Olen kovasti pohtinut viimeaikoina, olisko siippani eksä ollut sittenkin oikeassa?Vanha koira ei opi uusia temppuja?
Olemme mieheni kanssa olleet koht 12 vuotta yhdessä, hän erosi entisestään kun tapasi minut, ts. liitto oli tullut jo tiensä päähän mutta avioero tuli vasta toisena seurustelu vuotenamme.Alku meni huumassa ja pian hakeuduimme samaan työpaikkaan töihin, mieheni ehdotuksesta että voisimme olla koko ajan yhdessä.
Olin kovin nuori, alle 20 vuotias seurustelumme alkuaikoina ja mieheni oli ensimmäinen seurustelusuhteeni.Mieheni parjasi useasti eks-vaimoaan,kertoi ettei seksielämä kiinnostanut enää usean synnytysten jälkeen kun vaimo rupsahti n. kolmikymppisenä.
Olen myös huomannut, että miehelläni on jokin hassu pakkomielle nuoriin, melkein poikamaisen laihoihin tyttöihin, joita hän katselee internetistä.Se on mielestäni hassua sillä olen aina luullut että miehet haikailevat isoja rintoja ja paksuja huulia, naisen näköisiä naisia.
No, mieheni rehvasteli seurustelumme alkuaikoina minulle usein kuinka petti ensimmäistä vaimoaan työmatkoillaan.Ajattelin hänen muutuneen mutta nyt minua on alkanut epäilyttämään.Olemme mieheni kanssa samassa työpaikassa ja nyt hän on ruvennut olemaan minua innokkaamin "iltatöissä" eikä näytä tarvitsevan enää apuani, ennen hoidimme työasiat yhdessä, ts. meillä oli samat työajat.
Lisäksi mieheni on alkanut kiristää minua ettei halua lapsia kannssani, ennekuin voi olla varma, etten käy enää ilman häntä ravintoloissa, en toki yksin mutta en edes saa tavata naispuolisiani ystäviäni.
Hänellä on jo ennestään useita aikuisia lapsia, mutta minusta on alkanut tuntua että nyt olisi aika jo täyttää aviolliset velvollisuuteni.
Minusta tämä on outoa sillä miksei hän yhtäkkiä halua että tapaan muita ihmisiä ilman hänen valvontaa vapaa-ajallani?Asumme aika kaukana ja illanvietot ystävieni kanssa ovat minulle hengähdystauko, mahdollisuus käydä syömässä ulkona, juoda lasillinen mutta en koskaan pettäisi miestäni, olen näissä asioissa hyvin konservatiivinen enkä siksi voi ymmärtää mikä mieheeni on mennyt? Ja olemmehan muutenkin yhdessä 24/7.
Illanvietot ovat minulle mahdollisuus purkaa sydäntäni ystävilleni, käydä tanssimassa jne.
Miksi siis näin?
Muutama ystävä on ottanut yllättäen etäisyytä ja yhtäkkiä tajusin olisiko miehelläni suhde jonkun nuoremman kanssa??
Pettääkö hän minua ja ei siksi halua että olisin ulkona ilman häntä, ts. olemme asumme pienellä paikkakunnalla ja työskentelemme pienessä yrityksessä, meidät kyllä tunnetaan..joten oliko ensimmäinen vaimo oikeassa, muuttuuko ihminen koskaan?
Kerran pettää, aina pettää?Siksikö mieheni yrittää eristää minua sekä ystävistäni, että muista ihmisistä ettei kukaan lipsauttaisi minulle totuutta??
Onko kokemuksia?? Olinko todella niin sinisilmäinen että nielin kaiken, jopa itsekunnoitukseni miellyttääkseni miestäni?Olivatko ystäväni, joiden katseista näin vuosia hiljaista epätoivoa sittenkin oikeassa, mieheni on narsisti ja pettää minua?
Voiko pettäjä muuttua??
Olemme mieheni kanssa olleet koht 12 vuotta yhdessä, hän erosi entisestään kun tapasi minut, ts. liitto oli tullut jo tiensä päähän mutta avioero tuli vasta toisena seurustelu vuotenamme.Alku meni huumassa ja pian hakeuduimme samaan työpaikkaan töihin, mieheni ehdotuksesta että voisimme olla koko ajan yhdessä.
Olin kovin nuori, alle 20 vuotias seurustelumme alkuaikoina ja mieheni oli ensimmäinen seurustelusuhteeni.Mieheni parjasi useasti eks-vaimoaan,kertoi ettei seksielämä kiinnostanut enää usean synnytysten jälkeen kun vaimo rupsahti n. kolmikymppisenä.
