Tunnen pientä syyllisyyttä siitä, että olen todennut, etten ilmeisesti koskaan halua lapsia.
Kaveripiirissä on alkanut lisääntymiskausi. Yksi odottaa, toisella on jo lapsi, kolmannella vauvakuume. Puhutaan vain maidontuotannosta, rintapumpuista, vauvanvaatteista.
Itketään sitä, kun vauva valvottaa kaiket yöt ja päivät. Ja täytyy todeta, että tuttavapiirin vauvat tosiaan rääkyvät, lähes tauotta. Ja murehditaan sitä, kun paikat ovat repeytyneet synnytyksessä.
Ystävien kanssa ei voi enää käydä missään, kun ohjelmassa on vain vauvanhoitoa, vauvantarvikkeiden shoppailua, vauvasitä ja vauvatätä. Sankarijuttuja synnytyksestä, luentoja rintatuöehduksista ja sängyn muovittamisesta, ettei patja kastu maidosta.
Kumma juttu, kun tämä koskee vaan äitejä. Lapsellisten parien miehet käyvät ulkona kavereidensa kanssa jopa enemmän kuin ennen, eivät he ihmettele vaippoja ostoskeskuksessa. Olen huomannut, että miehet eivät kestä olla kotona itkevän vauvan ja homssuisen äidin kanssa.
Miksei kavereita saa enää ulos eikä tekemään mitään hauskaa? Miksi vauva estää naista tekemästä kaikkea - mutta miehet voivat silti juosta mielensä mukaan? En tosiaan taida hankkia lapsia!
Kaveripiirissä on alkanut lisääntymiskausi. Yksi odottaa, toisella on jo lapsi, kolmannella vauvakuume. Puhutaan vain maidontuotannosta, rintapumpuista, vauvanvaatteista.
Itketään sitä, kun vauva valvottaa kaiket yöt ja päivät. Ja täytyy todeta, että tuttavapiirin vauvat tosiaan rääkyvät, lähes tauotta. Ja murehditaan sitä, kun paikat ovat repeytyneet synnytyksessä.
Ystävien kanssa ei voi enää käydä missään, kun ohjelmassa on vain vauvanhoitoa, vauvantarvikkeiden shoppailua, vauvasitä ja vauvatätä. Sankarijuttuja synnytyksestä, luentoja rintatuöehduksista ja sängyn muovittamisesta, ettei patja kastu maidosta.
Kumma juttu, kun tämä koskee vaan äitejä. Lapsellisten parien miehet käyvät ulkona kavereidensa kanssa jopa enemmän kuin ennen, eivät he ihmettele vaippoja ostoskeskuksessa. Olen huomannut, että miehet eivät kestä olla kotona itkevän vauvan ja homssuisen äidin kanssa.
Miksei kavereita saa enää ulos eikä tekemään mitään hauskaa? Miksi vauva estää naista tekemästä kaikkea - mutta miehet voivat silti juosta mielensä mukaan? En tosiaan taida hankkia lapsia!
Vastaukset 54
Vanhimmat
Se on rankkaa aikaa varsinkin äidille.Se että et saa enää tyttökavereitasi ulos, johtuu varmaan siitä että he ovat niin väsyneitä etteivät jaksa lähteä enää mihinkään.Muistan aikoinaan että kauppareissu yksin oli todellista juhlaa.Mutta jos saat suostuteltua, niin vauva vaan isän syliin välillä.Äiti tarvitsee sitä omaa aikaa vaikkei nyt mihinkään olisi menossakaan.
tuo on! Ei mikään muu.
Itselläni on kolme lasta. Mieheni ei ole mikään kotitalousekspertti, mutta lapsia hän on hoitanut ja ruokkinut aina poissaollessani. Tosin ensimmäisiin kuukausiin poistuin esikoiseni luota vain muutamaksi tunniksi kerrallaan enkä edes kovin usein. Mitä enemmän lapsia sitä suurempi tarve on päästä kotoa toisiin maisemiin!
Rakastan lapsiani, mutta olen sitä mieltä, ettei äidin koko elämä tarvitse pyöriä niiden ympärillä kaikenaikaa. Sillä kerjää itselleenkin pelkkiä vaikeuksia.
joo ihan samaa mieltä oon! sit kun lapsia hankkii ei ole enää vapauteen paluuta!!!
Miksi kannattaisi yleensäkään sellaiseen ankeuteen alistua. Itse aion matkustella maailmalla, pitää huolta itsestäni ja luoda loistavaa uraa.
Kyllä noita teiniäiti-nyhveröitä on jo tarpeeksi tässä maassa!! Kenenkään ei tarvi raskaaksi nykyaikana tulla, jos huolehtii ehkäisystä, joka nykyään on helppoa!!!!
"Kyllä noita teiniäiti-nyhveröitä on jo tarpeeksi tässä maassa"
Tosi "hauskasti" sanottu, kun maan synnyttäjien keski-ikä on jo 29 vuotta. Eli huikean korkea.
