onko kokemuksia tällaisesta

Olen alle nelikymppinen nainen. Rakastuin palavasti 18 vuotiaana varattuun, itseäni lähes 10 vuotta vanhempaan mieheen. Olin toinen nainen 3 vuotta. Irrottauduin tietoisesti, koska eihän se mihinkään johtanut. Vuotta myöhemmin tapasin miehen taas, jolloinhän jätti entisensä ja menimme oikopäätä naimisiin. Olin onnellinen ja perustimme perheen. Jälkeenpäin on selvinnyt että miehellä oli taas rinnakkasisuhteita kun olimme vakiintuneet ja lopulta myös avioliittomme päättyi yhden hänen suhteensa seurauksena 15 vuotta myöhemmin.

Minulle selvisi viisi vuotta ennen eroame, etä hänellä on ollut koko ajan rinnakkaissuhteita. Niinpä olin pommituksell helppo kohde. Sain sitkeän ihailijan ja lopulta aloin suhteen hänen kanssaan. Olimme kumpikin varattuja ja tapailimme muutaman kerran vuodessa. Suhde kesti 3 vuotta ja päättyi mieheni saatua sen selville.

Avioliitto kesti vielä 2 vuotta, mutta mihelläni oli edelleen naisia joka sormlelle eikä siitä sitten mitään tullut.

Nyt olen uudessa suhteessa ja tätä ei rinnakkaissuhteet pilaa. Tällä kertaa en anna enää anteeksi sitä ainuttakaan lipsahdusta.Jos sen tekee, niin toinen lipsahdus seuraa aivan varmasti.

Olen 45-vuotias nainen ja erosimme 25 vuoden suhteesta pari vuotta sitten, kun paljastui, että miehelläni oli suhde ystävääni. En voinut syyttää miestäni, minussa oli myös vikaa ja siksi halusin, että eroamme. Mieheni olisi halunnut jättää tämän kakkosen ja jatkaa kanssani. Koska koin itseni syylliseksi mieheni pettämiseen niin avioero ei tuntunut ihan niin pahalta kuin jos olisin itse ollut ihan "viaton". Mieheni oli tosi pettynyt, vaikka varmaan rakasti myös kakkostaan (ovat muuten vieläkin yhdessä ja varmaan pysyvätkin).
Vietettyäni pari vuotta "railakasta" sinkkuelämää olen nyt noin puolentoista vuoden ajan ollut kakkosena ja odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu. Mies väittää rakastavansa vain ja ainoastaan minua, ja on aikonut erota ihan lähiaikoina (siis minulla on tarkka päivämäärä tiedossa). Välitän hänestä paljon, mutta avioeron jälkeen olen kokenut ja kuullut niin monta tarinaa, että olen tarkoituksella yrittänyt välttää liian suuria tunteita tai odotuksia häntä kohtaan.
Tiedän, että hän on rehellinen minulle ja on minun takiani tehnyt asioita, jotka todella loukkaavat hänen vaimoaan ja on sillä tavoin näyttänyt, että hänen tunteensa ovat aidot, mutta... tiedän, että ero pitkästä suhteesta on todella vaikea, vaikka niitä suuria rakkauden tunteita ei enää olisikaan. On niin paljon yhteisiä muistoja hyvistä ajoista ja ennen kaikkea lasten syntymästä ja lapsuudesta ja toisaalta, vaimo/mies ei läheskään aina vaihtamalla parane. Se ihana arkea piristävä kakkonenkin muuttuu ehkä vielä pahemmaksi pirttihirmuksi kuin vaimo:)
Omasta tilanteestani vielä sen verran, että en tosiaankaan tiedä, miten tässä käy. Olen sanonut miesystävälleni, että hän ei saa erota minun takiani, mutta hän on omien sanojensa mukaan yrittänyt jo kaikkensa liiton pelastamiseksi, ja ero tulee kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka hän ei ikinä olisi tavannutkaan minua.
Kaikesta tuosta huolimatta luulen, että hän jatkaa liitossaan ja minä olen kohta sinkku. Minä en nimittäin ole aikonut odotella tai kuunnella selityksiä, miksi juuri nyt ei voikaan erota. Parempi kerta rytinä kuin jatkuva kitinä:)