Kysyisin neuvoa miten saisin tyttöystäväni hieman rentoutumaan ja lopettamaan ylimääräinen narina. Kiukuttelua on ilmennyt jo noin 1-2 vuoden ajan (seurustelua takana 4½ vuotta ja asustellaan samankaton alla) ja huumorintajuni alkaa olla täysi. Muuten erittäin mukava ja rakastettava nainen, mutta kun on niin hapan naama, vaikka panostaisi aikaa ja huomiota ihmiseen. Myönnän kyllä, että en ole häneen viimeikoina kauheasti panostanutkaan osa syynäon opiskelijan tulot ja toisaalta sellainen ruikuttaminen ei oikein motivoi.
Puoliso on puhunut kovasti naimisiin menosta ja on suuttunut kun ei ole saanut vastakaikua ajatukseelleen. Avioliitto kun on minulle hyvin tärkeä asia, johon en suostu kovin helpoin perustein ja toiseksi haluan päättää itse päivämäärän jolloin kosin. Koko avioliitosta puhuminen saa karvat nousemaan pystyyn.
Tällä hetkellä asustelen yksinäni, kun avopuolisoni on ulkomailla opiskelemassa noin puolisen vuotta. Välillä tulee helpottunut olo kun ei tarvitse kuunella häntä ja kaikkia asioita jotka ovat hunosti. On hieman huono omatunto tuollaisista ajatuksista. Mutta uskon että tämä vaohto-opiskelu tekee hyvää suhteelemme (toivottavasti).
Onko kenelläkään vastaavanlaisesta tilanteesta kokemusta tai neuvoa mitenkä menetellä ?
Puoliso on puhunut kovasti naimisiin menosta ja on suuttunut kun ei ole saanut vastakaikua ajatukseelleen. Avioliitto kun on minulle hyvin tärkeä asia, johon en suostu kovin helpoin perustein ja toiseksi haluan päättää itse päivämäärän jolloin kosin. Koko avioliitosta puhuminen saa karvat nousemaan pystyyn.
Tällä hetkellä asustelen yksinäni, kun avopuolisoni on ulkomailla opiskelemassa noin puolisen vuotta. Välillä tulee helpottunut olo kun ei tarvitse kuunella häntä ja kaikkia asioita jotka ovat hunosti. On hieman huono omatunto tuollaisista ajatuksista. Mutta uskon että tämä vaohto-opiskelu tekee hyvää suhteelemme (toivottavasti).
Onko kenelläkään vastaavanlaisesta tilanteesta kokemusta tai neuvoa mitenkä menetellä ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä minun ainaiseen pahaan oloni auttoi se, että avasin suuni ja kerroin asiasta joka on häirinnyt minua pitkään, mutten vain viitsinyt vaivata miestäni asialla.
Kiukutteluni siis johtui pahasta olosta ja nyt elämä on taas ihanaa :o)
Kannattaa kysyä suoraan, onko jotain mitä sinun tulisi tietää ja voitko mitenkään auttaa puolisoasi voimaan paremmin.
Tsemppiä!
PS, meillä suhdetta takana 3v ja "kiukutteluni" alkoi 1,5 v paikkeilla.
Moikka!
"Puoliso on puhunut kovasti naimisiin menosta ja on suuttunut kun ei ole saanut vastakaikua ajatukseelleen."
Lienee juuri tuo syynä, että kiukuttaa.. tuollaisen asian puheeksi ottaminen on jo itsessään suuri asia ja sitten jos sieltä tulee vastauksena, että "ei", niin riita on jo valmis.
Tyttöystäväsi on ilmeisesti jo valmis menemään kihloihin ja avioitumaan kanssasi. Kun saa vastaukseksi ein, niin se tuntuu samalta kun kaadettaisiin sankollinen jääkylmää vettä niskaan ja käveltäisiin yli.
Nuo on nuita ikuisuus hommia, että kun tulee puhetta naimisiin menosta, niin siihen vastaus ei on TODELLA huono.