Totta tuo, että teiniäitinyhveröistä ei varmaankaan ollut kyse alkuperäisessä vistissä. Olihan kyseessä "lisääntymis-ikä". Mutta höpöti höpsis sanon tuohon sinun kommenttiisi huikean korkeasta iästä. Lääkärit toki toitottavat sitä, että synnyttäjien keski-ikä on liian korkea, mutta koskapa lääkäri olisi ollut oikeassa. Elämäänsä on turha "pilata" nuorena, jos ei tunnu siltä, että haluaisi lapsia. Toisenlainen lääketieteellinen tutkimus on sitä mieltä, että ihmiset ovat kyllin terveitä synnyttämään vaikka nelikymppisenä.
ruikkuttajista ei ole vastuun kantajiksi eikä suvun jatkajiksi. parempi on etteivät jatka sukua niin saadaan vahvempi ja parempi sukupolvi tulevaisuuten. ruikuttakaa vaan kapakoissa.
"Itse aion matkustella maailmalla, pitää huolta itsestäni ja luoda loistavaa uraa."
Kommenttisi perusteella on melko helppo vetää se johtopäätös, että loistavat urat ovat muita kuin sinua varten.
Tuumailee
N. 30 maata nähnyt kolmen akateemisen loppututkinnon omaava 2 pojan isä
on helpompi luoda uraa kuin äideillä! Siitäkin voi olla kyseenalaista mieltä onko matkustelu lapsen kannalta paras ratkaisu, missään tapauksessa.
Tunnen useita perheitä, joissa perheen ISÄN uraa on luotu ulkomailla, vaimo ja lapset seuraavat perässä paikasta toiseen, vuodesta toiseen. 90%:lla noista lapsista on nuorena ja aikuisena ollut suunnattomia ongelmia. On kovin monia anorektikkoja, alkoholisteja (parikymppisiä!), huumeiden käyttäjiä, seksiaddikteja, masennusta... Minulla ei todellakaan ole hyvää kuvaa näiden "menestyjien" jälkikasvusta.
Niillä lapsilla on mennyt paremmin, jotka ovat jääneet kotimaahan äitinsä kanssa isän ollessa ulkomaan komennuksilla.
Sellaisia perheitä en jostain syystä tunnekaan, jossa äiti luo uraa maailmalla ja isä ja lapset kulkevat mukana.
"Itse aion matkustella maailmalla, pitää huolta itsestäni ja luoda loistavaa uraa." on mielestäni varsin aikuismaisesti sanottu. Siinä otetaan huomioon se, että lapsiin pitää sitoutua täydellisesti. Sitä ei voi tehdä vasemmalla kädellä hoidellen, kun uralta sattuu aikaa jäämään.
Mutta entä lapsiesi äiti/äidit? Onko heilläkin olut mahdollisuus opiskella monta korkeakoulututkintoa ja matkustella maailmalla? Siis muutenkin, kuin sinun ja lapsiesi huoltajana? Helppo miehenä sinun sanoa, kuinka paljon olet kavereidesi kanssa kierrellyt lastenvaateosastoja hauskana vapaa-ajanvietteenä?
"Edellinen Seuraava
Isillä
Kirjoittanut: Ronja, 13.3.2003 klo 11.15
on helpompi luoda uraa kuin äideillä!"
Minä en ole koskaan saanut erittäin suuren kansainvälisen yrityksen korkeinta organisaation palveluksessa olevalle henkilölle annettavaa huomionosoitusta.
Vaimoni on.
Pääsin vain aviopuolison ominaisuudessa siivellä elämäni hienoimmalle matkalle Saksaan 4 päivän tapahtumaan, jonka yhteydessä ansiomerkit luovutettiin.
Olihan se mukava katsomossa seurata, kun ympäri maailmaa 60 mitalinsaajan joukossa oli 5 naista, joista yhden vieressä saa yöt kuorsata. Suomeen tulee kyseisiä ansiomerkkejä 2/vuosi.
Kumpikaan meistä ei ole ollut päivääkään ulkomailla varsinaisessa ansiotyössä. Pojat aloittivat tänä syksynä opiskelut. Toinen yliopistossa toinen ammattikorkeakoulussa.
"Mutta entä lapsiesi äiti/äidit? Onko heilläkin olut mahdollisuus opiskella monta korkeakoulututkintoa ja matkustella maailmalla?"
Yksikössä: Äiti.
On ollut mahdollisuus opiskella yksi korkeakoulututkinto. On matkustellut - tosin ei niin ihan paljon kuin minä.
Katso: "Joopa joo" klo 11.51.
"Helppo miehenä sinun sanoa, kuinka paljon olet kavereidesi kanssa kierrellyt lastenvaateosastoja hauskana vapaa-ajanvietteenä?"
Lähinnä vaimon kanssa.
Yklsi korkeakoulututkinto ei ole sama kuin monta. Vähän ulkomailla matkustelu ei ole sama, kuin matkustella paljon. Miksi et ole tarjonnut vaimollesi samanlaista mahdollisuutta rakentaa uraansa, kuin sinä olet ottanut itsellesi?
Kyse olikin siitä, että minä naisena joudun kiertämään niitä vauvanvaateosastoja äidin kanssa sillä aikaa, kun miehet tekevät jotain muuta. Miksi et ole kavereidesi kanssa tehnyt vauvaostoskierroksia? Kun lähdet kavereiden kanssa jonnekin, otatko lapset mukaan? Ajatteletko aina ensin menoja sopiessasi, kuka hoitaa lapset?
"Miksi et ole tarjonnut vaimollesi samanlaista mahdollisuutta rakentaa uraansa, kuin sinä olet ottanut itsellesi?"
Lue "Joopa joo" klo 11.51.
"Miksi et ole kavereidesi kanssa tehnyt vauvaostoskierroksia?"
