rennompi syöminen, laihtuminen

ilman muuta jatkat samaan malliin...tee niin ku susta itestä tuntuu parhaimmalta! jatka näin,se ei jos sua ahdista tai luista takas syömishäiriöön-> oot siis kohti parantumista menossa! =) tärkeää on nyt juuri et opit suhtautumaan syömiseen rennommin,salli siis itselles ne pari päivää jolloin voit huoletta syödä! sanoit ettet oo lihonu vaikka ne päivät oot pitänytki,ei siis mitää hullua ahmimista silloinkaa ilmeisesti.voithan niinä päivinä vaikka alkaa vähä enemmän urheileen niin se laihduttaa sitte jos nyt paino pysyny noin samana.ja toisaalta sun ei tarvis kyllä laihtuu noilla mitoilla yhtää mut kun sun kroppas tottuu normaaliin syömiseen niin painonhallinta helpottuu. ja tiiän mistä puhun sillä oon kärsinyt n.7vee itekki häiriöistä =)

Olen 169,5 cm ja painan 62 kg. Minua pidetään hoikkana, mutta masun seudulla on muutama ylimääräinen kilo: tavoitepainoni on 58-59 kg. Sen painoisena olen jo erittäin hoikka (esim. reiden ympärysmitta alle 51 cm). Alle 55-kiloisena näyttäisin jo nälkiintyneeltä, esim. luut näkyisivät rintakehässä. 53 kiloa painoin kun olin 18 vuotias, mutta silloinhan en ollut vielä edes aikuinen. Olen kuitenkin perimältäni hyvin sopusuhtainen, siis vartaloni mittasuhteet ovat hienot, joten näytän parhaimmalta siinä 58 kilon tietämillä.

Mulle tulee joka talvi muutama kilo lisää, mutta huhtikuuhun mennessä kilot ovat aina myöskin karisseet. Ei haittaa jos on talvella vähän suojakerrosta, :) vaikka kätevintä olisi pysyä samanpainoisena.

Olen ollut jo puolet elämästäni hyvin nirso ruuan laadusta, ja karsinut kokonaan sellaiset ruuat joista en tykkää (esim. valmisruuat). Tosin nykyään syön jo hyvin monipuolisesti, täytyyhän elämästä nauttia. :) Mutta en pidä "ortoreksiaani" minään häiriönä, vaikka jotkut saattavat paheksua kun en syö mitä tahansa. Mitä on "normaali" syöminen? Jos syö monipuolisesti ja jokseenkin sopivasti, nauttien ruuasta, omapahan on asia. Nimenomaan se syyllistäminen tekee asenteesta haitallisen. Ruoka on tarkoitettu nautittavaksi, ja sisimmissään ihminen tietää aina mistä nauttii: pussillinen sipsejä ei varmasti tuota hyvää oloa, joten se ei ole nauttimista, vaan pikemminkin rankaisemista. Ihmiset syövät hölmösti silloin kun he yrittävät toteuttaa ruokavaliota "järjellä", jolloin he luulevat tietävänsä muka kaiken - ja kun opit eivät toteudu, he potevat syyllisyyttä ja mässäävät, eli vaikutus on päinvastainen... Mutta kun juju piileekin siinä, että kaikkea ei edes tarvitse kuvitella tietävänsä: saa antaa sydämen ja kropan ohjata, mitä elimistö kaipaa. Ei sen kummempia sääntöjä. Kaikki on terveellistä, jos osaat nauttia siitä.

Kaikki tietävät, että syöminen on ihmiselle myös tunnetekijä - ihminen ei todellakaan syö vain nälkäänsä, vaan enimmäkseen mielihyväänsä. Ja se saakin olla niin. Pitää vain uskaltaa luottaa omiin makunystyröihin, ja antaa niiden hallita. Ne katsos tietää, vaikka itse luulisit mitä.

Olen ollut laihiksella 50 päivää, paitsi että välissä oli muutamia päiviä jolloin energiansaantini oli varmaan jotain 2400-2600 kcal/päivä. So what? Nautin siitä, joten ei kaduta! Enkä kosta nautintojani verottamalla seuraavien päivien syömistä. (Söin paljon itse tehtyä lohikeittoa ja ruislimppua voin kanssa, nam.) Suklaatakin olisin voinut syödä vähän, mutta ei tehnyt mieli kun en ole tottunut. Tiedän kuitenkin että laihikseni tulee onnistumaan, olen siitä aivan varma, koska tuntuu niin hyvältä olla itselleen suopea.

Tekisi melkein mieli väittää, että rennompi laihis tehoaa varmemmin kuin joku ihmeellinen kidutusrääkki.