Oletko puhunut tyttöystäväsi kanssa tästä naimisiin menosta?.. kertonut omia mielipiteitä?
Minusta on typerää jos olet esittänyt asian huonosti ja et halua edes siitä puhua jälkeenpäin.
Itsekkin aloin yhteen muuton jälkeen kysellä avokilta kosimisesta..Vastaus oli tiukka ei ja että ehkä joskus.
Vedin kamalan herneen nenään ja siitä alkoi alamäki.. kamalat valitukset ja mökötys.
Myöhemmin keskusteltiin asiasta ja hän sanoi, että aikoo kyllä kosia.. kunhan oikea aika on ja että jos en olisi alkanut valittamaan siitä niin kamalasti ja ottanut lähes viikoittain puheeksi, saattaisi minulla jo sormus sormessa olla lähi kuukausina.
Tämä pisti vähän harmittamaan, mutta silloin kun ensimmäisen kerran tuli puheeksi, niin tunsin uskomatonta vihaa ja katkeruutta suur.osan ajasta avokkiani kohtaan. Mitään sille en voinut..
Eroa ja pois muuttamista harkitsin KOVASTI, mutta en saanut aikaseksi.. rakkaus voitti silti.
Kun juteltiin "fiksusti" asiasta, niin minulta lähti koko vitutus pois..
Tein avokille selväksi, että minä aion kyllä mennä tulevaisuudessa naimisiin ja että jos menee kosinnassa vielä OIKEASTI pitkään, niin otetaan asia uudestaan puheeksi..
Minä en kyllä odota minuuttiakaan, että tuo avo kosii, teki asian jo selväksi aikaisemmin.. enään ei tunnu ainakaan paljoa, että tekisi mieli lähteä litomaan.
Annoin vielä mahdollisuuden.. onneksi.
Saa nähä käyttääkö avo sen.
Luulen, että kosinnan EHKÄ saatuani, niin se ei tunnu enään yhtä mahtavalta, kuin olisi voinut tuntua.
Että se ihanasta kosinnasta :D
Naiselle se naimisiin meno on niin helkkarin arka asia ja se mielipide ei muutu, vaikka mies ei haluaisi ja kuinka yrittäisi naiselle puhua, ettei halua.
Näin meillä.. väärin tein, että uhkasin lähtemisellä, mutta näin se menee. Liian erillaiset tulevaisuus suunnitelmat olisi meillä jos mies ei aikoisi kosia.
Minusta sinun kannattaisi keskustella ja kertoa, että odottaa VALITTAMATTA sitä kosintaa ja ettei hän sitä muuten saa.
Valitettavasti voin sanoa, että tuo kiukun aihe ainakin johtuu ihan sinusta.
Ei meilläkään kiukkua olisi tullut, jos mies olisi sanonut vähän lempeämmin tuosta.
"Tällä hetkellä asustelen yksinäni, kun avopuolisoni on ulkomailla opiskelemassa noin puolisen vuotta. Välillä tulee helpottunut olo kun ei tarvitse kuunella häntä ja kaikkia asioita jotka ovat hunosti."
Kertoo paljon, ehkä kannattaisi sitä eroa miettiä?
En ainakaan kehota tyttöystävällesi mainitsemaan KOSKAAN, että olo oli erinomainen hänen poissaollessaan.
Joo-o.. raskasta tekstiä tuli, mutta onnea sinne ja mietippä sitä kosintaa uudestaan.
Olemme jutelleet naimisiinmenosta ja olen kertonut hänelle omat peusteluni asiasta. En ole pamauttanut hänelle suoraan EI sanaa, kun olemme puhuneet avioitumisesta ihan asiallisesti. Avioliitto keskustelu tuntuu jotenkin junnaavan paikallaa, samat asiat käsitellään ja molemmat tietävät toistensa mielipiteet ja jne.... lähes viikottain puheeksi ottaminen on hyvin tuttua täälläkin päin. Mielestäni ei ole kohteliasta luvata asian tiimoilta yhtään mitään jos tulee seinä vastaan jossain vaiheessa eikä avioliittoon pidä sitoutua toisen mieliksi, se on suuri virhe.
