että mä en sitten osaa mitään.... Tämä tunne on pyörinyt mielessäni aikaisemminkin, monesti...liian monesti. En tiedä löydänkö täältä yhtään saman asian kokenutta, mutta katsotaan.
"Pikakuvaus": Olin ystävä joka yritti tehdä kaikkea mahdollista, hankkia muiden kanssa kaikkea mahdollista, antoi neuvoja millä saisi pahaa oloa lievemmäksi...Kävi kylässä, lainasi rahaa, osti ruokaa, (viinaa), käytti ystävää ja lapsia matkoilla...Kuulostaako tutulta?
Tehnyt ystävyydelle mitä vain, antaisi kaikkensa jotta saisi toisen taas onnelliseksi, elämästä nauttivaksi ihmiseksi. Ei enää ystävä ole onnellinen, ei mikään kuulemma onnistu eikä mikään ole hyvin...välillä masentaa...Ei jaksa, mutta siinä itse miettii, että hei jospa minusta olisi apua? Miten voisin auttaa?
Kiitos ei sinusta ole mitään apua - Olet vain aliarvioinut elämääni ja minulla on kaikki hyvin, olen tyytyväinen elämääni näin. en kaipaa mitään ja mikään mitä ehdotat ei auta minua mitenkään.
No, mitäpä tässä?? Kaiken olen kuullut siitä että hyvin menee edelleenkin - Ikävä, rahasta pula, suunnitelmat ei ikinä onnistu eikä mitään mitä haluan. Minä, ystävä olen siis tämän ihmisen elämän pilaaja.....
Kuinka? Mitä olisi pitänyt tehdä muuta kuin auttaa? Jättää yksin rannalle "ruikuttamaan"?, mutta kuitenkin kuulen 5 min päästä, että kaikki olikin hyvin eikä elämässä ole mitään vikaa.
Miksi ystävä tuollaista valehtelee? Minä katkaisin välit koska en voinut enää auttaa enkä olla ystävä koska käyntini ja puheni, ajatukseni, tekoni kaikki saivat ystäväni masentumaan - En enää uskalla edes sanoa mitään...kenellekään. En halua satuttaa.
Onko tällaista sattunut kenellekään muulle?
"Pikakuvaus": Olin ystävä joka yritti tehdä kaikkea mahdollista, hankkia muiden kanssa kaikkea mahdollista, antoi neuvoja millä saisi pahaa oloa lievemmäksi...Kävi kylässä, lainasi rahaa, osti ruokaa, (viinaa), käytti ystävää ja lapsia matkoilla...Kuulostaako tutulta?
Tehnyt ystävyydelle mitä vain, antaisi kaikkensa jotta saisi toisen taas onnelliseksi, elämästä nauttivaksi ihmiseksi. Ei enää ystävä ole onnellinen, ei mikään kuulemma onnistu eikä mikään ole hyvin...välillä masentaa...Ei jaksa, mutta siinä itse miettii, että hei jospa minusta olisi apua? Miten voisin auttaa?
Kiitos ei sinusta ole mitään apua - Olet vain aliarvioinut elämääni ja minulla on kaikki hyvin, olen tyytyväinen elämääni näin. en kaipaa mitään ja mikään mitä ehdotat ei auta minua mitenkään.
No, mitäpä tässä?? Kaiken olen kuullut siitä että hyvin menee edelleenkin - Ikävä, rahasta pula, suunnitelmat ei ikinä onnistu eikä mitään mitä haluan. Minä, ystävä olen siis tämän ihmisen elämän pilaaja.....
Kuinka? Mitä olisi pitänyt tehdä muuta kuin auttaa? Jättää yksin rannalle "ruikuttamaan"?, mutta kuitenkin kuulen 5 min päästä, että kaikki olikin hyvin eikä elämässä ole mitään vikaa.
Miksi ystävä tuollaista valehtelee? Minä katkaisin välit koska en voinut enää auttaa enkä olla ystävä koska käyntini ja puheni, ajatukseni, tekoni kaikki saivat ystäväni masentumaan - En enää uskalla edes sanoa mitään...kenellekään. En halua satuttaa.
Onko tällaista sattunut kenellekään muulle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuntuu hassulta että asetat itsesi jotenkin kaikkivoipaiseen asemaan.
Miksi sinun pitäisi olla se joka pelastaa maailman ja vielä ystäväsi kaupan päälle?Kuinka Sinä voit?
Onko sinulla perhettä?tarkoitan isää, äitiä, sisruksia tai muita jotka asettaisivat sinulle omat rajasi. Olet jonkun lapsi, ystävilläsi on varmasti omat lapsensa, omat perheensä, omat aviomeiehensä ja poikaystävänsä, tarvittaessa omat lääkärinsä, oma uskontonsa.
Tuntuu kuin kaikki olisivat menneet sekaisin? Mihin on mennyt ihmisten itsestään huolehtiminen, itsestä välittäminen ilman että kukin leimaa itse itsensä itsekkääksi.Ystäväsi huolehtivat omasta elämästään,milloin sinä olet tehnyt asioita mistä itse pidät?Mitä harrastuksia sinulla on? Jokainen on jossain hyvä, missä sinä olet, paitsi toisten auttamisessa.
Jossain menee raja. Kun alkaa tuntumaan, että tyrkyttää kokoajan itseään saamatta mitään takaisin, on jossain pakko olla vikaa. En usko että vika on sinussa, ymmärrän sinua ja sinulla on oikeus tuntea miltä sinusta tuntuu mutta vika on olosuhteissa.