Olen myös huomannut, että miehelläni on jokin hassu pakkomielle nuoriin, melkein poikamaisen laihoihin tyttöihin, joita hän katselee internetistä.Se on mielestäni hassua sillä olen aina luullut että miehet haikailevat isoja rintoja ja paksuja huulia, naisen näköisiä naisia.
No, mieheni rehvasteli seurustelumme alkuaikoina minulle usein kuinka petti ensimmäistä vaimoaan työmatkoillaan.Ajattelin hänen muutuneen mutta nyt minua on alkanut epäilyttämään.Olemme mieheni kanssa samassa työpaikassa ja nyt hän on ruvennut olemaan minua innokkaamin "iltatöissä" eikä näytä tarvitsevan enää apuani, ennen hoidimme työasiat yhdessä, ts. meillä oli samat työajat.
Lisäksi mieheni on alkanut kiristää minua ettei halua lapsia kannssani, ennekuin voi olla varma, etten käy enää ilman häntä ravintoloissa, en toki yksin mutta en edes saa tavata naispuolisiani ystäviäni.
Hänellä on jo ennestään useita aikuisia lapsia, mutta minusta on alkanut tuntua että nyt olisi aika jo täyttää aviolliset velvollisuuteni.
Minusta tämä on outoa sillä miksei hän yhtäkkiä halua että tapaan muita ihmisiä ilman hänen valvontaa vapaa-ajallani?Asumme aika kaukana ja illanvietot ystävieni kanssa ovat minulle hengähdystauko, mahdollisuus käydä syömässä ulkona, juoda lasillinen mutta en koskaan pettäisi miestäni, olen näissä asioissa hyvin konservatiivinen enkä siksi voi ymmärtää mikä mieheeni on mennyt? Ja olemmehan muutenkin yhdessä 24/7.
Illanvietot ovat minulle mahdollisuus purkaa sydäntäni ystävilleni, käydä tanssimassa jne.
Miksi siis näin?
Muutama ystävä on ottanut yllättäen etäisyytä ja yhtäkkiä tajusin olisiko miehelläni suhde jonkun nuoremman kanssa??
Pettääkö hän minua ja ei siksi halua että olisin ulkona ilman häntä, ts. olemme asumme pienellä paikkakunnalla ja työskentelemme pienessä yrityksessä, meidät kyllä tunnetaan..joten oliko ensimmäinen vaimo oikeassa, muuttuuko ihminen koskaan?
Kerran pettää, aina pettää?Siksikö mieheni yrittää eristää minua sekä ystävistäni, että muista ihmisistä ettei kukaan lipsauttaisi minulle totuutta??
Onko kokemuksia?? Olinko todella niin sinisilmäinen että nielin kaiken, jopa itsekunnoitukseni miellyttääkseni miestäni?Olivatko ystäväni, joiden katseista näin vuosia hiljaista epätoivoa sittenkin oikeassa, mieheni on narsisti ja pettää minua?
Voiko pettäjä muuttua??
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä pahalta kuulostaa...Älä taivu miehesi tahtoon, että hän sinut eristää ystävistäsi.Ota selvää asioista joko puhumalla suoraan tai vakoilemalla.Pidä puolesi!!!
Nyt kun ajattelen tarkemmin, en ole edes koskaan aiemmin kokenut tarvetta edes nähdä ystäviäni ilman miestäni. Näin on mennyt viimeiset 10 vuotta, mieheni on läsnä kaikkialla missä minäkin.joskus hän luki päiväkirjaani jossa kerroin ihastuneeni toiseen,joten siitä tämä "vahtiminen".Mutta muuten aikani menee häntä ja hänen lapsiaan passatessa, ne lapsukaiset, jo murrosikäiset kun asuvat meillä joka toinen viikko ja aina on avoimet ovet! haluan olla paremi vaimo miehelleni kuin ensimmäinen, joka ei edes laittanut ruokaa joten meillä tehdään kaikki , ateriatki pitkä perinteen mukaan,Olen usein väsynyt, mutta haluan olla mieliksi sekä miehelle että tämän lapsille.
Mieheni tulee mukaan jos olen käynyt ystävieni luona,jos näen heitä kahvilassa..shoppailemaan ei juurikaan lähde vielä mukaan.. mietinkin juuri äskettäin kuinka vapaa olin ennen,miksen nykyään käy missään?Joskus kutusin ystäviä yökylään mutta mieheni sai omalla käytöksellään vain riitoja aikaan, josta tietysti myötäilin miestäni, olemmehan naimisissa..en edes kutsu ketään yökylään..
