Nainen ei tule toimeen miehen perheen kanssa.
Kuinka yleistä tämä on?
Olen perheestä, jossa on hyvin läheiset välit. Vietämme juhlapyhiä yhdessä vanhempieni luona ja soittelemme edelleen usein, vaikka me lapset olemme jo kohta kolmikymppisiä. Avovaimoni on taas rikkonaisesta perheestä, jossa vanhemmat erosivat aikoja sitten ja perhe pitää yhteyttä enää harvemmin. Hän ei tule ollenkaan toimeen perheeni kanssa, vaan näkee jatkuvasti siellä jotain häntä halveksivaa, arvostelevaa tai tuomitsevaa kommentointia/toimintaa. Minusta näin ei ole.
Kokeeko hän perheeni jotenkin uhkaksi meidän parisuhteellemme vai onko kyseessä jokin reviiritaistelu?
Olen todella väsynyt tähän riitelyyn ja näyttää olevan ainoa mahdollisuus että katkaisen välini perheeseeni.
Kuinka yleistä tämä on?
Olen perheestä, jossa on hyvin läheiset välit. Vietämme juhlapyhiä yhdessä vanhempieni luona ja soittelemme edelleen usein, vaikka me lapset olemme jo kohta kolmikymppisiä. Avovaimoni on taas rikkonaisesta perheestä, jossa vanhemmat erosivat aikoja sitten ja perhe pitää yhteyttä enää harvemmin. Hän ei tule ollenkaan toimeen perheeni kanssa, vaan näkee jatkuvasti siellä jotain häntä halveksivaa, arvostelevaa tai tuomitsevaa kommentointia/toimintaa. Minusta näin ei ole.
Kokeeko hän perheeni jotenkin uhkaksi meidän parisuhteellemme vai onko kyseessä jokin reviiritaistelu?
Olen todella väsynyt tähän riitelyyn ja näyttää olevan ainoa mahdollisuus että katkaisen välini perheeseeni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanoisinpa omana mielipiteenäni että vaimosi on kateellinen jollakin tavalla teidän perheenne hyvistä väleistä.Toki hän toivoisi itselläänkin olevan samoin.Hänen tilanteensa on sattuneesta syystä toinen ja katkeruus paistaa...
Ei varmasti ihan tarkoita kaikkea mitä sanoo ja arvostelee,se on vain keino purkaa omaa pahaa oloa.sinä olet kyllä nyt avainasemassa tässä ja ainoa oikea henkilö päättämään miten asian hoidat.Älä katkaise välejäsi missään tapauksessa perheeseesi mutta ota ymmärrys käteen vaimosi suhteen.Soittele puheluita,älä kuitenkaan liian usein.Käykää kylässä,älkää liian usein.Teillä on oma elämä vaimosi kanssa ja jos hänen kanssaan aiot vastakin elää,silloin sinun pitää höllentää naruja vaan ei katkaista :)
Ennnen kuin katkaiset välit rakkaaseen perheeseesi, niin asiat kannattaa selvittää. Käykää parisuhdeterapiassa juttelemassa tilanteesta. Ratkaistaa ongelmat niinkuin aikuiset.
Kerron omasta tilanteestani.
Olen itse hyvin läheinen oman perheeni kanssa (isäni sisarukset). Mieheni on taas hyvin läheinen oman perheensä (vanhemmat veljet) kanssa. Ikuista taistelua on aiheuttanut se, ettää missä vietämme juhlapyhät. Molemmat kun olemem kotoisin ihan eri puolelta Suomea, joten vierailut molempien perheiden luona ei onnistu.
Olemme ratkaisseet asian niin, että molemmat ollaan oman perheen luona. Esim. joulut vietetään niin, että ollaan jouluaatto ja joulupäivä kahdestaan omassa kodissa ja sitten lähdetään kumpikin omien sukulaisten luokse.
Hyvin on toiminut. Riitoja ei enää ole, kun kumpikin jättää toisen rauhaan.