Miksi kavereiden kanssa? Eiköhän me vaimon kanssa kaksin paremmin osanneet ne ostokset tehdä.
Allekirjoitan empimättä kaikki sinun esittämäsi faktat noin yleisellä tasolla.
Naisilla työelämän ja kodin yhteensovittaminen on normaalisti paljon vaikeampaa kuin miehillä. On synnyttämiset, äitiyslomat, lasten sairastelut jne.
Nämä yleensä kaatuvat äidin hoidettavaksi (esim. synnytys useimmiten). Tämä taas saattaa aiheuttaa ongelmia mahdollisen uran luomisen osalta. Jotkut naiset ovat tehneet kylmästi päätöksen: Ei avioliittoa - ei lapsia - uraputkessa eteenpäin HIIIIIIOP!
Kukin rakentaa oman elämänsä palikoilla sellaisen pyramidin/leikkimökin kuin itse haluaa ja kykenee.
Samoin tuo pitää varmasti paikkansa, että jos joudutaan ramppaamaan ja asustelemaan useassa eri maassa, niin se tuo lapsiin rauhattomuutta ja juurettomuutta, joka saattaa sitten ilmetä erilaisina ongelmina, joihin viittasit.
Valitettavan moni isä toteaa jossain vaiheessa, kun silmät tietyllä tavalla avautuvat, että "kyllä minun olisi pitänyt olla enemmän lasteni ja perheeni kanssa silloin, kun lapset olivat pieniä".
Silloin se on myöhäistä.
koko perhe on onnellinen yhdessä ollessa.eikä vaimokaan kapakoissa halua juosta...
Siis miksi te kaikki luulette, että jos haluaa mennä jonnekin, niin ainoa vaihtoehto ovat savuiset kapakat?
En minäkään näitä äitejä mihinkään kulmapubiin raahaisi, enhän sellaisissa junttipaikoissa käy itsekään. Vaan vaikka viikon ulkomaanmatkalle (ei aurinkorannalle, vaan kaupunkeihin sivistymään), vaikka ostoksille kunhan ei katsota vauvatavaraa, kahville ilman rääkyvää ipanaa, avoautoajelulle ja piknikille kesällä... Mutta eihän se onnistu. Minun autooni kun ei saa vauvanistuinta. Eikä tule saamaan tulevaisuudessakaan.
sun kavereiden lapsille. Ne kun viettää ennemmin aikaa lapsensa kanssa kuin sun. Kuinka sairasta tuo on?
Tuskin hän mustis on. Kyllä kavereissa tapahtuu kumma muutos. Mun lapset jo koululaisia, opiskelukaverit lisääntyvät nyt, yksi toisensa jälkeen saa vauvakärpäsenpureman, niistä oireista tässä puhutaan. "oireena on mm. muovimukien ihastelua"
Väite että isät ei kestä lapsen itkua pitää ja ei pidä paikkaansa. Omalla kohdallani kestäminen on koliikkilapsen kanssa ollut välillä vaikeaa, mutta EI YHTÄÄN sen vaikeampaa kuin vaimollenikaan. Kyllä vastuu lapsesta täytyy olla yhteinen. Ymmärrän kavereitasi, jotka eivät lähde kanssasi ulos/ravintolaan. Lapsi kun ei empatia syistäkään nuku aamulla yhtään pidempään. Lisäksi vastasyntyneen äideillä tuntuu olevan taipumus pitää itseään korvaamattomina, mitä toisaalta ovatkin, mutta ei luoteta lasta täysin isän hoitoon. Esikoisen kanssa meillä kävi näin. Kun äiti ei vielä oikein itsekään osaa, miten se voisi luottaa miehen osaavan? Toisaalta sun on hyvä hyväksyä se tosiasia, että ennen sulla oli kaveri, nyt on kaveri ja sen lapsi. Ei lasta voi mihinkään jättää shoppailun tai kahvilassa käynnin ajaksi. Etenkään jos mies on esmex töissä. En kyllä ymmärrä niitä isiäkään, jotkä kuluttaa kaiken vapaa-ajan kavereiden kanssa jos kotona on perhe. Itse en vähää vapaa-aikaani halua/jaksa "törsätä". Jos molemmat ei ole valmiita uhraamaan entistä "omaa aikaa" lapselle, ei niitä pidä silloin tehdä.
Sori, juttu vähän karkas, mikähän se kysymys oli mihin mä aloitin vastaamaan?
Ainakin jos ajattelen omien tai mieheni kavereiden perheitä, niin naiset esim kylässä ollessa hyppyyttävät vauvaa koko ajan. Minä ainakin lykkäisin sen puoleksi aikaa isälle. Isät vaan keskustelevat kaikesta muusta, ei sanaakaan vauvoista. Naisena saan kuunnella pelkkiä vauvajuttuja, tosin yleensä liitynkin sitten miesten seuraan puhumaan järkeviä.
Ainakin tuntemissani lapsiperheissä isät ovat joka ilta porukalla jossain ulkona. Jos äidit haluavat harrastaa jotain, he yrittävät tunkea vauvojaan muille, esim minulle hoitoon. Kun isä ei voi hoitaa, kun on joka ilta jokin tärkeä harrastus... Minusta miehen pitäisi pitää puolet vanhempainlomasta ja hoitaa oma osuutensa lasta naisen mennessä töihin.