Ennen miestäni kävin festareilla,ystäviä tapaamassa toisella puolella Suomea, jne..Nyt hoidan mustasukkaista miestä,yritystä,miehen lapsia..mutta olen onnellinen.Vaikka hän pettäisi minua,en koskaan voisi elää ja onnistua ilman häntä, niin usein hän sen minulle on sanonut.Nyt vain huolestuttaa tuo petäminen?
Rehvalisteliko mies tosiaan sinulle pettämisistään?
Siinä tapauksessa hän tuskin on muuttunut.
Minun miesystäväni on nuoruudessaan (yli 12 vuotta sitten) pettänyt silloista avovaimoaan, mutta omien sanojensa mukaan on "maksanut siitä verirahat", eli kärsi vuosikausia ennen kuin pääsi itse yli siitä, mitä tuli tehtyä.
Jos mies olisi tosiaan muuttanut suhtautumista pettämiseen, niin kylä hän katuisi aiempaa käytöstään ja tuntisi siitä syyllisyyttä.
Kertomasi pohjalta vastaus on: ei muutu. On pettänyt exää, on pettänyt ja tulee pettämään myös sinua. Haukkuu sinut seksikumppanilleen, hakee näin hyväksyntää teolleen sekä sympatiaa. Maailma on raadollista.
Voi ei... Kuulostaapa hyvinkin siltä, että olet pahasti tossun alla... Et ole puuttunut siihen aiemmin, joten näin 10 vuotta myöhemmin siihen on melkeinpä turha yrittää hakea muutosta. Olen aiemmin ollut parisuhteessa, jossa mies oli mustasukkainen ja sai minut luulemaan, etten ole mitään ja polki minut aivan lyttyyn. Minäkin tein silloin kaikki ruuat ja siivoukset ym. ja palkaksi sain kauheita syytöksiä toisista miehistä, joita ei edes ollut.
Silloinen mieheni jäi sitten kiinni pettämisestä ja niinpä sain karvaasti todeta, että hänen mustasukkaisuutensa johtui hänen omasta pettämisestään. Hän ei ollut itse luottamuksen arvoinen, joten epäili minuakin sitten omien puuhiensa takia. Suosittelisin lähtemään tuosta suhteesta niin pian kuin mahdollista, koska meillä tilanne johti silloin aiemmin väkivaltaan. Sitä en ooneksi jäänyt katselemaan pidemmäksi aikaa, kerta riitti!
Ja tulipa mieleeni vielä, kun kerroit noista kavereistasi, että he ovat alkaneet pitää sinuun vähemmän yhteyttä, niin minulle kävi aivan samalla tavalla. Loppupeleistä minulla oli enää yksi ystävä jäljellä ja hänkin oli sellainen, jonka eksäni hyväksyi. Muiden kavereideni kanssa hän oli jo riitaantunut ja kun tietenkin pidin mieheni puolia, kaverit hylkäsivät minut. Onneksi suhteen päätyttyä sain sovittua kavereideni kanssa ja välimme on taas kunnossa.
Nyt minulla on ihana mies ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että lähdin aiemmasta suhteesta ja löysin nykyisen unelmamieheni! Jos ei muutosta ala tapahtua, niin lähde sinäkin pois. Et voi tyytyä sanomaan, että et ole mitään ilman miestäsi, koska sehän ei pidä paikkaansa! Miehesi vain on saanut sinut uskomaan niin ja on tyytyväinen kun saa pidettyä sinut itsellään tekemässä ruokaa ja hoitamassa lapsia sillä välin, kun hän peuhaa muiden naisten kanssa! Osoita miehellesi, että sinäkin olet ihminen, joka on arvokas!!! Kukaan ei voi elää elämäänsä toisen ihmisen kautta. Vaikka on parisuhteessa tai avioliitossa, kummallakin puolisolla pitää olla myös oma elämä ilman, että puoliso siihen hirveästi kuuluisi -> tarkoitan harrastuksia ym.
Ilmoittelehan tilanteestasi! Toivottavasti kaikki muuttuu vielä parempaan suuntaan elämässäsi!
huolestuttavalta. Kyllä ihmisellä pitää olla jotakin omaakin vaikka on parisuhteessa.
Alkuunhan sitä varmasti onkin toisen kanssa tiiviimmin, mutta sitten tarvitaankin jo sitä tuulettumista ystävien kera.
Terve parisuhde kestää sen, että harrastat ja tapaat ystäviä sopivassa suhteessa perheaskarien lomassa.
Itselläni päättyi 18 v taival siihen, että ex oli mustasukkainen ... työstäni , harrastuksestani, ystävistäni , kaikesta mitä tein. Koskaan en tehnyt mitään oikein, muuta minä en hyväskynyt hänen käytöstään. En alistunut siihen vaan näytin hänelle, että minullakin on oikeus elää.