Seurustelun alussa olin hyvin usein mieheni mukana esim. juuri pääsiäiset yms. lomat hänen perheensä luona ja olin todella ahdistunut. Ihan mukavia ihmisiä, mutta liian lähelle tunkevia ja joka asiaan puuttuvia. Hetkeäkään ei saanut olla rauhassa, vaan aina oli joku nykimässä hihasta, että 'jutellaan, tule tänne seurustelemaan'.
Eli puhukaan asiasta ja sopikaa pelisäännöt, jonka mukaan etenette. Jos tyttöystäväsi ei halua tulla mukaan perhevierailulle, niin älä pakota, vaan jätä hänet kotiin. Ei ole mitään järkeä siinäkää, että katkaiset välisi perheeseesi. He ovat kuitenkin sinun ainoa perheesi.
Exäni kanssa oli sama juttu.
Heidän sukunsa takia piti ravata jokaikisessä kissanristiäisessä mitä vaan keksivät.
Olisin viihtynyt heidän kanssaan, jos ei olisi joka toinen vkonloppu pitänyt mennä milloin mummin nimppareille tai muuten vaan "ku ei olla pitkään aikaan nähty ja tuolla piip-tädilläkin on loma.
Itse näen sukulaisiani n.3 krt vuodessa, koska asuvat 200km päässä. Sukuni on iso, ymmärtäväinen jne. ei siellä tarvi ravata jatkuvasti, eikä kellään ole aikaakaan.
Mutta pointti oli, etten ollut tottunut moiseen ja se kertakaikkiaan ahdisti! En mitään parasta ystävää kuitenkaan siitä suvusta kaivannut.
Nyt, kun saan taas elää omaa elämääni ilman, että joku neuvoo, soittaa, kutsuu kylään (kaverit ja lähiperhe tietty), niin huomaan kuinka vähemmän stressaantunut olen.
Se on tosi rasittavaa, että kolmekymppinen ukko ei o päässyt irti äidinhelmoista. (voinen olettaa, äitisi neuvoo ainakin joskus..)
selvät merkit
Varmasti yleistä tämä touhu...
Ole sinä läheinen perheellesi, mutta ei naisen tarvitse olla. Voi olla että perheesi on mustasukkainen naiselle ja pientä kitkaa voi olla tms. Vaikea sanoa kun ei tiedä tapausta.
Älä katkaise välejä perheeseesi. Vaan ole erikseen naisen kanssa ja toisinaan perheelle vähän aikaa. Lopeta myöskin riitelyt, älä jankkaa asioita toisten kanssa.
Ja juhlapyhinä voi järjestää molemmille osapuolille erikseen aikaa..? Juu.
Tällaisissa tilanteissa on yleensä kyseessä eräänlainen 'väärinkäsitys'; avovaimosi näkee perheesi jotenkin 'ihanteellisena', koska se on ehjä - pelkästään tämä asia saattaa vaimostasi tuntua uhkaavalta; hän kokee, että olette perheenä jotenkin 'parempia ihmisiä', vaikka tosiasia lienee, että perheesi on ihan tavallinen perhe, jossa jäsenet tulevat vain toimeen keskenään.
Minulla on omakohtaista kokemusta: Ex-mieheni oli myös rikkonaisesta perheestä. Hän oli lisäksi alemmin koulutettu kuin minä. Hänen suhtautumisensa oli todella samalla tavalla suorastaan vääristynyt; hän esimerkiksi kuvitteli, että minä ole päässyt elämässäni helpolla. Tällaisen väitteen tueksi hänelle riittivät 'todisteiksi' se, että olin korkeasti koulutettu ja että minulla oli ehjä perhe. Oma isäni on hyvin rikkonaisesta kodista, mutta hän on siitä huolimatta pärjännyt elämässään hyvin; tämän ex-mieheni tulkitsi niin, että isäni EI VOI OLLA rikkinäisestä kodista, koska hän ei olisi muuten pärjännyt noin hyvin..
.. että silleen. Ymmärrän hyvin tilannettasi. Koeta kestää, voi olla, että avovaimosi alkaa jossain vaiheessa ymmärtää tosiasioita..