Mutta tässä noin puolenvuoden aikana voi sattua ja tapahtua vielä kaiken näköistä asiaa ja tilanne voi mennä parempaankin suuntaan.
teillä on mennä naimisiin saatikka viittitte sellaisesta tappelun ja kiukuttelun aikaiseksi laittaa, voi luoja.....
on suhteessa tärkeämpääkin kuin yhdet sormukset ja valat jotka muutaman vuoden päästä saatetaan rikkoa. Onnellinen voi suhteessa olla ilman niitäkin....
Noin 80% suomalaisista naisista pitää kiukuttelua ja oman pahanmielen purkamista kumppaniinsa syntymäoikeutenaan. Nämä naiset kuvittelevat olevansa jotenkin niin erinomaisia, että heissä roikutaan tekevätpä he mitä tahansa.
Jos aikuinen ihminen vittuilee, narisee ja kiukuttelee jatkuvasti, ei hän siitä tavasta parane. Luultavasti hän pitää sinua suurena sikana ja hänen vapautensa rajoittajana, jos edes otat asian puheeksi.
Heivaa akka pihalle. Yritä löytää siihen 20% kuuluva normaalisti kasvatettu ja tavallisen terveellisesti käyttäytyvä nainen. Sellaisiakin on. Toinen mahdollisuus on ulkomaalaiset naiset. Esimerkiksi Aasiassa ihmisille opetetaan, että vittuilu toiselle on huonoa käytöstä.
Olette seurustelleet tosi pitkään. On molempien velvollisuus keskustella toisillenne rehellisesti - asioiden katsominen sormien läpi tai pakeneminen vain pitkittää ja hankaloittaa suhdettanne. Ellette psyty rehellisesti etenemään suhteessanne, erotkaa!
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mies kusettaisi ja pelleilisi kanssani vuositolkulla, olematta tosissaan. Olenkin sanonut heti suhteeni alkuvaiheessa, että minulla on määräaika, mihin mennessä sopii kosia. Se jälkeen uskon suosiolla, enkä tuhlaa aikaani.
Sanoit että kiukuttelua on ilmennyt jo 1-2 vuotta, tapahtuiko alkuvaiheessa jokin muutos? Käyttääkö naisystäväsi hormonaalista ehkäisyä? Se tekee monesta naisesta äkäpussin, mutta kun vaihtaa sopivampaan ehkäisyyn, naisesta tulee taas mukava!!
Sinuna miettisin ensin tarkkaan, mitä haluan. Jos haluaisin antaa suhteelle vielä uuden mahdollisuuden, tekisin kaikkeni sen eteen, ja katsoisin onko sillä vaikutusta. Kosintakin voisi olla hyvä koeaika, vaikka se onkin jo lupaus avioaikeesta. Ellei kiinnostusta riitä, päästä nainen piinastaan.
Täällä on ollut viime aikoina useita 'kiukutteluun' liittyviä viestejä. Voisi siis melkein jo kuvitella, että kyseessä on uusi sairaus, jolle löytyy oma lääkitys ja terapia-muoto.
Asiaan: Kiukutteleva ihminen on lapsen tasolle jäänyt aikuinen, joka testaa toisen ihmisen sietokykyä, aivan kuten lapsi tekee.
Kaikkein käsittämättömintä tässä on se, että 'kiukuttelijan' puoliso niin mielellään ylläpitää tätä asetelmaa.
Kiukuttelija ei ole kokenut elämäsään tarpeeksi. Tyytymättömyys on hänen perustunteensa.
Olet täysin oikeassa. Jos toinen kiukuttelee niin hänen kiukutteluaan ei pidä ylläpitää ja häntä hyysätä. Lopputulos on muuten sama kuin kuin ipanoilla, tuloksena tyytymätön kiukkiskakara.