Se oli hänelle niin helppoa kun lapset oli pieniä ja kiinni enemmän äidissään, juosta millon missäkii bileissä ja minä tietenkin lasten kanssa kotona. Sitten kun lapset alkoivat kasvaa ja itsenäistymään eikä enään niin kiinni äidissä ja minä sain aikaa itselleni ... se olikin sitten aihe jota ex ei kestänyt...
Sinulle ap. kirjoittaja sanoisin, mieti paikkaasi elämässä. Ei kukaan tarvitse olla toisen orjana ja tanssia vain toisen tahdon mukaan ... tasavertaisessa parisuhteessa molemmilla on tilaa.
Tuotsta pettämisestä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja puhdistaa mieli kummaltakin.
tsemppiä
tässä mieleeni eräs varsin hurmaava mies jonka kanssa seurustelin 7 vuotta. Hän teki jatkuvasti myyräntyötä ystävyyssuhteilleni. Meni kauan ennen kuin tajusin miksi ystävät, tuttavat, satunnaiset moikattavat yms. rupesit karsastamaan ja välttelemään minua. Hän yksinkertaisesti vain väitti minun sanoneen heistä milloin mitäkin ikävää. Antoi ymmärtää sitä sun tätä negatiivista minusta, valehteli ja muka "lipsautteli". Onneksi hän jäi kiinni pettämisestä ja samalla rupesi muutkin vuosia kestäneet epäselvyydet tulemaan julki ja eristäytyneisyyteni päättyi siihen.
Kauhistuneena tajusin miten taitavasti hän oli tämän sirkuksen saanut aikaan. Samoin hän oli menetellyt myös aijemmissa liitoissaan (2kpl)... Jäljet johtivat aina sylttytehtaalle. Hän oli myös menettänyt arvossapidetyn johtavan virkansa, ei epäoikeudenmukaisen ajojahdin seurauksena niin kuin hän itse väitti, vaan ihan hänen itsensä aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Eräs hänen entinen työkaverinsa toimitti luettavakseni kirjan jonka nimi on: "Naamiona terve mieli". (Tekijää en muista mutta olisiko joku Mäkelä tms.) Joka tapauksessa tyrmistykseni oli valtaisa, vaikka aivan kaikilta osin kuvaukset eivät täysiltäosin sopineet mieheeni, saatoin siitä kirjasta löytää loputtomasti sanatarkkoja kuvausia miehestäni.
Mies on hurmaaja, oppinut, taiteellinen, älykäs ja niin sairas kun vain voi olla. Lohtunani on se ettei minun tarvitse pitää itseäni siltikään tyhmänä kun näin menin halpaan - niin menisi moni muukin ja jopa lääkäreiden on vaikeaa todeta ne persoonallisuushäiriöt jotka sitä miestä kuljettelee.
No joo, tämä on vain oma kokemukseni. Ei tästä jaarituksesta tarvitse kenenkään säikähtää tai tehdä mitään yleistyksiä.
Oletko nyt jotenkin riipuvainen, vaikka työpaikkasi suhteen tästä miehestä? Oletko nyt ansassa jossa olet jatkuvan tarkkailun alaisena töissä ja kotona? Pettääkö miehesi sinua mahdollisesti jonkun kaverisi kanssa? Tuota minun ei kyllä olisi pitänyt kysyä sillä nyt ei ole tarkoitus vieraannuttaa sinua ystävistäsi vaan ajattelin tätä omaa hurmuriani joka loi erääseen ystävääni hyvin muka luottamuksellisen suhteen saadakseen paljon pahaamieltä aikaan.
Pärjäile!
Vähän myöhäistä sanoa, mutta naisen ei kannattaisi ikimaailmassa ottaa miestä, joka aloittaa uuden suhteen vielä liitossa ollessaan (ei ole joko munaa lähteä huonosta suhteesta tai sitten suhde on ollut ihan hyvä, mutta on pitänyt katsella uutta nätimpää ja sopeutuvaisempaa kumppania samanaikaisesti). Miten hän kehtasi ottaa eron vasta teidän toisena seurusteluvuotenanne?!! Tällainen mies pettää hyvin todennäköisesti silloin kun kotielämä alkaa jostain syystä kyllästyttää. Tyypillistä on myös, että vika on aina siinä toisessa osapuolessa (vaimo on muuttunut rumaksi, lihavaksi, tyhmäksi, nalkuttavaksi akaksi). Miestä joka puhuu kovin rumasti exästään, tulee todennäköisesti halveksimaan myös sinua ihan samalla tavalla.