...kaikissa perheen elämään liittyvissä töissä? Mä olen eri mieltä. Mun mielestä puolisot täydentää toisiaan. Jos joidenkin elämäntilanteeseen sopii paremmin se että mies jää kotiin lapsen kanssa, niin mikä ettei. Tosin lapsen imettämistä ei mun mielestä saa lopettaa liian aikaisin ja naisella on siihen hommaan "paremmat" edellytykset. Jos joku haluaa lypsää ja antaa lapselleen korviketta jo pienenä, se on sen asia. Ihmettelen ajatusta, että päivähoitoa kehittämällä, pienen vauvan vanhempien pitäisi molempien pystyä käymään tasapuolisesti töissä. Tasa-arvon keppihevosella ratsastamalla viedään vauvan oikeus olla kotona. Ennemmin kotona hoitamisesta pitäisi tehdä kannattavampaa. Pelkästään tasajako kaikessa ei ole tasa-arvoa. Jos tästä saan sovinistin leiman niin tulkoon sitten. Lasta hoidan vapaa-aikanani paljon, silti meille molemmille jää vähän aikaa jopa omille harrastuksille. Miksi sellaisen ajatuksen hyväksyminen, että minä olen joissakin asioissa vaimoa parempi ja päinvastoin, on joko sovinismia tai feminismiä? Meillä tehdään hommat yhteisymmärryksessä ilman mitään ehdotonta 50/50-tavoitetta, mikä tuntuu sulle olevan ehdoton edellytys onneen ja tyytyväisyyteen. Mun osuus lapsen hoidosta voi vaihdella 0-100% välillä. Todella räikeää ja ennenkuulumatonta??????
...kaikissa perheen töissä on ainut oikeudenmukainen tapa hoitaa asioita? Mä oon eri mieltä. Miks sellaisen ajatuksen hyväksyminen, että mies on joissakin asioissa naista parempi ja päinvastoin, on joko sovinismia tai feminismiä? Olen vähänä vapaa-aikanani paljon lasten kanssa. Silti molemmille jää aikaa jopa omille harrastuksille. Ihmettelen ajatusta, että päivähoitoa kehittämällä pitäisi luoda molemmille pienen lapsen vanhemmille mahdollisuus työntekoon. Tasa-arvon ontuvalla keppihevosella vietäis vauvan oikeus olla kotona. Ennemmin kotona hoitaminen pitäis tehdä kannattavammaksi. Meillä asiat hoidetaan yhteisymmärryksessä toisiamme täydentäen, ilman mitään 50/50-tavoitetta, mikä tuntuu sulle olevan ainut oikeudenmukainen tapa. Mun osuus lasten hoidosta vaihtelee 0-100%:n välillä???! Ennenkuulumatonta ja räikeää????? Jos tästä mulle napsahtaa sovinistin leima, niin antaa tulla vaan. Sen kanssa pystyy elämään paljon paremmin kuin pitäen ainoana johtolankana elämässä tasajakoa. Elämä, ihmissuhteet ja tasa-arvo ei oo matematiikkaa.
Lähetin sitte kahdesti lähes saman viestin kun näytti, ettei eka menny läpi.
Toimitus pahoittelee sattunutta kömmähdystä.
No jopa olet yksipuolisen kuvan saanut asiasta. Ainakin noiden isien suhteen - ilmeisesti kaveripiirisi iseiksi tulleet ovatniitä kehittymättömiä yksilöitä, jotka eivät halua ja joille ei näin muodoin voi edes antaa vastuuta yhteisen lapsen hoidosta. Oma mieheni suorastaan patisti minua ulos, ja kyllä minä myös menin, silloin kun mieli teki. Mutta kun ei tehnyt usein. Katsos, naisessa tapahtuu muitakin kuin fysiologiasia muutoksia hänen tullessaan äidiksi - hän haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa vauvansa kanssa. Luonnolla on omat tapansa turvata myös ihmisten jälkikasvun hyvinvointi.
Ja eivät ne miehet siitä itkusta kärsi sen enempää kuin naisetkaan. Tuttavapiiriisi näemmä sattuu vain kuulumaan vain yhdensorttisia miehiä, niitä jotka kuvittelevat yhä elävänsä sinkkuina myös parisuhteen ja perheen perustamisen aikaan.
Useimmiten, miehet sekä haluavat ja osaavat sitä jälkikasvuaan hoitaa - eivätkä kyllä itsekään miltään varsinaisilta Don Juaneilta näytä valvotun yön jälkeen (viitaten noihin homssuisiin vaimoihin).
Et kai vain ole vielä kypsynyt tarpeeksi hankkiaksesi lapsen, eikä sinun siinä tapauksessa pidäkään. Näet vain ne lasten hoidon ikävät ja väsyttävät puolet, mutta ne äidit ja isät näkevät ja saavat osakseen myös kaiken sen palkitsevuuden, minkä saa lapsen kehitystä seuratessaan.
Ja vanha legenda pitää kyllä paikkansa - yksi vauvan hampaaton hymy ja ihana vauvatuoksu saavat kyllä unohtamaan rankimmankin valvomisen!
Ehkä sinuakin joskus kohtaa vielä se onni, että olet tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta muistakin kuin vain omasta itsestäsi
Minusta lasta ei pidä hankkia, ellei ole omaa asuntoa, molemmilla hyvät autot, hyvä ura, jne. Ihmettelen kavereitani, moni vauvan hankkinut kun asuu joko vuokralla tai velkaisessa asunnossa, auto on surkea, töissä ei ole vielä ehditty kunnolla käydä...