Tiedustella voi että mikä on huonosti kun aina olet huonolla päällä.
Jos toisen kiukuttelu käy ylivoimaiseksi niin voi kertoa sen toiselle. Jos hän siitäkin rupeaa kiukuttelemaan niin parempi on ehkä erota.
jos ei kokis koskaan sitä mistä on toivonut,ni onko koko elämänsä kiukutteleva?
Kiukutteleva aikuinen testaa toista osapuolta ja hänen LUOTETTAVUUTTAAN oman turvallisuuden ja rakkaudentarpeensa vuoksi. Ja koska mies ei suostu kosimaan (=lupaus turvallisesta yhdessäolosta) niin kiukuttelu jatku...
Suurin osa naisista vain purkaa kiukkuaan läheisilleen, yleensä siis kumppanilleen. Äärimmäisen vittumaista menettelyä.
Olipa osuva kuvaus pikkulapsen käyttäytymisestä - kuin suoraan lastenpsykiatrian oppikirjasta!
..kiukuttelulla. Ihminen joko rakastaa ja luottaa, tai sitten ei.
Kiukuttelija joutuu katsomaan peiliin viimeistään siinä vaiheessa, kun puoliso hänet jättää. Jos hän ei tämän kokemuksen myötä kehity ihmisenä, hän ei koskaan solmi uutta suhdetta. Koska tietää, että toista mahdollisuutta ei anneta.
Turhautunut ja epävarma tyttöystävä = kiukuttelija
Ei missään nimessä oikeutettua sinua kohtaan mutta
voit koittaa lempeystaktiikkaa.
"kulatseni, mitä haluaisit minun tekevän kun
sinulla on noin paha mieli"
Hän tarvitsee rakkauttasi eniten silloin kuin vähiten sitä ansaitsee.
Ehä koettelee sinua, mutta nyt saisi jo riittää.
siihen kun saimme jonkinlaisen avoimuuden ja molemminpuolisen huomioon ottamisen alulle makuukammaripuuhissamme. Harjoittelemme edelleen avointa keskustelua kaikista asioista, iloista, murheista, peloista, tarpeista, luuloista ja tiedoista. Parisuhde on valtaisa seikkailu ja aarre jos voimme luottaa toisiimme kaikissa tilanteissamme. En korosta enkä halua alleviivata kammariasioiden tärkeyttä, mutta niin vain meillä kävi. En oikein usko että avioituminen tai muu auttaisi jos teidän keskinäinen läheisyys ja intiimiys on vajaavaista. En menisi naimisiin kiukuttelevan henkilön kanssa joka ei osaa kertoa miksi oikein kiukkuaa, mutta en menisi naimisiin myöskään henkilön kanssa joka jättää minut jotenkin täydentämättä itsellään. Jos rakkautta on vielä kiukutteluista huolimatta jäljellä voisin vielä yrittää saada selville sen pohjimmaisen syyn. Voisiko se olla tämä ehdottamani ja itse kokemani syy???? Kirjastot ovat pullollaan parisuhdekirjoja (kaiken tasoisia ja tyylisiä) Itsellämme on nyt luettavana aika monipuoliseksi kokemamme kirja "Opi rakastelemaan paremmin" Gummerus ISBN 951-20-3651-7
on naisten tunne-elämän epäväkaus. Miehet eivät kiukkuile..
Mä oon toista mieltä sun kanssa. Mä asun yhdessä miesystäväni kanssa. Ainoa asia joka jarruttaa mua menemästä kihlohin/naimisiin on se että mun MIES jatkuvasti nalkuttaa ja valittaa ja huutaa. Hän ei oo väkivaltainen mutta mua raivostuttaa kuulla ukon huutoa ihan mitättömistä asioista ilman kunnolista syytä. Oon koittanu sano tästä miehelle, mutta vitut se mitään auta. Muuten meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia, mutta mä en oo varma jaksanko lopun elämääni tollasta nalkutusta ja kiukuttelua