Kyllä saa olla aikamoinen elämänmuutos, jos mies noista tavoistaan pääsee... Kiristäminen ja toisen mollaaminen ovat myös semmoisia hälytysmerkkejä, että olisi paras jättää moinen. Ei sinun kannata uhrata koko elämääsi kenenkään miehen passaamiseen ja miellyttämiseen, ei sillä saa miestä pidettyä, hän lähtee sitten kun tykkää. Tasa-arvo ja toinen toisensa kunnioittaminen ovat hyvän suhteen merkkejä. Varmaan pystyisit seisomaan omilla jaloillasi vaikka mies muuta väittääkin ja voit jopa löytää jonkun aivan ihanan ja kunnollisen sinua arvostavan miehen.
Edellinen viesti tuli näköjään väärään kohtaan ja oli tarkoitettu ketjun aloittajalle:0
Miehelläsi on tarve kontrolloida naistensa elämää. Hän elää joka kerta uuden naisen kanssa rakkauden huuman. Kun se on ohi, alkaa kontrollointi. Kun se on ohi, alkaa pettäminen ja "rupsahtaneen" vaimon haukkuminen.
Miehesi ei muutu, se on varmaa. Sinä voit vaikuttaa elämääsi. En uskaltaisi tällaisen huijarin kanssa ajatellakaan perheen perustamista. Olet varmaan vielä sen ikäinen, että voit perustaa perheen myöhemmin jonkun toisen kanssa.
Luin teidän kirjoituksia ihan kyyneleet silmissä, kun tilanne on nyt sellainen että en minä voi vain tuosta vain lähteä ja aloittaa elämääni uudestaan,en osaa edes ajatella elämääni ilman miestäni.Kyllä hän on kaikinpuolin hyvä mies ja hyvä isäkin,velkaa on ja yhteiset työt ja kaikki.
Eikä hän lyö minua tai ole muuten uhkaava,ehkä hänelle on tärkeää olla lähelläni enhän itsekään ole osannut kaivata muuta näinä vuosina. Jos tämä on vain tällaista ohimenevää alakuloisuutta ehkä yhteinen viikonloppuloma piristäisi minua kun on ollut paljon noita töitäkään.
Olen kyllä täsä ajatellut että mieheni mieliksi en sitten lähde ilman häntä mihinkään, päiväaikaan voin toki tavata ystäviäni, tosin aikaa ei ole paljon mutta jos mieheni ei ole mukana en aio jatkossa nähdä ystäviäni olkoon mitkä tahansa juhlat jos kerta mieheni siitä mielensä pahoittaa ainakaan iltasella tai lähteä kavereiden kanssa ulos tuulettumaan vaikka kuinka pyytäisivät, pitää taas keksiä joku työhön liittyvä tekosyy, niinkuin aina ennekin.Oikeastaan nämä vastaukset vain vahvistivat päätöstäni että en enää juhli tai ole vapaalla ilman miestäni vaikka olemme yhdessä tuon 24/7 koska mieheni niin haluaa. Onhan minulla omiakin harrastuksia mutta siellä ei ole miehiä ja aviomieheni tietää sen ja siksi ei minulle harrastuksistani naputa..
On nyt vähän sekava oli kun en ole ajatellut koskaan miltä muista tuntuisi tai esim. ystävistäni, on totta että mieheni on paha suustani mutta luulin että kaikki tajuavat hänen huumorintajunsa. Vaikka ehkä kaikki eivät ole niin huumorintajuisia, monta on ystävää viereltä lähtenyt ja epäilen että ehkä vika olisikin miehessäni, en jaksa nyt ajatella, saa kommentoida jos siltä tuntuu.
"Olen kyllä täsä ajatellut että mieheni mieliksi en sitten lähde ilman häntä mihinkään, päiväaikaan voin toki tavata ystäviäni, tosin aikaa ei ole paljon mutta jos mieheni ei ole mukana en aio jatkossa nähdä ystäviäni olkoon mitkä tahansa juhlat jos kerta mieheni siitä mielensä pahoittaa ainakaan iltasella tai lähteä kavereiden kanssa ulos tuulettumaan vaikka kuinka pyytäisivät, pitää taas keksiä joku työhön liittyvä tekosyy, niinkuin aina ennekin.Oikeastaan nämä vastaukset vain vahvistivat päätöstäni että en enää juhli tai ole vapaalla ilman miestäni vaikka olemme yhdessä tuon 24/7 koska mieheni niin haluaa."