Ja missä on se onnellisuus vauvantuoksusta, kun mulle soitetaan ja itketään sitä, kun vauva vaan itkee ja mies liihottelee maailmalla?
Oma mieheni erosi yhdestä tyttöystävästään sen vuoksi, että tyttö olisi halunnut vauvan, vaikka mieheni opiskelut oli vielä kesken! Hän tuntuu tosin olevan mies, joka ei vauvaa juuri hoitaisi. Olenkin sanonut, että turha minulta tulla vauvaa kärttämään.
"Minusta lasta ei pidä hankkia, ellei ole omaa asuntoa, molemmilla hyvät autot, hyvä ura, jne. Ihmettelen kavereitani, moni vauvan hankkinut kun asuu joko vuokralla tai velkaisessa asunnossa, auto on surkea, töissä ei ole vielä ehditty kunnolla käydä..."
Me opiskelimme ensin molemmat tutkinnot valmiiksi ja menimme töihin. Sitten aloimme hankkia lapsia (kovaa harjoittelua toki matkan varrella). Vaimoni oli 29 v. kun ensimmäinen poikamme syntyi.
Meille tämä järjestys oli hyvä. Jotkut tekevät toisin.
Minä opiskelin kaksi muuta tutkintoa työn ohella.
No problem.
Hampaattomat hymyt eivät hellytä kaikkia. Toisaalta jos vauva olisikin ihana, ihanampi se on kun se on jonkun toisen vaivoina...!
Siinähän kärsitte!
Vain lapsiasiat itse kohdallaan kokenut tietää mistä puhuu.
Te lapsia omaavat luulette että kaikki haluaisivat lapsia kunhan vain saatte heidät käännytettyä.
tarvitsekaan haluta.
Vaan tuon nimimerkin "Pöh" kommentti paljasti, että kirjoittajalla on noussut paljon ureaa kaulan yläpuolelle, missä sitä ei pitäisi olla.
Jos vaatimukset lapsen tekoon ois kaikilla noin kovat, niitä ei tekis kukaan. Velaton asunto on joskus 50-kymppisenä. Hyvin harva tulee saavuttaan noita utopistisia kriteerejä koskaan, oli lapsia tai ei. Siinä on sulle elämän tavoitteita, materiaa helvetisti. On varmasti parempi, ettei ihmiset joiden arvot liittyvät ainoastaan rahaan ja sen palvomiseen, teekään lapsia. Jos tossa oli kaikki mitä sä arvostat, niin sulle ei tuu ikään riittään mikään. Aina puuttuu jotain mikä estää olemasta onnellinen. Täydellistä hetkeä lapsen tuloon ei ookkaan. Elämässä on aina jotain kesken. Mulle on tosin AIVAN YKS JA SAMA tekeekö joku lapsia vai ei. Arvot ihmetyttää. Tai niiden puute. Missä on onnellisuus kun ne soittaa sulle...vauva itkee...meillä taviksilla on elämässä vaihtelevasti hyviä ja huonoja hetkiä. Kuitenkin enemmän hyviä. Jos sulla on PELKÄSTÄÄN hyviä, sä et voi olla 3 vuotta vanhempi. Myy se syntymälahjana saatu kultalusikka ja osta kaksi tuliterää autoa ja talo. Se on sulle se elämän juttu. Mutta älä aja niitä autoja ennen kuin oot 18-vuotias ja omistat kortin.
"Minusta lasta ei pidä hankkia, ellei ole omaa asuntoa, molemmilla hyvät autot, hyvä ura, jne."
- kesämökki
- oma tenniskenttä
- purjevene
- lomaosakeosuus Saariselällä ja Costa del Solilla
Eihän sitä lapsia sovi mihinkään keskeneräiseen juttuun hommata.
Eikö?
Mä kiireessä unohdin mainita nuo merkittävät lapsen tekoon liittyvät elämän arvot. Taisinpa unohtaa golf-osakkeen ja Bell-merkkisen helikopterinkin, mikä on täysin välttämätön siirryttäessä perheen kanssa sinne Costa Del Solille. Kuka vastuuton ääliö sitä nyt lapsiaan tavallisella reittilennolla kuskaa?
mitä? Lapsi muuttaa totaalisesti kuviot. Äiti on huomattavasti enemmän sidoksissa lapseen kuin isä, etenkin vauva-ajan. Ei vaan kertakaikkiaan TEE MIELIkään lähteä mihinkään. Eikä kaikki miehetkään mene.
Myöhemmin, sitten kun lapsi on jo vanhempi, menohalut saattavat kasvaa.
En kyllä ymmärrä miksi ystäväsi puhuu vain lapsensa asioista. Vaikka vauva äidille onkin "number one" luulisi hänellekin olevan mukavaa puhua välillä jostain muustakin.
epäkypsä ja vain omaan napaasi tuijottava LAPINPÖLLÖ.
..ilmeisesti vietät päiviäsi ja öitäsi kahdestaan rääkyvän kersan kanssa. Mitä vikaa siinä on, jos haluan ajatella ensiksi itseäni? Jos en kestäisi olla kahden vauvan kanssa kaiket päivät ja illat, mahdollisesti yötkin, niin miksi pitäisi sellaisesta yrittää väkisin nauttia?