Milloin olet viimeksi pysähtynyt ja miettinyt milloin olet tehnyt ja nauttinut sellaisista pienistä ja ilmaisista asioista jotka auttavat sinua tuntemaan kuka sinä olet, sietämään yksinäisyyttä ja arkea?Kirjoittanut vaikka päiväkirjaa, kävellyt pitkän kävelyretken tai juonut kupin ihan makuista ja tuoksuista teetä?Katsellut auringonpaistetta ja vaikka tehnyt oman sarjakuvan?Vaikket omasta mielestäsi osaisi piirtää, ei osannut Vincent Van Goch:kaan..omasta mielestään.
Sitä mitä on olla juuri oma itsensä ilman että pitäisi olla toisille avuksi, mieliksi.Sinun ensisijainen tehtäväsi, ystävä hyvä on huolehtia siitä että sinun onnellisuutesi on kiinni sinusta, tehdä valintoja jotka ovat epäitsekkäästi itsekkäitä ja antaa toisten elää itse omaa elämäänsä. Sinun ei tarvitse pelastaa tai olla kaikkivoipainen ja muiden palastaja.
rauhaa ja onnellisia talvipäiviä, huolehdi itsestäsi ja ole onnellinen. Kaikkea hyvää Sinulle:)
joo, on minulla isä, äiti, veli ja hänellä oma kumppani ja minulla oma aviomieheni, mutta lapsia emme vielä ole saaneet, vaikka kovasti on yritystä ollut. Ehkä olen varovaisempi ensimmäisen menetyksen jälkeen.
Voin itse hyvin. Huolehdin itsestäni monella eri tavalla elämässä - Kirjoitan päiväkirjaa, tutustun itseeni tehden välillä jopa monologista puhelua jotta tietäisin mitä tehdä tai mikä auttaisi, puhun mieheni kanssa, teemme retkiä, nautimme juuri niistä pienistä ilmaisista asioista ja ennen kaikkea myös toisistamme.
Voisin sanoa, että ei omassa elämässäni ole mitään sellaista mitä kaipaisin lisää...Teen jo paljon asioita ja valokuvaaminen on myös eräs harrastuksistani, runoilun keskellä :D
Niin, olenkin huomannut, että minun pitää antaa toisten elää sellaista elämää kuin he haluavat. Sen olen oivaltanut itse tässä muutama päivä sitten, kun puhuin ystäväni kanssa. Tiedän, että olen niin erilainen muihin ystäviini verrattuna, että en ehkä siksikään osaa ymmärtää..Ehkä syy on se, että olen itse muuttunut paljon siitä millainen olin sinkkuna, tutustuttuani häneen. Hänen on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että en pidä enää niitä silloisia asioita "tärkeinä" En enää jaksa kuulla kuinka oli mukava olla kuskina, miten joku kapakka toimii, ketä oli missäkin ja mitä kukin teki kännissä...Ne tarinat ei enää 2 vuoden jälkeen tunnu järkeviltä, koska ne eivät siitä muutu.
Ehkä olen vain ymmälläni siitä miten joku voi iloita enää pelkästään tuollaisesta. Itse kuitenkin pidin sinkkuna ollessa myös muitakin asioita ilon tuojina :D
En ehkä ole sellainen ihminen ketä kukaan enää ymmärtää - Haluan liikaa ehkä ihmisille iloa ja sellaisia pieniä, ilmaisia muutoksia elämään joista suunnilleen tietää, että se saisi heidät taas nauramaan, hymyilemään, olemaan kuin aurinko pimeilläkin hetkillä - Tätä toivon jo liikaa.
Kiitos sinulle, kun luit ja vastasit. Asia on kuitenkin ollut ja on edelleen minulle hyvin tärkeä. Haluan, toivon, että saan sen hymyn ja ilon edelleen ystävälleni elämään!
"Olin ystävä joka yritti tehdä kaikkea mahdollista, hankkia muiden kanssa kaikkea mahdollista, antoi neuvoja millä saisi pahaa oloa lievemmäksi...Kävi kylässä, lainasi rahaa, osti ruokaa, (viinaa), käytti ystävää ja lapsia matkoilla.."
- kaikella kunnioituksella minusta kuulostaa että olet tehnyt jo ihan tarpeeksi,jotenkin hassulta silti kuulostaa tuo viestisi, en vielä tiedä mikä siinä mättää, ehkä pidät tiedostamatta itseäsi jotenkin muita parempana??
missä välissä hoidat itseäsi? Minusta kuulostaa että elämäsi menee muiden miellyttämisen piikkiin..en tiedä mutta minua ehkä pelottaisi ja kokisin tuollaisen aika tungettelevana käytöksen, jos antaisit muille hieman enemmän tilaa elää omaa elämäänsä ja elä sinäkin omaasi?
päättänyt tehdäkin. Tein päätöksen viimein. Annan todella ihmisten kasvaa sellaisina kuin haluavat. Siihen asiaan, että sanoit minun haluavan/kuulostavan olevan muita parempana niin ei ole totta tai ainakaan en itse halua sellainen olla - oolen pahoillani jos puheestani sai sen asian mieleen. ei ollut tarkoitus. jätänkin nykyään kaikki tekemään asioitaan niin niin kuin parhaaksi näkee. jatkan oman elämän elämistä täällä mieheni kanssa ja työssä käymistä ja harrastamista eri asioissa, mutta muiden elämää en halua enää edes seurata. en näköjään saa kuin epäileviä ajatuksia niin sellaista en halua. onneksi elämä on kuitenkin antanut minulle muutamia ystäviä joiden kanssa olen oma itseni, aina. ehkä minä en ole sopinut edellisille tutuille, ystäväksi.