Minulle tuli todella paha olo, kun luin tätä sinun tekstiäsi. Jos mies saa vaimonsa ajattelemaan tuollaista, hän ei ole hyvä mies, vaan taitava manipuloija, kontrolloija ja alistaja.
Miten selviät sitten, kun olet vähän vanhempi ja rupsahtaneempi, ja miehesi jättää sinut jonkun nuoren tytön takia? Silloin sinulla ei välttämättä ole enää yhtään ystävääkään jäljellä, kun miehesi takia olet katkaissut yhteydenpidon heihin.
Toivon, että pystyisit vielä rakentamaan oman elämäsi ja lähtemään tuosta epäterveestä liitosta. Ja kaikille muille tätä lukeville varoituksen sana: eivät miehet yleensä muutu! Jos mies pettää vaimoaan sinun kanssasi, hän tulee pettämään myös sinua!
ja tuo ystävien tapaaminen on vain ensimmäinen tekosyy. Jos suostut siihen, hän keksii toisen. Lasten saamisen myötä avioliittosi on mennyttä ts. miehesi mielestä sinä olet pilalla.
toisena vaihtoehtona mies haluu sen lapsen, ettei nainen lähde enää minnekään. Sitten alkaakin naisen pettäminen jne. jne.
Mies ei edes yritäkään etsiä itsestään syitä avioliittonsa huonoon tilaan, vaan juoksee suin päin seuraavaan suhteeseensa ja syyttää kaikista ongelmistaan exää.
Sinun kohdallasi tämä viesti tulee hiukan liian myöhään, mutta muille voisi kyllä sanoa neuvoksi, että älkää missään nimessä ottako kumppaniksenne miestä, joka tulee vielä olemassa olevasta suhteesta tai on juuri eronnut. Hän ei ole oppinut virheistään mitään.
..käytöksestä on miehen kommentti, kun uuden vaimon kanssa tulee ensimmäinen riitä: "Olet aivan kuin ex-vaimoni." Tässä vaiheessa pitäisi kellot jo kilkattaa naisen päässä.
Joopa joo.....
Taivaallinen tosia asia on, että kyseinen toiminta on tietylle miestyypille...Jos näin voi sanoa, normaalia toimintaa.
Sitä kutsutaan, hyväksynnän hakemiseksi...muistaakseni...
Miehesi kaltainen kaveri on sitä laatuaan mies, joka ei ole tyytyväinen koskaan ja on suuna päänä vaatimassa itselleen eri asioita, joita pitää jopa oikeutettuna.
Tiedän tuon asian enemmän kun tarkkaan... Elin sellaisen miehen kanssa reilut 15v....
Vastaus kysymykseesi, voiko mies muuttua?
Eron jälkee kuulemani jutut ex -miehestäni todistavat...Että ei...Se on piirre, joka ei häviä minnekkään. Puhutaan ihmisestä, joka toistuvasti hakeutuu uuden kumppanin seuraan. Näillä ihmisillä on myös itsetunto ongelma ja ne eivät ole itsenäisiä ihmisiä. Aivan kuin miehesikin..valitettavasti...siirtyi suhteeseenne ennen kun erosi entisestä. Elikkä veikkaan ei ole koskaan ollut yksin. Voisin kuvitella hänenkin suustaan lausahduksen ero tilanteessa "mitäs minä sitten teen jos menet pois?"
Tottahan toki sama ilmiö nostaa päätään myös naisissakin, kuka sen piirteen omistaa.
jos kesti kaksitoista vuotta keksiä tuo kaikki.
Mutta muista että olet ansainnut hänet.....
Samat ongelmat siirtyvät seuraavaan suhteeseen.
Olen miettinyt, miksi ihmiset ovat edelleen niin tietämättömiä näistä asioista, vaikka niistä niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan.
Suurin ongelma on se, että vieläkin niin moni uskoo, että toinen tuo onnen. Onni asuu jokaisen omien korvien välissä. Jos se juttu on kunnossa, niin sitten kaksi ihmistä voi kaksinkertaistaa onnentunteensa. Mutta jos sokea taluttaa rampaa, niin ...
Ni, luin kaikki vastaukset ja kiitos niistä. En vieläkään ymmärrä miksi kirjoitatte niin negatiivisesti miehestäni?
Rakastan häntä enkä harkitsisi eroa missään olosuhteissa, nämä ovat vain tosiasiat joiden kanssa aion elää kunnes saamme lapsia.Minä rakastan miestäni ja hän minua, meille riittää toisemme ja sukulaisemme, joita ei tosin ole paljon.
