soijalesitiini ja soijan estrogeenit

Soijalesitiinissä ei ole juuri nimeksikään enää isoflavonoideja eli fytoestrogeenejä. Jot4en turha huolehtia. Lesitiini sellaisenaan on erinomainen fosfolipidien esim. aivovitamiinien (koliini, inositoli) lähde. Lisäksi se vähentää kolesterolia, parantaa muistia ja hermoja, polttaa rasvoja ja auttaa bodaajia saamaan rasvaprosenttia alas ym. ym.

TIETOA:

Soijapapu sisältää aineosinaan 35-40 % proteiinia (valkuaisainetta), 15-20 % lipidejä (rasvoja), 15-25 % hiilihydraatteja (sokereita), triterpeenisaponiineja, isoflavonoideja (fytoestrogeenejä) sekä n. 0,2 % fytosteroleja mm. sitosterolia (n. 20 % steroleista), stigmasterolia (n. 50 % steroleista) ja kampesterolia (n. 20 % steroleista). Stigma- ja sitosterolia käytetään lääketeollisuudessa puolisynteeseissä raaka-aineena mm. steroidihormonien valmistuksessa. Papujen rasva koostuu rasvaöljystä, jossa linolihappoa jopa 62 %, öljyhappoa enimmillään 30 %, palmitiinihappoa 7-14 % ja ihmisen ravinnon kannalta tärkeää, -3-sarjaan kuuluvaa -linoleenihappoa 4-11 %.

Soijaöljy on tärkeä ruokaöljynä ja soijapavun puristusjäännöksestä tehdään karjanrehua.

Isoflavonoidit

Isoflavonoidit ja niiden alaryhmä isoflavonit ovat luonnonaineita, jotka tunnetaan myös kasviestrogeeneinä, koska niiden rakenne musituttaa hieman estrogeenin (naissukupuolihormonin) rakennetta ja niillä on myös lievä estrogeenin kaltainen vaikutus. Niitä löytyy monista kasveista, mutta erityisen runsaasti soijasta. Kuivattu soijapapu sisältää isoflavoneja n. 1,8 mg/g ja näitä ovat daidseiini, genisteiini ja glysiteiini. Muutkin soijatuotteet sisältävät isoflavoneja vaihtelevia määriä, kuitenkin niin, että kun rasvan määrää vähennetään vähenee myös isoflavonien määrä. Isoflavonoidien terveysvaikutuksia on viime vuosina tutkittu intensiivisesti ja huomattu, että ne suojaavat luustoa haurastumiselta, alentavat kolesterolia, helpottavat vaihdevuosiin liittyviä oireita ja suojaavat hormoniriippuvaisilta syöviltä, mm. rinta- ja eturauhassyövältä. Kaikki nämä mainitut terveysvaikutukset ovat tulleet esille suurissa väestötutkimuksissa, joissa on verrattu Aasian maiden populaatoita (jotka syövän paljon soijatuotteita ja kasviksia) länsimaisiin populaatioihin.

Soijalesitiini

Soijapapujen rasvaöljy sisältää 2-2,5 % fosfatideja [soijalesitiinin fosfatidit: fosfatidyylikoliini, fosfatidyyliseriini, fosfatidyyli-etanoliamiini, fosfatidyyli-inositoli ja vastaavat lyso-johdannaiset eli fosfatidit, joista yksi tai kaksi rasvahappo-osaa on hydrolysoitunut irti]. Kun seosta käsitellään kuumalla vesihöyryllä, muodostuu seos joka koostuu vedestä (30-35 %), neutraaliöljystä ja vapaista rasvahapoista (20-25 %) sekä fosfatideista eli fosfolipideistä ( 45-50 %). Seosta voidaan edelleen rikastaa esim. poistamalla vettä jolloin fosfolipidien osuus kohoaa noin 70 %:iin. Fosfolipidien seosta kutsutaan soijalesitiiniksi, joka on pääasiassa fosfatidejä ja neutraalirasvoja.

Vaikutukset ja käyttö

Vuonna 1975 kirjoitti J. Hertramf, että tuolloin 50 vuotta sitten (1925), eli nykyään lähes 75 vuotta sitten tunnettiin lesitiini rasvojen kaltaisena aineena, joka koostuu erilaisista rasvahapoista, fosfoglyserideistä sekä typpeä sisältävästä aineesta, koliinista. Mutta lesitiinien tuntemus on vielä tätäkin vanhempaa. Käsitellessään kolesterolia ja sen merkitystä elimistön kehitykselle ja aineenvaihdunnalle Walbaum toteaa jo vuonna 1910, että kauan on tunnettu kolesterolin hyvin tärkeä fysiologinen merkitys, vaikkakin lesitiini, jota esiintyy tavallisesti kolesterolin ohella on (jo tuolloin) saanut suuremman huomion, koska sillä katsotaan olevan suuri merkitys elämälle ja solujen kehittymiselle.

