Noin vuosi sitten keväällä ystävättärelleni selvisi totuus hänen miehensä uskollisuudesta ja muutaman kuukauden mietittyään hän laittoi eropaperit vireille, haki oikeudelta päätöksen yhteiselämän lopettamiselle ja aloitti ositusta koskevat neuvottelut.
Uskottomuutta mies oli perustellut suhteen huonolla tilalla, tai oikeammin sillä, ettei ystävättäreni ollut osannut liittoa hoitaa oikein. Ystävättäreni totesi, että hän siis maksoi virheistään tulemalla petetyksi.
Luonnolliseti mies on osituksesta kireänä. Mutta hän on sitä mieltä, että koska ystävättäreni pakotti hänet pettämään (käryämisen hän kyllä teki vapaaehtoisesti,,) hoitamlla avioliittoa väärin, ei vaimolla pitäisi olla oikeutta vaatia ositusta. Samaa sanoi viimeisin toinen nainen ystävättärelleni pari päivää sitten. Lähetti teksiviestin, että tämä tuhoaa hänen ja ex-puolisonsa tulevaisuuden osituksella.
Mikä oikeasti ihmisiä vaivaa nykyään? Omia valintoja ja tekoja perustellaan kaikella muulla kuin omalla itsellä, mutta samalla vaadimme saada elää niin kuin haluamme. Parku alkaakin vasta sitten, kun joku toinen kolhii oikeuksiamme - tässä tapauksessa omaisuutta.. Jos siis pettäjänä tai jonkun suhteen kolmantena pyöränä perustelen valintojani ja toimintaani itseni ulkopuolisilla asioilla, niin enköhän samlla sitoudu siihen, että minullekin saatetaan langettaa maksu teoistani?
Miksi me olemme tällaisia - ja oikeastaan vain asioissa, jotka liittyvät pettämiseen?
Uskottomuutta mies oli perustellut suhteen huonolla tilalla, tai oikeammin sillä, ettei ystävättäreni ollut osannut liittoa hoitaa oikein. Ystävättäreni totesi, että hän siis maksoi virheistään tulemalla petetyksi.
Luonnolliseti mies on osituksesta kireänä. Mutta hän on sitä mieltä, että koska ystävättäreni pakotti hänet pettämään (käryämisen hän kyllä teki vapaaehtoisesti,,) hoitamlla avioliittoa väärin, ei vaimolla pitäisi olla oikeutta vaatia ositusta. Samaa sanoi viimeisin toinen nainen ystävättärelleni pari päivää sitten. Lähetti teksiviestin, että tämä tuhoaa hänen ja ex-puolisonsa tulevaisuuden osituksella.
Mikä oikeasti ihmisiä vaivaa nykyään? Omia valintoja ja tekoja perustellaan kaikella muulla kuin omalla itsellä, mutta samalla vaadimme saada elää niin kuin haluamme. Parku alkaakin vasta sitten, kun joku toinen kolhii oikeuksiamme - tässä tapauksessa omaisuutta.. Jos siis pettäjänä tai jonkun suhteen kolmantena pyöränä perustelen valintojani ja toimintaani itseni ulkopuolisilla asioilla, niin enköhän samlla sitoudu siihen, että minullekin saatetaan langettaa maksu teoistani?
Miksi me olemme tällaisia - ja oikeastaan vain asioissa, jotka liittyvät pettämiseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kieltämättä aika härskiä touhua.
Jäin vain ihmettelemään että mitähän ihmettä tuo toinen nainen siellä taustalla mesoaa? On se nyt vähän "hassua" että jos on miehen kanssa pesää rakentanut ja varallisuutta kasvattanut niin pitäisi siitä luopua toisen naisen hyväksi.
Kuullostaa ihan palkanmaksulta.
Kun näitä juttuja täältä lukee, tulee ihan helkkarin huono olo ja mielessään rukoilee ettei tarvitse koskaa tällä palstalla sydäntä keventää tai tarinaansa kertoa. Mutta mene ja tiedä siiitä sitten.
Pitää vaan uskoa ja elää omien periaatteiden mukaisesti.
Mulla tuttavapiirissä samanlainen tarina. Kyllä järkeä saa käyttää ja pitääkin, ja parempi olis aina, kun miettis ensin ja tekis vasta sitten. Mutta voi olla että pahimman rähinän nostaa just ne, jotka pakotetaan miettimään vasta jälkikäteen, kun esim. ositus tulee eteen.
Uskottomuus lienee niin kauan maailmassa kuin on parisuhteitakin. Toivoa aina kannattaa ja yrittää elää itse niin, ettei ainakaan pettäjäksi tai kakkoseksi ala.
kyllä vastaavaa tapahtuu ihan kaikissa asioissa. Eli Kissa Karvisen sanoin "Kaikissa meissä on vikamme, minusta niitä ei vain huomaa" :D. Hyvin harva on perehtynyt ihmisiin edes itsensä verran...
Niinpä, kyllä siinä voi minunkin mieheni uusi "rouva" pahasti pettyä, kun ymmärtää minun omistavan kokonaan talomme. Mieheni näyttää kertoneen jotain aivan muuta.
on siis avomiehestä, jolla ei ole osaa eikä arpaa minun omaisuuteeni.