En ole enää mikään teini vaan aikuinen nainen ja jos ystäväni eivät hyväksyä miestäni sellaisena kuin hän on, minä en voi asialle mitään, vaimona minulla on velvollisuus ensisijaisesti miestäni kohtaan.kahden aikuisen välinen rakkaus ja avioliitto ovat kauniita asioita ja saan niistä voimia elämääni,kahden aikuisen avioliitosta.
Niin, aika negatiivista tässä on vastaukset olleet. Mutta kerrot itsekin aika negatiivisesti alkuperäisessä viestissäsi. Mikä minulla utli mieleen; kerroit että miehesi ihailee nuoria ihan 'lautoja', voisiko olla niin, että nyt on sinun vuorosi olla kasvanut ulos tuosta teiniihanteesta, kuten itsekin sanot, että et enää ole mikään teini... Niin, miehesi alunpeirn vaihtoi paljon nuorempaan, joko olisi taas sellainen ajatus häntä, vaikka ihan passiivisesti piinaamassa?
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, ja olen pahoillani, jos epäilyksen siemenen kylvin nyt mieleesi.
Onnea teille, lähtekää lomalle!
en tiedä mitä vastata,siksi oikeastaan tänne kirjoitinkin kun en voi enää kavereitani tällä asialla vaivata..tarkoitan että minulle on ajatuksena vielä vierasta että joku minulle niin läheinen ja rakas, siis mieheni,että hänessä voisi olla muiden mielestä jotain vikaa??
Mutta en tiedä,en ole kyllä edes lihonut noista vuosista kun tapasimme,oikeastaan olen aina ollut todella hoikka..joten en tiedä,ehkä minun pitäisi olla iloinen että hän ei himoitse pyöreämpiä tai muodokkaampia ystäviäni, sekin on käynyt mielessäni..tai olen luullut että muutama kaverini olisi ihastunut mieheeni kun mieheni on minulle myös niin sanonut, vaikka nyt muistankin että se olikin syy miksen saanut tavata enää joitain kavereitani, tai mieheni toivoi että ottaisin heihin etäisyyttä..
Ehkä olen vuodattanut nyt tänne kaiken, mutta en vain näe noita piirteitä miehessäni negatiivisina, minusta se on ihan normaalia huolehtimista ja välittämistä parisuhteessa,siksi ehkä yllätyin kommenteista että näinkö ulkopuoliset näkevät suhteemme??Näinkö kaikki ystäväni ajatelevat meistä? En ole koskaan edes ajatellut että joku ei voisi pitää miehestäni, minusta hänellä on toki aika erikoinen huumorintaju, sellainen jalostunut jota kaikki eivät ehkä ymmärrä..
Ehkä kirjoitamme negatiivisesti sen takia, että kirjoittamasi alkuperäinen viesti muistuttaa meitä omista kokemuksistamme ja myös sen takia, että omat exämme ovat muistuttaneet miestäsi ja hänen tapaansa kohdella sinnua... Ei ole mukavaa, kun sinua kohdellaan noin, koska paljon parempaakin on olemassa. Viestistäsi, johon nyt vastaan, käy ilmi, että olet aiemmin päättänyt, että kun kerran menet naimisiin, niin et tule ikinä eroamaan. Tämä on juuri yksi syy, minkä takia miehesi saa sinut pysymään luonaan... Ja se on harmi se!
Kirjoitat myös lapsista. Ehkä et myöskään sen takia uskalla lähteä huonosta suhteesta, koska luulet, ettet ehtisi enää hankkia lapsia jonkun muun kanssa. Mutta kyllähän sinä senkin ehdit!
Kirjoitat, että olet vaimo ja sinulla on ensisijaisesti velvollisuus miestäsi kohtaan. Minun käsittääkseni ihmisellä on ensisijaisesti velvollisuuksia itseään kohtaan eikä ketään muuta vaikka olisikin naimisissa!
Sanot olevasi aikuinen nainen... Toimi sitten sen mukaisesti ja uskalla myöntää itsellesi, että olet tehnyt virheen elämässäsi naimalla väärän miehen! Jokainen tekee virheitä ja se on sallittua, mutta virheistä täytyy myös oppia!!!
Joo, kahden aikuisen välinen rakkaus on kaunista. Mutta se, mitä olet miehestäsi kertonut edellisissä viesteissä on kaukana rakkaudesta!!!!! Jos hän rakastaisi, eikö hän haluaisi sinun voivan hyvin, näkevän ystäviäsi ja kunnioittavan itseäsi? Entäs sitten, jos saat lapsia ja "rupsahdat", kuten hän kuvasi raskaudet ja synnytykset läpikäynyttä exäänsä? AJATTELE NYT HYVÄ NAINEN!!!!!
