Kokemuksia? Olen ilman varoitusta jätetty yksin, monen vuoden yhdessäolon jälkeen, kaverini vaan löysi yllättäen uuden rakkauden. Nyt tässä sitten riudun kotona, yksin ja en tunnu saavan mitään aikaiseksi, vaikka kuinka yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä edes jotakin. Olen siis täysin lamaantunut. Ei auta kun sanotaan että aika parantaa haavat kun ei pysty nukkumaan tai jos nukkuu niin mies hiipii yöllä uniin. Nyt kohtalotoverit, jotakin vinkkejä.
Yksin
jätetty
132736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä aloin kohentaa ulkonäköäni,käymään kuntosalilla ja tapailen uusia ihmisiä esim ravintoloissa ja
chatissa, voin jo aika aika mainiosti vaikka
aikansa se ero rasittaa kovasti.
Ehdottomasti oikein raju liikunta missä voi purkaa raivoa ja pahaa oloa. Kunnon liikunta session jälkeen on muutenkin sen verran väsy olo ettei tarvitse vähään aikaan ajatella. Parempi olokin siitä tulee ja kroppa kuntoutuu ja kiinteytyy.
Ei kun mars lenkille. Siellä näkyy olevan erittäin kaunis päivä, joskin vähän kylmä.
Psykologinen tosiasia on, että on olemassa kahden tyyppisiä ihmisiä. NImittäin toiminnallisia ja asioita märehtiviä. Ensimmäiset purkavat tunteitaan esimerkiksi juuri liikuntaan tai muuhun tekemiseen torjuen näin syvät tunnemyllerrykset. He selviät jaloilleen nopeammin - ainakin ulkoisesti.
Toinen ihmistyyppi taas märehtii tunteitaan ja vajoaa niihin syvästi kykenemättä toimimaan juuri millään tavalla. Tähän tyyppiin ei liikunta tai muutkaan actionit auta! Ero- ja muut syvät tunneprosessit vievät pitkän ajan ja jaloille pääsy on vaikeampaa, mutta onnistuu aikanaan.
Tämä kaikki liittyy paitsi opittuihin ajatus- ja käytösmalleihin myös aivojen rakenteeseen ja aivokemiaan.
Elä sinä omalla tavallasi ja omaan tahtiisi!
Jaottelusi on ihan hyvä, varmaan tosiasia. Mutta tuskinpa lohduttaa ketjun aloittajaa.
Minä sanoisin ap:lle, että kannattaa tällaisessa tilanteessa tehdä kaikki mahdollinen oman itsen hyväksi; eli tehdä kaikkiea sellaista mukavaa, josta tulee itselle parempi olo (alkoa lukuunottamatta).
Aluksi tuntuu pahalta, mutt se jo, että tekee asioita, antaa itselle tunteen, että kykenee toimimaan shokista huolimatta. Illalla voi sitten todeta, että teinpäs tänääkin vaikka mitä, vaikka olo oli surkea.
On hyvin ikävää tulla jätetyksi tällä tavalla; se on epäreilua. Olisi hyvä, jos olisi jonkinlaiset puhevälit tähän exään, että voisi keskustella tilanteesta edes vähän, sitten kun pahin shokki on ohi.
eilen valvoin puoli yötä. Aamulla otin itseäni niskasta kiinni ja sain edes jotakin aikaiseksi.
Nyt taasen kun hämärtää, niin masentaa ja masentaa yksinäinen viikonloppu. Mutta summasummarum, nähtävästi minussa on sekä murehtiaa että toiminnallisia piirteitä, mutta Kiitos kun olette antaneet asiallista palautetta!!
vaan ajan kanssa selviää ja nytkin huomasin että on lauantai jota heti eron jälkeen suorastaan pelkäsin.
Eli olen tottunut jo viikonloppuun yksin ja ei se tunnu pahalle yhtään.
