Tällä palstalla ei kukaan hyväksy pettämistä ja jokaiseen pettämistarinaan ehdotetaan lääkkeeksi eroa.
Eikös naimisissa olla kuolemaan asti? Harva kai kuolee pettämisessä ja nyt en kaipaa mitään "kyllä siinä sielu kuolee" paskapuhetta.
Sitä vaan olen ihmetellyt, että pahimmat moraalinvartijat täällä itkee että ei saa pettää, ei saa pettää. Samat moraalinvartijat sanoo että pitää erota, mutta 50 vuotta sitten niiden omat isät, äidit, mummut ja papat oli moraalinvartijoina siinä, että ei saa erota?!?!
Maailma on siis mennyt aivan perseelleen... Ihan yhtä paljon käydään vieraissa kuin 50 vuotta sittenkin, mutta nyt on moraalisesti enemmän oikein hokea erosta, kun jatkamisesta? Mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Se kertoo minusta sen, että koko avioliittoon suhtaudutaan liian kevyesti. Ilmeisesti koko parisuhteeseen.
Ensimmäinen kevyen suhtautumisen osoitus on pettäminen itsessään ja vielä pahempi on ero. Usein menee vielä siten, että pettäjä suhtautuu kevyesti pettäessään ja petetty vielä kevyemmin laittaessaan sen eron vireille.
Hoitakaa sitä suhdettanne... Akat antaa useammin pesää ja ukot peskää useammin vessa ja ripustakaa ne pyykit. Siinä se onnellisen avioliiton salaisuus!
Eikös naimisissa olla kuolemaan asti? Harva kai kuolee pettämisessä ja nyt en kaipaa mitään "kyllä siinä sielu kuolee" paskapuhetta.
Sitä vaan olen ihmetellyt, että pahimmat moraalinvartijat täällä itkee että ei saa pettää, ei saa pettää. Samat moraalinvartijat sanoo että pitää erota, mutta 50 vuotta sitten niiden omat isät, äidit, mummut ja papat oli moraalinvartijoina siinä, että ei saa erota?!?!
Maailma on siis mennyt aivan perseelleen... Ihan yhtä paljon käydään vieraissa kuin 50 vuotta sittenkin, mutta nyt on moraalisesti enemmän oikein hokea erosta, kun jatkamisesta? Mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Se kertoo minusta sen, että koko avioliittoon suhtaudutaan liian kevyesti. Ilmeisesti koko parisuhteeseen.
Ensimmäinen kevyen suhtautumisen osoitus on pettäminen itsessään ja vielä pahempi on ero. Usein menee vielä siten, että pettäjä suhtautuu kevyesti pettäessään ja petetty vielä kevyemmin laittaessaan sen eron vireille.
Hoitakaa sitä suhdettanne... Akat antaa useammin pesää ja ukot peskää useammin vessa ja ripustakaa ne pyykit. Siinä se onnellisen avioliiton salaisuus!
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehestään, ei voinut erota.
Kun on lapset kasvattanut aikuisiksi ja pärjää jopa naisena paremmin yksin kuin pettävän miehen kanssa, miksi ei olisi parempi erota. On tietenkin ikävää, että mummo ja pappa asuvat eri osoitteissa, ehkä eri kumppanin kanssa, mutta silti.
Itse sain lopulta niin paljon itsestäni irti, etten enää alistunut sietämään pettävää ja alistavaa miestä, joka tyhjäsi jopa pankkitilin aina palkkapäivänäni. Kyllä siinä joutui koetukselle sanonta "kunnes kuolema meidät erottaa".
Ihmisillä on kulttuurista riippuen monenlaisa "avoisuuksia". Meillä yksiaviosuudessa yllättävän usein kuitenkin pyritään tai ajaudutaan vieraisiin vuoteisiin.
Olen ajatellut että se on luonnon ohjaamaa. Se voi olla mekanismi, joka lisää geneettistä variaatiota ja saattaa periytyä ajalta jolloin elimme pienehköissä heimoissa.
Inhimillisyys tuntuu joskus olevan vastakohta luonnollisuudelle. Luontoa vastaan taisteleminen on kuitenkin raskasta. Kuten tiedämme, usein luonto voittaa ja taas ollaan vieraissa.Riitoja syntyy jne.....
Itse olen ollut jo pitkässä suhteessa enkä ole ns. pettänyt vaikka silmät joskus johonkin ovatkin jääneet harhailemaan. Nyt olemme kuitenkin tehneet rakkainpani kanssa sopimuksen, jossa annamme toistemme kokeilla halujemme mukaaan muitakin. Mielestäni suurinta rakkautta mitä voi olla! Yksinkertaisesti halu antaa toiselle kaikki mitä luonto tarjoaa! Tietenkin kaiken pitää tapahtua toisen tunteita kunnioittaen.
Vaikka koe onkin alulla, voin jo nyt sanoa ettei mikään ole oikeastaan muuttunut. Sopimuksesta huolimatta kaikki kikkailut olemme edelleen tehneet keskenämme. Olo on vain hieman vapautuneempi! Oikeastaan koko halu muihin on kadonnut?!