Tuleeko lisää näitä tarinoita.Mua vallan kauhiast itkettää
tekisi milei kirkua puolestasi!! Luin kaikki krjoituksesi ja meinasin pyörtyä kauhusta. Jo se, että miehesi ei halua päästää sinua yökerhoon YKSIN jos teette lapsia???!! Sairasta eikö totta!!! So sick!!!!!!!!! Avaa nyt hyvä nainen silmäsi! Minä voin myös 30 v. naisen kokemuksella sanoa, että MIEHESI PETTÄÄ SINUA! Miten te voitte vaimot olla noin sokeita?? Ettekö vain halua uskoa mitä NÄETTE JA KUULETTE?
Pistä nyt tuollainern ukko vaihtoon, parempiakin on, minä en ainakaan kuuntelisi päiväkään. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan..Minulla on ihana ja KUNNOLLINEN mies kotona!!
Voi ei!!!!!!!!!!
Ei tuollasta voi oikeesti tapahtua! Hyvät naiset, jättäkää tuollaiset miehet jotka a)haukkuvat exiensä seksitaitoja ja sitä että he ovat synnytysten jälkeen rupsahtaneet b)eivät anna teidän tavata omia ystäviänne!
Miten olet edes päätynyt seurustelemaan hänen kanssaan??? En voi ymmärtää...
Olet saanut monia hyviä kommentteja. Avaa silmäsi Sisko. Pettämisestä en tiedä, mutta tuo kaikki muu mitä kerroit elämästänne ... Minusta avioliiton ja elämän ei kuulu olla tuollaista.
Hyvään elämään ja liittoon kuuluu luottamus. Toisen kontrollointi on kovin huono merkki ja liiton ennuste on surullinen. Tunnet nyt jo huonoa oloa siinä roolissa ja osassa, johon miehesi sinut "laittaa". Usko meitä muita, että luultavasti paha olosi tulee lisääntymään, jos jatkatte tuohon malliin.
En yllytä eroamaan, mutta kehoitan hakemaan apua asioiden korjaamiseen (avioliittoleiri, pariterapia, ystävät, nettikeskustelutkin voivat ohjata oikeaan). Jos saatte asiat korjattua ja molemminpuolisen luottamuksen palaamaan, niin mikä ettei liittonne voisi onnistua.
Mutta jos elämänne on tuollaista ja osasi outo ja alistettu, ja jos se siitä vielä pahenee, niin älä hyvä ihminen harkitse lapsia tuohon liittoon.
Kunnollisia, hyviä miehiä (ja naisia) on olemassa. Sellaisia jotka eivät petä ja joita ei tarvitse epäillä pettämisestä (vaikka erillään välillä kuljettaisiinkin).
Onnea elämääsi ja viisaita valintoja! Itse en kyllä tuollaiseen kuvioon, mitä elämäsi nyt on,
suostuisi.
hommaa oman ikäistäsi seuraa. Olen aina ihmetellyt mistä johtuu käsitys, että miehen pitäisi olla vanhempi ei se mitään jos muutamia vuosia mutta kun jossakin tapauksissa kymmeniä.
Kysypä itseltäsi miksi hän haluaa vahtia menemisiäsi? Miksi hän on illat töissä? Miksi hän haluaa kontrolloida sinua? Miksi ystävät ovat ottaneet etäsyyttä? Tämä on ihan klassinen tilanne, nuorempi nainen (hieman naivi) ja pettäjätyyppinen mies. Mies otti naivin kokemattoman naisen (koska tietää että saa jatkaa temppujaan ja nainen ei ole uhka itsetunnolle, koska kaikki menee läpi)ja nyt sitten tämä nainen elämänkokemuksen puutteessa USKOO JA PUOLUSTELEE MIESTÄÄN. Fine, mutta tosiaan tilannehan on tämä, mies on naiselle kuin isä, kontrolloi menoja yms,huolehtii perheen elatuksesta, on illat "töissä" yms.., mutta samalla hänellä on kaikki VALTA. sairasta, eikö?!!
kuka kuopan reunalta viimeiseksi katsoa saa!
terveisin YKKÖNEN.
En ymmärrä sinua...aluksi sanot että nämä ystävien tapaamiset on ns.henkireikä sinulle ja ihmettelet miehesi tarvetta kontrolloida menojasi. Sitten kuitenkin olet valmis taipumaan hänen tahtoonsa..?
Miehesi varmaan oli ensimäinen "iso" ja vakava suhde sinulle? ja ensimäinen (ja ainut) seksikumppani?
kyllä miehesi kiristää ja hyväksikäyttää sinua pahemman kerran. Kiristää lasten hankkimisella,kiris