...sua tekeen lapsia. Ja mitä edellä oon oppinut ymmärtämään sun arvoista tai ettei niitä ole lainkaan, suorastaan pyydän: Älä tee lapsia, koskaan.
...sua tekeen lapsia. Ja mitä edellä oon oppinut ymmärtämään sun arvoista tai ettei niitä ole lainkaan, suorastaan pyydän: Älä tee lapsia, koskaan.
Täytyy sanoa, että lapsistasi kasvaa varmaan ihania pikku vihreitä, joille kelpaavat kuluneet kirpparin vaatteet ja sedän vanha polkupyörä.
Miksi sinun ei-materialistiset arvosi olisivat parempia kuin minun materialistiset arvoni? Parempaa tai huonompaa ei ole, on vain ERILAISIA mielipiteitä. Ja halusin vain kartoittaa, millaisia mielipiteitä isillä ja äideillä on.
Minusta lapselle pitää taata hyvät mahdollisuudet kasvaa heniksesti. Se tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla on aikaa olla lapsen kanssa, sitä aikaa ei ole jos täytyy tehdä ylitöitä asuntolainan maksamiseksi. Ja henkinen kasvu vaatii kirjoja, musiikkicd-levyjä, harrastusvälineitä. Sekä tietysti sitä kesämökkiä, jossa lapsi voi käyttää luovuuttaan askartelemalla käpylehmiä.
Kokemuksesta tiedän, että omakotitalossa asuneet lapset ovat keskimäärin luovempia ja henkisesti kehittyneempiä kuin vuokrakerrostaloissa asuneet. Olisi hienoa elää utopiassa, jossa rahalla ei olisi mitään merkitystä. Mutta emme elä. Raha ratkaisee.
Niin, ja ikä on 27- ei 18-vuotta.
Shannonilta lainattua soopaa: "Minusta lapselle pitää taata hyvät mahdollisuudet kasvaa heniksesti. Se tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla on aikaa olla lapsen kanssa, sitä aikaa ei ole jos täytyy tehdä ylitöitä asuntolainan maksamiseksi. Ja henkinen kasvu vaatii kirjoja, musiikkicd-levyjä, harrastusvälineitä. Sekä tietysti sitä kesämökkiä, jossa lapsi voi käyttää luovuuttaan askartelemalla käpylehmiä."
Sun mielipiteet on niin ristiriidassa keskenään, että niihin on tavallisen, rationaalisen, hyvin toimeen tulevan perheenisän vaikea sanoa mitään. Yritän kuitenkin. Minä ARVOSTAN rahaa, MUTTA vain sen takia että sillä saan ostettua lapsille ja koko perheelle kaiken mitä tarvitaan. Se ei ole itseisarvo, toisin kuin sinulla. Mihin kohtaan käpylehmää se mökki sijoitetaan? Tehdäänkö siitä pää vai ruho? Ainakin minun VELALLISEN talotonttini reunametsässä on lapset todistettavasti rakentaneet tällaisia otuksia, mihin ei oltu kyseistä mökkiä liitetty. Asuntolainan hoito luontuu ilman ylitöitä siinä missä vuokrankin maksu. Sun yhtälö ei vaan toimi, ilman jumalatonta perintöä tai vastaavaa. Ei yhtään velkaa, kaikki omaisuus maan ja taivaan väliltä, kaikki aika lapsen kanssa. Mun yhtälö toimii. Kohtuullisesti velkaa 200 neliöisestä talosta, VAIN yksi auto, vene, varaa kustantaa lapsille(2) niiden harrastukset, varaa ostaa JOPA UUSIA vaatteita, aikaa lapsille, lapseni omistavat jopa lukuisia cd-levyjä(ei piraatteja!!!) mutta kesämökkiä ei vielä ole, JOTTA EI TÄYTYISI ASUA TÖISSÄ JA HYLÄTÄ AIKA LASTEN KANSSA. Yhdessä asiassa oot oikeassa. Lapselle pitää taata hyvät mahdollisuudet henkiseen kasvuun. Siihen ei vaan tarvita välttämättä edes kaikkea sitä materiaa mitä minulla on. Aika ja välittäminen on avainsanat. Niitä ei saa rahalla.
kerrostalojen laitamilla ja rivitaloissakin (omistus- ja vuokra-asunnoissa) on usein metsää tai ulkoilualueita, joissa voi leikkiä käpylehmillä! Ei siinä mitään mökin pihaa tarvita.
Kerros- ja rivitaloissa on lasten kannalta se hyvä puoli, että he viihtyvät isompana, jopa liiaksikin, kavereidensa kanssa pihalla. Itse olin lapsuudessani (ainoana lapsena) kovin sidottu lähellä asuvaan ystävääni. Hän oli ainoa samanikäinen niillä seuduilla.