Suosittelen siis muillekkin! Miksi et antaisi rakkaallesi kaikkea mitä maailmassa on? Miksi taistella luontoa vastaan kun voit olla osa
Niin,tuo oli tietystikin totta.Mutta,vaikka ukko pesisi pyykit,laittaisi ruuat ym,oman tunnon tuskissaan ja vaikka akka olisi jalat levällään alvariinsa,ei se takaa etteikö pettämistä tapahtuisi.Kun miehellä on luonto,että vieraissa on käytävä,niin ei auta mikään.On ilmeisesti itsetunnon kohotusta,kun saa saalistaa ja onnistuu siinä.
se kun ei vissiin aivan riitä että makaa jalat levällään ;)))
tarttis vähän vissiin jotain yrittääkin, ees nimeksi?
ole petetty ja varsinkaan monesti peräkkäin, vaikka vannottu muuta. Ei kyse ole pesän tai muun kotona olevasta tilanteesta, kun toinen menee vieraisiin. Siinä ei joskus auta mitkään temput ja vaikka kuinka olis hellä ja tekis toisen puolesta kaikki, niin tämä voi yhtä lailla pettää ja monesti. Mites sitten sun suu pantais, jos omalle kohdallesi tämä tulis. Voin sanoa, että olisit jo monesti laittanut ukkokultas kierrätyskeskukseen. Sitä on tosi helppo puhua, ennen kuin joutuu vastaavaan tilanteeseen!!!
Niin. Olen alkuperäinen kirjoittaja. Olen mies. Kaksi lasta, talovelkaa jne. jne. Vaimo on pettänyt kahdesti. Tiedän siis kyllä aivan helvetin hyvin miltä petetyksi tuleminen tuntuu.
En vain suostu olemaan niin heikko että eroaisin. Minusta suurinta vahvuutta maailmassa edustavat anteeksianto ja uusiutumiskyky. Jos ihmisiltä olisi puuttunut sitä, kivittäisimme edelleen kaikki pettäjävaimot, kuten tehtiin Suomessa keskiajalla ja edelleen tehdään Kabulissa.
on toki ihailtavaa että olet edelleen vaimosi kanssa noiden pettämisien jälkeen...mutta mistä tiedät ettei ole pettänyt sua enään.en itse pystyisi elämään moisessa epävarmuudessa,ajattelisin ensinnäkin että mistä tuollainen käytös on lähtöisin ja miksi nainen pettää, onko antanut sulle syitä miksi on pettänyt,mitä on saanut niistä enemmän ja paremmin kuin sinulta?kyllä tuollaisessa itsetunto laskee.oletko edes itse onnellinen liitossanne?onko vaimosi onnellinen liitossanne?entä aistivatko lapsenne kireää tunnelmaa kotonanne?haluatko rangaista vaimoa pettämisistään sillä,että yhä jatkat avioliittoanne?en halua vaikuttaa inhottavalta vaikka nyt tuntuukin siltä,mutta tällaisia kysynyksiä tulisi esittää,ja pettämisestä keskustella perin pohjin,sinun varsinkin vaimosi kanssa,esim.kuinka pahalta sinusta tuntui kuulla asiasta,tai yleensäkin kertoa vaimolle silloisista tunteistasi.
TIETÄÄ kumppaninsa pettäneen kaksi kertaa ei todista sitä, etteikö olisi pettänyt kolme tai neljä tai... kertaa. MUTTA vaikkei tiedä kumppaninsa pettäneen kertaakaan, niin silti hän saattaa olla pettänyt. Vaikka 35 kertaa. Eli jos haluaa pelata ns. varman päälle, ei pidä ryhtyä parisuhteeseen ollenkaan.
Mistä tiedän ettei vaimoni ole pettänyt mua enään... En mistään. Eihän toista voi koko aika valvoa.
Miksi vaimoni pettää... Ei ole osannut sanoa. Saanut sellaista pyyteetöntä hellyyttä, jota en ole työ tai talonrakennuskiireiltäni antanut. Kyseessä myös varmaan kasvukriisi. Ensimmäinen pettäminen oli hetki sen jälkeen, kun oltiin vakiinnuttu ja toinen sen jälkeen, kun lapsiluku oli täynnä ja juuri muutettu uuteen omakotitaloon. Psykologian oppikirjojen mukaan noissa vaiheissa saattaa tulla sellainen "tässäkö kaikki nyt olikin" tyyppinen fiilis.
Olenko itse onnellinen liitossani... Olen aina ollut ja olen kriisistä huolimatta edelleen.
Onko vaimoni onnellinen... On ainakin väittänyt olevansa ja eipä ole paljoa ollut vaimon naama norsunvitulla viimeisten 13 vuoden aikana.
Aistiiko lapset kireän tunnelman... Minkä kireän tunnelman ne voisivat aistia, kun puimme näitä asioita vain, kun lapset ovat nukkumassa. Ei kai niin tyhmiä ihmisiä olekaan, että vetäisi viattomat lapset mukaan pettämiskeskusteluun.
Haluanko rangaista vaimoani jatkamalla avioliittoamme... En ymmärrä koko kysymystä, koska kysymyksen asettelu vihjaa siihen suuntaan, että vaimolleni olisi jonkinlainen rangaistus olla kanssani naimisisissa. Jos vaimoni olisi halunnut lähteä jonkun ihastuksen matkaan, olisin varmaan auttanut häntä pakkaamaan laukun. Jos vaimoni on meistä se joka osoittaa enemmän haluja jatkaa liittoa kuin minä konsanaan, niin en minä näe rankaisevani ketään, jos noudatan vaimoni tahtoa. Enkä noudata sitä siksi että olisin jotenkin vaimoni tossun alla, vaan teen sen siksi että siihen pystyn ja se on oikein. Jos taas kysymys oli asetettu siten, että haluanko olla naimisissa vain vittuilleksani vaimolleni pettämisestä, niin sen olen tehnyt vaimolleni selväksi että mitään elinkautista en ole vaimolleni langettamassa. Eli jos olisin niin heikko että en pääsisi yli pettämisestä, niin voisin olla myös niin heikko että luopuisin vaimostani.
Niin ja toki olen vaimolleni kertonut kuinka pahalta minusta hänen uskottomuus on tuntunut.