Lesitiini on yleinen yhdisteryhmä kaikkien elävien organismien soluissa.Sitä käytetään yleisesti pinta-aktiivisuutta muuttavana ja emulgaattorina ruoka-aineissa, farmaseuttisissa tuotteissa sekä kosmetiikkateollisuudessa. Lesitiiniä tarvitaan biologisten toimintojen ylläpitämisessä. Lesitiinin merkitykseen ennaltaehkäisevänä prekursorihoitona lukuisissa neuropsykiatrisissa tiloissa on kiinnitetty laajalti huomiota. Lesitiinin on esitetty parantavan muistia ja parantavan sairauksia munuaiskivistä ateroskleroosiin.

Lesitiini on yleisnimi joukolle kemiallisesti lähisukuisia yhdisteitä, joita kutsutaan fosfatidyylikoliineiksi (PC). Kaupallisissa valmisteissa PC:n määrä lipidifraktiossa perinteisillä menetelmillä valmistettuna vaihtelee 30 %:sta yli 80 %:iin. Kaupalliset lesitiinit eristetään luonnon lähteistä, eläimistä, kananmunista, maidosta, viljasta ja tavallisimmin soijasta, koska se on halvin materiaalis. PC on osoittautunut olevan hyvä koliinin lähde.

Meyer-Camberg (1977) määrittelee lesitiinit seuraavasti: Lesitiinit ovat lipidejä, joita esiintyy aivoissa, hermosoluissa, sapessa, maidossa, munan keltuaisessa, rasvoissa ja kasvien siemenissä. Lesitiinit ovat tärkeitä hermosolujen kemialliselle rakenteelle ja aineenvaihdunnalle.

Lesitiini ei ole Steinegger-Hänsel´in (1972) mukaan vain farmaseuttinen apuaine,vaan sillä on merkitystä roboranttien ja "hermoja vahvistavien" lääkkeiden aineosana ja jota aiemmin on lisäksi käytetty yleiseen kehon heikkovointisuuten, tuberkuloosiin, heikkohermoisuuteen, psykoosiin ja muihin vastaaviin tärkeimpien elinten kuten hermojen ja aivojen luonnollisina rakenneaineosana.

Hänsel-Haas´in (1983) mukaan lesitiini (koliinifosforihappodiasyyliglyseroli), on aineseos, jossa on rakenneosina huomattava pitoisuus monityydyttämättömiä rasvahappoja. Heidän mukaan lesitiini on aine, jota kansanlääkinnässä käytetään anti-ateroskleroottisena lääkkeenä.

Claus-Tyler-Brady toteavat vuonna 1970 , että lesitiini (soijasta) on apuaineena lukemattomissa patenttilääkkeissä, joilla on käyttöä kohonneen lipidi- ja kolesterolitaseiden hoidossa. Edelliset ja Claus (1956) toteavat myös, että koliini, joka eristettiin vuonna 1849 härän sapesta lesitiinin perusrakenteeseen kuuluvana osana, on käyttökelpoinen hoidettaessa maksakirroosia. Koliinia heidän mukaansa saadaan lesitiinistä, jota esiintyy mm. munan keltuaisessa, eläinten sydämessä, maksassa, haimassa, kateenkorvassa, kiveksissä (ja edellä mainittuja sisältävissä ruuissa), maidossa, kalassa, juureksissa, hedelmissä ja viljassa.

Lesitiini on luonnonlääke, jonka kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena terveyden kannalta on pidetty sen vaikutusta kohonneen kolesterolin hoidossa ja ateroskleroosin estossa, mutta sillä on todettu, ennenkaikkea viime vuosina, vaikutuksia hitaaseen liikuntahäiriöön, Huntingtonin sairauteen, Tourette-syndroomaan, Parkinsonin tautiin ja dementiaan, erityisesti Alzheimer-tyyppiseen.

Lesitiinin käyttöön ei ole liittynyt haittavaikutuksia suurillakaan annoksilla (20-100 g/pv) eikä pitkäaikaisesti (kuukausia yhtäjaksoisesti) käytettynä .

Farmaseuttisessa käytössä yleisin lesitiini on Lecithinum vegetabile, jota eristetään soijasta. Soijalesitiinissä on kuitenkin suuri määrä muita fosfoglyseridejä kuin PC:a. Kananmunasta saadussa lesitiinissä (Lecithinum ex ovo) sitä vastoin voi PC:n osuus olla jopa 80 %.

Lesitiinejä käytetään Steinegger-Hänsel:n mukaan lukemattomissa elintarvikkeissa mm. suklaassa, margariineissa ja leivontatuotteissa sekä farmasiassa emulgaattorina, suspensioaineena, aineosina toonikumeissa sekä kapseleina että nesteinä verisuonilääkkeissä ja veren lipidejä alentavissa lääkkeissä. Kombinaatiovalmisteissa hyperlipoproteinemian hoidossa yksittäisannos on 0,2 - 0,5 g per os. Rimpler (1990) mukaan kasvilesitiinejä (Lecithinum vegetabile), käytetään farmaseuttisessa teknologiassa liposomien valmistamiseen, kosmetiikassa ja elintarviketeollisuudessa sekä hyperkolesterolemian ehkäisyssä ja hoidossa.

Dr building puhuu paskaa ensimmäisessä kappaleessa. Soija aihettaa kyseisiä positiivisia vaikutuksia naisilla kyllä mutta miehillä se nostaa estrogeenitasoja joka on huono asia. Tehotuotettu karja syötetään soijalla. Syökää mielummin laiduntaneen eläimen lihaa.