Ihmettelenpä vain miksi tunnet syyllisyyttä siitä, ettet ehkä koskaan halua lapsia ?? Valinta kait on täysin sinun omasi. Todennäköisesti kaveripiirissäsi on tapahtunut vain se luonnollinen ilmiö, että jossain vaiheessa ollaan valmiita lapsia tekemään ja sinä "erilaisena" et sopeudu joukkoon, etkä pysty näkemään asiaa itse äitien kannalta. Samoin mietin sitä kuinka pieni kaveripiirisi mahtaa olla, kun noin helposti pystyt yleistämään äidit yhteen ja isät toiseen kategoriaan. Kyllä minäkin tunnen äitejä, jotka eivät osaa muusta puhuakaan kuin omista muksuistaan ja se ärsyttää välillä itseänikin, vaikka olen äiti myös. Samoin tiedän isejä, jotka piupaut välittävät ottaa vastuuta lapsestaan ja rientävät illat harrastuksiensa parissa ja viikonloput kavereiden kanssa baareissa. Mutta valtaosa äideistä jotka itse tunnen, ovat niitä jotka ovat asettaneet lapsensa elämässään sijalle nro 1, mutta silti pitävät huolta myös itsestään ja "vaativat" oman vapa-aikansa ilman lastansa. Samoin isät jakavat yhdessä vastuun lapsenhoidosta pitäen kuiten oikeudet myös omiin menoihinsa. Kyllä useimmissa "terveissä" suhteissa käy kuiten niin, että lapsi piekemminkin yhdistää kuin erottaa puolisot toisistaan.
Tunnen paljon lapsiperheitä eikä yhdenkään perheen isä ole joka ilta kavereidensa kanssa ulkona! Puhumattakaan, että vauva rääkyisi yötä päivää ja äiti unohtaisi hoitaa itseään. Oikeastaan oikein ymmärrettävää, että äidin ja vauvan tilanne on tuo jos isä on jatkuvasti poissa!
kun koet lapset noin. Onko itselläsi lapsuudenaikaisia traumoja?
Itselläni on perheestäni huolimatta lapsettomia ystäväpariskuntia ja ihan oikeita sinkkuystäviä. He pitävät lapsista ja viettävät paljon aikaa milloin keneltäkin lainaamansa lapsen/lapsien kanssa. (Huom: Myös miehet ovat toiminnassa mukana eikä vain autonkuljettajina.) Jotkut lapset viettävät viikonkin "lainassa". Piristävää vaihtelua kaikille. Noiden lastenlainaajien ikäjakaumakin on suuri 21-65v.
Elämä on sitä miksi sen tekee. Jos ottaa sen asenteen, että lapsi tuhoaa naisen elämän niin aivan varmasti tuhoaa, ellei kykene näkemään mitään muita vaihtoehtoja.
täysin kieroutuneet asenteet lapsiin ja avioliittoon. Hän käyttää lapsista halventavia nimityksiä
"rääkyvät vauvat", "rääkyvät ipanat", "rääkyvä kersa"
Hänellä tosiaankin on joitakin traumoja sisällään ja ne purkautuvat tällä tavalla. Tai sitten kyseessä on muuten vain IHME TYYPPI.
Jollei itse halua lapsia, niin lapsiin voi suhtautua asiallisella tavalla ja ilman halveeraamista. Siihen tämä Shannon ei tunnu pystyvän.
Miksi?
En tiedä.
&%&
Siis, kun jollakin on erilaisia mielipiteitä kuin sinulla, hän on heti ihme tyyppi ja todennäköisesti mielisairaalan ylimmässä kerroksessa asustava traumaatikko?
Valitettavasti vain ne pikkulapset, joihin olen ollut yhteydessä, ovat itkeneet tauotta koko sen ajan, kun ollaan oltu esim. lapsiperheen luona vierailulla. Ja äiti on väsyneenä huokaissut, että noin se tekee koko ajan... Ja vanhempien puheista olen kuullut, että nämä lapset ovat elämänsä ekat 3-6kk itkeneet lähes tauotta.
Mutta todettakoon: arvostan kyllä fiksuja lapsia. En tee erottelua iän, sukupuolen, tms. mukaan. Kunhan ihminen on fiksu, maailmasta kiinnostunut ja mielipiteiltään suvaitsevainen. Kaikki lapsetkaan eivät valitettavasti ole sellaisia.
"Ja vanhempien puheista olen kuullut, että nämä lapset ovat elämänsä ekat 3-6kk itkeneet lähes tauotta.
Mutta todettakoon: arvostan kyllä fiksuja lapsia"
vauva, joka itkee ei ole fiksu.
OK - tuli selväksi.
Oletko muuten koskaan kuullut termiä "koliikki"?
...Ei sellaista tautia, millä nuo Shannonin kommentit selittäisi. Ehkä se on lapsena heitetty kolmesti ilmaan ja otettu kahdesti kiinni. En tiedä. Masentava tapaus. Lääketieteellisesti mielenkiintoinen.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Mielestäni lapsia ei pidä hankkia ennenkuin on ammatti, varmasti kestävä suhde ja vakituinen työpaikka. Vaikka lapset yleensä tarvitsevatkin enemmän äitiään kuin ísäänsä, tarvitsevat varsinkin pienet pojat isäänsä enemmän kun ilmeisesti monet isät poikiaan.
Itselläni ei vielä ensimmäistäkään lasta, eikä ole aikomusta hankkiakaan ainakaan viiteen vuoteen. Tunnen kyllä teiniäitejä ja viimeksi eilen keskustelin yhden heistä kanssa, sanoi että ei ole äitiys helppoa eikä synnytkykset herkkua. Nuorin tuntemani teiniäiti sai esikoisensa 14 vuotiaana ja jäi 20 vuotiaana kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi.
