki on niinkuin ennekin..
Olen vielä ihminen joka on ollut aina hyvin seksuaalinen ja nyt tuntuu että en mitään saisi vaikka oikeasti saan.
Viime viikolla tapasin hyvän pitkäaikaisen ystävän (mies), ja meinasi käydä huonosti, meinasin siis pettää. Onneksi järki tuli mukaan kuvioihin ja mitään ei tapahtunut.
Sen jälkeen olen miettinyt olemmeko edes valmiita vanhemmiksi.. Tai olenko minä.
Olen kyllä halunnut monta vuotta jo lasta, ihan seurustelumme alusta. Nyt kun olisi mahdollisuus niin kaikki tuntuu hankalalta..
Onko kellään samantapaisia neuvoja tai ideoita miten eteenpäin?
Nyt jo vähän helpottaa, kun pääsee jonnekkin tilittämään.. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm.. kannattaa puhua. Itse olen aika jyrkkä näissä lapsiasioissa: jos suhde ei ole täysin kunnossa, niin lapsen myötä se vain huononee. Jos olit vähällä pettää, minusta se kertoo aika paljon.. ei ehkä kannattaisi kiirehtiä sen lapsen kanssa juuri nyt.. Eli koita puhua miehellesi fiiliksistäsi, edelleen. Tsemppiä.
Jo siitä asti kun ehkäisy jätetään pois, muutut. Ymmärrät selkeämmin (myös seksin aikana) mitä suojaamaton seksi tarkoittaa, että on mahdollisuus tulla raskaaksi. Vaikka muutos olisi toivottava, se on silti suuri eikä siitä kukaan selviä ihan olkia kohauttamalla :D on siis täysin normaalia että tunnet itsesi epävarmaksi. Suorituskeskeisyyden tunteminen on yksi oire siitä että toivot ja pelkäät sitä mitä siitä aktista voi seurata. Sen tuntee jokainen samassa tilanteessa oleva.
Hienoa tässä on se ettei sinulla ole kiire, että pystyt asennoitumaan lapsetekoon "tulee kun on tullakseen" -mallilla. Se on hienoa. Tunteensa sitä osaa tietää tarkkaan vasta sitten kun se on tapahtunut ja testissä on kaksi viivaa :D vaikka kuinka olet odottanut ja toivonut, ensireaktiosi on silti todennäköisesti paniikki ja pelko. Ne menevät myös ohi. Kaikki tunteet kuuluvat lapsen tekemiseen ja saamiseen, koko ajan yrittämisen aloittamisesta aina elämäsi loppuun. Yhtä vuoristorataa, hormoneillä höystettyä tai ilman. Yhtä perustavaa elämänmuutosta et muualta löydä!
Tarkoitukseni tällä vuodatuksella on vain rauhoittaa sinua, että muut kokevat aivan samanlaisia tuntemuksia ja et ole mitenkään outo tai sen epävalmiimpi äidiksi kuin kukaan muukaan. Ei siihen kukaan ole valmis ennenkuin on jo äiti! Miehesi kokee ehkä vielä huimempia tunnemyrskyjä ja epävarmuutta koska hänen ruumiinsa ei valmenna häntä isyyteen, hänen on tehtävä se kokonaan itse. Tai sitten voi hyvin olla että hän ei ajattele koko asiaa kuin harvemmin, että hänelle ne tunteet tulevat sitä mukaa kun tilanne realisoituu, eli jotain todellista on tapahtunut.
Onnea yritykseen!
***