Itse kävin pohjamutia myöten läpi kaiken ja kun olin päässy selville vesille ex jäi mielestäkin eikä enää ahdistanut millaan lailla.
tässä on itsellä täysin samat fiilikset. Väistämättä on se ero tulossa. Herään keskellä yötä murehtimaan elämääni, edellisyönä valvoin neljä tuntia... Pitäis vaan toimia, etsiä uutta asuntoa jne. mutta kun masentaa, ja mietin vaan, että miksi just mulle kävi näin?
Kai se elämä tästä piristyy, kun kevätkin tulee...jospa löytäisin uuden rakkauden
muisteleppa sinkkuaikoja!? mikä paratiisi se oli-saat mennä ja tulla, pussata milloin tahansa ketä tahansa. Tai voithan laittaa vahingon kiertämään;) -ilkeää- tiedän, mutta toimii terapianaxD
paneta. Jo vain helpottaa........
Huolehdi siitä, että nukut tarpeeksi. Unettomuus ja valvotut aamuyön tunnit saavat olon vielä kamalammaksi.
Itse hakeuduin lopulta ammattiauttajalle nimenomaan unettomuuden takia, vaikka muutoin tuntui, että erosta olisi päässyt omin voimin yli.
ja selville vesille on päästy, paremmille, puhtoisille ja avarille vesille!
Pane nyt vaikka paperille mahdollisia hyviä puolia, joita ero on jo tuottanut, samoin ne kurjat puolet. Joskus katsele niitä ja jos toteat "kaikki on ennallaan", hae vaikka väkisin vielä yksi hyvä puoli erostasi. Tällaiset asiat pitäisi päästä puhumaan, niin että ne loppuvat kohdaltasi kokonaan. Jokainen ero on, niin sanotaan, pieni kuolema. Kokeneena voin sanoa sen olevan totta. Vaan - maailma on täynnä kaikenikäisiä ihmisiä, et todellisuudessa ole yksin, olet kasvamassa johonkin uuteen. Anna itsellesi aikaa, ala elää tulevaisuudessa.
Olen tavallani yksin jätetty myös. Mutta eri syystä kuin sinun tapauksessasi. Tähän ei liity ulkopuolisia suhteita. Avopuolisoni tavallaan "jätti" minut, vaikka erosimme yhteisellä sopimuksella. Mielestäni kaikki yritin tehdä suhteen eteen,mutten enempiä voinut.En kelvannut sellaisena kuin olen.Enkä kelpaa edelleenkään. Sitä,miltä se tuntuu, ei voi tietää kukaan, joka ei ole sitä kokenut! Kauheaa on se, että meillä on lapsi joka yhdistää aina. Minun on pakko kelvata äidiksi lapselleni, vaikka siinäkin olen varmasti huono. (ja välillä uskon niin itsekin) Joudun tekemään töitä sen eteen, etten ajattele itseäni niin huonoksi ihmiseksi, rumaksi, mitääntekemättömäksi jne. Muut joutuvat väliin sanomaan, että enkö ymmärrä että olen kaunis jne.
Syyt miksi ero tuli ovat moninaiset, en kelvannut sellaisena kuin olin, kieltämättä menin yli monissa asioissa. Mutta minkäs enää teet.
Tässä ollaan tahkottu jo pitkään ja ero on kohta varmasti edessä. Vaikka keskustellaan ja jutellaan ja yritetään yhdessä, niin ei se ero tunnu helpolta näinkään. Toisaalta voi olla jopa helpompaa, jos toinen tekee jotain anteeksiantamatonta esim. rakastuu toiseen. Silloin voi vihata rauhassa ja unohtaa turhat toiveet.
Pelottavinta on että vuosia kestäneen suhteen takia olen vieraalla paikkakunnalla, töissä ja ilman ystäviä. Ja kohta ilman poikaystävää.
Mutta jotenkin kummasti elämällä vaan on tapana kantaa! Jaksamista ja ylös ulos ja lenkille!