En suinkaan pidä lapsia riesana enkä vaivana, päinvastoin lapset ovat suloisia ja ihania, mutta mielstäni vastuu lapsista kuuluu ehdottomasti lasten MOLEMMILLE vanhemmille ja myös naisella tulee olla omaa aikaa lastenhoidon ohella. Onneksi omalle poikaystävälleni kotitöiden ja lastenhoidon jako tasapuolisesti on itsestään selvyys.
Luulen, että kaverisi ovat hieman kasvaneempia/aikuisempia ajastusmaailmaltaan kuin sinä. Tietysti he puhuvat lapsestaan, jos sillä hetkellä elämä pyörii lapsen ympärillä, mistäs muusta? Mutta minun kaveripiirissä ei asiat ole niin että lapsen omaavat puhuisivat jatkuvasti lapsistaan ja kyllä he kahvilla käyvät joskus ravintolassa. Uskoisin myös, ettet ole ymmärtänyt etteivät nämä lapset ikuisesti pysy vauvaiässä... Olen samaa mieltä siinä, että jonkun näköinen koulustus ja duunipaikka kannattaa hankkia ennen lasten tekoa. Mutta ovatko sitten uranuurtajat parhaita mahdollisia vanhempia, harvoin kotona jne.?
Minulla ja avomiehelläni on oma asunto ja auto, mutta tunnen etten ole vielä valmis kantamaan vastuuta lapsesta, mutta tiedän että tulen lapsia tekemään myöhemmin, jos vain olen kykenevä siihen. Se on myös totta, ettei lapsia ole pakko tehdä enkä suosittelisikaan jos tuonlaisen ajatusmallin omaa...
Kopioin tämän tuosta toisesta keskustelusta, sillä nämä sivuavat niin samankaltaisia asioita:
Arjen pyöritys on ja on aina ollut sekä miehen että naisen yhteinen työ. Työ- ja vastuujako tehdään henkilötasolla, ei yleisellä tasolla, eivätkä parhaatkaan kiintiöt voi kieltää tai pakottaa ketään kotitöitä tekemään. Lasten hoito on mielestäni kummankin vanhemman vastuulla, eikä pidä syyllistää työmarkkinoille palaavia naisia, jos ei syyllistä isejä, jotka eivät koskaan töistä luopuneetkaan.
Jokainen pariskunta päättää kuitenkin toimintatavoista keskenään, ja jos joku suostuu kyykytettäväksi, kaiken lastenhoidon, työn ja vastuun kantajaksi niin syyttäkööt itseään.
Mielestäni nainen on nainen kunnioittaessaan itseään ja omia päämäriään niin, ettei suostu uhraamaan niitä vain tapakäytännön vuoksi tai naisellisuuden mielikuvan vuoksi. Nainen voi olla hyvä äiti, vaikkei pitäisi äitiyslomaa lainkaan ja mies voi varmasti myös olla hyvä työntekijä vaikka pitäisikin vanhempainlomaa.
Oletko koskaan ajatellut sitä, että tämä maailma suosii vain niitä, jotka ajattelevat joka asiasta samalla tavalla kuin kaikki muutkin? Jos olet hiemankin poikkeava, olet heti välittömästi muiden silmätikkuna, ja sinuun saa kaataa kaikki vihansa, sillä se on enemmänkin kuin sallittua.
Olen kokenut tuota samaa jo lapsuudestani lähtien. Lapset eivät suinkaan ole mitään mamman pikku enkeleitä vaan _ihmisiä_, mikä tarkoittaa itsekkäitä, omaa etuaan ensisijaisesti tavoittelevia muiden hyväksikäyttäjiä, joista ehkä alle 1 % osaa ajatella omilla aivoillaan. Olin erilainen: minua kiusattiin. Olen edelleen erilainen: olen oppinut suuressa määrin välttämään liian pinnallisten/biologisten viettiensä vietävissä olevien seuraa ja hakeutumaan kaltaisteni seuraan. On aivan turha saarnata sellaisille, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan mitään omasta maailmankuvastaan poikkeavaa.
Olen erittäin pettynyt ihmisiin lajina. Tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa heillekin hyväksyä joku, joka ei ole samalla tavalla eläimellisten viettiensä vietävissä kuin muut. Siitähän lapsenteossa perimmältään on kyse, vieteistä. Se on alitajuista haavetta saada omat geeninsä jatkumaan maailmassa, josko sitten itse tuntisi olevansa kuolematon -siis niille, jotka eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään tai jälleensyntymään. He luulevat elävänsä ainoastaan geeniensä kautta, aivan kuin he luulevat olevansa itse ainoastaan biologiaa, kemiaa, siittiöitä, munasoluja ja geenejä. Eläimillä puhutaan vaisto- ja viettitoiminnoista; ihmisethän ovat tunnetusti jalompia, joten suvunjatkaminenhan on tunnetusti epäitsekästä uhrautumista, koska sen lukeminen viettitoiminnoksi olisi suorastaan suuren ihmislajin, kuninkaan (vai kuningattaren?) alentamista pelkäksi sieluttomaksi typeräksi eläimeksi, joka ei ole yhtään mitään.
Vai miten muuten voidaan perustella tämä _lähes_ jokaiselle pakollinen suvunjatkamisvietti?
Haluaisin tietää, kuinka moni teistä tietää millaisia itsekkäitä paskiaisia lapset voivat olla? Kuinka moni on joutunut _pahan_ koulukiusauksen uhriksi ja silti uskoo viattomiin pikku enkeleihin?